Kun näen ADHD-lapsia, mun on hirveän vaikea välttää ajatusta siitä,

Meillä esikoinen oli todella haastava vauva. Itse olimme nuoria ja kokemattomia. Ei mitään tukea mistään. Neuvolan tuki oli, että vauvat nyt vaan itkee. Vauvat vaan ei nuku eikä syö jne. Miehen silloisen työn ja opintojen vuoksi olin lähes yh. Rahaa ei tietenkään ollut liikoja. Samaan syssyyn molempien äidit sairastuivat. Kummankaan lapsuuskaan ei ollut tasainen ja turvallinen. Nyt tässä ihmettelen, miten ihmeessä olemme selvinneet tähän päivään. Kun parin vuoden kuluttua saimme toisen ja neljän vuoden kuluttua kolmanne lapsemme, kaikki oli muuttunut aivan päinvastaiseksi. Molemmat äidit terveinä auttamassa, neuvolassa uusi täti, miehellä hyvä palkkainen 8-16 työ lähellä, molemmilla vakituinen työ, minulla monia kokeneita äitikavereita ja meillä perheellisiä ystäviä. Jotenkin äiti minussa heräsi vasta tässä vaiheessa. Yks kaks osasin hoitaa noita vauvojamme. Ja tajusin, ettei se eka niin hankala ollutkaan. Olosuhteet olivat. Kovalla työllä olemme kasvattaneet ekasta mahdottomasta tapauksesta ihanan koululaisen. Yhtenä päivänä vaan huomasin, miten kaikki vaan sujuu hänen kanssaan..... Osa haastavista lapsista saattaisi rauhoittua, jos vanhemmilla olisi riittävästi voimavaroja, tukea ja osaamista. Meillä oli ja olen siitä kiitollinen.

ja liittyy usein muihin fyysisiin poikkeavuuksiin, usein liian pieniin että ne voitaisiin huomata. ADHD-tyyppinen käytös on vielä useammin yhteydessä mm. piilokarsastukseen, suolistovaivoihin etc. -> väsymykseen, jota arjessa pärjääminen aiheuttaa.

Vierailija:

Olosuhteet olivat. ..... Osa haastavista lapsista saattaisi rauhoittua, jos vanhemmilla olisi riittävästi voimavaroja, tukea ja osaamista. Meillä oli ja olen siitä kiitollinen.

Ja oli itse hoidon tarpeessa suurimman osan ajasta

karmeat olosuhteet. Vauva oli vaikee ja itki paljon

Sil lapsel ei ole adhd:ta

Joten kamalissakin olosuhteissa voi tulla ei-adhd lapsia

Olet aika ahdasmielinen ihminen joka ajattelee että kaikes jossa on vika ni se on vanhemmissa!! Mee hoitoon!

tuntuu adhd-tapaukset kerääntyvän tietynlaisiin perheisiin. Uskon kyllä siihen, että vanhemmat pahentavat lapsen luontaisia taipumuksia omalla käytöksellään ja huonolla kasvatuksella.

Vierailija:

Kaikilla ADHD-lapsilla on tietenkin huonot kotiolot ja kasvatus retuperällä. Helppo täällä nimettömänä jeesustella, ihan kun ns. erilaisen lapsen vanhemmat eivät saisi paskaa niskaan tarpeeksi joka paikasta muutenkin.

mutta tiesittekös, että raskauden ja/tai synnytyksen aikainen hapenpuute voi sitä myös aiheuttaa.

Oli vaan joitakin vähän vilkkaampia lapsia ja joitakin hiljaisia hissukoita.

Nykyään puolella luokasta on joku diagnoosi.

Oliskohan siihen, varsinkin tohon vilkkauteen, kuitenkin kasvatuksella jotain osaa?

Ei se muutene eroa muista lapsista paitsi se puhuu KOKO AJAN ! ja liikkuu eikä hetkeäkään voi olla hiljaa / paikallaan , turhautuu helposti . Välillä on ihan omissa mailmoissa , siis TODELLA hyvä mielikuvitus . Kuitenkin huomioi mitä ympärillä tapahtuu , eikä ikinä jaksa keskittyä samaan asiaan ( paitsi jos hoitaa lapsia :D )

Veikkaan, että yli puolet on tuota sosiaalista periytymää eli suomennettuna: vanhemmat aiheuttaa ADHD:n.

Vierailija:

mutta tiesittekös, että raskauden ja/tai synnytyksen aikainen hapenpuute voi sitä myös aiheuttaa.

- Oikea AD(H)D on aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriö.

- On olemassa myös persoonallisuustyypistä, yksittäisistä traumoista, lapsuusiän olosuhteista, horoskoopista tai mistä ikinä johtuvaa adhd-tyyppistä käyttäytymistä, terveillä ihmisillä siis.

- ADHD:ta sairastavat altistuvat aivan yhtä suurella todennäköisyydellä näille vaaratekijöille, mutta on suurempi todennäköisyys, että heidän oireensa ko. vaaratekijän toteutuessa pahenevat.

