Olipa positiivinen tokaluokkalaisen arviointikeskustelu...:-(

Kuten olen aikaisemminkin todennut, niin minä en ymmärrä sitä, miksi koulun ip-kerhossa ohjaajat siten kehuvat poikani sosiaalisia taitoja niin kovin. Jotain syystä ne konkariohjaajat pitävät poikaani ihan tavallisena - joskin hänen juttujaan sen tasoisina etteivät muut häntä aina ymmärrä - mutta hyväntahtoisena ja hyväkäytöksisenä.

Luulisi, että jos hänellä on ryhmässä toimimisen ongelmaa, niin se näkyisi myös siellä 17 lapsen ryhmässä. SIKSI en voi uskoa opettajaa sumeilematta.

ap

ja sosiaaliset taidot eivät muuten välttämättä korreloi keskenään. Tuskinpa opettaja turhan takia ottaisi käytösongelmat puheeksi.

"Odotin opettajalta palautetta siitä, miten koulunkäynti sujuu koulussa, siis silloin, kun me emme ole paikalla. Kyllä minä itsekin tiedän, että käsiala on hirveää ja että hän osaa läksytä. Odotin jotain muuta - sitä mitä minä en näe.



Niin, no ettekös kuulleet miten koulunkäynti sujuu? Matikka hyvin, äikässä parantamisen varaa. Ettekös kuulleet miten poika käyttäytyy kun et ole näkemässä? Huonosti, eikä tottele kieltoja, kuten itsekin mainitsit, leikkien rajuus ei ole kielloista huolimatta vähentynyt.

Aina ei kuule sitä mitä haluaisi.

MUTTA... opettajiakin on moneen junaan.Kukaan meistä muista ei voi tietää miten ope on puhunut, niin ammattilainen kuin onkin. Asiat voi sanoa monella tavalla... Ehkä voit yrittää miettiä tilannetta niin objektiivisesti kuin mahdollista. Voitko ottaa osan harmistuksestasi omaan piikkiisi? Et kuullukaan lapsestasi sitä mitä olisit halunnut. Negatiivisten asioiden kuuleminen omastaan on aika rankkaa, mutta tarpeellistakin. Ehkä ope olisi voinut tosiaan sanoa asiat eri tavalla, mutta eikö tärkein asia ole se mitä sait tietää ?Tiedät lapsesi ongelmakohdat javoit niihin tarttua myös kotona.

Mitä tahansa sinulle kirjoittaakin niin käännät sen ympäri tai väität vastaan.



Mitä läheisempi suhde ammattilaiseen: sitä vaikeampi kommentoida. En puhu hyvänpäivän tutuista tai tuttavista vaan hyvistä ystävistä, joiden kanssa voi puhua kaikesta - silti se ammattilainen jättää ammatillisen kommentoinnin väliin.



Tottakai ihmiset ovat erilaisia ja motivoinnin tehokkuus ja keinot riippuvat esim ihmisen temperamentista. Mutta et silti voi verrata sitä lapsiin. Luulisi sinun tietävän tämän käyttäytymistieteilijänä =)



Lukemisesta ym maksaminen on karhunpalvelus lapsellesi, halusit sitä myöntää tai et. Kertomasi perusteella olet jo nyt syvällä lahjomisen ja maksamisen kulttuurissa, mikä ei ole hyvä peruste kasvatukselle ja lapsen tukemiselle. Tämänkin luulisi sinun koulutuksesi perusteella tajuavan.



Vai oikein akateemiset ihmiset ovat hämmästyneitä =) Tämä kommenttisi paljastaa sinut naiviksi, lapsensa jalustalle asettavaksi mammaksi, joka hieman yksinkertaisesti ylitulkitsee jokaisen lapsestaan saamansa kommentin.

Oma tokaluokkaiseni hämmästyttää niin minua kuin ympäristöä pohdinnoillaan, argumenteillaan ja päättelyllään - eli on ihan normaali utelias, asioista kiinnostunut ja pohtiva koululainen.



Näin opettajan näkökulmasta täytyy sanoa, että ehkä opettaja on huomannut (esim myös lapsesi käytöksestä) tämän ihailun, älykkääksi kehun ja jalustalle asettamisen ja haluaa siksi herätellä myös teitä vanhempia huomaamaan, että lapsenne on tavallinen pieni koululainen, jonka pitäisi tsempata usealla eri osa-alueella.

