Avoliitoissa eläjät!
Kommentit (93)
Kerro nyt hyvä ihminen, mitä se aviopuoliso muka perii, jos on lapsia. Normaalisti se omaisuus on se asunto ja se on yleensä molempien, joten miten tilanne eroaa siitä, onko asunto ollut avioparilla vai avoparilla. Molemmissa tapauksissa omistaja on kuoleman jälkeen 1/2 se jäljelle jäänyt ja 1/2 lapset. En mä näe, että nykypäivänä tarvii sen takia olla naimisissa, ettei jää tyhjän päälle. Tottakai omaisuus pitää sekä avioliitossa että avoliitossa ostaa pääosin yhteiseksi, koska kuoleman tapauksessa hengissä oleva ei kuitenkaan maksa perilliselle tasinkoa ja eiköhän lapset ole siihen perintöön oikeutettuja.
Ei tajua edelleenkään. Lapset perii vanhempansa ja toinen saa pitää oman osuutensa. Aivan sama, ollaanko naimisissa vai ei. Lapset joutuu maksaman perintöveron aina...
Lue kohta 35 ihan ajatuksella,sielä on selitetty perintövero asiat,mitkä on todella isoja asioita silloin,jos toinen kuolee äkillisesti ja asuntolainaa on todella paljon.
Avopuolisoilla ei ole asunnon jakamattomana pitämistä varten samanlaista lesken suojasäännöstä tukenaan kuin leskeksi jääneillä aviopuolisoilla on. Eli AVIOleskellä on automaattisesti asumisoikeus,avoleskellä ei ole,ellei ole tehty hallintaoikeustestamenttiä.Hallintaoikeustestamentti oikeuttaa avolesken käyttämään kuolleen puolison omaisuutta ja nauttimaan sen tuotosta.
Mikäli avopuolisot ovat tehneet testamentin,omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen
Ihan sama mitä sanoo, silti jotkut jankkaavat samoja asioita uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...
Tajutkaa nyt jo, että kun asiat hoitaa kunnolla, ei avoliitto eroa KÄYTÄNNÖSSÄ MITENKÄÄN avioliitosta juridisesti!!!
Perintövero laki on muuttunut vasta 2008 alussa,ei kaikki välttämättä tiedä asioita. Minun mielestä on hyvä että näistä asioista keskustellaan. Kaikilla avoliitossa olevilla ei ole esim.hallintatestamenttia,eikä edes tietoa mikä se on. MInun tuttavapiirissä tosi monella alle 30:llä on montakin lasta,yhetiset asuntolainat yms.mutta eivät ole olleet niin fiksuja että olisivat tehneet testamenttia,kaikki eivät osaa ajatella tommosia asioita,mutta ihan jees jos osa porukasta ovat varmsitaneet etunsa kuolemantapausken sattuessa. Itse en kiihkoile kumpaankaan suuntaan,koska molemmissa on hyvät j ahuonot puolensa. peace!
Ylä-asteen yhteiskuntaopin opettaja sanoi aikoinaan, että naimisiin kannattaa mennä siinä vaiheessa kun alkaa kertyä yhteistä omaisuutta (tämä siis taisi olla puhe sen puolesta että älkää nyt hyvät lapset menkö 14-vuotiaana kihloihin...), sillä avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus. Ja nimenomaan talouteen se vaikuttaakin: aviopuolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus ja naisen synnyttämät lapset lasketaan automaattisesti miehen lapsiksi oli oikea isä mikä putkimies tai postinkantaja hyvänsä. Perintövero on alhaisempi ja puolisot perivät puolet toistensa omaisuudesta ja lisäksi saa vielä elinikäisen asumisoikeuden asuntoon. Lisäksi häät tulevat helposti pirun kalliiksi.
Mutta koska asun vuokralla, ei ole kallista yhteistä omaisuutta kun ei ole oikein rahaakaan, lapsen voi aivan hyvin käydä tunnustamassa, olen ateisti ja vihaan huomion keskipisteenä olemista (häät) en keksi yhtään syytä mennä naimisiin, ellei toisella meistä havaita jotain varmasti nopeaan kuolemaan johtavaa sairautta (siinä tapauksessa menemme naimisiin, leskeneläke nääs...). Henkivakuutukset on, edunsaajana puoliso. Kaikkiin papereihin voi aina kirjoittaa lähiomaisen kohdalle avopuolison nimen. Allekirjoitus jossain maistraatin papereissa ei tee autuaaksi. Rakastaa ja kunnioittaa voi muutenkin...
