Olipa positiivinen tokaluokkalaisen arviointikeskustelu...:-(

En osaa arvioida asteikkoa. Opettaja ei siihen puuttunut sen enempää. Eikä tarjoa tukiopetusta. Sitä olen kysynyt jo pariin otteeseen.



En ole vaatinut huolellisuutta, koska hän hoitaa itse läksynsä enkä ole häntä neuvomassa. Huolellisuutta kyllä vaadin muuten elämässä.



ap

usein vanhemmat puolustellessaan lapsensa huonoa käytöstä.

Minustakin poika on ihan tavallinen poika. Vahvatahtoinen kyllä. Kyllä minulla on perustelut kaikille väitteille, mitä olen hänestä esittänyt.

ap

Sinuna miettisin, onko mahdollisuutta nyt panostaa lapsen läksyjen vahtimiseen (tietysti hankalampaa, jos tekee ne ip-kerhossa) ja hetken aikaa vahtia ja vaatia sitä huolellisuutta. Sitäkään kun ei itsestään opi. Jos läksyt tehdään ip-kerhossa on ehkä kohtuutonta teettää ne illalla uudestaan huolellisemmin, mutta tarvittaessa itse menisin ehkä niinkin pitkälle, koska asia on tärkeä. Tietysti ensin useita varoituksia ja ohjeita siitä, miten pitäisi tehdä huolellisemmin.

En ole vaatinut huolellisuutta, koska hän hoitaa itse läksynsä enkä ole häntä neuvomassa. Huolellisuutta kyllä vaadin muuten elämässä.

ap

sinne tänne. Mm tässä kommentissa tämä:



" Minä laitan pojan lukemaan viikottain ylimääräistä ääneen ja maksan siitä lystistä vähäsen hänelle"



ap

[/quote]

Minun puolestani hänelle saa antaa vaikka minkä sanktion, jos hän ei tottele. En tiedä, mitä minä voin tehdä töistä käsin, jos opettaja ei saa häntä kuriin.



Opettaja ei maininnut, että poikani olisi tuntihäirikkö. Hän kuulemma kuuntelee ja keskittyy suurimmaksi osaksi.



Minusta virheet ovat huolimattomuutta. Koska jos kysyn, onko tuo oikein, niin samantien tulee uusi vastaus. Tai kun kirjaimia puuttuu, niin hän ei vain "näe " sitä - eli kyse lukihäiriöstä.

että hän lukee kirjoja ääneen. Koska se on ainut tapa harjoittaa tätä lukemista.



Mitä ihmeellistä tässä on?



ap

lukihäiriö ja leikeissä innostuu niin että tulee liian rajuja otteita. Molempiin on myös regoitu vanhempien taholta ja tiedostettu asiat.



Ja kuulostaa myös siltä, että vanhemmat ovat fiksuja. Sillä minusta kaikki ap:n viestit ovat olleet järkeviä ja rakentavia, toisin kuin nämä haukkumisvastaukset joissa luokitellaan poika heti ongelmatapaukseksi. Kuinka järkevää on näiltä vastanneilta tuollainen luokittelu? Aika heppoisin perustein lapsi kategorisoidaan tulevaksi rikolliseksi. Sille sanoisin huh huh, enkä ap:lle!

mutta pari kommenttia.



Alanpa vaatimaan tuota huolellisuutta. Kiitti vinkistä, Fletcher.



Toiseksi: vahvaluonteisuus ei ole aina huonokäytöksisyyttä. Tota väittävät vain ylikiltit tytöt.

t. ap

Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että opettajan antamat kommentit olivat asiallisia, onhan sekin kehumista että matikka sujuu ihan hyvin. Jos ope olisi sanonut että sujuu loistavasti, se olisi jo ollut liioittelua, koska poikasi kuitenkin tekee virheitä toistuvasti. Eihän sillä ole väliä ovatko ne huolimattomuusvirheitä vai muuten vain tehtyjä virheitä.