Poika kirjoitti kirosanoja joita opettaja kauhisteli, poika puolustautui ja sinä puutut keskusteluun sanomalla pojalle että olet iloinen siitä ettet kiroile KUTEN MUUT LAPSET.



Mitätöit tässä kohtaa opettajan asiallisen kritiikin ja annat hyväksynnän kirosanojen kirjoittamiseen harjoitusvihkoon.



Lisäksi kerrot että palaveri oli juuri äsken ja loppupäässä ketjua se lapsesi osaakin yllättäen jo lukea hmmmmmm. ja lopetat maksamisen lukemisesta ja siirrät maksamisen kirjoittamiseen.



Lisäksi kerrot että lapsen KUMMITÄTI ON KOULUPSYKOLOGI ja puoli sukua ja tutut ei sanoisi pojalla olevan ongelmia ja käytöshäiriöitä tms. Herää, kummitäti on liian läheinen ihminen tekemään objektiivista arviointia lapsestasi.



Kirjoitin viestin jossa tuomitsin tuo maksamisen normaaleista lapsen koulutyöhön liittyvistä asioista ja sen maksamisen tuomitsi myöhemmin erityisopettaja olikohan viesti 104. Minä maallikko tajuan että toimit väärin ja nyt myös ammattilainen kertoo sen olevan väärin. Miksi jatkat väärällä linjalla?



Lisäksi huomasin että lapsesi on perinyt lukihäiriön sinulta koska kirjoituksissasi oli lukihäiriöisille tyypillisiä virheitä.



Olkoon lapsesi kuinka älykäs tahansa niin hän ei osaa älyään käyttää. Väitän että minulla on älykäs lapsi, sinun vähättelemä tyttö, ja se älykkyys näkyy mm. koulumenestyksenä. Vaikka hän kirjoitti ja luki sujuvasti 5-vuotiaana kävi koulua ongelmitta (lue ilman käyttäytymisen ongelmia ja turhautumista) vaikka hänen taidoilla olisi voinut aloittaa koulun toiselta luokalta. Lapsella on lisäksi sosiaaliset taidot kohdallaan, osaa toimia ryhmässä ja kunnioittaa muita.



Ap olet nainen ja halveksut sekä vähättelet pieniä tyttöjä jotka ovat oman sukupuolesi edustajia. Häpeä.



Totuuden nimissä on sanottava että tutkitusti on todettu että suurin osa pojista on koulukypsyydeltään jopa pari vuotta jäljessä tytöistä. Erot ensimmäisellä ja toisella luokalla oppilaiden kesken ovat huimia. Jotkut kuuluisi vielä päiväkotiin kasvamaan ja osa lapsista on koulukypsiä jo 5-6 vuotiaina.



Minulla olisi oivallinen ehdotus ja se on että tytöt aloittaisi koulun 6-vuotiaina ja pojat 7-vuotiaina silloin tätä tasoeroa ei olisi niin huomattavissa määrin.

Ehkä katkerien poikien äitien rutinat jäisi vähemmälle tälläkin palstalla.



Muista että tuohon lukihäiriöön saa pyydettäessä apua, taistele se apu pojallesi olethan näyttänyt tässä ketjussa olevasi "naarastiikeri" joka puolustaa lastaan.



Tunnen yhden lukihäiriöstä kärsivän äidin joka on sitkeydellään saanut pojalleen apua, samanlainen tilanne kun teillä lukihäiriö on periytynyt.

Pyydän useinkin ystäviltäni apua. Olen erittäin pettynyt heihin, jos he ovat valhellisia palautteesaan. Puhumme lapsistamme puolin ja toisin. He ovat antaneet tiettyihin ongelmiin hyviä neuvoja.



Olen syvällä maksamisen kulttuurissa, koska minulle maksettiin aikoinaan hyvistä koulunumeroista. Enkä näe siinä mitään huonoa. Jos pystyt argumentoimaan minulle, mikä siinä on huonoa, niin luen mielelläni.



Lisäksi haluaisin kuulla perustelut sille, miten lapsen motivointi eroaa aikuisen motivoinnista. Kun kerran minä en sitä näytä tietävän.



