Aivan uskomaton pappa betalar -nainen 30+ rantautunut meidän työpaikalle
Puheissa kuultaa koko ajan halveksunta lähiöitä, marketteja, Ikeoita ym. kohtaan. Hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon tavallisella ihmisellä menee tuloista esim. asumisen rahoittamiseen. Hän asuu perheineen Helsingissä arvoalueella liki 200 neliön asunnossa - vanhempiensa omistamassa. Hänestä nämä asumisasiatkin ovat " valintakysymyksiä" . Jos me valitsisimme asunnon hänen alueeltaan, saisimmekin tunkea itsemme yksiöön tai korkeintaa pieneen kaksioon... Jep: silkkaa mauttomuuttamme asumme lähiössä, vieläpä Helsingin ulkopuolella.
Kommentit (44)
kerro lisää parhaita paloja. En ole oikeasti koskaan vielä törmännyt tuon tyyppiseen ihmiseen, mutta uskon kyllä että heitä riittää ja varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Sivistyksen tasosta yleensä kertoo suhtautuminen vähempivaraisiin (=normaalituloisiin tavissuvuista). Ainahan voit heittää hänelle puolihuolimattomasti, että on se jännää, miten paljon Suomessa onkaan ruotsinjuurisia sukuja, jotka aikanaa rosvoten keräsivät omaisuutensa :). Sehä on nimittäin historiallisesti totta. Ei niitä älyllä ja lahjoilla niitä suomenruotsalaisten sukujen omaisuuksia ole kerätty ;).
Eihän tuo " lähes 200 neliön" asunto ole edes iso, etenkään perheelliselle! Ja vanhempien omistamassa, onpa köyhää. Meidän tuttavapiirissä on alle 30-vuotiaita jotka asuvat perintörahoilla ja/tai osinkotuloilla omiin nimiinsä hankkimissaan yli 200 neliön asunnoissa Hgin ja Espoon arvoalueilla... Osan heistä ei edes tarvitse käydä töissä. :)
hitto, ne oli rasittavia!
suurin osa oli tosin toisen polven nousukkaita, so. vanhemmat luokkahississä. Eli kotona jauhettiin vaan koko ajan rahasta, vaatteista, osoitteista jne. Metroa kutsuttiin duunariputkeksi jne.
Nk. vanhan rahan suvuissa sellaista käyttöstä pidetään yleensä huonona.
t. itse rahattomasta suvusta
Vaikka asumme itsekin ns. arvoalueella, on asunto ahdas ja kustannukset huiketa. Valintakysymys? On kai. Mutta se raha kyllä menisi siinäkin jos asuisimme kauempana ja tarvitsisimme esim. 2 autoa työmatkoihin ja harrastuksiin.
Eräs ap:n mainitseman kaltainen tuttava katsoo hyväksi vitsiksi sen kun heillä oli keittiön pöydälle jäänyt ' muutaman tonnin' nippu laskuja, ja isukki kävi kylässä ja maksoi ne eikä tiennyt että ne oli jo maksettu... Hih hih, kyllä sitä sitten naurettiin kun ne laskut olikin maksettu kahteen kertaan... Suosikkipuheenaiheita ovat myös mm. se millaisia voittoja lapsien lapsilisillä on saatu sijoittamalla ja kuinka emännän itse ei oikeastaan olisi edes pakko tehdä töitä. Pappa betalar! Isukki työllisti jopa tämän ladyn aviomiehen ja maksaa huimaa palkkaa hanttihommista ja siitä että mies remuaa pitkin maailmaa ' treenaamassa' vaikkei tosiaankaan mikään urheilulupaus ole.
No niin, osittain kateutta, osittain kiukkua kun itse joutuu taistelemaan joka eurosta ja venyttämään viimeistäkin senttiä. Toinen saa ilmaista rahaa lapsilisän muodossa jolla turvata lapsen tulevaisuus. Toinen ostelee sillä rahalla silakkaa ja kauraryynejä. Se ei ole valintakysymys vaan fakta.
on kuulija kade tai ei
mautonta mikä mautonta
ovat paljon paremmin kehittyneet ja me tulemme pärjäämään vaativissakin tilanteissa - ehkä itsevarmuus ja itsetuntemuskin ovat paremmin kehittyneet? Miten käy ihmisen, joka joutuukin yhtäkkiä, vaikka jonkin traagisen tapahtuman vuoksi omilleen tai menettääkin kaiken? Onko duunariputkella ajo psyykkisesti mahdotonta? Kuinka rajoittuneita ihmisen psyykkisen kyvyt ovat kohdata epäonnistumisia ja menetyksiä, joita kumminkin ihmiselämään vääjäämättä kuuluu?
ei hän välttämättä sitä tajua, että muut kokee tuollaisen öykkäröintinä, hänelle nuo on vaan elämän faktoja. Ihan samahan se on, että köyhät eivät sitten myöskään saisi valittaa siitä köyhyydestään!
