Avoliitoissa eläjät!

- en ole luterilainen

- en halua kirkkohäitä, vaikka haluaisin naimisiin

- miehelle kelpais vaan kirkkohäät

- miehellä iso suku, tulisi ainakin 30 ihmistä sieltä häihin

- minulls taas hyvin pieni suku, hyvä jos 3 ihmistä saisi kutsun

- inhoaisin morsiamena oloa jossain kirkossa, aivan KAMALAA

- kerrassaan ajatus jostain juhlista, missä ois ite huomion keskipisteenä on aivan kertakaikkisen kammottava (sosiaalisten tilanteiden pelko)



Eli meillä molemmat uskoo avioiittoon ja haluais naimisiin, mutta ollaan niin eri mieltä kuin olla voi, siitä että miten naimisiin pitäis mennä.



Minä: ehdottomasti siviilivihkiminen, max 10 vierasta kaikkineen

Mies: ehdottomasti kirkkohäät, minimi 30 vierasta



Joten ei olla naimisissa näiden mielipiteiden vuoksi. Lapsia on jo 2 kpl.

Miten kukaan kehtaa edes myöntää tuollaista? Siis aivan käsittämättömän pinnallista!

jos mun mies joutuu vaikka sairaalaan niin mä olen ilman muuta hänen lähiomainen ja saan tiedot hänen asioistaan, ymmärtääkseni avovaimo ei automaattisesti saa.

Sairaalasta tietoja saa se, joka on papereissa ilmoitettu lähimmäksi omaiseksi - vaikkapa miehesi ex-tyttöystävä, jos asiaa ei ole muutettu. Meillä ainakin kun kävin sairaalassa, tietoja tarkistettiin, ja lähiomaisen paikalla oli ex-avomieheni nimi, vaikka emme ole 4 vuoteen olleet yhdessä.

Ei siinä avioliitto auta, ei sairaalalla ole mitään rekisteriä mistä tarkistavat oletko vaimo vai ei, ainoastaan tiedot, jotka potilas on aiemmilla lääkärikäynneillä lähiomaisesta antanut.

Yhdessä ollaan oltu melkein 11 vuotta. Joskus ollaan juteltu että olis varmaan pitänyt mennä naimisiin heti alkuvuosina. Nyt ollaa jo eletty niin pitkään avossa että ei me edes muisteta että ei olla naimisissa. Lapsetkaan ei ole koskaan kyseenalaistaneet sitä että ei olla naimisissa, perhe ollaan kuitenkin.



Toki joskus olen miettinyt että jos toinen kuolisi, niin asiat olisi toiselle helpompia hoitaa. Mä uskon että me joskus vielä naimisiin mennäänkin, nyt on kuitenkin sellainen olo että en jaksa ruveta järjestelemään mitään häitä, ehkä ensi vuonna toisin?

On ollut niin paljon muuta (talon rakentamista ja lasten tekoa). Ehtiihän sitä myöhemminkon...

löytyy näin paljon porukkaa, jotka luulevat avioliiton olevan joku uskovaisten juttu?!? Voi hyvää päivää, mistä perämetsästä te oikein olette tänne kömpineet? Naimisiin menemiseen ei tasan mitään rippikouluja tarvita. :O

että uskoisin tämän varmasti kestävän loppuelämän. Itse kun haluaisin mennä naimisiin vain se yhden kerran.

Lähipiirissä on useampi avioliitosta eronnut, joten en koe avioliittoa turvallisemmaksi. Avoliittto takaa lapsille samat oikeudet kuin avioliittokin eli lasten oikeuksista on huolehdittu.

Ainut, mistä olemme puhuneet, että pitäis miettiä, miten toisen mahd. kuollessa asuminen järjestyy - saisiko toinen hallintaoikeuden vai kuinka. Kun lapset lähtee maailmalle, niin silläkään ei ole enää niin suurta merkitystä. Puolikkaalla ja vähemmälläkin saa itselleen hyvän asunnon.

Mieheni on alkanut jahkaamaan... Se maksaa... Mitä väliä ollaanko naimisissa? Rakastan sua ihan yhtä paljon avovaimona. Mitä se muuttaa? jne............. Jos se oiskin vaan minusta kiinni niin oltais menty naimisiin pari vuotta sitten...

Perintöasiat ja niistä vielä pääsisi avioehdolla, mutta pahempana elatusvelvollisuus aviopuolisosta. Ei huvita maksaa siitä hyvästä, että saa patsastella "rouvana". Avioliitto ei merkitse meille kummallekaan oikeastaan mitään, joten raha on iso asia ratkaisemassa asiaa.

muusta kyse kuin puolisoiden taloudesta ja kuolemanvaran turvasta. Avioliittolaista löytyvät säännökset myös pariskuntien erotilanteisiin. Lukaispaaka kerrankin ko. laki ja huomaatte, ettei siinä kovin vähän säädellään avioliiton aikaista tilaa. Toki sitäkin koskevia §:iä löytyy.



