Miten te muut useamman lapsen äidit siedätte yhden lapsen äitejä?
Itselleni on nykyään jotenkin ylitsepääsemättömän vastenmielistä niiden jutut, varsinkin sellaiset " byhyy vauvani herää kahdesti yössä" -jutut.
Tekee vaan täräyttää että voi perkele olispa mahtavaa jos tarvitsisi herätä vain kahdesti yössä tai jotain.
Tuntuu ettei ne oikeasti ymmärrä mistään mitään ja ihmettelee vaan onko sitä itse ollut yhtä kamala vielä yhden vauvan äitinä....
Kommentit (18)
miksi siis itse valitat ja uliset? Meille on tulossa kohta kolmas lapsi, eikä mulla ole vieläkään mitään syytä valittaa mistään.
Yhteenveto: jos ei yhden lapsen äiti saa valittaa, niin pitäkööt kaikki itse lapsensa tehneet turpansa tukossa.
mutta sitä en siedä yhtään, kun joku pienemmän perheen äiti, jolla on koko ajan isovanhempien apua tarjolla, alkaa valittaa arjen hankaluutta, koska itselläni on suuri perhe eikä mitään tukijoukkoja.
Vierailija:
mutta sitä en siedä yhtään, kun joku pienemmän perheen äiti, jolla on koko ajan isovanhempien apua tarjolla, alkaa valittaa arjen hankaluutta, koska itselläni on suuri perhe eikä mitään tukijoukkoja.
Silloinhan se muutos ' entiseen' on suurimmillaan. Nyt ei edes muista milloin viimeksi olisi yönsä läpi nukkunut :) Kaikkeen tottuu.
Lähinnä huvittaa ja hieman ärsyttää nämä yksivuotiaiden äidit jotka paheksuu kaksivuotiaiden ' kasvattamattomuutta' .
mutta kaitpa me kaikki olemme joskus olleet samanlaisia ;)
Ei kai kaikille ole syntynyt heti kolmoset? Mietipä vähän miltä itsestäsi tuntui esikoisen aikana, joka mahdollisesti oli vielä ensimmäinen vauva kenen kanssa olet missään tekemisissä elämäsi aikana. Vähän toisen asemaan asettumista pliis! t: kahden äiti
Yhden lapsen äitinä kuvittelin monen lapsen äitien olevan jotain lastenhoitoguruja, joille ei mikään ole enää vaikeaa. Ajattelin heidän katselevan huvittuneina lastenhoitotapojani esim. perhekerhossa. Nyt huomaan ettei asia ole niin :o)
Ärsyynnyn yksilapsisten ihmisten paasausta siitä, että yksi lapsi elää vanhempiensa ehdoilla ja usempi lapsi taas veisi perhe-elämän siihen suuntaan, että lapsetkin olisi otettava enemmän huomioon. Minä haluan elämän jossa lapset saavat näkyä, kuulua...
Äiti kolmelle
ainahan sitä on jossain asiassa pahemmassa jamassa kuin joku toinen ja paljon paremmassa kuin moni muu.
Eiköhän ole omasta asenteesta kiinni tuo sietäminen , eikä toisten " turhista" valittamisista. Jokainen eläköön oman perheensä kanssa, suvaiten myös toisenlaiset perheet ja tilanteet.
Ja muistan itsekkin kun oli yksi lapsi ja olin ihan samanlainen " valittaja" , kyllähän nykyisin ne omat silloiset valitukset hymyilyttävät. En silti nykyisin kuullessani joltain yhden äidiltä vastaavia, ala häntä niistä moittimaan !
Vierailija:
mutta sitä en siedä yhtään, kun joku pienemmän perheen äiti, jolla on koko ajan isovanhempien apua tarjolla, alkaa valittaa arjen hankaluutta, koska itselläni on suuri perhe eikä mitään tukijoukkoja.
itse saa, kun on vaan jostain tullut ne kolme lasta, niin päässähän sitä silloin on vikaa...
Yhtälailla saan päänsärkyä useamman lapsen äitien jutuista, jos olen saadakseni ;).
Eikö olisi viisaampaa puhaltaa yhteen hiileen ns.?
Mua ärsyttää semmoiset " olen kolmen lapsen äiti, lapset ovat urani, plaa plaa, elämä on kärsimystä" . Ja p...t! =)
Asennekysymys minusta. Ennemminkin ihmettelen, että kukaan sinkku jaksaa käydä meillä ;) Onneksi näen ystäviä välillä muuallakin kuin omassa kodissani lasten kanssa... Ja siis meidän lapset käyttäytyvät kyllä hyvin, mutta onhan se elämä aina aika erilaista lapsiperheessä kuin ilman lapsia.
Joillakin on vaikeaa yhden kanssa, toinen lomailee viiden kanssa. Näin me ihmiset olemme erilaisia.