Se että akateemiset ihmiset ovat hämmästyneitä - viittaan siihen, että appivanhempani, kouluttamattomat ihmiset, eivät näe pojan jutuissa mitään ihmeellistä, vaan he kehuvat mennentullen nuorempaa sisarusta, jolla on perinteisempiä lahjoja.

No, tai ehkä perun tämän väitteen. Onhan ip-kerhon täditkin huomanneet, kuika pojan jutut menevät muiden juttujen yläpuolella.



En ole muuten koskaan kehunut poikaani, että oletpä sinä älykäs. Kehun kyllä hyvistä päättelytaidoista, jos hän sellaisia tekee. Enkä usko, että hän pitää itseään mitenkään ylitse muiden.

Enkä ole koskaan kehunut poikaa älykkääki opettajalle. Sen harvoin, kun hänen kanssaan on jutellut, niin on selvitetty näitä muutamaa kahnausta. Eikä niissä tilanteissa tule puhuttua toisen abstraktista ajattelusta.



Mutta - jälleen kerran - en kirjoittanut tätä kehuakseni pojan älykkyyttä. Aloitin keskustelun ihan toisestä näkökulmasta.



ap

"Käytös on se, mistä itää todella puhua."



Sinun lapsella on ollut kolme selkkausta muutaman kuukauden aikana, tavallista on ettei niitä ole yhtäkään koko lukuvuoden aikana.



Ota väritetyt lasit silmiltäsi ja laske lapsesi jalustalta tavallisten kuolevaisten tasolle. Älä kuvittele että lapsesi on väärinymmärretty nero.



Mieti todella niitä opettajan palaverissä esille ottamia asioita. Tärkein kuitenkin on oman asenteesi korjaaminen sen jälkeen lapsellasi on mahdollisuus kehittyä oppijana ja koululaisena.



Suurimman karhunpalveluksen voi tehdä lapselleen osoittamalla opettajan jotenkin osaamattomaksi jne. Meidän lapsen opettaja pyysi vanhempainillassa että jos olette eri mieltä kanssani asioista älkää kertoko ja näyttäkö sitä lapsillenne. Koulussa on koulun ja opettajan antamat säännöt joita noudatetaan kotona on kodin säännöt. Opettaja on koulussa pomo. Ei ole vaikeaa eihän.



Tuossa teidän kuviossa on vaara että lapsi nousee teidän perheen päättäjäksi tämä on kovin yleistä ja valitettavaa nykyajan perheissä.



Tietyissä asioissa on oltava tiukka. Koululaiselle koulu on työtä joka on otettava vakavasti. Rakkautta ja rajoja, niin kasvatetaan kelpo kansalaisia.



Positiivista palautetta saa opettajilta jos siihen on aihetta.

Voisiko joku perustella minulle, miksi on väärin maksaa lapselle lukemisesta tms?



Mitä te muut tekisitte?

Pakottaisitte lapsen lukemaan ylimääräistä tyyliin " et saa leikkiä, ennenkuin olet lukenut puoli tuntia"?

Vai jättäisitte kotona lukemisen sikseen ja luottaisitte, että kyllä se lapsi siellä koulussa lukee tarpeeksi?



Olen opettajan kanssa puhunut useampaan kertaan tukiopetuksesta. Opettaja vain toteaa, ettei siihen ole tarvetta. "koska se on niin lievä".



En jaksa kommentoida loppua tekstistäsi. Opettaja ei ole missään vaiheessa sanonut, että lapsellani on "ongelmia" tai että hän on "häirikkö". Kuten jo korostin, niin ip-ohjaajat kehuvat lapseni sosiaalisia taitoja. Opettaja ei niitä kehunut, mutta ei moittinutkaan yleisellä tasolla.



Mutta tuo sinun ehdotuksesti poikien ja tyttöjen erilaisista koulunajoituksista on kyllä hyvä.



ap

Ensinnäkin lapseni ei ole nero. Edes minä en pidä häntä nerona. Olen vain todennut, että hänen ajattelun tasonsa on korkea.



Toiseksi olen sataan kertaan sanonut, että opettaja antoi palautetta ihan aiheelliseista asioista. Olen samaa mieltä niistä. Olen vain eri mieltä opettajan palautteenantotaidoista.



