Lue keskustelun säännöt.
Antakaapa rehellisiä neuvoja! Olen aivan hukassa! Tässä faktat:
28.01.2008 |
* Olen 35 v., DI, vakinainen työpaikka.
* Kaksostytöt nyt 10 kk
* Mies 33 v, hyvä koulutus ja työ
* Asumme omassa kodissa pk-seudulla
* yhdessä 10 v, naimisissa 8 v
* ei pettämistä tms.
Ja nyt musta tuntuu, että mun on pakko erota. En ihan oikeasti enää kestä. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin, ei siis sinänsä mitään ongelmia. Tilanne on vaan kärjistynyt sellaiseksi että en koe rakastavani miestäni, en kunnioita häntä enkä koe haluavani elää hänen kanssaan. Olen lyönyt häntä ja lapsemme ovat nähneet sen. Mulla vaan ihan pimenee enkä pysty hillitsemän itsäni.
Suurin ongelma on se, että koen olevani yksin. En koe, että puolisoni olisi turvani.
Mieheni ei osaa puolustaa mua, eikä esimerkiksi kykene asettamaan rajoja esim. sisarelleen. Sisko häiriköi perhettämme ja on ns. aina vihannut mua. Musta tuntuu, että mä olen se häirikkö. Olen siis pilannut suvun rauhan jne. Miehen sukulaisten mielestä mun pitäisi ymmärtää siskoa ja yrittää olla hänelle mieliksi.
Syy miksi kyselen tällaisia täällä on aika simppeli. Ihana anonymiteetti, erilaisia näkemyksiä, rehellisiä mielipiteitä (rankkojakin epäilemättä). Ja toisaalta, miksi en kysyisi. Miksi en yrittäisi hakea apua täältäkin.
Kommentit (49)
Jos olette aiemminkin löytäneet uuden tavan olla yhdessä, löydätte varmaan nytkin. Ylä- ja alamäessä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ja ymmärtääkseni siis ensimmäiset lapsenne? Meillä lapsilla on hieman yli vuoden ikäero ja rankkaa se oli kun ne oli pieniä, parisuhteelle myös! Lisäksi siihen sattui pari muutakin kriisiä... Odota, että lapset kasvaa ja totut äitiyteen... Siis aivan oikeasti väitän että äitiyteen ei noin vaan totu ja siihen äitiyteen kun usein kuuluu että on itse antavana osapuolena ja kokee että harvoin saavana... Lapset kun kasvaa niin voit sanoa suoraan heille että nyt äiti haluaa omaa aikaa, leikkikää kahdestaan, tulen kohta... Oletko töissä vai kotona? Helpottaisiko jos jäisit hoitovapaalle? tai menisit töihin?
en muuten osaa tilanteesta sanoa juuta enkä jaata, mutta ton sukujutun todellakin ymmärrän. minunkin lapseni isä on naimisissa sukunsa kanssa. vaatimuksena oli myös sananmukaisesti asua yhdessä koko suvun kanssa. en kestänyt, lähdin lapsen kanssa toiseen maahan (palattiin Suomeen, mies jäi ulkomaille). nyt on ihanan vapaa olo. joskus suku voi olla niin rankka ettei muu ole mahdollista kuin paeta. ja itsellä oli se tunne että mitä tahansa olisin kestänyt, jos mies ois ollut mun puolellani. mutta oli aina sukunsa puolella. nyt asumme lapsen kanssa kahdestaan, mies asuu vanhempiensa, siskojensa ja veljiensä kanssa.
Vierailija:
Itse hyväksyisin erosi, jos olisi pahoinpitelyä tai uskottomuutta. Muu eron syy on kyllä ihan silkkaa itsekkyyttä.
no just sitähän tossa on!
siis eihän siitä miehestä ja suvusta koskaan kokonaan pääse eroon kun on yhteinen lapsi, kyllä se yhä jaoittain hankalaa on. mutta silti niin paljon helpompaa kuin ennen, kun suku on kaukana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaksoset on jo yli 2v ja alkaa helpottaa... On ollut kyllä vaikeita aikoja parisuhteessa, huhhuh.
Mua on auttanut se, että ole ihan järki kädessä miettinyt näin
-mulla on loppujen lopuksi hyvä mies, tuskin löydän parempaa (enkä kyllä jaksais etsiäkään enää tässä iässä)
-minussakin on kait vikaa
-antaa olla, ollaan vaan... odotellaan
Pitkienkin vaikeittejen jaksojen jälkeen sit yhtäkkiä helpottaa. Eihän tämä täydellistä ole, mutta ookoo : ) Joinain päivinä loistavaa.
Harmi kun mulla ei oo nyt mitään anonyymiä s-postia. Voisit tulla vaik typyjen kaa kylään joku päivä. Kaffelle.
Sait ihan kyyneleet silmiin. Ei sillä etteikö niitä olisi tässä ollut...
Kiitos siis kauniista sanoistasi ja ideastasi. Yritän ottaa ihan vaan hetken kerrallaan, sitten puolikkaan päivän ja sitten päivän kerrallaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisi turhat patoutumat ja pääsisit aggressioistasi? Mitä väliä, jos on noin hölmö muija (käyttäytyy noin ym.), mitä suku ajattelee, sillä onhan tuo viime kädessä aika outoa ja häiritsevää käyttäytymistä. Ehkä se siskokin siitä tokenee, kun sanot kova kovaa vasten suorat sanat.
Jos tässä viestissä ap ei olisi paljastanut omaa hakkaamistaan, te hakkaisitte tällä hetkellä sitä kälyä.
Eli koittakaa nyt ottaa vähän etäisyyttä!