Miksi te eronneet haluatte lapsille kaksi " kotia" ?

Ja asuin äidillä. Kyllä se oli selkeä asia että kotini on äidin luona, isällä kävin joka toinen viikonloppu. Pikkuveli oli vastaavasti minun ja äidin luona " kylässä" joka toinen viikonloppu. Ja se oli ikävää!



Aina oli ikävä isää ja veljeä, kamalaa mennä kylään oman ISÄN ja veljen luo. Kun olen samaa verta, en mikään hiton vieras!



Jos joskus eroan: Haluan ehdottomasti että lapsillani on vapaammat suhteet meihin vanhempiin. Ja just viikko/viikko kuulostaa hyvältä tasajaolta. Tietty lapsien mukaan mennään ja heitä kuuluu kuunnella tässä enempi.

Molemmat vanhemmat sopii asioista kuten aikuiset, kaikista tosin ei ole siihen että erotaan hyvässä sovussa ja pidetään lapsia ihmisinä eikä heittopalloina tai lyömäaseina.

miksi olla huonossa suhteessa. lapsetkin kärsii

Tosin en itse kyllä suostuisi vaihtamaan asuinpaikkaa viikottain.

mutta lasten parasta tuossa ei ajatella...

Meillä aluksi miehen lapsi ramppasi vuoro viikko systeemillä, koska äitinsä mielestä se oli kaikille (hänelle) paras vaihtoehto. Nyt asuu meillä ja tapaa äitiään kaksi kertaa kuussa ja elämä on rauhoittunut. Ero viikko systeemin aikaiseen on valtava. Lapsi on rauhallinen ja kokee olonsa turvalliseksi kotona. Tietenkin tapaa äitiään mielellään.

Nykyään ihmiset on niin saamatomia ja laiskoja tekemään mitään ihmissuhteidensa eteen, että mieluummin erotaan. Ei suhde todellakaan ole aina ruusuinen, mutta sen eteen pitää tehdä töitä!

Ja lapsille EI todellakaan ole ero paras ratkaisu. Jokainen lapsi haluaa perheen - isän ja äidin. Jos hankkii lapsia, niin pitäisi olla valmis myös ajattelemaan heidän parastaan ja sitoutua perhe-elämään.

Vierailija:

miksi olla huonossa suhteessa. lapsetkin kärsii

VANHEMPIEN kannalta. Mutta useimmat näistä vanhemmista eivät olisi itse valmiita vaihtamaan kotia joka toinen viikko.

Heidän isäänsä ei ole eron ja uuden naisen myötä lapset kiinnostaneet.

Erotaan heti, kun alkaa arki tökkiä. Haetaan jotain ihme elämää suurempaa rakkautta ja kihelmöintiä kun kerran leffoissa sanotaan, että sellaista on. Onhan sitä, suhteen alussa, mutta se tasaantuu ja sen kuuluukin tasaantua. Yhdessä olo ei ole sitä, että kaiken pitää mennä niin kuin minä haluan. Kompromissejä ja lisää kompromissejä. Sitä se on. Kyllä perheeseen on sitouduttava ja joko kestettävä se " huono" tai sitten tehtävä sille jotain.

Mikään suhde ei koskaan ole täydellinen aina ja ikuisesti.

Vierailija:

Nykyään ihmiset on niin saamatomia ja laiskoja tekemään mitään ihmissuhteidensa eteen, että mieluummin erotaan. Ei suhde todellakaan ole aina ruusuinen, mutta sen eteen pitää tehdä töitä!

Ja lapsille EI todellakaan ole ero paras ratkaisu. Jokainen lapsi haluaa perheen - isän ja äidin. Jos hankkii lapsia, niin pitäisi olla valmis myös ajattelemaan heidän parastaan ja sitoutua perhe-elämään.

Vierailija:

miksi olla huonossa suhteessa. lapsetkin kärsii

Ja se on erittäin palon enemmän kuin siinä perinteisessä ratkaisussa, jossa äiti pitää lapsen itsekkäästi itsellään ja isä saa tavata häntä vain 4 vuorokautta kuukaudessa. Etenkin äiti joutuu siis tässä 50-50-systeemissä luopumaan todella paljosta.



Lapsi siinä kuitenkin voittaa, sillä hän saa pitää isänsä. Ja se on kyllä niin olennaista, että ap:n perustelemattomilla uskomuksilla lapsen edusta voi heittää ihan kylmästi vaan vesilintua.

Isäänsä lapset eivät tämän omasta halusta tapaa.

Jo vuosikausia sitten luin tutkimuksesta, jossa todettiin että yksi vakituinen koti + vierailut toisen vanhemman luona on paljon parempi vaihtoehto kuin kiertävä viikko & viikko-systeemi.