En ole ammattikasvattaja mutta minusta noin pienen kanssa kannattaa vielä käydä läksyjä yhdessä läpi ja kiinnittää huomiota myös siihen huolellisuuteen, se varmasti kantaa hedelmää myöhemmin. Sinuna kuitenkin olisin varovainen lukemisen ja kirjoittamisen kanssa ettet painosta lasta liikaa. Kannustaa ja kehua toki pitää ja joskus patistellakin mutta jatkuva pakottaminen vain lannistaa. Mutta tämänhän varmasti tiesit itsekin, vaikutat fiksulta ihmiseltä, vaikka osa täällä onkin hiukan eri mieltä.

Mulla tulee tästä ketjusta sellainen olo, että alkuperäiselle lapsi on tosi tärkeä ja hän tietää, että lapsella on lahjakkuuksia, mutta myös ongelmia. Hänellä on joitain ideoita ongelmien ratkaisemiseksi, mutta toisaalta joidenkin ongelmien ratkaiseminen tuntuu jopa ylitsepääsemättömän vaikealta. Tämmöinen vanhempi saattaa helposti haluta kuulla juuri niistä positiivisista puolista lapsestaan, että kokisi, että joillain saroilla ainakin mennään oikeaan suuntaan.



Omassa pojassani on paljon samantapaisia piirteitä - hyvä matikassa, kirjoittaminen taas on hälle vastenmielistä ja on sitä mieltä, että ihan sama, miten ne kirjaimet kirjoittaa (ja ei ole kyse etteikö häntä olisi siinä asiassa tuettu - itse olin koko viime talven läksyjä vahtimassa ja tämän syksyn mieheni). Kun koulussa muut pojat viime talvena ratkaisivat ongelmia aina nyrkein ja potkuin meinasi sama agressiivinen käytös tarttua poikaani myös ja ihmettelin sitä, että koskaan poika ei saanut mitään jälki-istuntoa (johtui siitä, että ne riitapukarit oli ne jotka oli jälkässä ja mun poika oli niin lievää, että jos niihin olisi puuttunut, niin ei olisi varmasti päivää ollut ettei opettaja olisi itse istunut jälki-istunnossa). Kävin kovasti taistelua itseni kanssa, että saanko rankaista poikaa sellaisista jutuista, jotka tapahtuu koulussa ja päätin, että jos koulu ei puutu, niin kyllä se kasvatusvastuu on kuitenkin mulle, jos koulu ei jaksa.



Olin aika ihmeissäni, että miten pojan käytös, läksyistä huolehtiminen yms. saadaan kuntoon ja päätin tehdä palkitsemistaulukon asioista, kun ne menee hyvin. Nämähän ovat sellaisia asioita, jotka pitää opetella ja esim. meidän poika ei koskaan ollut ollut väkivaltainen, mutta kun ympäristö oli mitä oli, niin kyllä siinä aika vahva saa olla ettei mitenkään reagoi, kun luokan tytöt esim. heittää hiekkaa silmiin... Tein pistetaulukon, jossa jokaiselta päivältä katsottiin läksyjen teko, omista asioista huolehtiminen ja hyvä käytös. Myös meillä on luettu joskus ylimääräistä palkinnon voimalla - nyt kun lukeminen menee sujuvasti, niin kirjoittamiseen on enemmän panostettu. Emme anna jättää huonoja kirjaimia koulutehtäviin jne.



Mitä muuten tarkoittaa, että lukihäiriö on lievä? Se, että kirjaimet vaihtaa paikkaa? Onko näin pienille jo jotain tutkimuksia? Onko varma, että lukihäiriö ei hidasta jotain opiskelun saraa? Miten lapsesi ymmärtää lukemaansa?

Tulin vielä kerran paikalle katsomaan, vieläkö keskustelu jatkuu. Onneksi provoilijat ovat poistuneet paikalta.



Tämä on ikuista tasapainoilua sen kanssa, ketä uskoa. Ip-ohjaajat pitävät poikaani hyvänä kaverina, rauhallisena, ei-nyrkkejä-käyttävänä, joka ei koskaan aloita tappelua ja jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Opettajalla on toisenlaisia mielipiteitä ja hän pitää poikaa harvinaisen voimakastahtoisena.

