Olipa positiivinen tokaluokkalaisen arviointikeskustelu...:-(
Vähän jäi huono maku suuhun opettajan kanssa tehdystä arviointikeskustelusta. Myös mies oli samaa mieltä.
Opettaja kävi läpi arviointilomakkeen ja ihan asiallisesti. Hän totesi, että kirjoittaminen ja lukeminen on työlästä ja käsiala hirveää. Matikasta hän totesi, että "se menee ihan hyvin". Sitten hän sanoi: mutta käytös on se, mistä pitää todella puhua.
Lukeminen on työlästä ja käsiala on hirveää. Mutta matikka "menee ihan hyvin"?? Poika osaa kaiken, mitä on eteen tullut. Kaikki virheet ovat pelkkiä huolimattomuusvirheitä. On se kumma, ettei opettaja kykene antamaan positiivista palautetta.
Tuo käytös koskee kolme selkkausta, mitkä pojalla on koko syksyn aikana ollut. Hän oli mm. kerran paininut parhaimman ystävänsä kanssa ja siinä oli sattunut vahinko ja toinen oli satuttanut itsensä. Ei mitään kiusaamista, mutta tapahtumia, joista pitää lapsen kanssa keskustella ja hyvä niin - Mutta näitä kolmea tapahtumaa käsiteltiin yli puolet arviointiajasta.
Poika on sangen älykäs. (Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan myös koulupsykolgi on todennut pojan olevan ja eräs lto sanonut, että pojan pitäisi mennä älykkyystesteihin). Hän ei siis ole ns. lahjakas, vaan älykäs, koska hän mm. pystyy abstraktiin ajatteluun. Ei hänelle olisi vaikea antaa positiivista palautetta... tai vaikka olisikin, niin kyllä opettaja voisi jotain keksiä!
Kommentit (182)
jännä juttu muuten,e ttä me saatiin TAYSin lastenprykiatrian kuntoutusohjaajilta NEUVO ohjata lasta kirjoittamaan kielletyt kirosanat erityiseen vihkoon kun harmittaa. Ja just koulussa. Näin hän oppii ilmaisemaan, mutta hallitsemaan vihaansa koulussakin. ELi vihan saa ilmaista sanallisesti ja kirjoittamalla, muttei fyysisesti eikä huutamalla.
En tiedä, millä perusteella, mutta uskon kyllä enemmän kuntoutuspsykologia kuin jotain luokanopettajaa tässä asiassa.
Lukihäiriö ei ole osoitus tyhmyydestä, mutta vaikeuttaahan se asioita etenkin alakoulussa. Siihen saa yllättävän vähän apua mistään. Meidänkään lapsella ei ole koulussa yhtään lukiopetusta, vaikka häiriö on todettu. Sitten myöhemmin kun saa käyttää tietokonetta kirjoittamiseen, ongelma pienenee, samoin käsialan aiheuttama ongelma. Olen itse yliopistotutkija ja kirjoitan suurimmaksi osaksi vierailla kielillä. Koska en ole natiivi, voisin yhtä hyvin olla lukihäiriöinen. Onneksi kustantajilla on oikolukijat ja kustannustoimittajat, jotka katsovat kielihäiriöiden perään, kunhan tekstin tieto ja ajatus on kohdallaan......
terveisin ei ap,
Mielenkiintoinen tuo vasemman aivopuoliskon dominointi. En ole ajatellutkaan, että nuo liittyvät toisiinsa.
Oletko nähnyt netissä sen aivopuoliskojen dominointia osoittavan testin, jossa kuva pyörii ja se, mihin suuntaan näet sen pyörivän, niin osoittaa dominoivan aivopuoliskon?
Tämä poika näkee kuvan pyörivän vahvasti vasempaan ja se osoittaa, että vasen aivopuolisko dominoi.
ap
Kiitos vinkistä. En kielläkään poikaa kirjoittamasta kirosanoja. Ohjaan ne vain toiseen foorumiin.
Psykologin perustelut ovat aukottomia.
ap
varma, että poikasi ei kirooile koulussa. Ethän sinä ole paikalla, mistä voisit tietää. Luulet, että hän ei kiroile, et tiedä! Ja olipa fiksusti sinulta sanoa, että olet ylpeä, että poikasi ei kiroile NIIN KUIN MUUUT LAPSET! Herää!
