Avoliitoissa eläjät!
Kommentit (93)
Olemme tehneet henkivakuutukset, samoin testamentit. Kaikki yhteinen omaisuus on yhteistä - myös paperilla. Olemme sitoutuneita toisiimme ja meillä on kaksi lasta. Avioliitto on vain mielestämme aikansa elänyt instituutio. 40% avioliitoista päättyy eroon, joten se siitä sen pysyvyydestä. Miksi pitää aina kummastella toisten valintoja? Yhdessäoloon ja luottamukseen ei pappeja tai tuomareita tarvita.
saa leskeneläkkeen joka lasketaan niinkuin olisit ollut töissä 63 vuotta. muuten en menisi missään tapauksessa naimisiin. nyt avoliittoa takana 13 ja 2 lasta. maistraatissa mennnään jos saadaan aikaiseksi. vituttaa että siinä on joku vihkikaava, haluttais vaan allekirjoittaa paperit ja mennä kotiin mut se ei onnistu. siksi on jäänyt koko homma tekemättä. toivottavasti kumpikaan ei kuole ennen ku ehditään siellä käymään. muuten naimisiinmeno täysin naurettavaa!
ja aikansa elänyt. Uskonnollisen puolen ymmärrän ja suon toki avioliiton niille, jotka sen kokevat tarpeelliseksi. Ihmettelen kyllä kovasti sitä, miten tällainen patriarkaalinen jäänne on vieläkin niin suuressa huudossa, ja miksi niin moni nainen ottaa miehensä sukunimen asiaa lainkaan pohtimatta tai kyseenalaistamatta.
Ainoa naimisiinmenon syy voisi olla juridinen, mutta onneksi avoparinkin asema on jo melko turvattu, ainakin kun on yhteisiä lapsia. Peräänkuuluttaisin silti tasa-arvoista mahdollisuutta rekisteröidä myös miehen ja naisen välinen parisuhde ilman, että tarvitsee kannattaa avioliittoinstituutiota. Mielestäni parisuhteen rekisteröintimahdollisuus edistäisi myös sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa.
Eikö tuo nyt ole vähän vanhanaikaista ajattelua...?!
Tänä pvänähän on tosi yleistä olla avoliitossa ja saada lapsi/lapsia.
se on jopa 1000 euroa ja enemmänkin. meillä se mahdollistaa asumisen tässä omakotitalossa, muuten joudutaan muuttamaan johonkin lähiöön kaupungin vuokrakaksioon ja joudun pilaamaan lastemme elämän totaalisesti sen lisäksi että toinen vanhemmista on kuollut. lesken eläke on tosi tärkeä asia. muuten naimisiinmeno on aivan idiotismia, mut tuon takia kannattaa!
Olemme tehneet henkivakuutukset, samoin testamentit. Kaikki yhteinen omaisuus on yhteistä - myös paperilla. Olemme sitoutuneita toisiimme ja meillä on kaksi lasta. Avioliitto on vain mielestämme aikansa elänyt instituutio. 40% avioliitoista päättyy eroon, joten se siitä sen pysyvyydestä. Miksi pitää aina kummastella toisten valintoja? Yhdessäoloon ja luottamukseen ei pappeja tai tuomareita tarvita.
Eikö tuo nyt ole vähän vanhanaikaista ajattelua...?!
Tänä pvänähän on tosi yleistä olla avoliitossa ja saada lapsi/lapsia.
Tämä käyty keskustelu oli siitä,eli moni on tuonut avioliiton hyviä puolia esiin siinä tapauksessa JOS toinen kuolee äkillisesti. Ei ole kyse siitä onko jokin vanhanaikaista vai ei. Asioita on hyvä pohtia,kun ostaa sen ok-talon ja on lapsia. Kuten eräs kirjoittaja kertoi,että henkivakuutukset,testamentit yms.on tehty,tämä on mieletsäni järkevää mikäli ei olla naimisissa.
se että avioliiton ulkopuolella syntyvät lapset on äpäriä? Ihan oikeasti au-lapsi on siis äpärä.
