Jokaisella tuntemallani lapsella, joka on laitettu hoitoon alle 1-v tai 1-v, on

Ainut vaan että päivähoidossa on ollut tyystin hiljaa aina, myös vielä 4v:nä tosi vähän puhuu arkuuttaan, mut kotona puhuu siitäkin edestä ja sanatarkkaan on toistellut ihmisten sanomisia. Sama toisen lapsen kanssa, ja hän puhua pälpättää vaikka ei kysytäkään mitään, ja lauleskelee. Puhuminen on alkanut varhain kummallakin ja äänteet ja muuten puhe on kehittyneet sitten ihan neuvolaoppaiden mukaisesti n. 2-vuotiaasta ylöspäin normaalilla tavalla.

Liekö tuo sitten syynä siihenkin että pojastani tuli insinööri ja että toisella on lukion ka 9.2?? Kauheaa!



Ei vaan, puhevikaa ei ole ollut kenelläkään 4 lapsestani, viimeisen puuttuvan äänteen oppivat itse 5v samoihin aikoihin kuin lukemaan ja kirjoittamaankin. Tuo nyt on pelkkää lööperiä!!

että suuri ryhmä ja sen tuottama häly ääniympäristönä estää eri äänteiden selvän kuulemisen. Päiväkotiryhmiä ja hoitajiakin on erilaisia.

Jossain päiväkodeissa henkilökunta voi olla hyvinkin perehtynyt puheen kehittämiseen päiväkotikontekstissa ja he osaavat käyttää esim. kuvia apunaan tai muita menetelmiä. Pelkkä satujen lukeminen ei vielä riitä kehittämään lapsen puhetaitoja, olennaista on kahdenkeskinen vuorovaikutus, sellainen, jossa lapsella on aikaa ja tilaisuus puhua jonkun kanssa, että häntä ehditään kuuntelemaan. Isossa päiväkotiryhmässä tähän ei ole aina kovin lapjoa tilaisuutta. Kotona taas jotkut äidit voivat olla riittämättömästi lapselleen läsnä, vaikka olisivatkin fyysisesti paikalla. Tai sitten puheen kehityksen ongelmien syynä ovat esim. dysfasia tms. mikä ei johdu ympäristötekijöistä, yleensä kysessä on juuri nimenomaan tällaiset syyt, ei vuorovaikutus.

Harmi vain, etteivät mitkään tutkimukset vahvista " teoriaasi" . Ja ihan sattumalta vissiin omatkin kokemukseni ovat täysin päinvastaisia:



Esikoisemme oppi puhumaan nopeasti ja selkeästi, pikkukakkosemme paljon hitaammin. Esikoinen meni perhepäivähoitoon 1-vuotiaana, pikkukakkosemme oli kotihoidossa 3-vuotiaaksi. Veikkaan, ettei tuo hitaammin puhumaan oppinut pikkukakkosemmekaan silti sentään kotihoidosta kärsinyt, kunhan hän vain oppi omaan tahtiinsa eri järjestyksessä eri asioita kuin isoveljensä.

Onpa ap:lla erikoinen asenne päivähoitoa kohtaan... Etenkin kun hänen mielestään päivähoitopaikkakin on näköjään automaattisesti ylisuuri ja meluisa päiväkotiryhmä? :O

laitetaanko alle vuoden vanhat oikeasti päiväkotiin?

Meille ainakin sanottiin, kun soitin ja kyselin hoitopaikkaa, että perhepäivähoito järjestetään, kun kyseessä on noin pieni... ja kaikki päiväkodit tosiaan on yli 1-vuotiaille. Nojoo, ehkä tässä kylässä on vain hyvä tilanne perhepäivähoitajien kanssa ja se on kyllä ehdottomasti meidän etu...

Jos kerran noin kapealla otannalla mennään, niin mun otanta on sitten tämä:

Serkullani kaksi lasta, esikoinen meni hoitoon 10kk iässä, oli vuoden hoidossa ja sitten kotiin, kun perheeseen tuli toinen lapsi. Lapset hoitoon taas, kun nuorin oli 11kk. Puhuvat molemmat aivan loistavasti. Äidin suruksi osaavat myös näppärästi kiroilla, mutta se on taas meidän suvun syy (prkl... setien ja tätien mielestä on hauskaa, kun joku sanoo pelkele... mokomat jäärät!).

Kaverin lapsi oli kotona pääasiassa 2,5 vuotiaaksi. Paha puheenviivästymä... nyt päiväkodissa ja puolentoista vuoden päiväkotiuran jälkeen pääsi pois puheterapiasta.

Pikkusiskoni oli kotihoidossa, tosin hoitajana " naapurintäti" , ja likka puhui (liiankin) sujuvasti 1,5 vuotiaana.

Oman lapseni vien hoitoon (6h / päivä) 11kk iässä. Luotan siihen, että kun lopun ajan olen lapseni kanssa ja viikonloput päälle, niin kyllä minä kuulen, kun hän oppii puhumaan... ja varmasti hän oppii puhumaan... kyllähän lapsi oppii puhumaan, kun hänelle puhutaan.

Hoidossa aloittivat 2 - 3-vuotiaina. Aina on lapsille luettu paljon ja heidän kanssaan keskusteltu.

Ihan vakavissaanko joku on iloinen siitä, jos " liian aikaisin lapsensa hoitoon vienyt" äiti ei kuulekaan lapsen ekoja sanoja? :O Sittenhän maailma on pullollaan isäparkoja! Vai eikö isejä sellainen harmitakaan? Äitejä vain? Ihan varmasti on kurjaa, jos ei kuule lapsensa ekaa sanaa tai näe ensimmäisiä askelia, mutta elämä on valintoja täynnä. Ja kyllä jotkut pystyvät elämään yllättävän onnellista elämää, vaikka eivät niin täysillä " älyäisi" nauttia kotiäidin/isän roolista.