Kolmanneksi en ole todennut lapselle mitään negatiivista koskaan opettajasta. En nytkään. Olen aina sanonut, että opettaja on koulun pomo ja opettajaa pitää totella. Tykkäsi tai ei.



Neljänneksi meidän perheessä ei lapsi ole pomo, eikä koskaan tule olemaan pomo. Tämä on tehty selväksi jo vuosia sitten. Ja lapsi tottelee meitä.



Vain viimeisestä lauseesta olen eri mieltä: opettajan tehtävä on kaivaa koululaiselle positiviista palautetta vaikka tikusta. Haukkumalla ei kukaan motivoidu opiskelemaan, vaikka kritiikki olisi kuinka aiheellista.



ap

Lapsi oppii että suorittaa asioita vain rahasta. Koulutie on vasta alussa, murrosikäisenä lapsesi vaatii 10€ tai 50€ että lukee johonkin kokeeseen koska muistaa että on maksettu jotain jo pienenä.



Tulevaisuutta tässä tehdään, maksaminen voi tuoda hetkellisen helpotuksen mutta pitkässä juoksussa se on karhunpalvelus.



Mielestäni on väärin maksaa sellaisen taidon opettelusta joka on lapselle välttämätön ja tarpeellinen hänen oman tulevaisuutensa vuoksi.



Hintalaput on pian aivan kaikessa se riski siinä piilee. Lapsen maailmankuva vääristyy, siitä kehittyy väistämättä materialistinen.



Tärkeämpää olisi korostaa niitä hyötyjä mitä lapsi saa lukemisesta itselleen eikä välineellistää taitoja.



Tuolla tavalla sinä ostat lapseltasi jotain, tämä on periaatteellinen kysymys ja harmi ettet sitä itse oivalla mikä siinä on väärin.



Minulla on kaksi lasta peruskoulussa toinen vitosella ja toinen seiskalla ja kumpikaan ei ole saanut koskaan rahaa koetuloksista ja oppimisesta. Kummallakin on keskiarvo yli yhdeksän. Kokeiden arvosanat on 9-10 ilman maksua.



Meillä lapset saa toki käyttörahaa/viikkorahaa ilman että se olisi maksu jostain. Opetan lapset työntekoon ja vastuuseen. Kotitöitä ei tehdä rahasta. Lapset osallistuu siivoukseen (oma huone) ja pyykkihuoltoon sekä tyhjentävät tiskikonetta ja vievät roskia. Kotona on opittava että tietyt asiat tehdään ilman mitään korvausta, eihän minullekaan kukaan maksa erilliskorvausta siitä että laitan ruokaa ja teen kotitöitä.



Lapset kertoo kyllä kavereistaan jotka saavat rahaa tietystä numerosta.

En hyväksy lahjontaa, siinä opitaan vääränlainen toimintakulttuuri jo lapsena.

Arjen pyörittämien pitää sujua ilman että siitä kilahtaa joku euromäärä, lapsen arki on hänen koulutyönsä.

pidät hänen arvionsa lukihäiriön lievyydestä oikeana ja uskot siinä hänen mielipidettään. Valitsetko itsellesi mieluisimmat vaihtoehdot joihin tartut?



Luulen että tässä mennään asian todelliseen ytimeen jos tartuttaisiin tähän ilmiselvään lukihäiriö-ongelmaan. Voit sanoa että haluat erityisopettajan arvion lukihäiriöstä.



Mielestäni tavallinen luokanopettaja ei pysty arvioimaan tarvitseeko lapsesi erityistukea vai ei koska hänellä ei ole siihen riittävää koulutusta.



Tiedän että monen lukihäiriöisen koulutaival on helpottunut kun on saanut tarvitsemiaan tukitoimia. Kerroit jossain kohtaa koemenestyksestä, siellä oli 20 oikein 30:stä, minä vaatisin apua tuossa kohtaa. Mitä varhemmin ongelmaan pureudutaan sen parempi.



Ymmärrän että sinulla on jonkinasteisia vaikeuksia myöntää lapsesi puutteita koska pidät häntä älykkäänä. Lapsesi häiriökäyttäytyminen voi osaltaan johtua riittämättömyyden tunteesta ja siitä kun epäonnistuu tietyissä asioissa. Hän ei lue sujuvasti eikä kirjoita virheittä kakkosen loppusyksyllä ja se on ongelma.