Kukaan ei taida enää 2000-luvulla puhua äpäristä? Eikös sekin ole joku just tuosta avioliiton kirkollisuudesta juontava termi, en tiedä toki tarkkaan. Mulla/meillä ei myöskään ole ollut mitään tarvetta pyytää papin siunausta sille, että rakastetaan toisiamme ja huolehditaan yhdessä lapsesta/kodista/toisistamme jne. Kyllä se avioliitto melkolailla uskontoon liittyvä juttu on perustaltaan. Ja jotenkin ainakin kirkkohäiden järjestäminen on aina tuntunut jotenkin typerältä. Sellaisetkin ihmiset, jotka käy korkeintaan kirkossa kuuntelemassa joululauluja, haluaa nimenomaan kirkkohäät ja isot juhlat päälle. Se on aina tuntunut vieraalta. Maistraatti on eri juttu, muttei sillekään tarvetta ole kun noi lakiasiat voi kai hoitaa tarvittaessa muutenkin. Lapsihan joka tapauksessa kai perii vanhempansa, ja lapselle kaikki rahat mieluiten soisinkin. Ollaan toki muutenkin pidetty koko ajan omat tilit ja maksetaan omat laskumme ja lainoja yhdessä jotenkin sumplien. Miehen kanssa on puhuttu aina, että kyllä se yhteinen allekirjoitus isoon asuntolainaan on ihan yhtä suuri lupaus kuin nimi avioliittopaperiinkin ;)
Toisaalta tässä on kyllä ristiriitaa itsellä tän uskonnollisuusasian kanssa, sillä järjestettiin lapsellekin ristiäiset ihan papin toimesta, vaikkei muuten ollakaan kuin perus "tapa-uskovaisia". Jotenkin se tuntui helpommalta järjestää ja ei tarvinnut sukulaisille selittää. Laiskuutta siis kai. Ja saa isompana lapsi sitten päättää mitä uskollaan tekee.
lisätään se tähän. Avoliittolainen ei sitä saa, jos puoliso kuolee.
On totta, että avoliittolaisten lapset ovat aviolapsien asemassa perintöasioihin nähden, mutta avopuoliso ei saa tasinkoa, hänellä ei ole oikeutta pitää hallussaan asuntoa irtaimistoineen, eikä hän peri mitään ilman testamenttia.
muusta kyse kuin puolisoiden taloudesta ja kuolemanvaran turvasta. Avioliittolaista löytyvät säännökset myös pariskuntien erotilanteisiin. Lukaispaaka kerrankin ko. laki ja huomaatte, ettei siinä kovin vähän säädellään avioliiton aikaista tilaa. Toki sitäkin koskevia §:iä löytyy.
Miten avoliitossa olevat hoitavat turvansa puolison kuolintapausten varalta? Entä erojen? Näitä asioita pitää miettiä enemmän, kun on avoliitossa, josta puuttuu avioliiton kaltainen selkeä säännöstö asioiden hoitamiseksi.
Ja toki avioliittoakin solmittaessa näitä tulee miettiä (tarkoitan siis lähinnä avioehtoa, jonka voi tehdä kuolin- tai erotapausten tai sekä että tilanteiden kattamiseksi). Avioehdonhan voi toki tehdä myös liiton aikana ja jo aiemmin tehtyä sopimusta muuttaa tai jopa kumota.
Itse en kuulu kirkkoon enkä näe avioliittoa mitenkään kirkollisena tai uskonnollisena toimituksena. Olen lakimies ja katson asiaa lähinnä Suomen lain vinkkelistä. Vierastan kristillistä näkemystä avioliitosta (mm. mies naisen päänä)
Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että monet puolisoiden varallisuuteen liittyvät asiat voi kyllä Suomessa avoliitossakin hoitaa lähes yhtä hyvään kuosiin kuin avioliitossa on jo lain tasolla tehty. Se vaan vaatii avopuolisoilta huomattavasti enemmän vaivaa ja asiantuntemusta asioiden hoitamiseksi (ajoissa vieläpä).