Sellainen ihminen ei ole ihan sinut elämänsä kanssa, joka hakemalla hakee omista valinnoistaan poikenneiden ihmisten elämästä jotain kurjuutta! Haloo taas, ap ja muut samanhenkiset.



PS. Itselläni ei ole kokemusta alle 1-vuotiaan päivähoidosta, mutta monenlaisista puheenkehityksen kaarista kyllä. Jos tutkimukset jotain osoittavat niin korkeintaan sen, että päivähoidon aloittamisesta voi olla hyötyä lapselle, jonka puheenkehitys on viivästynyttä/häiriintynyttä. Ja että varhainen päivähoidon aloitus on ollut jopa avain menestykseen elämässä. Onneksi kotihoitokaan ei silti tavallisesti lasta pilaa, jos ei pelastakaan ;)

Lähipiirissä monta lasta, jotka varhain hoitoon ja on ongelmia puheen kanssa. Voi olla sattumaa mutta toisaalta hoitopaikkojakin on moneksi.

Mutta ainoa tuntemani, kenellä on viivästynyt puheenkehitys, on tuttavan edelleen kotihoidossa oleva kolmevuotias. Ne tuntemani lapset, ketkä ovat menneet jo pienenä päiväkotiin ovat todella reippaita ja ikäisiään edellä. Itse en ole puolesta enkä vastaan, omani vein päiväkotiin 2-vuotiaana.

Ei todellakaan ole niin, että se hoito muuttaisi lapsen rohkeaksi. Jos aran laittaa isoon ryhmään, vaikka lapsella ei ole minkäänlaisia valmiuksia toimia siellä, vaan alkaa vetäytyä, puheenkehitys, kokonaiskehitys voi jopa hidastua!



t: nimim. lapsen takia kotiäiti jälleen (otin lapseni pois hoidosta)

Siis onko vika minussa kun melkein 3-vuotiaalla tytölläni on puhe pahasti viiveessä? En lue ikinä kirjoja. Sekö siihen nyt auttais, että lapseni oppis kunnolla puhuun?

itse vedät kiksit siitä, että joku surkuttelee toista. Se se vasta sairasta on.

mulla kaksi lasta:



esikoinen hoidettu kotona 3,5-vuotiaaksi, nyt menossa puheterapeutille

kuopus meni hoitoon 1,5-vuotiaana ja puhuu 2-vuotiaana 3-4 sanan lauseita täydellisllä äänteillä



älä yleistä yksittäisten tapausten perusteella.

Meillä esikoinen meni tarhaan vasta 3, 5 vuotiaana. Hän oppi lukemaan jo alle 4 vuotiaana ja oli kielellisesti kuulemma erittäin lahjakas. Mut en koskaan edes ajatellut et vois johtua kotihoidosta. Tiedä siitä sit...

Mut meilläpä olikin toinen ongelma. Siis erittäin vaikea syömisongelma. Ja se parani huomattavasti kun lapsi lähti tarhaan. Ilmeisesti esimerkki ja muiden lasten läsnäolo teki tehtävänsä!

Vois kuvitella et tarha on just hyväksi jos on puheenkehityksen viivästymää.

Meidän nyt 3,5 vuotias on puhunut täysiä lauseita selkeästi jo reilusti alle 2-vuotiaana. R kirjaimen oppi alle 2-vuotiaana ja s-kirjaimen 2,5 vuotiaana. Tällä hetkellä puhe on todella selkeää ja puhuu paljon paremmin kuin moni ikäisensä

Vertailuna meidän 1,5 vuotias, joka puhuu paljon vähemmän kuin isoveljensä, nuorempi ei ole ollut päiväkodissa, vanhempi meni sinne hieman alle 1-vuotiaana.

Kaikki kolme menneet päiväkotiin 1 v. tai alle ja ovat erittäin kehittyneitä kielellisesti, ei mitään sanomista koskaan tällä osa-alueella. Vanhin oppi lukemaan eskarissa, keskimmäinen keväällä ennen eskarin aloittamista.

ovat sosiaalisesti jälkeenjääneitä, eivät osaa toimia muiden lasten kanssa ja joutuvat koulussa vaikeuksiin sen takia.

Vierailija:

ovat sosiaalisesti jälkeenjääneitä, eivät osaa toimia muiden lasten kanssa ja joutuvat koulussa vaikeuksiin sen takia.

säälin kotonahoidettuja ujoja ja arkoja lapsia, jotka eivät saa kavereita vaan roikkuvat äidin helmoissa loppuelämänsä

Vastaus numerolle 38:

Vaippaikäisen kohdalla on tietysti tärkeintä, että hän kuulee ympärillään puhetta! Kyllä sitä ilman satujakin oppii sen mitä oppii, mutta sadut ovat äärettömän tärkeitä siinä mielessä, että kielen rakenteita (mm. lause- ja virkerakenteet, kielen jaksottaminen ym.) on vaikea oppia ilman kirjoitettua ja luettua kieltä. Toisaalta satujen suuri arvo piilee sen rikkaassa sanastossa. Lapsi, jolle luetaan paljon, hallitsee yleensä enemmän sanoja kuin sellainen, jolle ei lueta. Onneksi päiväkodeissa luetaan myös!



t. lapsenkieltä tutkinut opettaja