Aivan uskomaton pappa betalar -nainen 30+ rantautunut meidän työpaikalle

Minusta on ihan ok olla onnellinen omasta kulutustasostaan ja olemassaolostaan, mutta myös muunlaisille ihmisille pitäisi antaa oma ihmisarvonsa. Ei rahattomuuden tai pienituloisuuden tulisi viedä ihmiseltä ihmisarvoa! Eikä varallisuuden pitäisi olla ainoa asia, jolla ihmistä mitataan. Ikävä kyllä JOILLAKIN hyvin toimeentulevilla ihmisillä on taipumus vähätellä ja mitätöidä, jopa naureskella, huonompiosaisilleen. Se on minusta halveksuttavaa, ei raha tai rahan esiintuominen sinänsä.

Jos ei muuten, niin kouluissa ja armeijassa.



Mitä pahaa siinä, että jonkun pappa betalar? Mehän elämme markkinataloudessa eikä missään kommunismissa, niinpä toiset nyt vaan ovat varakkaampia kuin toiset, ja se nyt vaan on tosiasiana hyväksyttävä. Ja raha tulee aina rahan luokse, vaikka kuinka tehtäisiin keintekoisia tulonsiirtoja.

No tuota, siitä todella puhutaan. Tosin harvemmin tuolla tyylillä kuin AP:n kuvaama henkilö. Se menee yleensä niin, että kuinka kallista on verenpaineen mittaus Eiran sairaalassa, verottaja vie KAIKEN (nimenomaan ihan kaiken ;-) ja leivoksetkin on nykyään niin kalliita ja VALTAVAN isoja, mutta hups, kun leikataan kahtia, niin saadaan kaksi. Sama vika on kinkkuviipaleissa ja vessapaperissa! Niin _suomenruotsalaista_!



Suomenkieliset rikkaat nauttii kinkkuviipaleensa kokonaisena...

Eihän kauneudessakaan ole mitään pahaa mutta taatusti herättäisi pahennusta jos todella kaunis ihminen arvostelisi työpaikalla rumia ja tavallisen näköisiä...

pakko mennä sinne, tai onko helppo naureskella muiden kanssa " market-paskavaatteille" kun ne on vaatteita joita on pakko käyttää. Nythän sun on hyvä mussuttaa suu vaahdossa, että ottakaa köyhät ilo irti. No, kyllä mä ymmärrän tuon asenteen, sillä nyt en ole enää köyhä, joten voin käyttää marketpaskavaatteita ja kertoa, toitottaa kaikille " et hei tää on mun valinta!" tai käydä slummi-alepassa " koska mä nyt haluun olla tällanen rajojenrikkoja, vaikka olisikin varaa käydä muualla"

Muistan kuitenkin ajan jolloin olin köyhä eikä ollut vaihtoehtoja. Silloin ei todellakaan naurattanut.

että ko rikas ihminen käyttäytyy moukkamaisesti ja epäkunnioitettavasti. Siinä on vissi ero.

ulkomuotoa, varallisuudesta puhumattakaan. Missä ihme porukoissa te pöyritte kun näin itsestäänselvät asiat on vieraita?

Etenkin suomenruotsalaisissa on näitä lähes täysin omissa piireissään liikkuvia tyyppejä, jotka ovat käyneet koulunsa muiden rikkaiden suomenruotsalaismukuloiden kanssa, jatkaneet sieltä Hankenille tai ruotsinkieliseen oikikseen ja sieltä työpaikkoihin, joihin pääsee käytännössä vain oikeanlaisen taustan omaavat henkilöt.



Olen ihan läheltä seurannut ylläolevan kaltaisia tyyppejä ja heitä kyllä löytyy, etenkin ns. vanhan rahan perheistä.

Eläisin koko aikuisikäni suvun/perheen rahoilla ja katsoisin muita alaspäin. Mitään omia ansioita ei olisi, ainoastaan laaja tietopohja merkkitavaroista ja hinnoista, lol.

Itsekin tiedän näitä, käyneet Norsenin, Hankenin tai jonkun vastaavan koulun, kuuluvat Nyländska jaktklubbeniin ym. suomenruotsalaisten omiin pikku kerhoihin, suku omistaa ison firman osakkeita ja työpaikka on tiedossa suhteilla. Kaveripiiri luonnollisesti koostuu samanhenkisistä ihmisistä.