Sen sijaan lapsettoman parin perintöveroprosentti on ehkä suurin yksittäinen kysymys avo- ja avioparin erona. Lapseton avopari kuuluu 3. perintöveroluokkaan eikä se ole puolisoiden välisin sopimuksin edes muutettavissa.
Avoliitto on täysin OK siinä vaiheessa, kun parisuhdetta vielä vähän "tutkaillaan". Vallitsevan lainsäädännön valossa valitsisin kuitenkin avioliiton pysyvän parisuhteen muodoksi. Avoliittoon kun sovelletaan monia sellaisia lakeja, joiden näkökulmasta ihmiset ovat täysin vieraita toisilleen (mm. laki yhteisomistussuhteista jne.)
P.S. Naimisiin voi mennä maistraatissa tai käräjäoikeudessa tai käräjätuomarin tai maistraatin henkikirjoittajan voi kutsua mihin tahansa, vaikkapa juhlapaikkaan tai kotiin vihkimään pariskunnan. Ei siihen siis kirkkoa tarvita. (Tarkemmat säännökset löydät avioliittoASETUKSESTA.)
Kirjoitin sanan LESKENELÄKE isolla,katso teksti 27.
Joka olisi mennyt jollain "syyllä" naimisiin. :D
Eikö parit nyt mene naimisiin? Ainakin pääosin?
Miksi minun tarttee perustella miksi ollaan oltu JO 10 vuotta susiparina ja hankittu äpäriä? Vastahan me tavattiin! 10 vuotta menee nopeesti kun ollaan ensihuumassa, opiskellaan ja saadaan lapsia.
Meillä ei ole ollut aikaa/rahaa järkätä bileitä, tilanteet kun on vaihdellu..
Mutta mihin meillä on kiire? Onko tälle joku raja?
Ollaan monasti kyllä puhuttu naimisiinmenosta! :D
Joka olisi mennyt jollain "syyllä" naimisiin. :D
Eikö parit nyt mene naimisiin? Ainakin pääosin?
Miksi minun tarttee perustella miksi ollaan oltu JO 10 vuotta susiparina ja hankittu äpäriä? Vastahan me tavattiin! 10 vuotta menee nopeesti kun ollaan ensihuumassa, opiskellaan ja saadaan lapsia.
Meillä ei ole ollut aikaa/rahaa järkätä bileitä, tilanteet kun on vaihdellu..
Mutta mihin meillä on kiire? Onko tälle joku raja?
Ollaan monasti kyllä puhuttu naimisiinmenosta! :D
se että avioliiton ulkopuolella syntyvät lapset on äpäriä? Ihan oikeasti au-lapsi on siis äpärä.
Kukaan ei taida enää 2000-luvulla puhua äpäristä? Eikös sekin ole joku just tuosta avioliiton kirkollisuudesta juontava termi, en tiedä toki tarkkaan. Mulla/meillä ei myöskään ole ollut mitään tarvetta pyytää papin siunausta sille, että rakastetaan toisiamme ja huolehditaan yhdessä lapsesta/kodista/toisistamme jne. Kyllä se avioliitto melkolailla uskontoon liittyvä juttu on perustaltaan. Ja jotenkin ainakin kirkkohäiden järjestäminen on aina tuntunut jotenkin typerältä. Sellaisetkin ihmiset, jotka käy korkeintaan kirkossa kuuntelemassa joululauluja, haluaa nimenomaan kirkkohäät ja isot juhlat päälle. Se on aina tuntunut vieraalta. Maistraatti on eri juttu, muttei sillekään tarvetta ole kun noi lakiasiat voi kai hoitaa tarvittaessa muutenkin. Lapsihan joka tapauksessa kai perii vanhempansa, ja lapselle kaikki rahat mieluiten soisinkin. Ollaan toki muutenkin pidetty koko ajan omat tilit ja maksetaan omat laskumme ja lainoja yhdessä jotenkin sumplien. Miehen kanssa on puhuttu aina, että kyllä se yhteinen allekirjoitus isoon asuntolainaan on ihan yhtä suuri lupaus kuin nimi avioliittopaperiinkin ;)
Toisaalta tässä on kyllä ristiriitaa itsellä tän uskonnollisuusasian kanssa, sillä järjestettiin lapsellekin ristiäiset ihan papin toimesta, vaikkei muuten ollakaan kuin perus "tapa-uskovaisia". Jotenkin se tuntui helpommalta järjestää ja ei tarvinnut sukulaisille selittää. Laiskuutta siis kai. Ja saa isompana lapsi sitten päättää mitä uskollaan tekee.
