Puutuinko liian paljon perhekerhossa?

vielä imettänyt pikkuvauvaa, joten mustasukkainenhan tuo poika on ollut ja ois huomautuksen lisäksi tarvinnut kans syliä. Ihme ylireagointia, taitaa sulla olla eka lapsi, vai mitä?

Vierailija:

jotain vierasta ipanaa pyytämään anteeksi.

Nyt 1-vuotias ei tajunnut muuta, kuin että äiti jahtaa vieraita 2-vuotiaita. 2-vuotias sanoi lopulta sanan, jonka merkitystä hän ei tiedä.

Toruminen riittää. Eihän tuo mikään maailmanloppu ollut. 2-vuotiailla on usein kausi, että tönivät ja toki se pitää kieltää, mutta ei nyt sentään suurennella asiaa.

... vauvaa ja taapero törttöilee, ei silloin ehdi taaperoa ojentamaan. Tuon mitä teit voi katsoa avuksi kasvatuksessakin... Ainakin itse olin iloinen kun kahden pienen kanssa liikkuessa muutkin aikuiset katsoivat lasten perään. Tietysti voithan kysyä suoraan tuon ojentamasi lapsen äidiltä miten hän asian koki.

Sinuna en enää ikinä menisi perhekerhoon raahaamaan naapurin kakaroita pyytämään omalta puhumattomalta ja ymmärtämättömältä idiootiltani anteeksi.



Odota edes että ne alkaa ymmärtämään puhetta ja puhumaan - meuhkaa naapurin kakaroille vasta sitten.

2-vuotiailla on usein sellainen kausi, että tönivät. Eivät niinkään ilkeyttään, vaan opettelevat ottamaan kontaktia toisiin lapsiin. Toki lasta pitää kieltää tekemästä, mikä on väärin, mutta ei 2v osaa vielä pyytää anteeksi. Kieltäminen riittää. Ymmärrän, että 1-vuotiaaseesi verrattuna 2 v tuntuu tosi isolta, mutta kyse on vielä hyvin pienestä lapsesta. 5 minuutin kuluttua 2 v ei välttämättä enää ole ymmärtänyt edes asiayhteyttä, mistä oli kyse.



Ylireagoit kyllä raskaasti. Toinen äiti todennäköisesti huokaisi raskaasti ja ajatteli, että ehkäpä vuoden kuluttua ymmärrät paremmin.

Vierailija:

... vauvaa ja taapero törttöilee, ei silloin ehdi taaperoa ojentamaan. Tuon mitä teit voi katsoa avuksi kasvatuksessakin... Ainakin itse olin iloinen kun kahden pienen kanssa liikkuessa muutkin aikuiset katsoivat lasten perään. Tietysti voithan kysyä suoraan tuon ojentamasi lapsen äidiltä miten hän asian koki.

Voit kyllä opettaa automaattisen mallin, mutta ei kaksivuotias ymmärrä sitä miksi pitäisi pyytää anteeksi. Joten minusta oli ylireagointi.



Tönimiseen voi ja pitääkin puuttua, ja siinä hetkessä riittää sitten että sanoo lapselle että hänen pitäisi pyytää anteeksi. Mutta jatko oli turhaa, kun kaksivuotias lähti paikalta pois ei hän enää ymmärrä sitä että kyse on edelleen siitä tilanteesta missä hän töni vaan hän kokee sen nyt hyökkäyksenä häntä kohtaan.



Varmaan tuolla tavalla saa koulutettua kaksivuotiaan " kohteliaaksi" joka pyytelee anteeksi vähän kaikkea, mutta ei hän sitä oikeasti tajua mistä on kyse.



Meillä on neljä lasta, nuorin on juuri 2v. Hän pyytelee nykyään anteeksi kaikkea, sitä kun isoveljet keskenään tappelevat ja suuttuvat toisilleen, kun minä tai vaimoni torumme ketä tahansa lasta tai jos joku vahingossa kompastuu ja satuttaa itsensä.



Ihan kiva, mutta osoittaa vain että hän on oppinut että anteeksipyyntöä harrastetaan tilanteissa joissa joku on jollain tavalla loukkaantunut - ymmärtämättä mistä on kyse. Kyllähän sekin aika varmaan koittaa jolloin hän osaa yhdistää nämä asiat, mutta siihen on vielä aikaa.

ja hyppäisin kaivoon.

2-vuotiaat törmäilee tahattomasti. 6-vuotiaat ymmärtävät jo tekojensa seurauksia.

Vierailija:

itsekkin olen tehnyt vastaavan, kyseessä silloin oli 4 v poikani ja 6v eskarilainen. Tosin siinä äiti ei edes yrittänyt ehdottaaa pojalleen että anteeksi on pyydettävä. oli vaaan lähdössä kotiin jolloin totesin, että kukaan ei lähde mihinkään ennenkuin on anteeksi pyydetty. siinä sitten odottelimme ½ h.... Kyseinen äiti ei vieläkään oikein tervehdi minua, mutta so what.

