Monet " koiraihmiset" ovat ihan häiriintyneitä! Ei se rakki sentään mikään lapsi ole!

No musta tuo 43 kirjoitus on vaan niin nolo kaikin puolin. Hirveätä uhoamista asiasta, josta ei selvästikään ole vielä kokemusta. Äh, aivan sama.

Meidän talossamme asuu yksinäinen vanha mies, joka kulkee aina Wilma-koiransa kanssa. Koira ei tarvitse edes hihnaa, kun se on niin kiltti ja aina isäntänsä vieressä. En ole koskaan nähnyt tällä miehellä vieraita. Silti mies hymyilee aina iloisesti ja juttelee meille, kun lapsemme rapsuttelevat Wilmaa. Mietin juuri, että miehellä olisi varmaan todella ikävä elämä, jos hänellä ei olisi koiraa.

Vierailija:

surullista, miten helposti vuosien mittaiset ystävyyssuhteet katkeavat tasan siihen kun toinen tekee lapsia. Sen jälkeen kaikki on lapsisitälapsitätälapsitotalapsitekilapsimeni, eikä enää ole puhettakaan mistään vastavuoroisesta ystävyydestä. Päinvastoin, mammat nostavat nokkansa kohti taivaan sineä ja tekevät erittäin selväksi sen, että heitä ei kiinnosta ulkona käyminen/harrastaminen/matkustelu/itsestään huolta pitäminen/politiikka/kaverien lapsia koskemattomat jutut/...ja että he ovat lapsen myötä 9kk:ssa kehittyneet henkisesti, aikuistuneet ja löytäneet elämän todellisen, oikean merkityksen (=vaipanvaihto ja imetys) ja halveksuvat syvästi entisten ystäviensä merkityksetöntä paskaelämää (jota myös nämä mammat itse ovat eläneet vuosikausia ja olleet siihen aivan tyytyväisiä..). Ja sitten vielä oletetaan, että ystävät saatuaan lastin sitä itteään niskaansa vielä jaksavat kuunnella tuntikausia mammakerhon juttuja. (Ja samaan aikaan selostetaan suu vaahdossa, kuinka äitiys teki minusta empaattisen ja epäitsekkään ja hyvän pyhää äitiyttä hohkaavan ihmisen.)

Vierailija:

Lähipiirissäni on pari tällaista tapausta. Koiraa tosiaan tunnutaan jotenkin pidettävän lapsen korvikkeena. Mutta onko se nyt sitten niin paha asia? Saa koira ainakin huomiota ja hoitoa. Vaikka meitä kanssaihmisiä se tietysti voi vähän kummastuttaa.

JOskun olen naurannut partaani kun olen kertonut taaperomme toilailuista ja sitten tämä koiranemäntä on huudahtanut että meidän koirallamme oli pentuna ihan samanlaista. Niinpä niin...

Koira kiikutetaan välittömästi " isovanhemmille" jos " äiti" viipyy muutaman tunnin pois kotoa. Ja nimi on tosiaan valittu suosituimpien tyttöjen nimien joukosta.

Ymmärrän, että koira tuo yksinäiselle ihmiselle paljon iloa, mutta jossain kulkee raja eläimen inhimillistämisessä. Eläin ei välttämättä nauti samoista asioista kuin ihminen, vaan hemmottelu ja paapominen voi saada huonoja seurauksia.

Vierailija:

Tulee paha mieli jos on pidempääm.

Koiran nimi on vielä yksi tämän hetken muoti tytön nimistä. Ja siitä tosiaan puhutaan ku perheen vauvasta. Ulkpopuolinen ei niistä jutuista taatusti tajuisi että kyseessä on koira eikä vauva.

Etsikää minulle se tutkimus, mielellään useampi. Ja ei miltään homeopaattien sivustolta.

Vierailija:

No musta tuo 43 kirjoitus on vaan niin nolo kaikin puolin. Hirveätä uhoamista asiasta, josta ei selvästikään ole vielä kokemusta. Äh, aivan sama.

mutta todellakin on kokemusta " ystävistä" , jotka lisäännyttyään eivät pysty puhumaan muusta kuin lapsistaan.

Ovat ne lapset sille äidille varmasti tosi tärkeitä ja elämän sisältö, en epäile yhtään, mutta kun mielestäni ihan peruskäytöstapoihin kuuluu ottaa keskustelussa huomioon myös muut, eikä pelkästään sitä omaa napaa. Erityisesti ystävyyssuhteissa tuon edellämainitun seikan tulisi mielestäni olla täysin itsestäänselvä. Ja kai nyt jokainen vanhempikin sen verran tajuaa, että vaikka itseä tosiaan kiinnostaisi kauheasti tarkkailla sitä Jenni-Veeran kakan koostumusta, niin se EI missään tapauksessa kiinnosta suurinta osaa muista ihmisistä.