Knatsii lukea kohta 35. Siellä oli aika hyvät perusteet ilman mitään sen kummempia kiihkoiluja.
En hyökkää sinun mielipidettäsi vastaan ja kaikki saavat olla sitä mieltä mitä haluaa. Rakkaudestahan kaikki menevät kimppaan,ovat sitten avo-tai avioliitossa. Kyse on turvaamisesta,eikä niinkään rahoihin pääsystä jos toinen kuolee äkillisesti. Huomisesta kun kukaan ei tiedä. Aika moni pariskunta rakentaa talon tai ostaa sellaisen,näin koko perheellä on oma koti.Jokainen äiti tai isä haluaa varmasti sen kodin lapsille säilyttää,vaikka se isä tai äiti äkillisesti kuolisi. Avo-tai aviolesken kuollessa syntyy kuolinpesä.
Kuolinpesä syntyy siis henkilön kuoltua. Kuolinpesän osakkaita ovat kuolleen henkilöt perilliset, leski ositukseen asti sekä yleistestamentin saajat. Tietyn omaisuuden testamentilla perivä henkilö ei ole osakas.
Kuolinpesän omaisuus muodostuu vainajan jälkeen jättämästä omaisuudesta, varoista ja veloista. Puhekielessä kuolinpesää saatetaan kutsua perikunnaksi.
Avopuolisoilla ei ole asunnon jakamattomana pitämistä varten samanlaista lesken suojasäännöstä tukenaan kuin leskeksi jääneillä aviopuolisoilla on.
Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen.
Meidän kylällä kävi niin, jotta ensi avoliitos 30 vuotta eleltihin, tehtiin mukulat ja yhtäkkiä odottamatta mies kuoli nuorenaa,alle 50-v. Tämä nainen joutuu sitte alkaa maksamaan lapsiansa pihalle kuolinpesästä, jotta olis saanu pitää oman talonsa, autonsa, kotinsa... Se mikä oli ollu jo omaa, oliki yhtäkkiä muidenki. Sille pläjähti sellaset laskut maksettavaksi, jotta pakko oli tupa myidä poijjalle ja panna rahat tasan tenavien kesken. Onneksi vanhin poika oli jo aikunen mies jolle voi myidä tupansa. Tilanne olisi ollut viä järkyttävämpi,jos tenavat olisivat olleet ihan pikkuisia,korkea perintövero,harvoin on rahaa puolisolla maksaa korkeaa perintöveroa,että sen saa maksetuksi,niin tupa myyntiin. Tämä siis ellei ole hallintaoikeutta. Kaikenlisäksi ei tule leskeneläkettä,vain lapset saa perhe-eläkkeen. Eli kyse ei tosiaankaa ole siitä että pääsee puolison rahoihin käsiksi,vaan siitä että pystyy turvaamaan lapsilleen heidän kodin,mikäli sellaset on rakentanut/ostanut.
Tästä syystä mä ymmärrän esimerkiksi homojen halun saada rekisteröörä parisuhtehensa.