Raha riittää meidän perheessä välttämättömään mutta irtonaista rahaa ei ole. Tuntuu välillä, että en pysty keskustelemaan yhden työkaverin kanssa, jonka elämä koostuu hienoimpien putiikkien kalliimmista vaatteista ja 300m2 omakotitalosta Helsingin hienostoasuinalueella. Välillä tämä työkaveri ihmettelee meidän perheen elämää, kun ei ole varaa tehdä viittä ulkomaan matkaa vuodessa tai syödä päivittäin 30 euron lounaita. Ja on suoraan minulle ihmetellyt miten voin ostaa lasten vaatteitta H&M:stä ja vastaavista halpakaupoista. Heidän ainukaiselleen ostetaan pelkästään kalleinta ja parasta. Mutta minulla ei olekaan sitä isukin pohjatonta pussia tukena, jos oma palkka ei riitä.

Jokainen heidän sanansa vain on kateellisten syynissä. Minä itse olisin riemuissani, jos saisin törsätä luksusmeikkein ja -vaatteisiin ja voisin pitää upeita hiuksia ja käydä kampaajalla vaikka joka päivä! minä rakastan turhamaisia juttuja, mutta harvemmin nautin niistä kun en ole rikas.



En osaa kyllä myöskään kadehtia rikkaita. Oli sitten rikas tai köyhä, toisten halveksiminen on väärin. Kyllä monet köyhät halveksivat puheissaan rikkaita. Tässäkin ketjussa. Onko se oikein?

ettei pysty yhtään samaistumaan toisella tapaa elävien maailmaan. Sitä, ettei ymmärrä mitä on vaikkapa elää niukkuudessa ja mihin silloin on varaa ja mihin ei, miten silloin pystyy arkensa järjestämään.

SUuri osa ihmisistä kuitenkin " joutuu" ostamaan vaatteensa marketista tai ruotsalaisista kauppaketjuista. Minusta se on kyllä aika moukkamaista.

rahasta pulaa.



Suhteilla hyväpalkkaisen työpaikan saaminen on minusta jossain määrin väärin eikä myöskään edistä ko. alan menestystä, koska oikea tausta ei välttämättä takaa että henkilö on paras tehtävään.



Säätiöpiireissä näitä suojatyöpaikkoja myös löytyy.

ja käytöstä... olettekohan todellisuudessakin noin moukkia sanomisissanne vai vain täällä nimettöminä palstalla??



No, anyway. Täällä on nyt mennyt osalla puurot ja vellit sekaisin: ap:hän tarkoitti nimenomaan tämän pappabetalar-tyypin ylenkatsovaa ja halveksivaa käytöstä meitä " taviksia" kohtaan - eikä kadehtinut jonkin parempaa elintasoa jne! Lukekaa kirjoitus tarkemmin!



Kunpa vaan itse osaisin kasvattaa lapseni näkemään ihmisen tuon ulkokultaisuuden läpi, eikä arvottamaan kaikkea rahassa ja pitämään rahaa ja hyvää elintasoa itsestään selvyytenä.

Tähän voi varmaan vain todeta, että se raha ja vauraus ei tee kenestäkään fiksua, valitettavasti.

Vierailija:

Tähän voi varmaan vain todeta, että se raha ja vauraus ei tee kenestäkään fiksua, valitettavasti

.

Eipä se köyhyys tai keskiluokkaisuuskaan tee kenestäkään fiksua. Kukaan ei liene väittänytkään koskaan että varallisuus tekisi ihmisestä fiksun?

Minä olen sitä mieltä, että varakkaat ihmiset joutuvat kärsimään ihan liikaa köyhempien kateudesta. Köyhien ylenkatsominen on järkyttävää, mutta ihan yhtä järkyttävää on kateuden takia puhua pahaa rikkaista ja olla hyvin ennakkoluuloinen heitä kohtaan. Suurin osa ihmisistä on tavallisia tiedoiltaan ja taidoiltaan ja inhimillisyydeltään ihan siellä rikkaissakin piireissä.

t. eräs joka ei arvosta kateutta

Voiko myös olla kuuntelet AP häntä eri korvalla kuin muita!? Kun tiedät, että hän on rikkaasta suvusta, niin se, että hän sanoo perjantaina lähtevänsä Alpeille laskettelemaan kuulostaa pöyhkeilyltä, mutta Kontulassa asuvan kaverin sanomana olisit iloinen hänen puolestaan.



