Isosiskoksi / -veljeksi liian aikaisin?

eikös se ole niin että synnytyksen kannalta lapset kannattas tehdä jollain ikäerolla... ei kovin suurella? Itelläni kroppa laittoi stopin kahden pienellä ikäerolla tehdyn lapsen jälkeen, menkat ei alkanu vuoteen... ajattelen jälkikäteen että kehoni oli viisas ja luulenpa että monella muullakin naisella on.

joten ei pitäis voivotella, vaan toivon, että pystytte järjestämään myös yksilöllistä aikaa lapsillenne, vaikka sitten hoitoavun keinoin.

Mutta se on tutkittu tosiasia, että uuden raskauden alkaminen vain muutama kuukausi edellisestä kasvattaa keskenmenon, ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riskiä moninkertaiseksi.

Eli ehdoin tahdoin ei ehkä kannata hankkiutua raskaaksi ennen kuin keho on kunnolla toipunut edellisestä raskaudesta.

Huh huh, melkoinen keskustelu! Korjaan nyt heti aluksi sen, että en ollut täällä voivottelemassa mitään. Pointtini oli se, että miksiköhän muut aina voivottelevat. En varmaan nyt muista mitä kaikkea täällä on juteltu, mutta yritän jotain vastailla. Lapset on tehty tarkoituksella. Ensimmäinen tuli aika yllätyksenä, koska minun ei pitänyt saada lapsia. Toinen on tekemällä tehty, ja kolmannen oli tarkoitus tulla sitten kun on tullakseen. Oli toki yllätys että tuli niin pian. Ikänikin vuoksi ei olisi ollut aikaa isompiin ikäeroihin ja muutenkin halusimme näin. Ei silti tulisi mieleenikään tuomita tai haukkua niitä joilla on isot ikäerot. Kroppani joutui tosi lujille, toinen ja kolmas raskaus varsinkin olivat vaikeita. Kaikki lapset olivat kuitenkin melkein nelikiloisia. Enkä väitä että tämä olisi helppoa vieläkään. Kroppani kärsii edelleen vaikka kuopus on kohta 11kk. Isommilla on enemmän tai vähemmän uhmaa. On päiviä jolloin tuntuu etten jaksa. Olen silti onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ja kyllä olen kuullut ehkäisystä! Kysykää vielä jotain jos jäi epäselvää, olen täällä vielä tovin. Ja kiitokset kaikille asiallisia kommentteja antaneille, ne lämmittivät sydäntäni!

Ihan hirveästi on vanhemmilleen näkymättömiä lapsia ihan muista syistä kuin siitä lyhyen ikäeron sisaruksesta. Ja lyhyellä ikäerolla olevat lapset voivat saada aivan riittämiin huomiota. Kaikkihan riippuu siitä, kuinka vanhemmat osaavat tilanteen hoidella.

siitä onko ikäeroa 1- vai 3-vuotta. En ymmärrä miksi pitää toimia tuomarina toisten valintojen suhteen? Onnea Ap, ole ylpeä katraastasi!

toinen lapsi ei saa IKINÄ olla yksin vanhempien kanssa. Isosisar saa aina olla ainakin jonkun aikaa ainoa lapsi. Kuvitelkaa miten säälittävä on kaksosten asema.



Kyllä toinen lapsi pitää tehdä vasta kun esikoinen muuttaa kotoa pois.

taas on aivan ihanaa kun sain kaksi lasta pienellä ikäerolla. Isona ovat sitten kuin paita ja peppu, sen eteen teen kaikkeni.



Halusin lapselleni sisaruksen, en itselleni mahdollisimman helppoa elämää. Sisarus on suuri rakkaus lapselle. Kukaan ei voi korvata omaa sisarta.

kaikki riippuu kokonaisuudesta. Elämää ei voi suunnitella etukäteen. Eikä voi suunnitella sitä, miten äidin oma aika riittää lapsille. Etukäteen ei voi tietää, onko joku lapsista haastavampi ja aikaavievämpi, onko joku helpompi, joka jää varjoon ....

Sitä pitää vain pärjätä elämässä. Tsemppiä ap!

ystävyyssuhdetta lasten välille. Yhteisiä leikkejä toki voi olla enemmän, mutta esim. 1,5v ikäero itseni ja nuoremman sisareni välillä oli aivan helv*tillinen. Riitelimme teini-ikään saakka verisesti emmekä nyt aikuisinakaan tule toimeen. Olemme luonteeltamme aivan erilaiset. Tulen hyvin toimeen n.4 v nuoremman sisareni kanssa. Miehelläni ja sisarellaan on ikäeroa 1v ja heilläkin riidat olivat lapsuudessa tosi vaikeita ja jatkuvia (anopin mukaan). Aikuisenakaan eivät oikein tule toimeen, miehellä on myös nuorempi sisko (häntä 0v nuorempi) jonka kanssa tulee (ja minäkin tietysti) erittäin hyvin toimeen, ovat luonteeltaan enemmän samanlaisia. Että ei sen sisarussuhteen takia kannata muksuja vuoden välein pyöräytellä, se on aika sattuman kauppaa miten suhteet kehittyvät.