Jos minulla on osuus talosta niin minulla on oikeus taloon! Ei sitä estä se ettei olla naimisissa.
Jos ei tehdä ehtoja niin erotessa naimimisissa olleilla lyödään roina puoliksi.
Ehdot voi tehdä senkin takia että JOS tulee ero ei kumppani saa vietyä vaikka osaa perinnöstä.
Mutta ei nainen ole ihan hukassa jos ostaa yhdessä tai itselleen (siis nimelleen) jos nimi on paperissa.
Sen ymmärtää ettei toisen tavaraa saa jos ei olle sidottu liittoa, mutta aina voi tehdä testamenttejä tai vakuutuksia.
Vähän off topic, mutta kertokaa mulle, asiantuntijat, maksetaanko leskeneläke kuolleen puolison palkkaa silmälläpitäen vai omaa? Joku sanoi että sen saa kuten olisi 63 v ollut töissä, mutta kumman palkasta? Kiitos!
Vähän off topic, mutta kertokaa mulle, asiantuntijat, maksetaanko leskeneläke kuolleen puolison palkkaa silmälläpitäen vai omaa? Joku sanoi että sen saa kuten olisi 63 v ollut töissä, mutta kumman palkasta? Kiitos!
Jos minulla on osuus talosta niin minulla on oikeus taloon! Ei sitä estä se ettei olla naimisissa.
Jos ei tehdä ehtoja niin erotessa naimimisissa olleilla lyödään roina puoliksi.
Ehdot voi tehdä senkin takia että JOS tulee ero ei kumppani saa vietyä vaikka osaa perinnöstä.Mutta ei nainen ole ihan hukassa jos ostaa yhdessä tai itselleen (siis nimelleen) jos nimi on paperissa.
Sen ymmärtää ettei toisen tavaraa saa jos ei olle sidottu liittoa, mutta aina voi tehdä testamenttejä tai vakuutuksia.
Ensimmäiseen lauseeseen liittyen,totta kai sinulla on oikeus taloosi,siis omaan osuutesi. Jos teillä EI ole lapsia,mutta silti testamentti,perintöveroprosentti on aviopuolison osuudesta 44%. Mikä teillä on yhteisiä lapsia,niin tällöin avoöiitto-ja avioliitto rinnastetaan perinnönjaossa samoin. Eli perintöveroprosnetti on noin 16%. Leskeneläkettä et saa,mutta lapsesi saavat perhe-eläkkeen.
Vähän off topic, mutta kertokaa mulle, asiantuntijat, maksetaanko leskeneläke kuolleen puolison palkkaa silmälläpitäen vai omaa? Joku sanoi että sen saa kuten olisi 63 v ollut töissä, mutta kumman palkasta? Kiitos!
Edunjättäjän ansioeläketurvasta maksetaan leskelle eläkettä hänen iästään riippumatta, ja sitä voi saada myös eläkkeellä oleva leski.
Sekä Kelan hoitamaa että ansioeläkelakien mukaista leskeneläkettä maksetaan vain silloin, kun leski ja edunjättäjä olivat avioliitossa ja he ovat menneet naimisiin ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta. Avopuolison kuoleman jälkeen leski ei voi saada itselleen leskeneläkettä, mutta avopuolison lapset voivat saada Kelasta lapseneläkettä.
Leskelle maksetaan leskeneläkettä, jos edellä mainitut ehdot täyttyvät ja leskellä ja edunjättäjällä on yhteinen lapsi.Perhe-eläke määräytyy edunjättäjän työllään ansaitseman eläkkeen mukaan.
Ellei hän vielä ollut eläkkeellä, leskeneläke maksetaan sen työkyvyttömyyseläkkeen mukaan, jonka edunjättäjä olisi saanut kuolinhetkellään.
Leskeneläke voi olla korkeintaan puolet edunjättäjän eläkkeestä. Jos perheessä on lapsia, perhe-eläke jaetaan lesken ja lasten kesken.Kun lapsia on useita, kukin saa oman, yhtä suuren osansa perhe-eläkkeestä.
