Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun vajaa 3-vuotias pelkää toista hoitopaikassa olevaa lasta?
29.01.2008 |
Eli keväällä kolme vuotta täyttävä tyttömme pelkää toista hoitopaikassa olevaa, muutaman vuoden vanhempaa lasta. Tämä poika on hoitajan mukaan aika villi ja kovaääninen. Lisäksi eräänä päivänä hän oli tönäissyt tyttöämme niin että häntä oli sattunut päähän. Ja nyt hän siis pelkää poikaa niin että ihan tärisee eikä haluaisi enää mennä hoitoon (ennen on tykännyt tosi paljon mennä). Tosin osa tästä haluttomuudesta voi olla sitäkin että aloitti hoidossa joulukuussa ja nyt on tajunnut että sinne pitääkin aina mennä eli uutuudenviehätys on kadonnut:) Eli onko kellään kokemuksia? Mitä tehdä vai olisiko tämä joku vaihe joka menee ohi ilman että tarvii asiaan puuttua?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika aloitti elokuussa pph:ssa 1v5kk ikäisenä. Tykkäsi olla hoidossa tosi paljon ja lähti aina iloisena. Marraskuussa poika alkoikin sitten olla vastentahtoisempi hoitoon menossa ja höpisi kotona " ei saa töniä, ei saa töniä.." . Kyselimme asiaa hoitajalta ja hän sanoi, että poikaamme vuoden vanhempi poika oli alkanut tönimään muutamaa pienempää.
Muutaman viikon poika pisti vastaan hoitoon menossa ja oli surkea, mutta sitten eräänä päivänä oli aika tyytyväinen, kun haettiin hoidosta. Kysyin taas oliko kiva päivä ja hän sanoi " Ville töni" . Poikamme " Ville" oli siis tönäissyt isoa poikaa takaisin ja siis jotenkin selvittänyt tilanteen itselleen.
Toki sanoimme, että ei saa töniä ja hoitaja puuttuu kaikkeen tönimiseen, enkä missään nimessä halua pojastani mitään kiusaajaa tai tönijää, mutta olen iloinen siitä, että hän rohkastui puolustamaan itseään. Lapsihan joutuu kasvamaan tähän maailman pahuuteen ja kehittelemään omat selviytymiskeinonsa. Ennen hoitoon menoa " Villeä" oli aina vaan hellitty ja halittu ja hoidossakin hän aluksi hali ja suukotteli kaikkia. Valitettavasti niin ei kuitenkaan elämässä pärjää.
Nykyinen tilanne hoidossa on hyvä. Lapset välillä tönivät toisiaan ja ottavat leluja kädestä tms. ja siihen aina puututaan, mutta kukaan ei tietääkseni tällä hetkellä pelkää toista lasta, vaan tietää, että joku on välillä tuhma, eikä tuhma saa olla, mutta kyllä se siitä. Ja onneksi poika vieläkin usein myös halii muita ja pitää parasta ystäväänsä kädestä.
En tiedä oliko tästä sinulle mitään apua, mutta ajattelin laittaa ihan lohtuna ja ajatuksena, että varmasti sinunkin tyttäresi keksii omat selviytymiskeinonsa, vaikkei varmaan fyysisesti pystykään isoa poikaa kohtaamaan.
Iloisempia hoitopäiviä toivotellen,
Mangolia