Miten avoliitossa olevat hoitavat turvansa puolison kuolintapausten varalta? Entä erojen? Näitä asioita pitää miettiä enemmän, kun on avoliitossa, josta puuttuu avioliiton kaltainen selkeä säännöstö asioiden hoitamiseksi.



Ja toki avioliittoakin solmittaessa näitä tulee miettiä (tarkoitan siis lähinnä avioehtoa, jonka voi tehdä kuolin- tai erotapausten tai sekä että tilanteiden kattamiseksi). Avioehdonhan voi toki tehdä myös liiton aikana ja jo aiemmin tehtyä sopimusta muuttaa tai jopa kumota.



Itse en kuulu kirkkoon enkä näe avioliittoa mitenkään kirkollisena tai uskonnollisena toimituksena. Olen lakimies ja katson asiaa lähinnä Suomen lain vinkkelistä. Vierastan kristillistä näkemystä avioliitosta (mm. mies naisen päänä)



Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että monet puolisoiden varallisuuteen liittyvät asiat voi kyllä Suomessa avoliitossakin hoitaa lähes yhtä hyvään kuosiin kuin avioliitossa on jo lain tasolla tehty. Se vaan vaatii avopuolisoilta huomattavasti enemmän vaivaa ja asiantuntemusta asioiden hoitamiseksi (ajoissa vieläpä).



Sen sijaan lapsettoman parin perintöveroprosentti on ehkä suurin yksittäinen kysymys avo- ja avioparin erona. Lapseton avopari kuuluu 3. perintöveroluokkaan eikä se ole puolisoiden välisin sopimuksin edes muutettavissa.



Avoliitto on täysin OK siinä vaiheessa, kun parisuhdetta vielä vähän "tutkaillaan". Vallitsevan lainsäädännön valossa valitsisin kuitenkin avioliiton pysyvän parisuhteen muodoksi. Avoliittoon kun sovelletaan monia sellaisia lakeja, joiden näkökulmasta ihmiset ovat täysin vieraita toisilleen (mm. laki yhteisomistussuhteista jne.)



P.S. Naimisiin voi mennä maistraatissa tai käräjäoikeudessa tai käräjätuomarin tai maistraatin henkikirjoittajan voi kutsua mihin tahansa, vaikkapa juhlapaikkaan tai kotiin vihkimään pariskunnan. Ei siihen siis kirkkoa tarvita. (Tarkemmat säännökset löydät avioliittoASETUKSESTA.)

en halunnut naimisiin kun inhosin niitä juhlia.



Mutta sitten keksimme, että voimme käydä maistraatissa kahden oudon todistajan läsnäollessa. Sukunimeänikään en vaihtanut, eikä ole sormuksia.

Kukaan ei tiedä, että meidät on vihitty. Se riittää kun itse tiedämme ja lapset.

Ja ihan juridisista syistä teimme tämän. Lisäksi hallintaoikeustestamentti.

Kyllä ihmistä voi rakastaa täysin ilman lakia ja papereita ja papin aamenta yms. MUTTA,en halua kuulostaa tylsältä virkanaiselta,mutta kaikki muistaa esim.suuren tsunami tapauksen muutama vuosi sitten (silloin näistä asioista puhuttiin aika paljon) ja koska olen töissä paikassa jossa myönnetään eläkkeitä,niin puolison äkillisesti kuollessa,niin naimisissa ollessa saa LESKENELÄKKEEN,mikä on tosi iso asia esim.sillon jos on pienet lapset ja iso asuntolaina,niin se muutama sata euroa on iso raha tälläsessä tilanteessa. Avioliitossa jäänellä leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin,avopuolisolla ei ole tälläistä oikeutta.Pitkänkään avoliiton jälkeen puolisolla ole perimysoikeutta ellei siitä ole tehty testamenttia. Yhteinen omaisuus jaetaan elossa olevan ja kuolleen avopuolison perillisten kesken.Kun avopuoliso kuolee, hänen omaisuutensa periytyy hänen biologisille sukulaisilleen. Pahimmillaan avoleskeltä lähtee koti ja auto alta. Avoliitossa ei saa leskeneläkettä,leskeksi jäävällä ei ole avio-oikeutta yhteiseen omaisuuteen kuten avioliitossa, puolisolta testamentilla tai lahjana saadusta omaisuudesta maksetaan korkeampi vero.