Vähän off topic, mutta kertokaa mulle, asiantuntijat, maksetaanko leskeneläke kuolleen puolison palkkaa silmälläpitäen vai omaa? Joku sanoi että sen saa kuten olisi 63 v ollut töissä, mutta kumman palkasta? Kiitos!
Leskellä on aina oikeus perhe-eläkkeeseen, jos hänellä on tai on ollut edunjättäjän kanssa oma biologinen lapsi tai ottolapsi ja jos edunjättäjä oli lesken kanssa avioituessaan alle 65-vuotias.
Jos puolisoilla ei ole yhteistä lasta, edellytetään että
leski oli avioituessaan edunjättäjän kanssa alle 50-vuotias ja edunjättäjä alle 65-vuotias.
avioliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta ennen puolison kuolemaa.
leski oli puolison kuollessa vähintään 50-vuotias tai on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta.
Rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon.
Entisellä aviopuolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen siinä tapauksessa, että vainaja oli velvollinen maksamaan hänelle elatusapua.
vaakakupissa on mahdollisen leskeneläkkeen menetys tai elatusvastuu. Olemme päätyneet siihen, että kuoleman todennäköisyys on niin paljon pienempi kuin se kulu, jos minä joutuisin vastuulliseksi myös mieheni elättämisestä, joten pysymme avoparina. Meille avioliitto maksaisi tällä hetkellä noin 280 Euroa/kk... Meille tämä asia on täysin järkipohjainen juttu. Avioliitto on merkityksetön ja ainoa syy olisi tuo leskeneläke. Omaisuuden suhteen tehdään kuitenkin avioehto, koska olemme uusperhe ja kaikki omaisuus on minun ihan aidosti. Ei mieskään halua, että hänen lapsensa edellisestä liitosta perisivät minun vanhempani, koska meidän yhteinenkään pääse isänsä kautta osalliseksi miehen eksän vanhempien mahdollisiin perintöihin. Reilua kaikille.
yli 15 vuotta. Inhoan hääromantiikkaa, en ole uskonnollinen enkä halua mitään juhliakaan. Naimisiin pitäisi kuitenkin mennä kun yhteistä omaisuutta on karttunut ja halutaan perintö- ym. asiat kuntoon. Joten varmaan maistraattiin salaa mekin.
Meillä sattui kuvaaja kuvaamaan maistraatissa meitä niin, että kello näkyi taustalla. Viisarikaan (siis minuuttiviisari) ei ehtinyt värähtää edes kaavan aikana, kun se oli alle minuutissa ohi. Vihkikaavaan ei todellakaan kuulu sellaisia tuntien lätinöitä, kun kirkkovihkimisessä on tapana pitää. Me sentään vaihdettiin sormuksia, joten vihkiminen kesti sen alle minuutin. Mitenhän olisi ollut, jos sormuksia ei olisi ollut. Meniskö tuohon noin 15 sekuntia?
VIhkikaava on tämä:
""Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.
Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (miehen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (naisen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon).
Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (naisen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (miehen nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon).
Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen totean Teidät aviopuolisoiksi.
Ottakaa (naisen nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta).
Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossa toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.""
_jos_ toinen kuolee, mutta tämä oli jo huippu:
kuoleman todennäköisyys on niin paljon pienempi ...
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että me kaikki kuolemme ennemmin tai myöhemmin! Jos ollaan onnekkaita, niin eletään onnellisina omissa avo- tai avioliitoissamme siihen saakka, mutta jonain päivänä kuolema korjaa jommankumman, ja toinen jää leskeksi. On järkevää ottaa tämä huomioon _ajoissa_ , ja pohtia, mitä taloudellisia seurauksia sillä tulee olemaan, miten hoituu lainat ja asumiset ym, ja miten lapset pärjäävät.
Jos puoliso kuolee odottamatta, nuorena, siinä on varmaan tarpeeksi murhetta ilman sellaisia rahahuolia esim. verojen muodossa, jotka olisi aikanaan voitu helposti järjestää esim. avioitumalla. Aika naiivia ajatella, että tehdään ne testamentit sitten eläkeiässä...
