Pelkääkö kukaan muu kuolevansa synnytyksessä/sektiossa?

Minä pelkäsin aivan hirmuisesti kuolevani synnytyksessä. Olin lukenut kaikki section riskit ja olin suorastaan kauhuissani, kun lähdin synnyttämään. Synnytys käynnistettiin ja lapsen oli tarkoitus syntyä alateitse. Lapsen laskeutumattomuuden vuoksi kuitenkin päädyttiin sectioon. Kun lääkäri totesi, että lähdetään leikkaussaliin, itkin lohduttomasti. Olin aivan varma kuolemastani. Hetkeäkään ei käynyt mielessä, että lapsi voisi kuolla. Olin varma, että lääkärit kyllä pystyvät pelastamaan lapsen, mutta eivät minua.



Leikkaus meni kuitenkin hyvin. Selvisin siitä hengissä =) Enkä oikeastaan pelännyt koko leikkauksen aikana enää ollenkaan.



Kun pääsin kotiin sairaalasta, niin sectiohaava aukesi. Menin paikalliseen terveyskeskukseen, jossa lääkäri suorastaan huusi minulle, että äkkiä sairaalaan, tähän voi vaikka kuolla. Arvaa vaan olinko paniikissa? Ambulanssilla sairaalaan, jossa lääkäri laittoi pari perhoslaastaria haavan päälle, määräsi antibiootin ja käsi kotiin. En siis kuollut sitten siihenkään.



Puhu läheisille ihmisille pelostasi, minä en puhunut. Puhuminen tiettävästi auttaa aina. Kerro sairaalaan mennessäsi, että pelkäät nimenomaan kuolemaa. Eiköhän osaava henkilökunta osaa auttaa sinua ja voit turvallisin mielin synnyttää.



Itse odotan nyt toista lasta. Ensi viikolla on neuvola-aika taasen ja aion pyytää lähetettä pelkopolille. Kyllä se kuolemanpelko vaan yhä on olemassa, vaikka yhdestä synnytyksestä onkin jo hengissä selvinnyt.



Kovasti tsemppiä sulle!



Marju

En pelännyt kuolevani, mutta sectiossani, joka ei siis ollut suunniteltu, ajattelin vaikka mitä kun tajusin että puudutus nousee palleaan asti ja hengittäminen oli vaikeaa. Kaikki olivat aina vain puhuneet ettei jalkoja tunne ja olin aivan paniikissa kun tajusin että puudutus nousee niin ylös.



Minäkin odotan nyt toista lasta ja toivon etten joudu sectioon.

Loppuraskaudesta ihki pelko että entä jos laikkauksessa tapahtuukin jotain. Ajattelin olevani itsekäs ja tyhmä kun riskeeraan henkeni uuden vauvan vuoksi, ja isommat jäisivät ilman äitiä. Lupasin itselleni että neljättä ei ainakaan enää tule, vaikka lupa siihen annettaisiinkin kolmen sekton jälkeen. Mitään paniikkitunnelmaa ei onneksi tullut, enkä tehnyt mitään erikoista pelkoni taltuttamiseksi. Välillä iltaisin sängyssä vain syyttelin itseäni.

Kesken synnytyksen jouduin yllätyssektioon ja silloin pelotti, että kuolen sinne leikkaukseen. En ollut ollenkaan varautunut siihen, että en synnyttäisikään alakautta ja pelkäsin leikkausta tosi paljon. Ei siinä oikein ehtinyt mitenkään pelosta päästä. Siinä se lähti, kun leikkaus oli ohi ja vauva maailmassa. :) Ja leikkaus meni kaikin puolin hyvin ja toipuminen oil nopeaa.

Tsemppiä sulle!