Tunteeko joku asperger-lapsen? Millainen on luonteeltaan/käytökseltään? Huomaako heti ettei ole ihan normaali?

Toiset ovat vetäytyviä, toiset ylisosiaalisia. joillain on maneereita ja joillain ei. Ovat ihania, älykkäitä ja omalla omituisella tavallaan ajattelevaisia ja jopa empaattisia lapsia, mutta eivät osaa näyttää sitä ulospäin ja turhautuvat todella helposti. Pettymysten sietäminen on todella heikkoa ja itsetunto on kouluikään mennessä yleensä ajettu todella alas kun kaikki aina haukkuvat.

Älä kysele. Kyllä sulle kerrotaan jos se sulle kuuluu.

Vierailija:

Epäilen kaverini lapsellla olevan se, on kovin vetäytyvä ja arka. Lisäksi outoja pakkoliikkeitä. En kehtaa kysyä asiasta..

Ei kyllä ole vetäytyvä ja arka laisinkaan. Puhelias on, ja koko ajan vaatimassa äitinsä huomiota osaamatta mitenkään ottaa muita ja tilannetta huomioon.

olisivat erilaisia?

yhteisiä piirteitä on, mutta ne ilmenevät kaikilla eri tavoin.

En itse tunnistaisi Asperger-lapseksi, jollen tietäisi. Oppi lukemaan 3-vuotiaana, hieman kömpelö, ikäistään lapsellisempi ehkä. Onkin lievä tapaus.

Olen tuntenut kaksi ja kumpaakaan en kyllä luonnehtisi vetäytyväksi ja araksi. Ennemminkin hyvin kuvaisi, että tiedollisia taitoja on annettu kauhalla, mutta sosiaalisia taitoja lusikalla.



Miksi et kehtaa kysyä, jos sinun on asia tarve tietää? Vai onko niin, että sinun ei oikeastaan tarvitse edes tietää, että millä tavalla lapsi on erilainen? Minusta jos sinulla on tarve tietää oikeasti, niin kyllä sitä kehtaa kysyä.

Joskus muutama vuosi sitten lapsesta huomasi selvästi. Hänellä oli tosi paljon kaikenlaisia " neurooseja" ja sai mielettömiä raivokohtauksia, jos joku yksityiskohta oli " väärin" . Esim. murot väärässä lautasessa, tai sukka huonosti tai jotain. Nykyään ei huomaisi mitään erityistä. Uppoutuu syvästi piirtämiseen ja muuhun tekemiseen, ja välillä vetäytyy itekseen rauhottumaan, mutta ei mitenkään silmiinpistävän epänormaalia minusta.

historian väikkäriä siis tehdään. Siitä ei kyllä näy mitenkään ulospäin, paitsi joskus se jää jankkaamaan puheessaan jotain muiden mielestä merkityksetöntä pikkuasiaa. Sen sairaus tuli ilmi vain kerran kun se aiheutti hirveän haloon yhdessä julkisessa tilaisuudessa ja kaikki ihmetteli että miksi se nyt noin käyttäytyy. Tyyppi jätkaa väikkärinsä tekemistä ja etenee kai ihan hyvin.



Hänhän ei siis ole lapsi, mutta kerron tämän vain siksi, että kävisi ilmi miten näkymätön ko sairaus voi olla, kunnes yhtäkkiä tapahtuu jotain tosi outoa.