Ei se koulu ole lastani kasvattanut, korkeintaan saanut vihaamaan oppimista, niin että hän ei ehkä yllä niin pitkälle kuin älyllään muuten yltäisi. Itse minä olen lapseni kasvattanut eikä minulla ole mitään "Mitä väliä?" -asennetta. En vaan edes toivo että lapseni integroituisivat liikaa tähän yhteiskuntaan, vaan olisivat mieluummin sen yläpuolella.Eikä minun poikani listi ketään. Olen samassa koulussa opettajana, joten tiedän kyllä mitä hän siellä tekee.
Ja mitä minä yleistin?
se 74, joka on koulukriittinen vaikka on opettaja. Uskoisin että monet niistä tosihäiriköistä olisivat paremmissa olosuhteissa ihan toisenlaisia.
Niin - olen erityisopettaja ja yritän paikata näitten raukkojen koulussa saamia vaurioita.
Joo no et varmasti ole. Ja jos olet, olet ehdottomasti väärällä alalla ja kyvytön tekemään erityisopettajan työtä. Käsittämätöntä sontaa. Mutta tämän on pakko olla provo.
varma, että poikasi ei kirooile koulussa. Ethän sinä ole paikalla, mistä voisit tietää. Luulet, että hän ei kiroile, et tiedä! Ja olipa fiksusti sinulta sanoa, että olet ylpeä, että poikasi ei kiroile NIIN KUIN MUUUT LAPSET! Herää!
kuin harmin purkamiseen, eikä sitä näytetä muille, joten se ei myöskään muita loukkaa. Mihinkään tavalliseen kouluvihkoon tai kirjanreunaan kirosanoja ei ole tarkoitus kirjoittaa.
Minunkaan lapseni ei muuten koskaan kiroile minun kuulteni.Pitkään luulin tavallasi, ettei hän kiroile, kuten muut. Kunnes kerran tulin hakemaan häntä harrastuksesta liian aikaisin ja kuulin oventakaa, miten hän HUUSI pa*kaa ja p*rkelettä. Meidän poika on as, eikä diagnoosin mukaan osaa olla vieraskorea/äitikorea, joten tuskin hän kotona peittelee käytöstään. Se kiroilu vain liittyy hetkinin, jolloin on paha olla. Juuri siksikin on tarpeen olla jokin keino, mihin sen pahan olon voi purkaa.
Pelkkään kirosanojen maisteluun vihkometodi ei ehkä oikein tehoa, enkä sinänsä usko, että niitä on tarpeen maistellakaan - kiroilun kohdalla uskon itse porttiteoriaan eli kun rumiin sanoihin tottuu, niitä on aina vaan helpompi käyttää. Siksi olisi parempi olla maistelematta ja tottumatta. Mutta paha olo pitää jotenkin purkaa.
89
Millainen äiti antaa 4-vuotiaan lapsen pelätä räiskintäpelejä. En voi ymmärtää.
Meidän 6-vuotias ei todellakaan saa pelata sellaisia pelejä eikä edes katsoa televisiosta tulevia väkivaltaisia lastenohjelmia.
Kiinnostusta väkivaltaan saattaa olla, mutta miksi ihmeessä minä äitinä kannustaisin poikaani väkivaltaan?
No, poika on neljävuotiaasta pelannut räiskintäpelejä, joten kummakos tuo. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa, kautta aikojen pojat ovat olleet kiinnostuneita välivallasta, myös silloin kun itse olin lapsi eikä tietokonetta ollut. On todellakin väärin karsia poikien luonnollisia viettejä pois. Mitä heistä tulee jos heitä ei koskaan hyväksytä omana itsenään?
Ap, sinulla vaikuttaa olevan ongelma koskien kaikkea negatiivista palautetta kun lapsestasi on kyse. Olet heti takajaloillasi.
Tuskin opettaja omasta päästään keksi sen että lukeminen ja kirjoittaminen on työlästä, ja käsialassa parantamisen varaa.
Eikö sen arviointikeskustelun tarkoitus nimenomaan olekin käydä läpi niitä oppilaan vahvoja ja vähemmän vahvoja osa-alueita???
Vai odotitko että siellä pelkästään suitsutetaan miten mahtava ja hyväkäytöksinen poika teillä on?