On se vaan kumma, että toiset pärjäävät hänen kanssaan ja toiset eivät.



Mietin myös tuossa äskettäin, että poika ON erittäinen tottelevainen. Hän tekee tyhmyyksiä silloin tällöin, mutta kiellon jälkeen yleensä uskoo. Yleensä siis. Kolmatta kertaa hän ei enää koskaan uhmaa.

Sitä en osaa sanoa, että jos opettaja kokee hänen uhmaavan, niin mitä minä voin sille tehdä.



Lievällä lukihäiriöllä tarkoitan sitä, että ekalla luokalla opettaja ei edes huomannut sitä. Vaikka itse nostin sen keskustelun aiheeksi. Nyt opettaja toteaa, että '"jotain on". Mutta ei anna tukiopetusta, koska poika kuitenkin lukee. Hitaasti, mutta varmasti. Hän saattaa lukea "toummoinen" kun pitäisi lukea "tuommoinen".

Siksi minä kannustan häntä rahalla lukemaan, jotta se ei tuottaisi ongelmia tulevaisuudessa.

Hän ymmärtää hyvin lukemaansa. Opettaja on samaa mieltä.



ap

mun mielestä nää monet vastaajat liioittelivat poikasi ongelmia aika rankasti... se on av:n tapa, ihan kuin aina pitäisi saada ihmisille paha mieli. ongelmia on joo, kuten ihan kaikilla lapsilla, kaikilla ihmisillä ylipäätään omansa. mutta en nyt muutamaa kirosanaa ja poikamaista nujakointia heti sanoisi tulevaksi terroristiksi... :)



itse teen töitä ihan oikeasti vaikeiden tapausten kanssa ja aina minulla on heistä hyvääkin sanottavaa :)



mun mielestä voisit vielä ottaa opettajaan yhteyttä, miksei meilitsekin ja kertoisit että sulle tuli hieman ikävä fiilis siitä ettei tullut oikein kannustavaa palautetta. ja että haluaisit myös vielä vinkkejä kuinka voisit lasta auttaa. yhteistyöllä pääsette varmasti hyviin tuloksiin.

Ihmettelen että ap jaksoi kommentoida järkevästi ja rakentavasti koko pitkän ketjun vaikka av:n tapaan täällä taas joukolla rynnistettiin teilaamaan ap ja poikansa, josta tietty tehtiin kamala häirikkö.

Olet aivan kuin naapurini.



Poika oli 3 vuotias ja äiti kehui, että oppii varmaan lukemaan ennen koulua kun on niin fiksu.



Koulussa poika ei oppinutkaan lukemaan. Lukihäiriö.



Hakkasi toisia ja kiusasi. Ei kai hänen poikansa. Pientä painimista vain ja aina vahingossa vain sattui toisiin lapsiin.



Äiti teki pojan läksyt 3.lle luokalle asti. Mutta silti koulusta alettiin puhua, että ei pääse neljännelle. Äkkiä hakemaan diagnoosia.



Nettiä tutkittiin ja keksittiin kaikki aistihäiriöt ja muut. Poika ei suostu panemaan jotain puseroa päälle, maksettiin siitä 5 euroa, että pukee sen. Mutta kas, äiti huomasi, että se on aistihäiriö. Hänellä onkin erikoinen poika ja pitää diagnoosi saada.

Poika sai aspergerdiagnoosin. Voi kun se kuulosti hienolta niin kauan kun selvisi, että se on autismia. Äkkiä diagnoosin purkuun ja poika ei ollutkaan enää asperger.



Poika on melkoinen hirviö. Ei tee mitään ellei siitä makseta. Hakkaa ja hirttää toisia, valehtelee ja äiti uskoo kaiken. Tulkuttaa ja haukkuu toisille. Koulu menee päin persettä kun luuhaa pitkin yötä ulkoa (ikää on 12v).



Sitten joku veti sitä poikaa turpiin kun ei jaksanut kuunnella sitä. Poika on nyt "masentunut" ja kotona ja ei uskalla tulla kouluun. Äiti huutaa suureen ääneen kun hänen poikaa kiusataan ja ei usko ketään, että se hänen lapsensa on monta vuotta hakannut ja pieksänyt pienempiään.