Vai saivarteletko sillä, että jokainen kuolee joskus? Kysymys on siitä, että tässä iässä (alle 40, terveitä) puolison kuoleman todennäköisyys on niin pieni, ettemme ole valmiita maksamaan siitä mahdollisesta leskeneläkevakutuuksesta 280 Euroa/kk. Naimisissa olessamme kulumme olisivat kuukaudessa 280 Euroa enemmän kuin nyt. Vai ottaisitko itse 280 Euroa/kk "vakuutuksen" sen takia, että hyvässä lykyssä saat muutaman satasen kuukaudessa leskeneläkettä? Edullisemmaksi tulisi ottaa muhkea henkivakuutus...
t: se todennäköisesti hengissä vielä vuosia säilyvä.
_jos_ toinen kuolee, mutta tämä oli jo huippu:
kuoleman todennäköisyys on niin paljon pienempi ...
miksi edes kysyt, mennään ku siltä tuntuu. Mitä sitä kiirehtiä.
naimisiin sen vuoksi, ettei tarvitse mennä erikseen tunnustamaan lasta. Mies halusi ehdottomasti naimisiin kun oli lapsi tulossa. Pidin oman nimen. Oli kirkollinen vihkiminen, mutta läsnä vain molempien vanhemmat ja sisarukset. Kavereille bileet pidimme myöhemmin erikseen.
[Ellei hän vielä ollut eläkkeellä, leskeneläke maksetaan sen työkyvyttömyyseläkkeen mukaan, jonka edunjättäjä olisi saanut kuolinhetkellään.
Se oli saivartelua tarttua epäoleelliseen asiassa. Tottakai joskus kuollaan ja sen leskeneläkkeen takia voi olla tarpeen mennä naimisiinkin. Mutta tässä vaiheessa ei ole, koska todennäköisyys kuolla lähivuosina on niin pieni, että säästän mielummin sen 280 Euroa/kk, enkä ole elatusvelvollinen miehestäni. Jos haluan nyt pelata varman päälle, kannattaa ottaa mielummin henkivakuutus ja nostaa sieltä rahat kuolintapauksessa. Säästetään pitkä penni sillä, että siirrän leskeneläke-ongelmani vakuutusyhtiölle. Yhtenä kauniina päivänä tulevaisuudessa tuo este poistuu ja sitten voidaan harkita uusiksi asian. Elatusvelvollisuus tarkoittaa sitä, että huomattavasti parempipalkkaisena joutuisin elättämään miestäni tulojemme suhteessa. Nyt molemmat maksaa omat kulunsa paperilla ja lapsen menot tulojen suhteessa. Todellisuudessa taloutemme elää kuten normaali perhe, mutta juridisesti asia on noin ja tällä asialla on meille merkitystä tuon 280 Euron edestä.
Eihän se elatusvelvollisuus mitään kuukausittaisia maksuja tarkoita, vaan sitä että yhteisesti hoidetaan taloutta, kumpikin tuo tulonsa yhteisen talouden hyväksi.
Tietyillä ehdoilla avopuoliso perintöverotuksessa rinnastetaan aviopuolisoon. "Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan." (Perintö- ja lahjaverolaki 11 § 3 mom.) Edellä oleva tarkoittaa, että avopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan, jos puolisoilla on/on ollut yhteinen lapsi, tai jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa.
Oleellinen perintöverotukseen vaikuttava tekijä on aviopuolison avio-oikeus. Sen perusteella vähemmän omistava leski saa kuolleen puolisonsa varoista tasinkoa, joka on verosta vapaata.
Avioliitossa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeutta kutsutaan odotusoikeudeksi. Se toteutuu silloin kun avioliitto purkautuu kuolemaan tai eroon. Ositus tapahtuu yleensä niin, että kumpikin saa puolet avio-oikeuden alaisesta säästöstä. Osituksessa varakkaampi joutuu maksamaan vähävaraisemmalle tasinkoa.
Avio-oikeus ei koske kuitenkaan kaikkea puolisoiden omaisuutta. Avio-oikeuden ulkopuolelle jää omaisuus, joka on määrätty avioehdolla tai, joka on saatu lahjana tai perintönä ja jonka luovuttaja on määrännyt, ettei toisella puolisolla ole avio-oikeutta tähän omaisuuteen. Esimerkiksi perintönä siirtyvää omaisuutta voidaan määrätä avio-oikeuden ulkopuolelle testamentilla ja lahjakirjalla.