- Eli suurempi osa vaaratekijöiden aiheuttamasta adhd-tyyppisestä käytöksestä esiintyy niillä, joilla on oikea neurologisperäinen adhd, koska terveet ihmiset pystyvät pitämään päänsä kasassa helpommin.



Eli: kaksi perhettä, kuusi lasta, molemmissa yksi addi ja kaksi tervettä. Retuperän perheessä ei ole päivärytmiä, lapsia ei huomioida paitsi silloin kun huudetaan, syödään hiilari- ja sokeripitoisia ruokia päivät kaiket ja latkitaan limua jne. jne. Mukavaiset ovat ihanteellinen lapsiperhe, jossa lasten kanssa touhutaan, heitä rakastetaan, heille tarjoillaan terveellistä ruokaa ja pidetään hyvää kuria jne. 4-vuotisneuvolassa kaikki Retuperän lapset ovat oireilleet adhd:maisesti, Mukavaisista vain yksi ja hänkin lievästi. Ensimmäisen kouluvuotensa lopussa Mukavaisten kaksi normaalilasta ovat yhä normaaleja, mutta addimaisen lapsen oireet ovat pahentuneet ja hän saa diagnoosin. Retuperän lapsista taas yksi on ollut ekaluokkansa loppuun asti suht normaalin rajoissa, kaksi oireilee todella pahasti ja saavat molemmat diagnoosin (vaikka siis vain toisella heistä on se neuroperäinen sairaus).



Tulos: naapuruston " virallisesta" addipopulaatiosta 2/3 on retuperäisiä ja vain kolmannes mukavaista. -> naapureiden mielestä korrelaatio on IHAN ILMISELVÄ. Vaikkei oikeasti siis olekaan.

heidän nukuttamisensa on tosissaan kovaa työtä. lapseni on 4v. ja hänellä add epäily. en ymmärrä häntä aina ja minusta tuntuu, että joudun olemaan kokoajan psykologi.

näillä lapsilla on monesti kielellisiä ongelmia ymmärtämisessä ja lapseni ei osaa ainuttakaan väriä.

diagnoosia ei voi saada väärin perustein, koska siihen liittyy niin paljon kaikkea muutakin ja he ovat selkeästi jotenkin erillaisia lapsia, vaikka ylivilkkautta ja huonoa käytöstä ei olisikaan.

sellaiset ihmiset, jotka arvostelevat adhd lapsien vanhempia, niin eivät selkeästi tiedä mitä adhd on.

Itselläni ei ole ADHD-lasta, mutta on kyllä erityislapsi, jolla on erilaisia kehitysviiveitä sekä kielellisiä, sosiaalisia että motorisia.



Meidän lapsi on kaksonen ja kun hän syntyi hän painoi paljon vähemmän kuin veljensä. Hän oli myös vauvana ERITTÄIN PALJON ERILAINEN kuin veljensä. Uskon, että hänellä oli jo nämä neurologiset vammat syntyessään, ovat luultavasti tulleet jo ennen syntymää. Ehkei hän saanut riittävästi ravintoakaan loppuvaiheessa koska oli niin pienikokoinen. Saivatko aivot riittävästi esim. tärkeitä ravintoaineita?



Olen näitä asioita ajatellut paljon ja olen 100 % varma ettemme ole itse aiheuttaneet näitä ongelmia lapsellemme. Kaksosveli on ihana järkevä lapsi. Ei mitään ongelmia hänen kanssaan. Kuin myös pikkusisko joka on 3 vuotta nuorempi.



Meillä on paljon rajoja ja rakkautta. Olen ollut siitä hyvin tarkkana. Olemme myös viettäneet paljon aikaa lastemme kanssa, minä olin pitkään hoitovapaalla ja nytkin vaikka olemme työelämässä, teemme varmasti vähemmän töitä kuin keskivertoihmiset.



Miksi siis tyttö on niin keskittymiskyvytön ja vaikeasti kasvatettava? Osittain johtuu varmasti juuri kielenymmärtämisvaikeuksista mutta myös autistisista piirteistä. Hänellä on paljon kontaktivaikeuksia.



**



Älkää aina syyttäkö vanhempia! Oikeasti ehkä itsekin ajattelin noin yksinkertaisesti ennen kuin itse jouduin siihen tilanteeseen että perheessä on erityislapsi. Erityislapsen kasvattaminen on HAASTAVAA ja raskasta. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, eivät terapeutteja.



Tottakai ennenkin oli erityislapsia. Ei vain osattu antaa diagnoosia. Lapset olivat vain villejä eivätkä sitten ehkä onnistuneet koulussakaan?

Kaverin isoveli leimattiin yksinkertaisesti tyhmäksi ja villiksi.



Aikuisiällä adhd on diagnosoitu ja poika (mies) on itse asiassa kouluttautunut pitkälle.



Mutta aikanaan oli koulun/opettajien kauhu. Pidettiin huonosti kasvatettuna ja äitiä syyllistettiin. Äiti haki syitä, ja syy lopulta löytyikin.