Toiseksi: vahvaluonteisuus ei ole aina huonokäytöksisyyttä. Tota väittävät vain ylikiltit tytöt.

valitettavasti sinua vastaan. Kun olet sen maininnut jo toistamiseen. Seksistista. Kannataisiko miettia vahasen tarkempaa.

-Kahden tyton aiti

Pieni luokka, 15 lasta joista 6 poikaa. Taman yhden pojan kanssa ei nykyisin enaa kukaan halua leikkia koska han on niin rajuotteinen, tyttoihinkin menee kasiksi valitunneilla ja sitten kun muut lapset menevat kertomaan valituntivalvojalle poika kieltaa kaiken, ja aiti uskoo poikaansa. Onneksi muutamaan kertaan on ope tai joku vanehmmista oppilaista ollut kohtausta todistamassa ja pojan valheille jaanyt lyhyet jaljet. Pojan aiti joskus minulle on kertonut kuinka hanen pojastaan tehdaan syyllinen, ihan tyhjasta! Just joo...



Myos talla pojalla ollut ongelmia lukemisen oppimisen ja kirjoittamisen kanssa, matikka taas sujuu hyvin.

(Ja hiukan myös epäilyttää että noinkohan niitä diagnooseja vain haetaan ja puretaan...)

Olet aivan kuin naapurini.

Poika oli 3 vuotias ja äiti kehui, että oppii varmaan lukemaan ennen koulua kun on niin fiksu.

Koulussa poika ei oppinutkaan lukemaan. Lukihäiriö.

Hakkasi toisia ja kiusasi. Ei kai hänen poikansa. Pientä painimista vain ja aina vahingossa vain sattui toisiin lapsiin.

Äiti teki pojan läksyt 3.lle luokalle asti. Mutta silti koulusta alettiin puhua, että ei pääse neljännelle. Äkkiä hakemaan diagnoosia.

Nettiä tutkittiin ja keksittiin kaikki aistihäiriöt ja muut. Poika ei suostu panemaan jotain puseroa päälle, maksettiin siitä 5 euroa, että pukee sen. Mutta kas, äiti huomasi, että se on aistihäiriö. Hänellä onkin erikoinen poika ja pitää diagnoosi saada.

Poika sai aspergerdiagnoosin. Voi kun se kuulosti hienolta niin kauan kun selvisi, että se on autismia. Äkkiä diagnoosin purkuun ja poika ei ollutkaan enää asperger.

Poika on melkoinen hirviö. Ei tee mitään ellei siitä makseta. Hakkaa ja hirttää toisia, valehtelee ja äiti uskoo kaiken. Tulkuttaa ja haukkuu toisille. Koulu menee päin persettä kun luuhaa pitkin yötä ulkoa (ikää on 12v).

Sitten joku veti sitä poikaa turpiin kun ei jaksanut kuunnella sitä. Poika on nyt "masentunut" ja kotona ja ei uskalla tulla kouluun. Äiti huutaa suureen ääneen kun hänen poikaa kiusataan ja ei usko ketään, että se hänen lapsensa on monta vuotta hakannut ja pieksänyt pienempiään.

mutta miksei ap voinut kysyä opettajalta positiivista palautetta?



Eli summa summarum... näissä parannettavaa, loput asiat menevät ilmeisesti hyvin?



Ja toisekseen, kysyä pojalta, miksi kirjoittelee kirosanoja vihkoon?



Opettajan pitäisi automaattisesti antaa toki myös positiivista palautetta - ja niin pitäisi vanhempien ja lasten pystyä ottamaan vastaan myös kritiikkiä.

Minusta niitä kilttejä tyttöjä pitää kohdella kiittäen kauniista ja toisia huomioivasta käytöksestä, eikä tehdä siitä syntiä...

Toiseksi: vahvaluonteisuus ei ole aina huonokäytöksisyyttä. Tota väittävät vain ylikiltit tytöt.