Ja opettajahan kehui että matikka menee ihan ok.
Minkä takia pitäisi antaa kehuja sellaisesta mistä ei niinkään kehuja ansaitse?
Jos poikasi on älykäs, se ei silti tee hänestä mitään mallioppilasta. Myös älykkäällä lapsella saattaa olla ongelmia koulunkäynnissä.
Hyvä että opettaja puuttui myös käytökseen jos jotain nahistelua on ollut. Itse et ole ollut poikasi käyttäytymistä näkemässä, joten olet kuullut todennäköisesti vain poikasi version tapahtumista, ja lapset todella osaa kääntää asiat niin että itse ei ole syypää mihinkään...
Meidän ekaluokkalaisen arviointikeskustelu oli aikalailla samanlainen. Poika on matikassa hyvä, mutta lukemisen ja kirjoittamisen osalta käy jouluun asti 1tunti/vko tukiopetuksessa, joka onkin parantanut esim. lukemista huomattavasti (lukee jo ilman tavuviivojakin). Kirjoitus ja numerot on vielä aika karseaa, mutta eiköhän sekin harjoittelulla parane.
Pojilla kirjoittaminen on yleensä ainakin aluksi huonompaa kuin tytöillä jotka on yleensä pienestä asti enemmän kiinnostuneita kynätyöskentelystä.
Opettaja huomautti että tunnilla välillä menee pojalla höpöttelyn puolelle josta johtuen poikani istuu yksin, ei parin kanssa. Näitä yksinistujia on muutama muukin. Parin saa viereen sitten kun höpöttely on open mielestä riittävästi vähentynyt.
En todellakaan kokenut että keskustelu oli mitenkään lasta alistava tmv., poika sai kertoa myös oman näkemyksensä asioista. Otti myös negatiivisen palautteen höpöttelystä jne. ihan asiallisesti, siitä keskusteltiin ja todettiin että sen asian kanssa pitää tehdä töitä.
Sitäpaitsi tuo keskittymiskyky monilla paranee ajan myötä kun tulee kypsyyttä lisää.
Kyllä lapsen pitää oppia ottamaan myös negatiivista palautetta vastaan.
Tottakai jotain positiivistakin sanottavaa joka lapsesta pitäisi löytyä, ja yleensä löytyykin. Viestistäsi vain sai sen käsityksen että takerruit vain niihin lastasi arvosteleviin kommentteihin.
En vaan edes toivo että lapseni integroituisivat liikaa tähän yhteiskuntaan, vaan olisivat mieluummin sen yläpuolella.
Eikä minun poikani listi ketään. Olen samassa koulussa opettajana, joten tiedän kyllä mitä hän siellä tekee.
Ja mitä minä yleistin?
se 74, joka on koulukriittinen vaikka on opettaja. Uskoisin että monet niistä tosihäiriköistä olisivat paremmissa olosuhteissa ihan toisenlaisia.
Niin - olen erityisopettaja ja yritän paikata näitten raukkojen koulussa saamia vaurioita.
Miten joku vanhempi voi sanoa ettei toivo lapsensa integroituvan yhteiskuntaan..?
Ja ne vanhemmat ketkä mollaavaat lapsensa opettajaa lapsen kuullen tekevät todellisen karhunpalveluksen sekä lapselle ja opettajalle. Lapsen tulee kunnioittaa opettajaa, ja jos vanhemmat puhuu tyyliin "se opettajahan on ihan idiootti" niin tasan tarkkaan lapsi omaksuu saman ajattelutavan. Ja näistä lapsista kasvaa niitä opettajan silmille hyppijöitä. Ja ehkä jopa tartuttavat samaa ajatusmaailmaa kavereilleen jne.
Nykylapsilla ei monillakaan ole mitään kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan.
Toki opettajakin on joskus väärässä mutta ne asiat pitää ratkaista muuten, ei opettajaa haukkumalla.
En haluaisi toistella itseäni enää, mutta sen sanon, että olin opettajan kanssa kaikista asioista samaa mieltä. Kyse on siitä, kuinka asiasta sanotaan!
Kyllä minä tiedän, kuinka ärsyttävä se poika osaa olla ja tiedän, kuinka hän kaunistelee tekemisisään. Ja kyllä minä tiedän hänen kamalan käsialansa. Ja kyllähän se lapsi itsekin tajuaa, kuinka kamalaa se on.