Vaikka opettaja ei katsoisi olevan tarvetta tukitoimiin niin sinä vanhempana olet oikeutettu vaatimaan niitä. Erityisopettajan luona tunti viikossa voisi tehdä ihmeitä. Joka tapauksessa useampi tapaaminen erityisopettajan ja lapsen välillä olisi paikallaan. Oikealla ohjauksella lapsesi älykkyys saadaan kanavoitua kaikkien nähtäville.

Koska pojallasi on tiettyä raisuutta olemassa onko hänellä mahdollisuutta purkaa energiaansa vaikka liikuntaharrastuksen puitteissa. Sähly, jääkiekko, paini tms.



Lisäksi metsäretket ja kiipeily puissa ja muu touhuaminen ovat energiselle pojalle oivallinen väline toteuttaa itseään.



Mietipä vielä asiaa poikasi kannalta, kerrot että lähipiirissä on koreasti koulutettua väkeä, sinäkin olet korkeasti koulutettu - poikasi ei osaa edes lukea kunnolla eikä kirjoittaa. Onko ympäristön odotukset luoneet pojalle liikaa paineita.



Poika kätkee tunteitaan ja salaa raapustaa harjoitusvihkoon kirosanoja. Hän tietää että häneltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä ja ei aina pysty siihen. Riehuu välillä.



Pojalla voi olla mielessään melkoinen myllerrys, luokassa hän kuulunee vähemmistöön jolta lukeminen ei oikein suju, ehkä kärsii siitä. Luokassa on tilanteita että joutuu lukemaan ääneen, ehkä kuuluu tirskuntaa kun hän yrittää parhaansa, jännittää tilannetta ehkä virheitä tulee enemmän jne.



Pyri pureutumaan siihen miltä lapsesta tuntuu kun hän vertaa luokkatovereita itseensä, veikkaan että alemmuuden tunne sieltä löytyy. Sitten tulee tilaisuus pullistella voimalla ja siinä hän pärjää, saa tuntea ylemmyyden tunteen ja ehkä pitää siitä tunteesta ja siksi ajautuu näihin nahistelutilanteisiin vaikka niistä ei kiitosta tulekaan aikuisilta.



Hän voi esittää kovista sillä niille löytyy aina ihailijoita.



Eri ympäristöissä voi olla erilaiset selviytymiskeinot, ihminen on rakennettu niin. Onhan meillä aikuisillakin työminä, henkilökohtaisen elämän minä ja joku muu minä erilainen ja käyttäytyminen erilaista eri ihmisten seurassa ja näinhän se on pojallasikin.

itselleni ei ikinä maksettu mistään, enkä saanut tavallista viikkorahaakaan mutta ajattelen asian näin:



Lapsen työ on koulutyö. Aikuisillekin maksetaan työstä, hyvin suoritetusta työstä vielä bonuksiakin. Niinpä lapsillekin maksetaan heidän työstään. Opiskelijoittenkin opintoraha on kiinni siitä, tuleeko vähimmäismäärä opintosuorituksia kasaan vai ei. Eikä se ole lahjontaa, se on palkkaa.



Mitään ilmaista viikkorahaa sen sijaan ei tarvita, ei minullekaan kukaan maksa mitään, jos en töissä käy. Kotityöt kuuluvat päivärutiineihin, joista ei makseta, aikuisille eikä lapsille, ellei niitä tee jonkun toisen puolesta, siis esim siivoojana tai lastenhoitajana tai kotiapulaisena. Jos taas niitä tekee jonkun muun puolesta, niistä maksetaan yhtä lailla lapsille kuin aikuisillekin.

Ehkä kirjoitan opettajalle ja pyydän, voisiko hän saada tukiopetusta. Alan hankalaksi vanhemmaksi.... Tähän mennessä en sitä ole ollut. Olen vain purkanut ärtymystäni täällä.



Olen silti eri mieltä tuosta maksamisesta. En maksa läksyistä, vaan koulun ulkopuolella tehdystä työstä. Kun lapsen osaamisentaso nousee riittävälle tasolle, on hänellä omaa motivaatiota kehittää itse itseään. Mutta jos on todella vaikeaa, niin se motivaatio ei nouse itsetään.



