Miksi katkaisit välit vanhempiisi?

Tämä kiinnostaisi. Tuntuu kuitenkin olevan yleistä.

He kuolivat.

Äitini useasti eri muotoiluilla toisti kuinka vähän pitää minusta, esimerkiksi vaikkapa sanoi ettei kestäisi katsoa minua samassa tilassa viikkoa kauempaa. Koin kummankin kannalta parhaaksi ettei vain olla tekemisissä jos läsnäoloni on hänelle niin vastenmielinen. 

Isä yritti haukkua äitiä ja ujuttaa kakkosvaimoaan äidin tilalle. Petti äitiä, käyttäytyi kuin kusipää. Seksualisoi, oli väkivaltainen ja aggressiivinen minua kohtaan. Sittemmin lyöttäytyi samaan tiimiin miehen kanssa, joka r aikasi minut, ja alkoi levittelemään valheita minusta. On syvän naisvihamielinen ja hyväksikäyttävä muutenkin. Aggressiivinen myös kakkospesueensa lapsille

Välit ovat muutenkin olleet etäiset aina ja olen vältellyt häntä vuosia, ja tuon viimeisimmän tempauksen jälkeen ihan turha kuvitella että olisin missään tekemisissä koko loppuelämäni aikana. Hän on monta kertaa ollut myös hiljaa vieressä, kun poikalapsensa tai vaimonsa pahoinpitelee minua verbaalisesti. Nämä lapset kasvavat myös aikuisiksi, jolloin lapsena opittu hyväksytty väkivaltaisuus saa aikuisen miehen mitan. Minun mielestäni tällainen kulttuuri ei ole terve, enkä halua olla missään tekemisissä sellaisen kanssa

Miehet pitävät väkivaltaa jotenkin normaalina osana elämää. Olen itse ihan tyytyväinen elellessäni rauhassa itsekseni ja äitini kanssa. Jos ei olisi äitiä, niin jumalan

Uppista

Kyseessä on teidän vanhempanne kuitenkin.

Katkaisin välit joksinkin aikaa, mutta en kokonaan. Isä täytti pyöreitä vuosia ja lupasin leipoa synttäritarjoilut. Tein kaikenlaista, ne onnistui hyvin ja maistui kaikille. Isäkin, ihme kyllä, jopa jutteli minulle, mutta katsoi kumma ilme naamallaan. Kun me päästiin takaisin kotiin, soi puhelin. Luulin, että äiti siellä kiittelee vaivannäköäni. Puhelu olikin äidiltä, mutta hän vain kertoi, miten ja millä sanoilla isä oli haukkunut minut ja lihavuuteni. Isä oli jopa sanonut "tämä oli viimeinen kerta, kun tässä talossa tarjotaan täytekakkua".

Pahoitin mieleni syvästi enkä sitten viikkoihin soittanut tai vastannut puhelimeen. Käynnit lopetin lähes kokonaan, ainoastaan jouluaattona piipahdin lyhyesti, mutta isälle en sanonut sanaakaan. Suunnitelmissa oli tehdä äidille seuraavana vuonna samanlainen tarjoilu, mutta enpä tehnyt enkä käynyt.

En katkaissut välejä, mutta rajasin voimakkaasti isääni. Alkoholiongelma, joka vähitellen sairastutti meitä kaikkia. Juomista oli jo jatkunut vuosikymmenet. Autoin ja kutsuin kylään kun oli selvin päin, mutta loppua kohden alkoi olla ne hetket vähissä. Viimeiseen puoleen vuoteen ei nähty ollenkaan. Joi itsensä hengiltä. En ole vihainen tai katkera. Mielestäni ei ole mitään anteeksi pyydettävää tai annettavaa. Tälläistä elämä vaan joskus on.

Harmi kun palstalla on sensuroitu niin moni väkivallan sana, jotka tarvitsisin. Yritetään kuitenkin ilman. Vanhemmat uhkasivat henkeäni, yrittivät viedä oman henkensä niin että olin vieressä pelastamassa, ulkomuodon todella julma hakkuminen, haukkuminen ja henkinen kiduttaminen ennen tärkeää päivää, esim. ylioppilaskokeita edeltävänä iltana ja yönä valvotettiin, äiti antoi sukulaisen sekä miesystävänsä ahdistella minua sek suaalisesti ja hän katsoi vierestä, vanhemmat jättivät pitkiksi ajoiksi yksin, soittelivat humalassa, kertoivat ettei minusta tule ikinä mitään, en tule pärjäämään, vanhemmat ovat ainoita ihmisiä jotka voivat ikinä rakastaa näin kauheaa ihmistä kuin minä olen, sairaudet jätettiin hoitamatta... mitä vielä.



Nyt äiti ihmettelee facebookissa, miksi olen katkaissut välit. Hän oli hyvä äiti ja olen aina saanut mitä olen halunnut. Sukulaiset ja ystävät komppaavat ja ihmettelevät, mikä minussa tyttäressä on oikein vikana.

Toinen niistä katkaisi itse välit ja toinen oli niin etäinen että minä katkaisin. Kaikkia vanhempiakaan ei kiinnosta!