En odottanut mitään suitsutusta, vaan rakentavaa palautetta. Sitä, että kerrotaan hyvässä hengessä. Ja sitä, että saisi konkreettisia neuvoja siihen, miten asiassa voisi edetä. Kritiikki ei ole rakentavaa, ellei siihen saa kehittämisneuvoja. Ei se lapsi osaa hillitä otteitaan innostuksissaan, ellei joku hänelle neuvo miten asia tehdään. Toruminen ei kehitä yhtään mitään.
Mutta sinulla oli pointti, miten se olisi pitänyt tapahtua: teidän pojan mielipidettä ja näkemystä kysyttiin. Asiasta keskusteltiin yhteisesti. Mutta tässä meidän keskustelussa ei interaktiivisuutta ollut.
Mutta ehkä tämä keskustelu lähenee loppuaan. Tämä maa ei olisi niin täynnä koulutusyrityksiä, jotka kouluttavat esimiehille palautteen antamista ja motivoimistapoja, jos ihmiset niitä osaisivat antaa. Valitettavaa vaan on se, että opettajat eivät taida niihin päästä.
ap
En haluaisi toistella itseäni enää, mutta sen sanon, että olin opettajan kanssa kaikista asioista samaa mieltä. Kyse on siitä, kuinka asiasta sanotaan!
Kyllä minä tiedän, kuinka ärsyttävä se poika osaa olla ja tiedän, kuinka hän kaunistelee tekemisisään. Ja kyllä minä tiedän hänen kamalan käsialansa. Ja kyllähän se lapsi itsekin tajuaa, kuinka kamalaa se on.
En odottanut mitään suitsutusta, vaan rakentavaa palautetta. Sitä, että kerrotaan hyvässä hengessä. Ja sitä, että saisi konkreettisia neuvoja siihen, miten asiassa voisi edetä. Kritiikki ei ole rakentavaa, ellei siihen saa kehittämisneuvoja. Ei se lapsi osaa hillitä otteitaan innostuksissaan, ellei joku hänelle neuvo miten asia tehdään. Toruminen ei kehitä yhtään mitään.
Mutta sinulla oli pointti, miten se olisi pitänyt tapahtua: teidän pojan mielipidettä ja näkemystä kysyttiin. Asiasta keskusteltiin yhteisesti. Mutta tässä meidän keskustelussa ei interaktiivisuutta ollut.
Mutta ehkä tämä keskustelu lähenee loppuaan. Tämä maa ei olisi niin täynnä koulutusyrityksiä, jotka kouluttavat esimiehille palautteen antamista ja motivoimistapoja, jos ihmiset niitä osaisivat antaa. Valitettavaa vaan on se, että opettajat eivät taida niihin päästä.
ap
Se ei liity älykkyyteen eikä selitä lukihäiriötä.
monilla älykkäillä ihmisillä on lukihäiriö. Se liittyy vasemman aivopuoliskon (luovan aivopuoliskon) dominointiin aivoissa....
vaikka mieli tekisi kirjoittaa pitkään ja kehoittaa ap:ta ottamaan ne vaaleanpunaiset lasit pois. Tuliko sinulle ollenkaan mieleen, että ehkä poikasi päättelykyky on ikätason mukaista eikä siksi ansaitse erityismainintaa? Joskus vain se oma lapsi tuntuu niin mahdottoman älykkäältä pohdintoineen ja loogisine päättelyprosesseineen, lapsi tavallaan yllättää vanhempansa kerta toisensa jälkeen - ja se on ihan normaalia.
Toisekseen harva ammattilainen lähtee kommentoimaan tuttavapiirin tapauksia. Se kun ei ole ammattitaitoista - mitään ei pysty sanomaan ilman jonkinlaisia tutkimuksia, tutkiminen ja tarkkailu ei ole järkevää jos tutkijan ja tutkittavan välillä on tunneside jne. Tuttavapiirissäni on useampi psykologi ja joskus olemme jutelleet siitä, miten sitä näkee tutun lapsessa mahdollisia piirteitä esim aspergeristä, adhd:sta jne mutta sitä ei koskaan, ei koskaan sanoisi ääneen. Olen itse erityisope eikä tulisi mieleenkään kommentoida tuttava- ja ystäväpiirin lapsien mahdollisia käytöshäiriöitä, ei edes kysyttäessä vaan kehoitan vanhempia silloin ottamaan asia puheeksi lapsen omassa koulussa.