Vapaa ajalla poika harrastaa liikuntaa ja meillä liikutaan paljon. Hän on hyvin energinen poika. Ei ylivilkas, mutta liikunnallinen. On aika paljon yksinään ja sanoo, ettei tykkää jengeistä ja isoista porukoista. Hyväksyy kavereikseen vain puheliaat ja keskustelevat lapset. Ei minusta poika kovis ole, mutta kyllähän sellaista pullistelua on.



Toivottavasti en ole asettanut hänelle mitään paineita...Voisinkirjoittaa pitkiä pätkiä tänne siitä, että lasta ei kuulu laittaa muottiiin, hänen ei tarvitse olla väritön ja mauoton - ja että kasvattaminen on ikuista taiteilua siinä, että oma persoona näkyy eikä lapsen käyttäytymistä lannisteta, mutta kuitenkin että käytöstavat säilyvät.

vain kehua lasta, jos aihetta on muuhunkin?



Mua sitten rasittaa nää vanhemmat jotka ei kykene omassa lapsessaan näkemään mitään korjattavaa. Ja muiden lapset kärsii.

että lapsen kannustaminen ja motivoiminen on kehumista.

Ei lastani minulle tarvitse kehua. Kehuminen olisi häntä itseään varten.

Josko lukisit koko ketjun niin huomaat, etten ole vanhempi, joka ei näe lapsessaan mitään korjattavaa. Puutun vain opettajan tapaan antaa palautetta.

ap

vain kehua lasta, jos aihetta on muuhunkin?

Mua sitten rasittaa nää vanhemmat jotka ei kykene omassa lapsessaan näkemään mitään korjattavaa. Ja muiden lapset kärsii.

arviota sekä tukiopetusta lukihäiriön vuoksi. Et ole hankala vanhempi jos teet lapsesi parhaaksi tuon asian.



Valitettavasti joissain kunnissa on resurssit ajettu liian alas ja lapset ei saa tarvitsemaansa apua - jälkilasku siitä lankeaa myöhemmin tavalla tai toisella.



Läksyt on aina koulun ulkopuolista työtä ja lukutaito pitää hankkia, joillakin sen saavuttamiseen tarvitaan enemmän työtä kuin muilla. Jokainen ponnistaa omilla voimavaroillaan, lahjakkuudellaan ja taidoillaan.



Kerroit tuossa että itse sait maksun hyvistä arvosanoista/numeroista ja siksi et huomaa siinä olevan mitään väärää.



Jokainen meistä käyttäytyy oppimansa mukaan ja peilaat omaan elämänhistoriaasi tässä maksusysteemissä ja pidät sitä luonnollisena ja oikeana. Me vanhemmat välitämme lapsillemme omia elämänarvojamme ja asenteita jopa tiedostamattamme sitä. Se on sellainen sukupolvien jatkumo.



Omat arvot tulee minulla omasta lapsuudesta, numeroista ei palkittu ja se on edelleen mielestäni ainoa oikea tapa toimia myös lapsilleni.

mutta eikös nuo keskusteluhetket koulussa ole niin lyhyitä ja ajallisesti hyvin tarkkaan rajattuja että jos lapsella on paljonkin vielä "puutteita" niin niiden käsittelyynhän tuo aika kyllä sitten menee!?



Jos vain kehutaan ja kehutaan ihan pelkästään sen takia että tulisi hyvä mieli niin jää ne tärkeät ja tarpeelliset "negatiiviset" asiat kuulematta ja keskustelematta kun tuo aika jo loppuu!! Eikös kuitenkin ole parempi etä keskitytään tuona lyhyenä hetkenä siis niihin asioihin, joita yritetään saada toimimaan?

Mutta ikinä en ole maksanut läksyjen teosta, tai lukemisesta. Enkä maksa.



Mielestäni se on ikään kuin bonusta, maksetaan siis hyvin tehdystä suorituksesta jälkeenpäin, eikä automaattisesti suorituksesta.



Jos tulee 10-, niin ei tule penniäkään.



Kovasti on tyttö ollut tyytyväinen, ja kohta säästössä rahaa vaikka mihin :)

eivätkö ihmiset tajua mitä lapsilleen tekevät?

ei noita kymppejä joka viikko tule, silloin tällöin.



128