Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen ylpeä etten ole ikinä ollut kenestäkään miehestä riippuvainen.

Vierailija
31.01.2008 |

En taloudellisesti enkä henkisesti (lukuunottamatta isääni kun olin lapsi).

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kyse on se, että molemmat maksaa vaan omat menonsa, niin ihmettelen jos lapsiperheestä on kyse. Silloin yleensä äiti on huonoilla rahoilla lapsen ollessa vauva ja minusta perhe on yhteisyritys.

Vierailija
2/30 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsiraukkoja. Tarhaan heti kun äitiysloma loppuu...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on jatkuvaa hakemista.



Minä ajattelen parisuhteestani että se on kumppanuutta: me voidaan elää tätä elämää vain toisistamme riippuvaisina. Jos päätämme purkaa kumppanuuden, menee molempien elämät ihan uusiksi.

Vierailija
4/30 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että minusta on äärettömän tärkeää tehdä suuret ratkaisut sillä perusteella, että voin koska vaan jäädä yksin,pärjäänkö??

Vierailija
5/30 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Vierailija
6/30 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivätkö puolisot ole toisistaan aina jossakin määrin riippuvaisia? Etkö uskalla sitoutua?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Eivätkö puolisot ole toisistaan aina jossakin määrin riippuvaisia? Etkö uskalla sitoutua?

Ai sitoutuminen = riippuvuus?

Minä en ole miehestäni riippuvainen. Tienaan sen verran, että tulisin keskimääräistä paremmin toimeen omillanikin, osaan huolehtia omista asioistani ihan itse, en tarvitse mitään toista isähahmoa elämääni oman isäni lisäksi.

En ole mieheni kanssa, koska en pärjäisi omillani tai koska tarvitsisin miestäni välttämättä mihinkään, olen mieheni kanssa, koska HALUAN olla eli mielestäni olen kyllä sitoutunut häneen. Minun mielestäni esim. se ettei eroa, koska ei eron jälkeen pysty/viitsi elättää itseään ei ole sitoutumista, vaan riippuvuutta.

Toivon myös ettei mies olisi minun kanssani siksi, että tarvitsee jonkun naisen, vaan siksi, että omasta vapaasta tahdostaan todella haluaa olla juuri minun kanssani.

Vierailija
8/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme olleet naimisissa liki 18 vuotta ja tällä hetkellä olen riippuvainen miehestäni. Meidän kotiteatterijärjestelmä on niin monimutkainen, että en osaisi sitä hyödyntää ilman häntä. Ja tietokoneenkin kohdalla huudan usein häntä apuun.

Mutta - minulla ei olisi tuota kotiteatteria, jos ei olisi samaa miestä. Ja tietokoneen pystyisin viemään huoltoon.



Vuosien varrella olen ollut kotiäitinä, ollut miehen työn perässä ulkomailla ihan kotona - ajanjaksoja, jolloin ei ole ollut tuloja.

Mutta - enhän olisi ollut äitikään ilman miestäni. Olisin aina voinut jäädä Suomeen tienaamaan, enkä lähteä miehen perässä Aasiaan hankkimaan elämänkokemusta.



Onko tämä riippuvuutta? Minusta ei. Ne ovat valintoja. Elämä menee tietyssä elämäntilanteessa toisin, ja toisessa toisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut kotona lasten kanssa yhteensä 5 vuotta ja nytkin teen osa-aiakaista työtä. Tällä hetkellä mies siis kustantaa enemmän elämästämme kuin minä, mutta olen silti laskenut ja ajatellut asiani niin, että pärjäisin ihan hyvin yksinkin: siirtymällä täyden työpäivän tekoon ja muuttamalla vähän pienempään asuntoon, voisin säilyttää nykyisen elintasoni ilman miehen tulojakin. Silloinkin kun olin kotona, käytin omia säästöjäni omiin menoihini, mies maksoi asumisen ja ruoat yms perheen menot. En haluaisi koskaan joutua pyyytämään mieheltä rahaa esim. omiin vaatteisiin!



Ihan samalla lailla olen henkisesti itsenäinen: vaikka mies on tärkeä, en romahtaisi jos hänet menettäisin. Minulla on hyvät välit sukulaisiin ja tarpeeksi hyvin ystäviä, jotta en jää yksin vaikka mies lähtisi.



Itsenäisyys on mun minuuden perusta, vaikka olenkin sitoutunut ja lupautunut jakamaan elämäni toisen kanssa.