Lapsella ei ole aikuisen vastuuta siitä, missä tavarat kulloinkin ovat, eikä systeemi toimi hänen muistinsa varassa. Lisäksi lapsella on molemmissa kodeissaan se tärkein, joka tekee siitä kodin, eli rakastaa vanhempi. Jos aikuisella on kaksi kotia, harvalla siellä sentään puolisoa on, koska kaksinnaiminen on Suomessa laitonta.



Olen itse elänyt kahdessa kaupungissa ja kahdessa kodissa vuosien ajan, ja viihdyin hyvin siitäkin huolimatta, että toisessa kodissa jouduin elämään yksin ja vain toisessa minulla oli seuraa. Toisin kuin näillä lapsilla, joista nyt puhutaan.

Sen jälkeen on ilmestynyt massoittain uudempia tutkimuksia, jotka ovat todistaneet vuoroviikkoasumisen edut lapsille. Sitä on kunnolla päästy tutkimaan vasta viime vuosina, kun sellaisia eroperheitä on aiemmin ollut niin vähän. Mutta Ruotsissa tuo systeemi on ollut vallitseva tapa järjestää lasten asuminen jo yli 10 vuoden ajan, ja sieltä on kattavaa tutkimusta, joka tukee käsitystä, että se todellakin on lapsille ihanteellinen verrattuna yhden kodin järjestelmään.



Yhden kodin systeemi on erittäin haavoittuva ja tukee lapsen ja toisen vanhemman vieraantumista toisistaan.

Tiedän kaksi tapausta, joissa vanhemmat yrittivät sitä. Ensimmäinen meni kiville, kun toinen vanhemmista toi yhteiseen kotiin ja entiseen aviovuoteeseen uuden kumppaninsa. Kiistaa tuli myös jatkuvasti vessapaperin ostosta ja muista entisen yhteisen kodin hoitoon liittyvistä jutuista. Toisessa tapauksessa toinen puoliso piti kotia edelleen omanaan ja häntä risoi, kun myös se toinen käytti sitä kuin omaansa. Eron jälkeen ei yhteispeli yleensä enää suju niin hyvin, että tämä systeemi onnistuisi. Jos onnistuu, ollaan niin hyvää pataa, että voidaan saman tien palata yhteen.



Tämän järjestelmän haittana pidetään sitä, että koti, jossa lapset asuvat, on vain heidän kotinsa, eikä siellä asu pysyvästi yhtään aikuista. Tämä heikentää lasten turvallisuudentunnetta ja he joutuvat yleensä ottamaan vastuuta kodista aivan liian varhain. Lapset tarvitsevat kodin, josta joku aikuinen pitää huolta.

Eihän tuo kodin vaihto tunnu missään kun kyseessä on LAPSI.

Tunnen kaksi tällaista perhettä ja kummassakaan ei lapset näytä voivan hyvin :( Ja se on totuus - te vanhemmat jotka näin toimitte voitte väittää mitä vain. Lapsethan on mukautuvaisia ja haluaa miellyttää vanhempiaan sairaalloliseen saakka.

Vierailija:

Lapsella ei ole aikuisen vastuuta siitä, missä tavarat kulloinkin ovat, eikä systeemi toimi hänen muistinsa varassa. Lisäksi lapsella on molemmissa kodeissaan se tärkein, joka tekee siitä kodin, eli rakastaa vanhempi.

Käyttävät tilannetta hyväkseen kybällä.



Lisäksi kaikki tiedotus ei toimi näissä kodeissa, sillä laput on aina " väärällä vanhemmalla" tai toinen ei ole asiasta kuullutkaan.

Koti on ihmisille todella tärkeä paikka, oman kodin tarvitsee jokainen niin aikuinen kuin lapsi. Onko täällä ketään, joka olisi itse lapsena asunut vuoroviikoin äidin ja isän luona, missä sinun kotisi oli? Voiko ihmisellä olla kahta kotia?



t.15

Eroperheen lapsille kehittyy ihan omanlaisensa tapa puhua perheen asioista, koska he rakastavat vanhempiaan ja varovat muistuttamasta asioista, jotka tuottavat vanhemmille mielipahaa. He oppivat nopeasti, saako äidin luona puhua isästä ja isän luona äidistä, ja jos saa niin mikä sävy on sallittu, ja mitä nimitystä isän/äidin kodista saa käyttää.



On paljon erovanhempia, jotka kyllä ajattelevat niin paljon lastensa parasta, että haluavat suhteen toiseenkin vanhempaan säilyvän vahvana, mutta eivät silti oikein kestä sitä, että myös siitä toisesta kodista puhutaan kotina. Heistä on mukavampaa puhua isän ja äidin luo menemisestä, ja lapset omaksuvat sen heiltä.