Toivon todella, että otat opettajan sanomiset tosissaan. Ja kannattaa todella pohtia, haluatko asettaa lastasi muiden yläpuolelle ("onpa hienoa kun et kiroile niinkuin muut lapset"). Ja muistahan, että oma mallisi palautteen antamisesta on hyvin amerikkalainen ja maallikkomainen - ketjussa mainittiin aiemmin Sinkkosen ajatuksia asiasta, lue ne, niistä saat paljon paremman mallin palautteen antoon.
Poikasi reaktio on varmasti seurausta omasta reaktiostasi (lapsi aistii kyllä sen, miten asiaan suhtauduit). Tämä on sinulle kasvamisen paikka.
Äläkä missään nimessä maksa lukemisesta, kirjoittamisesta jne Teet siinä vain karhunpalveluksen lapsellesi.
on aivan eri asia antaa palautetta lapselle kuin aikuiselle. Siksi asian rinnastaminen aikuisten yritysmaailmaan on aika huvittavaa - mainitsit aiemmin olevasi käyttäytymistieteilijä, luulisi siinä tapauksessa, että ihan itsekin tajuat rinnastamisen mahdottomuuden.
Myös lapsi on ihminen. Ja kun puhutaan ihmisen motivovointikeinoista, niin tiedetään, että jokainen ihminen motivoituu eri lailla. Ei ole olemassa tapaa, jolla vain lasta motivoidaan.
Tuo maksaminen ei ole karhunpalvelusta. Kun lapsi on oppinut lukemaan, niin en enää hänelle maksa jne. Sitten maksan jostain toisesta. Kotitöitä ja pakollisia asioita on elämässä ihan riittävän paljon, joista ei kukaan maksa mitään.
Karhunpalvelus olisi se, etten käyttäisi sitä keinoa mitä minulla. Ja tämän maksamisen ansiosta hän on lukenut koko kesän ja syksyn. Ja lukee nyt varmasti, joskin hitaasti.
Tänä aamuna kerroin pojalleni, että aletaan kirjoittaa tarinoita ja maksan sinulle siitä samassa suhteessa - olen satavarma, että keväällä hän kirjoittaa jo hienosti.
En ala antamaan esimerkkejä lapseni päättelykyvystä, koska en halua, että minua tunnistetaan. Lapsen pohdinnat kyllä saavat ihmisten suut auki. Lähinnä akateemisesti koulutettujen suut.
Miksi tämä päättelykyky nostetaan jatkuvasti esille tässä keskustelussa? Se oli alussa olevinaan vain sivuhuomautus siitä, että poika ei ole ihan tampio. Perustelin sitä näillä tutuillani, jotten joutuisi koko ketjua selittelemään sitä, että ksye ei ole vain minun arvioistani.
Nämä tuttuni ovat lapsuudenystäviäni, eivät "tuttuja". Meillä on toisemme kommentoimisessa hyvin läheinen suhde.
Hmmm... vai olen maallikkomainen ja amerikkalainen... Tuo on aika paha palaute sinulta...
Kyllä minä kotona lapselle tykitän palautetta. Usein joudun napakkana ihmisenä katumaan sanomisiani ja joudun selittelemään.
MUTTA En puhukaan siitä, miten minä annan palautetta vaan siitä miten opettaja antaa palautetta.
Olen lukenut kaikki Sinkkosen kirjat ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.
ap
ja sosiaaliset taidot eivät muuten välttämättä korreloi keskenään. Tuskinpa opettaja turhan takia ottaisi käytösongelmat puheeksi.
luetaan sujuvasti, mutta hitaasti?
Eiköhän sujuvasti lukeminen tarkoita että luetaan normaalivauhtia virheettömästi?
tar-koi-tin, että hän lukee var-mas-ti ja aina oi-kein, mutta pai-koin lu-keminen etenee hitaasti. Hän myös ym-mär-tää lu-ke-mansa aina.
ap
luetaan sujuvasti, mutta hitaasti?
Eiköhän sujuvasti lukeminen tarkoita että luetaan normaalivauhtia virheettömästi?