Vierailija
10/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jakamisesta, läheisyydestä jne. Mikä tässä elämässä varmaa on? Varman päälle voi elää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoitovapaalla omat menot maksetaan omista vähistä rahoista vaikka mies käy töissä.



Eikö ole itsestäänselvää, että kun hoitaa yhteistä lasta kotona kumpikin kantaa oman kortensa kekoon ja maksaa suhteessa tuloihin menoja. Jos miehen tulot ovat viisinkertaiset, molemmilla on oikeus käyttää näitä rahoja myös itseensä.



Vierailija
12/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Lehdessä oli just juttua siitä, että naiset luulevat että itsenäisyys on sitä, että

hoitovapaalla omat menot maksetaan omista vähistä rahoista vaikka mies käy töissä. "





Rahaa käytetään itsenäisyyden mittarina sen vuoksi, että se on mitattavissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


kuin mitä mulla oli säästöissäni sen jälkeen kun hän oli maksanut lainat ja ruokalaskut. Ja mä koin ehdottomasti reiluksi sen, että hänellä oli vähän kalliimpia harrastuksia kuin minulla silloin kun olin hoitovapaalla; olisiko miehen pitänyt keskeyttää harrastuksensa ja jakaa se raha puoliksi meidän kesken, että minäkin olisin päässyt salille työvöenopiston jumpan sijaan?



Tietenkään mikään ei ole varmaa, mutta kyllä elämässä voi moneen varautua. Mulle on tärkeää tietää, että minun elämäni (ja lasten) ei romahda vaikka mies lähtisi. Yllättävistä katastrofeista se avioero taitaa kuitenkin olla tavallisimmasta päästä...





14

Vierailija
14/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkeran naisen sanoja?



Eikö aito, syvä romanttinen rakkaus, aiheuta väkisinkin jonkinlaista " riippuvuutta" ? Ja saakin aiheuttaa! Mutta eihän tänä päivänä jotkut naiset edes osaa rakastua ja antautua suhteeseen, ainakin mitä ole ympärillä nähnyt... Taidan olla todella onnekas, kun en ole rakkausrintamalla joutunut noin katkeroitumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat miehestään niin riippuvaisia etteivät lähde vaikka tulisi turpaan joka päivä.

Vierailija
16/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitäs, pitäisikö miestenkin jäädä kotiin naisen elätettäväksi kokeakseen sen oikean rakkauden? Jos kerran ei ole oikeasti rakastunut jos haluaa olla taloudellisesti itsenäinen?

Vierailija
17/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myös eläketurvani maksetaan mieheni tuloilla näiltä kotivuosiltani. Mieheni tietää, että en ole mikään reppana ja tulisin selviämään lasten kanssa, vaikka esim jäisin leskeksikin. Sivistyneenä miehenä hän ei erottele rahojaan, vaan ne ovat yhteisiä. Hän toivoisi että kuluttaisin enemmänkin!



Ex-mieheni taas eli kustannuksellani 10 vuotta. Sen siitä sain kun silloin ajattelin voivani muuttaa toista ihmisenä ja että olen vain reipas kaikki langat omissa käsissäni pitelevä nainen.



Houhou teille vaan, jotka eivät näe kotityönsä arvoa ja pelkäävät tulevansa liian riippuvaiseksi miehestään! Onkohan teillä koulutusta ja työkokemusta ennen kotivuosia hankittuna?

Vierailija
18/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme olleet yhdessä 17 vuotta. Sinä aikana olemme mieheni kanssa vuorotellen elättäneet perhettämme. Tällä hetkellä mies tuo rahan taloon ja minä hallitsen sen käyttöä. Kaiken laisia vaikeuksia meillä on ollut ja olemme todenneet että kukaan ei pysty enään samalla lailla tuntemaan meitä kuin me tunnemme toisemme.

Vierailija
19/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä mielessä olen itsellinen, että minulla on ollut aina omat rahat. Kävin hoitovapaalla osa-aikaisesti töissä koska halusin niin. Mies kyllä varmasti olisi antanut minulle rahaa jos olisin halunnut tai tarvinnut, mutta en halunnut edes pyytää.



Mutta henkisesti myönnän olevan riippuvainen miehestäni (ja pojistani). Rakastan kaikkia niin paljon että en kestäisi jos menettäisin jonkun heistä.

Vierailija
20/30 |
01.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä se on vähän eria asia, tuo kuvaamasi tilanne, 20! Ja 21 taas vetää ihan järjettömiä päätelmiä!



Mutta sitähän se tällä palstalla lähes aina on.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kaksi