Anna eukon paapattaa, tuohan tuo mukavaa lisäväriä. Onneksi kaikki suomalaiset eivät ole yhtä booring kuin sinä!
Ja miksei muka rahasta saisi puhua? " Vanha raha ei rahasta puhu" . Se on sitten niiden ongelma. Suomalaisilla on kauhea ongelma rahasta, jos jollakin on sitä paljon, niin siitä ei saisi puhua (kuten tämän ketjun aloituksesta huomaa), ja jos sitä on vähän, niin siitä ei kehdata puhua!
Onneksi minulla ei ole ainakaan tuota ongelmaa (eli noin kieroutunnutta suhdetta rahaan)! Kiitos siitä hyvätuloisille vanhemmilleni, jotka opettivat normaaliin suhtautumisen rahaan.
T. Onnellinen kolmen lapsen espoolaisäiti, jonka ystävinä sekä todella persaukisia sekä niitä joilla fyffee tosi hyvin.
Minullakin oli tällainen opiskelukaveri. Mainitsin kerran jossain yhteydessä, että asuntoni on 1h + keittokomero. Hän oli aivan äimänä, että mikä on keittokomero. Ei kai kuulunut hänen sanastoonsa, kun asui vanhempiensa omistamassa 3h+k:ssa.
Mä en kans tiedä miten niihin suhtautuis. Itse olen ihan tavallisista oloista lähtöisin. Käynyt läpi eron ja yksinhuoltajuuden ja sen pennin venytyksen. Sitten menin naimisiin varakkaan miehen kanssa ja mulla on välillä huono omatunto kun mulla on tällä hetkellä asiat niin hyvin. Tuttavapiirissä kun puhuu noista yksinhuoltajan ongelmista niin aika moni ei todellakaan käsitä siitä elämästä mitään. On jo nelikymppisiä ns. Pappa betalar-tyyppejä joidenka ei oo oikeesti tarvinnut tehdä ikinä töitä. Ovat sellaisissa näennäistöissä isukin firmassa.
Tietysti ihmisten arvottaminen varallisuuden perusteella sotii ihmisoikeuskäsityksiä vastaan, mutta mitä pahaa siinä on, jos iloitsee vaurauden tuomasta helpommasta elämästä? Paitsi siis, että joku voi tulla kateelliseksi.
en leveile, mutta en ala sitä piilottelemaankaan, puhun kuten asiat on. Jos joku siitä tulee kateelliseksi niin voi voi.
Duunariputkesta, ällöistä marketvaatteista ym. puhuminen on mielestäni täysin tarpeetonta muiden halveeraamista.
Kieltämättä on ärsyttävää jos tällainen tyyppi alkaa paasata " asiantuntemuksella" yhteiskunnallisista asioista tai halveksii niitä joilla asiat on huonommin. Itse asiassa vähän ihmetyttää miksi noin hyvässä asemassa olevalla ihmisellä on tarve haukkua köyhempiä?
Vierailija:
en leveile, mutta en ala sitä piilottelemaankaan, puhun kuten asiat on. Jos joku siitä tulee kateelliseksi niin voi voi.
Kummallista että ap:n työkaveri viitsii edes olla tavisten kanssa samassa työpaikassa.
tuollaiset ap:n kuvailemat tyypit. Itse olemme keskituloisia, rahahuolia varsinaisesti ei ole mutta melko tarkasti pitää elää. Keskustelisin mielelläni ap:n kuvaileman henkilön kanssa (pitäisin tätä jollain lailla kuten romaanin päähenkilönä) ja sitten myöhemmin illalla pyörittelisin silmiä ja lörpöttelisin miehelleni, miten jotkut ovatkin naiiveja, jos avoimesti puhuvat pappa betalar -potaskaa. Annetaan tällaisten snobien viihdyttää itseämme - mitä siitä omaa verenpainetta nostamaan! :)
niin kannattaa yleensä valita se huumorilinja, kuin jäädä mököttämään. " Duunariputki, ja mikä-marketjuttu-senyt oli" . Nehän on hyviä.
Mäkin kutsun meidän Alepaa slummi-Alepaksi, jos joku ottaa siitä itseensä nin sit vaan. Ja mä käyn myös itse siellä slummi-Alepassa.
Jengi on aina niin tosissaan että. Jos ei oo fyrkkaa, eikä edes osaa heittää siitä läppää, niin asiat on tosi huonosti!
T. 13 (eli se hyvätuloinen espoolaiseukko)
Ottamatta kantaa siihen mahdolliseen leveilyyn, niin silti. Kannattaako?