Te keillä ei ole omistusasuntoa niin millä tavoin ootte epäonnistuneet

Nyt asutaan vielä vuokralla : )

Rahaa saa " tuhlata" kaikkeen muuhun kivaan :)



Eli en koe epäonnistuneeni.

t. Eräs, joka suunnittelee juuri rakentamista ja ihmettelee, että miksi on edes alkamassa koko hommaan.

meillä ei ole. Joudumme asumaan vuokralla, koska vuokraan saa tukea valtiolta. Inhoan toisten nurkissa asumista, tykkäisin laittaa omaa asuntoa, remppailla, sisustaa ja laittaa pihaa...

Ostimme 3 vuotta sitten asunnon, myimme sen nyt 30 000 euron voitolla. Jos olisimme asuneet kolme vuotta vuokralla, olisimme maksaneet vuokraa ihan turhaan toisen pussiin, emmekä olisi rikastuneet senttiäkään.

Asutaan kivassa asumisoikeusasunnossa, joka on koti meille. Nyt " saadaan toteuttaa itseämme" ilman suurta velkataakkaa. Työn ei tarvitse viedä ylen suurta osaa ajastamme, vaan meillä on varaa valita ajankäyttömme.



Ehkä joskus sitoudumme paikkakuntaan ja vakituiseen hyväpalkkaiseen duuniin. Sitten ostamme. Ehkä. Varaa olisi nytkin, mutta halua ei.

Mikään ei ole niin järjetöntä kuin ASO-asuminen.

Asutaan yhdessä Helsingin halutuimmista kaupunginosista elikkä etu-Töölössä, vuokralla työsuhdeasunnossa. Vuokra on noin puolet siitä mitä se olisi jos vuokraisimme asuntomme vapailta markkinoilta, asunnossa on n. 70 neliötä ja vuokra ei ole kuin vähän yli 600 e. Sillä hinnalla emme lyhentäisi asuntolainaa missään päin Helsinkiä.

Nyt on kaikki keskustan palvelut ihan vieressä ja voimme ostella kaikennäköistä mukavaa, vaikka olenkin kotihoidontuella ja mieheni on sairaanhoitaja. Ei ole velkaa eikä siis huolia siitä millä ne saa maksettua:-)

Vierailija:

Mikään ei ole niin järjetöntä kuin ASO-asuminen.

Sitä paitsi, kuten sanoin, kyllä meillä on varaa. Antaa ihan rauhassa vaan olla kallista ;-)

Tunnen parikin pariskuntaa, jotka ovat asuneet nelikymppisiksi vuokralla ja sitten vihdoin uskaltautuneet ostamaan oman asunnon. He ovat sitten muutaman vuoden elelleet paska jäykkänä vahtien jokaista vesipisaraa lattialla ja rapsahdusta katolla, ja maha kuralla teettäneet kosteusmittauksia ja homekartoituksia ja tehneet koko taloyhtiön elämästä helvettiä jatkuvalla hysterisoinnillaan.



Osa meistä pystyy omistamaan, osa ei. Ja jälkimmäisen osan sinänsä ihan mukava tehtävä on kartuttaa omistavan osapuolen kukkaroa.



Terv. Omistusasuja + kolmen vuokralaisen vuokraemäntä.

mieheni ei saanut yhteen aikaan lainaa luottotietojensa vuoksi...



Tuossahan noita. Nyt olen jo niin vanha, etten välitä ottaa riskiä. Vuokralla asuminen on turvallisempaa, jos joutuu työttömäksi tai sairastuu. Voi hakea asumistukea.

Niin kauan kuin pankissa on lainaa en puhuisi mitään asiasta.



Se siitä mahtavasta saavutuksesta.

aika harvalla 23-vuotiaalla on omistusasunto. ei mullakaan, mutta parin vuoden sisään varmasti on.

No mä en näe epäonnistuneeni elämässä mitenkään. Ollaan miehen kanssa sen verran nuoria ja halutaan katsella markkinoiden muuttumista ensin. Meillä riittää aikaa, eikä ole halua tuhlata kaikkia rahojamme asuntoon.

Ollaan ihan tavallinen sh & tekniikan tohtori-pariskunta ja asutaan vuokralla. Varallisuutta on mutta ei haluta ottaa isoa asuntolainaa koska itsetuntomme kestää erittäin hyvin myös vuokralla asumisen. Lisäksi meidän vuokralla (alle 10v vanha omakotitalo isossa kaupungissa) ei maksaisi lainaa pois lähes tulkoon yhtään.



Ap; Mikä sun elämässä on mennyt pieleen kun olet noin kapeakatseiseksi ajautunut?

Meilla on molemmilla urat, joiden vuoksi muutamme vuoden parin valein jonnekin pain maailmaa. Emme nae mitaan jarkea siina, etta sitoisimme itsemme omistusasuntoon. Omaisuutta voi hankkia muutenkin.

Päin vastoin, mä koen onnistuneeni elämässä loistavasti. Olen tehnyt useita oikeita ratkaisuja aikoinani, yksi niistä on päätös asua vuokralla. Me asutaan halvassa työsuhdeasunnossa kivassa kaupunginosassa. Sillä rahalla, mitä me maksetaan vuokraa, me ei lyhennettäs minkäänlaista asuntolainaa. Me käytetään meidän rahat mieluummin muuhun kuin pankkien lihottamiseen ja ollaan vapaita tulemaan ja menemään oman mielemme mukaan!

ylihinnoitellun firman verot + perintäverot mätkähtivät maksettaviksi. Hän oli myös luvannut minulle lapsia varten rahaa (pari tuhatta), jotka olin jo etukäteen käyttänyt ja sitten ei ollut millä maksaa ostoksia. Meni luottotiedot.

Ollan vaan muutettu maasta toiseen. Nyt ollaan pysyvästi nykyisessä maassa ja ostetaan talo. Pari-kolme kuukautta vielä. Kaupat on siis jo tekeillä :)

eikä ole minkäänlaista tarvetta omistusasuntoon. Epäonnistunut siis jonkun peruspetterin mielestä.