Mutta edelleenkin saan olla siitä huomauttamassa jos jotain tekevät, melkin 50/50 muistavat pyytää tai sitten ei.



Kuten monet muutkin ovat sanoneet, että kaksi vuotias on vielä kuitenkin niin pieni. Äidin tehtävä on opettaa anteeksi pyyntöjä eikä kenenkään muun.

Kaksi vuotias kerkeää vielä tsiljoonaan kertaan tönimään,lyömään ja viemään toisilta leluja, ennenkuin tajuaa mitä saa oikeasti tehdä ja mitä ei.

Musta tässä on vähän samanlainen juttu kuin se mitä olikohan teksasissa tapahtui vähän aikaa sitten. Kun tyttö ei osannut kiittää niin pahoinpideltiin hengiltä.. Koulutettiin vähän liikaa.

Ei tietenkään tämä nyt niin vakavaa ole missään nimessä,mutta täytyy muistaa ettei se kaksi vuotias vielä aina osaa oikeassa paikassa suutaan avata ja varsinkin jos vieras vielä kauheesti siinä käskyttää,niin voi mennä enemmänkin ujostuksen puolelle.



Ei voi kukaan tietää onko äiti opettanut kaksi vuotiastaan pyytämään anteeksi,sanomaan kiitos jne, mutta on väärin julistaa täälläkin että kun ei kasvata lastaan. Ap joutuu varmasti vielä moneen kertaan itse samaan tilanteeseen, vaikka tuntuu nyt että minä kasvatan lapsestani kohteliaan jo kaksi vuotiaana.



Ja vielä.... Olisi riittänýt että torut ja pyydät pyytämään anteeksi, jos ei pyydä niin sitten se ei ole enään sinun murhe,vaan äidin.

Kyllä se toruminen riittää. Ja lapsihan kaiken lisäksi uskoi, jos ei toistanut tekoaan. Eli hyvinkasvatettu kyllä oli tai sitten oli vain ihan puhdas vahinko. Jos tahallaan tekisi, niin useimmat uhmaiset 2-vuotiaat toistaisivat vielä " kerta kiellon päälle" .

Taukkia vaatia anteeksipyyntöä tuonikäiseltä. Kyllä se oikean ja väärän opettaminen riittää.

... ap. Sanoin siis että jos imettää vauvaa, niin ei ehdi taaperoaan ojentaa. Se on sitten tästä imettäjästä kiinni, minkä tulkitsee avuksi ja minkä tunkeiluksi. Oma taaperoni ei ketään töninyt, mutta karkaili ja oli hidas puettava yms. ja olin iloinen jos vauvaa pukiessani joku laittoi taaperolle hatun tai sanoi katsovansa samalla hänen peräänsä kun meni omien lastensa kanssa samaan suuntaan ja ite olin jossai jumissa vauvan kanssa. Kaksi vuotiaita on erilaisia ja äitejään myös ja ite en ole ollu tilannetta näkemässä. Voihan sitä suoraan keskustella sen kaksivuotiaan äidin kanssa, mitä se kellekään muulle kuuluu kuin näille kahdelle äidille oliko se tunkeilua vai kasvatusapua. Joku voi kokea tunkeiluna, toinen taas apuna ja tuo ei maailmaa kaada. Kysymällä asian osaiselta suoraa palautetta voi arvioida miten toimia seuraavalla kerralla lasten kahinoissa.

että ap vaikuttaa ylihysteeriseltä äidiltä, jolle elämän realiteetit vielä kolahtavat joskus.



olen anteeksipyydöstä ihan yhtä mieltä: se taito on hyvä opettaa mahdollisimman pienestä mutta toinen juttu on sitten se, milloin sitä pitää pyytää. oletkohan aivan varma, että tuo 2-vuotias tuottamuksellisesti työnsi lapsesi nurin? mun mielestä anteeksipyynnön edellytyksenä noin pienellä kyllä pitäisi olla se, että lapsi tosiaan tietää jossain määrin tekevänsä väärin eikä vain aikuisten mielipide tai näkemys asiasta. toivottavasti ahkeruudessasi myös muistit käydä asian juurta jaksaen läpi etkä vain inttänyt sitä anteeksipyyntöä?!



ja asia ei muuten ole yhtään sama kuin tilanne, jossa 6-vuotias kaataa 4-vuotiaan tai 4-vuotias 6-vuotiaan....2-vuotias on PIENI.

Kun kerran mielipidettä kysyit!



Jos kaataja olisi ollut esim. 3-vuotias tai isompi, olisin ymmärtänyt reaktiosi mutta 2-vuotias on vielä pieni. Toki häneltä voi nätisti pyytää anteeksipyyntöä ja selittää asian mutta pakottaminen ja vieraan ihmisen suorittama " hakeminen" , kuten sanoit, on todellakin liikaa! Toivottavasti sentään itse edes vähän häpeät?! Ja ehkä pyydät ANTEEKSI seuraavan kerran ylireagointia??

Vierailija:

anteeksi?

meillä 2v osaa pyytää anteeksi, mutta 5v:ltä sitä on turha tivata jos hän on päättänyt pitää suunsa kiinni.