Mies on vm 71/72

lääkkeet raskausasikana voivat vaikuttaa lasten hermoston kehittymiseen. Niistä ei paljon tiedetä, mutta kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja kehittyvä hermosto on erityisen herkkä.

miten sitä nykyään niin paljon? kummallista

Nämä piirteet eivät vain tunnu mahtuvan meidän niin paljon kehuttuun koulujärjestelmään, jonka käsityksen mukaan hyvä oppilas on kärjistetysti kuvailtuna tunnollinen ulkoapäin ohjattava hissukka (eli kaikkea muuta mitä työelämä haluaa).

Kouluun missä lapsen olisi syytä olla paikallaan, hiljaa, tehdä heti se mitä opettaja sanoo tai tarkoittaa ja olla kyselemättä ikäviä kysymyksiä. Kouluun missä opettajan tulee harjoittaa vain ja ainoastaan ammattiaan eli opettaa pääasiassa tiedollisia taitoja.

työksesi heidän kanssaan tekemisissä?



Mulla on läheisiä kokemuksia aiheesta ja ihan omien havaintojen pohjalta voisin sanoa että kyllä se periytyy; ehkä geenien kautta mutta myös niin että jos äidillä on adhd- hänen lapsensa saavat näitä oireita sosiaalisena perintönä- eikä äiti voi sille mitään. Varsinkaan jos ei ole itse saanut apua. Eikä ennen tätä ongelmaa ole osattu hoitaa. Mun tuntemat tapaukset ilmenevät ennemminkin hitautena kuin ylivilkkautena.

Ja kun nyt siitä adhd;sta niin paljon tiedätte, niin asettukaa hetkeksi sellaisen lapsen asemaan; halu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, mutta ympäristön vaatimukset ovat hankalia, positiivista palautetta sen paremmin sosiaalisista taidoista kuin muistakaan ei juuri tule, alat kokea itsesi jotenkin oudoksi- valmistaudut jo pettymyksiin (adhdhan harvoin on tyhmä- päinvastoin- ja kärsii syvästi siitä ettei tavoita toisia)



Hölmöyden vaikutelma tulee juuri siitä että oma hahmotuskyky on erilainen eikä kohtaa toisia. Olisko maailma parempi paikka kun kaikki kulkis sitä samaa kapeaa polkua insinööreiksi ja sihreeriköiksi? usein adhd-lapsilla on aikuisena paljonkin annettavaa muille ihmisille, mikäli ovat saaneet apua ja tukea eivätkä syrjäytyneet.



Mutta helpompi kuin asettua toisen asemaan ei-adhd;lle on tietenkin etsiä vikoja vanhemmista koska se tuo turvallisuuden ja tyydytyksen tunteen siitä että itse on onnistunut ja parempi. Inhimillistä, muttei kovin hienoa.

Eihän ennen ollut mitään muitakaan sairauksia, diapetes-lapset ja astamalapset kuolivat kaikennäköisiin salaperäisten pahojen henkien aiheuttamiin juttuihin jne. Adhd;t on pärjänneet varmaan tosi hyvin maanviljelysyhteisöissä kovassa työssä ja eikö keskimäärin huonosti käyttäytyvät lapset (eli kaikki jotka näkyivät ja kuuluivat) nöyryytetty piiskalla paikalleen.

Nykyään ymmärretään paljon paremmin erilaisten ihmisten tarpeita. Mutta keskimäärin lapset nöyryytettiin niin että olvat erilaisten traumojen nujertamia. ja ne tarumat elävät monissa suvuissa vieläkin.

että sitä ei ole kauaa luokiteltu omaksi neurologiseksi sairaudekseen, eikä diagnosoida.

Ennen noista kärsivät lapset leimattiin vain " tyhmiksi" , " huonosti kasvatetuiksi" , " ilkeiksi" , " nörteiksi" . He syrjäytyivät, ajautuivat rikollisuuteen tai laitoshoitoon.

Sellaistako te nyt kaipaatte, " vanhaa hyvää aikaa" ???

Vierailija:

miten sitä nykyään niin paljon? kummallista

Eikö ole hyvä asia, että nyt tiedetään noiden johtuvan synnynnäisistä, neurologisista eroista? Koska kun noiden syy tiedetään, osataan hoitaa. Antaa terapiaa, tukea niitä taitoja, joita heillä on verrattuna normaalilapsiin (esim. oma asperger-lapseni on ihan älyttömän hyvämuistinen ja matemaattisesti lahjakas) - sen sijaan, että heidät lytättäisiin jo pieninä omituisiksi ja tuhmiksi.

Ap:lle: adhd-diagnoosia ei saa kovin helpolla, se vaatii laaja-alaiset tutkimukset, joihin osallistuu neurologian ja psykologian ammattilaisia. Pelkällä huonolla kasvatuksella, liialla tv:n katsomisella tai sokeripitoisella ruualla ei lapsesta saa niin voimakkaasti oirehtivaa, että hän saa adhd-diagnoosin.

Ilman muuta adhd-lapsen oirehtimisen määrään voi vaikuttaa kasvatuksella ja esim. ravinnolla, mutta ekoja asioita, joita vanhemmille diagnoosin selvittyä opetetaan, on esim. juuri tiukan päivärytmin ja ruokavalion noudattaminen.

Mutuilijoille: hankkikaa tietoa ja laukokaa loukkauksianne vasta sitten.