Toisekseen yleensä monilla huomattavan varakkaaseen tai huomattavan köyhään perheeseen syntyneellä, on vaikeuksia hyväksyä taustansa. Rikas ei voi olla varma, onko uusi ihminen kiinnostunut hänestä vain rahan vuoksi vai oikeasti. Samoin, vaikka osinkotuloja olisi vuodessa sukuyrityksestä riittämiin, pitää näön vuoksi käydä ns. oikeissa töissä, ettei aiheuta suurta kateutta. Tai pukeutua niinkuin olisi viimeisetkin siemenperunat menneet, että näyttäisi ihan tavalliselta. Tai sitten laittaa vessapaperitkin puoliksi, ettei vain perintö karkaa törsäilyyn.



Että jos ei ole raha-ongelmia, niin ainahan löytyy muitakin ongelmia. =)

Tunnen itse monia mukavia, varakkaita ihmisiä (en tosin hyvin rikkaita), jotka kykenevät myös antamaan arvoa ihmisille, jotka eivät ole " yltäneet" samaan. Ikävä kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka halveksivat ja suhtautuvat ylenkatsoen ihmisiin, joiden ansiotaso on alle heidän oman tasonsa. Pidän moukkamaisena sitä, että ihmisen arvoa määritetään vain sosio-ekonomisen aseman mukaan ja naureskellaan toisten elämäntavalle ja kulutusmahdollisuuksille. Asenteita ja käytöstä kanssaihmisiä kohtaan taas voi mielestäni arvioida ja vaikka naureskellakin.

Esim. itse olin hoitovapailta palatessani vuoden verran ns. koulutusta vastaamattomissa töissä (joihin ei muodollisia pätevyysvaatimuksia). Kenellekään en aluksi tarkalleen kertonut koulutus/työtaustaani muuta kuin erittäin epämääräisesti tyyliin olen opiskellut XX ja ollut X-alalla ja nyt haluan kokeilla tätä.



Sitten kerran minulta ihan suoraan kysyttiin isommassa porukassa että onko sulla sitten maisterin paperit vai mitkä. No, vastasin suoraan kysymykseen, että onhan mulla maisterin paperit JA eikö siihen sitten pomon pitänyt heti suureen ääneen paukauttaa että " täällähän sillä ei sitten ole mitään merkitystä" :D.. Ilmeisesti olisi pitänyt valehdella tuohonkin jotain, etten olisi " leveillyt" .. Ihmeellinen on alemmuudentuntoisen ihmisen mieli.

Muutamat kaverini ovat rikkaasta perheestä, on omat kämpät, autot, merkkivaatteet, käydään vähintään pari kertaa viikossa ulkona syömässä, matkustellaan, käydään kalliilla trendikuntosaleilla ja kalliissa yökerhoissa, velkaa ei ole lainkaan, sen sijaan rahastosijoituksia ja osakesalkkuja löytyy. Ja olemme siis parikymppisiä opiskelijoita. Oma lapsuudenperheeni taas kuuluu melkoisen alhaiseen sosiaaliluokkaan. Ei meidän suvussa harrasteta omistusasuntoja, ulkomaanmatkoja, sijoittamista tms. Eikä todellakaan ole minkäänlaista perintöä tiedossa ellei vanhoja pyyhkeitä ja kirpparilta ostettuja huonekaluja ja kodinkoneita lasketa...



Kaverini mm. ihmettelevät miksi en muuta kaupungin keskustaan ja osta omaa kämppää, miksi en osta uutta kännykkää kun vanhan akku reistailee, miksi ostan vaatteeni h&m:stä enkä cooleista merkkiliikkeistä, miksen lähde kaveriporukan yhteisille ulkomaanreissuille, miksen käy useammin leffassa tai ulkona syömässä, miksi minulla ei ole autoa, miksi käytän halpismeikkejä ja ihonhoitotuotteita enkä koskaan käy kosmetologilla jne jne. Ja kun sanon ettei ole rahaa, niin kysytään miksen maksa luottokortilla tai maksata vanhemillani. Ja kun sanon, että ei ole luottokorttia ja vanhemmillani ei ole mistä lainata, ollaan aivan hoomoilasena kun ei käsitetä, että joillain ihmisillä asia voi todellakin olla näin.