Paljon on sellasia tapauksia,että lapseton pari on avoliitossa tyyliin 30 vuotta ilman testamenttia ja ostettu yhdessä talo,mökki,auto yms.isoja asioita. Tällöin ensisijaiset perilliset onkin sen avopuolison vanhemmat,koska avopuoliso ei tunnisteta viralliseksi perilliseksi. Näihin törmää aina äkillisesten kuolemantapauksien sattuessa. Sit toinen mikä on hyvin yleinen,että keski-iässä mennään kimppaan ja molemmilla on aikuset lapset. Siinä sitten asustellaan seuraavat 20-30 vuotta ja toinen hoitaa parhaimmas tapaukses vielä toisen hautaan asti. Jos tälläseskään tapauksessa ei olla avioliitossa eikä ole testamenttia,niin lapset voi pistää mummelin tai paapan kadulle,mikäli haluavat pistää kämpän myyntiin ja tarvitsevat rahaa. Siinäpä sitten lähet tavarakuorman kera hakeen asuntoa,avoleskellä ei ole siis asumisoikeutta kuten avioliittoleskellä. Tälläsiä ikäviä tapauksia on todella paljon.En aio jeesustella asian kanssa tai sormi sojos opettaa,jokainen valitsee asumismuotonsa ja parisuhteensa ihan miten haluaa,mutta juridisia juttuja on joskus hyvä pohtia,varsin jos on omaisuutta,vaikka vaan se talo tai mökki.Anoppini ei ole naimissa,eikä halua enää mennä keski-iässä,mutta tekivät avopuolisonsa kanssa hallinta oikeuden asuntoon,tällöin aikuset lapset eivät pääse ketään ns.häätämään pois,vaan saa asustella rauhassa niin kauan kuin pystyy.

vaikka emme mitään avioliiton vastustajia olekkaan. Minusta ihmisten kuitenkin nimenomaan pitäisi nähdä vaivaa ja selvittää asiat, eikä vain hoitaa paperisotkuja menemällä naimisiin. Sen jälkeen voi sitten mennä naimisiin jos tahtoo, mutta minusta juuri tällaisten ihmisten takia eroja on niin paljon, kun ei osata hoitaa paperiasioita muuten kuin menemällä naimisiin.



Me olemme jo vuosia sitten hoitaneet paperiasiat kuntoon; omaisuus sen nimiin jolle tahdomme kunkin asian jäävän, testamentit, lasten huoltajuussopimukset, perintövero on sama kuin avioliitossa elävillä koska meillä on lapsia, vakuutusten edunsaajat, sairaalan lähiomaiset jne. jne.

Taloudellisesti tai juridisesti ei siis ole mitään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkekin on tulosidonnainen, eli sitäkään hyötyä emme saisi.



Meillä ei vaan ole tarvetta mennä naimisiin, se ei merkitse meille mitään.

Naimisiin menemiseen ei tasan mitään rippikouluja tarvita. :O

ainakaan vielä. Jos ollaan yhdessä vielä eläkeiässä, voi asiaa harkita perinnönjaon helpottamiseksi. Lapsi meillä on, mutta ei sillä sille ole mitään merkitystä, onko äiti ja iskä avo- vai avioliitossa.



Ollaan molemmat alle 30, ja kaveripiiristä 3 paria on mennyt naimisiin. Kaksi paria on jo eronnut, molemmat hyvin riitaisesti. Ja molemmissa tapauksissa avioliittoa harkittiin vuosia, ja melkein heti kun naimisiin mentiin alkoi alamäki.

ei mun mielestä avopuolisolla tarviikaan olla oikeutta toisen omaisuuteen tämän kuoleman jälkeen. Miksi ihmeessä ihmisten omia valintoja ei kunnioiteta?

En minä ainakana ole avomieheni kanssa sen takia, että hänen kuollessaan sitten saisin hänen rahansa!

Eiväthän ne ole minun rahojani. Ilman muuta ne kuuluvat sukulaisille.

Ihan tyypillistä av-mammojen arvomaailmalle kyllä, että ihan sen takia vaan mennään naimisiin, että sitten ukon kuollessa peritään sen rahat tai saadaan leskeneläkettä.

Mutta meillä ainakin toisen rakkaus on tärkein asia, ei toisen rahat. Mutta mitä nyt kukakin parisuhteessa arvostaa.

avioliittoon haluavia vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.Silloin on vain mentävä ensin maistraatissa ns.virallisesti naimisiin.Avioliittoon siunaaminen kuuluu ev lut kirkon palveluihin.

elatusvelvollisuus, sitä ei ole avoliitossa. Eli jos äiti on kotona lasten kanssa ja isä kovapalkkaisissa töissä, avoliitossa mies voi periaatteessa sanoa, että avovaimo maksakoon kaikki omat menonsa omasta pussistaan ja vaikka omat ruokansa jos on oikein k-pää. Avioliitossa paremmin ansaitseva puoliso on velvollinen huolehtimaan vähemmän tienaavankin henkilökohtaisista menoista, jos toisella ei ole siihen varaa.

se että avioliiton ulkopuolella syntyvät lapset on äpäriä? Ihan oikeasti au-lapsi on siis äpärä.