Mielestäsi on siis täysin normaalia ja hyväksyttävää dumpata ne vanhat kaverit sillä hetkellä kun raskaustesti näyttää plussaa, tai ainakin alkaa kohdella heitä toisen luokan kansalaisina ja jättää kaikki heille tärkeät asiat huomiotta? Ja jos tästä ottaa nokkiinsa, niin se on mistään tietämättömän typeryksen uhoa? Jeejee, taas nähdään miten se äitiys kasvattaa ja kypsyttää. (Ja ihmetellään miksei kukaan soita tai halua tulla hoitamaan Jenni-Veeraa kun äiti ja isi haluaisi viettää laatuaikaa hotellissa.)

Minun puolestani vanhemmat saavat keskenään jutella lapsistaan vaikka 24h/vrk, ihan sama, mitäs se minua liikuttaa. Mutta silloin kun paikalla on ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, eivät saa lapsia, tai eivät vielä syystä tai toisesta ole lapsia tehneet, olisi suotavaa kyetä puhumaan muustakin kuin lapsista. En odota, että vakaassa parisuhteessa pitkään ollutta äiti-ihmistä kiinnostaa ihan hirveästi kuulla vaikka sinkkukaverin edellisviikonlopun panosta, mutta ihan kohteliaisuuden vuoksi ystävät tapaavat kuunnella toisiaan, vaikkeivät sen toisen jutut aina niin nappaisi. (Tai no, tarkemmin kun mietin, niin miksi muka ei kiinnostaisi - kyllä minua ainakin ystävien kaikki asiat kiinnostavat, jopa ne lapset ja niiden ruokavalio ja niille ostetut varusteet ja vaatteet ja päivähoito ja tuet ja pottakoulutus ym, aina tiettyyn rajaan asti. Mutta ei esim. 4-6h kerrallaan putkeen. Ilmeisesti kyse on vaan siitä, että eräät lisääntymään onnistuneet pitävät kaikkea mikä ei sivua itseä ja lapsia täysin toisarvoisena ja niinpä sen entisen kaverin jutuille voi naureskella ja tuhahdella, koska itse ei näe enää millään muulla kuin kotielämällä mitään arvoa, sisältöä tai merkitystä.)

vastataan nyt vielä kerran, 43 jne...



Edelleen olen sitä mieltä, että onpas sulla tosi tylsiä " lapsellisia" kavereita. Itse en tunne yhtään ihan tuollaista tapausta. Tuntemani äidit ovat fiksuja, aikuisia naisia, joille äitiys on osa elämää. Ihan niin kuin itsellenikin. Tiedän kyllä erään tytön, joka sai lapsensa hyvin nuorena. Suoraan bilehileestä äidiksi. Siinä saattaa kyllä olla vähän hukassa, ja alkaa käyttäytyä mainitsemallasi tavalla, on se äidiksi tulo niin iso asia KUITENKIN. Toisia se muuttaa enemmän, toiset taas ovat " valmiimpia" kohtaamaan tämän muutoksen.



Kyllä minä ainakin tiedän, mitä voi ja kannattaa eri seurueissa puhua. En puhu lapsestani välttämättä yhtään mitään, tajuan kyllä, että lapseni on juuri niin käsittämättömän ihmeellisen ihana vain meille vanhemmille ja isovanhemmille. Ei minuakaan kiinnosta toisten lapset niin kauheasti.



Tottahan minä nyt sen tajusin, että sinulla on kokemusta juuri näistä hukassa olevista vouhottajaäideistä. Ja varmasti sinäkin käsitit, mitä tarkoitin sillä, että uhoat asialla josta et vielä tiedä. Tarkoitin sitä, että kukaan äiti tuskin kirjoittaisi sinun tyylilläsi kyseisestä asiasta. Se ei silti tarkoita, että äidit ovat tuollaisia kuin sinä kärjistetysti kirjoitat. Asiat eivät ole niin yksioikoisia ja mustavalkoisia. Huomaatko, että tulet samalla ikään kuin vannoneeksi, että SINÄ et ainakaan olisi sellainen äiti, miten kirjoitat ystävistäsi. Sitä vaan ei ikävä kyllä voi tietää, millainen äiti jokainen tulee olemaan. Siksi arvelin tuossa aiemmin, että nämä kirjoituksesi saattavat nolottaa sinua myöhemmin.



Minusta tuntuu, että sinulla on joku syvempikin syy olla noin näreissäsi tuntemillesi äideille. Toivottavasti asiat selviää. Hauskaa päivänjatkoa.