SYYS04 TAMMIKUUN VIKAVIIKKO
Linkitän viikkispinon, vaikka täällä leikki-ikäisissä onkin hiljaista: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=66&m=12288046&p=1&tmo…
Kommentit (26)
rehellisesti sanottuna olen kyllä ylpeä pyöräilystäni. Vaikkei se edes riitä kunnon kuntoiluksi, kun kerran viikossa enintään voin pyöräillä. Mutta taatusti on parempi kuin ei mitään, joka oli mun tilanne pitkään. Kunto on vieläkin aika surkea. En kuitenkaan ole pitempiä jaksoja päässyt koskaan pyöräilemään edes sitä yhtä kertaa viikossa. Nyt elän toivossa, että saisin pyöräiltyä läpi talven ja siitä tulisi tapa. Mies onneksi kannustaa, vaikka joutuu yleensä itse sen takia tekemään lyhyemmän päivän lasten kuskaamisen takia. Yleensä siis vie lapset, mutta näinä päivinä joutuu myös hakemaan.
Kun saisi vielä kunnon ruokaremontin aikaiseksi:)
Jaksua väsyneille ja unta toivon kaikkiin perheisiin tarpeeksi!
T: Ynis, haukotellen jo nyt:)
pienempi nukkuu, syyspoju ei vieläkään. Nukkui tänään pitkät päikkärit, siitä selvästi johtuu.... Mä oon ihan poikki. Pikkuisella NIIn kova uhma jo päällä, pukeminen tuskaa, ulkoilu kamalaa, syöminen - no, tiedätte kai, ellei herraa miellytä ruoka lentää seinään, hampaita ei saa pestä jne jne. Tarttisin raitista ilmaa mut mies vielä salilla, tulee varmaan kympin maissa mut en tiä jaksanko sit enää lähte lenkille... niskat ihan jumissa pää ei käänny kunnolla. Kantamisesta kai, kun pieni haluaa syliin koko ajan. ja yöt kamalia, viimeyönä varmaan 8 herätystä. poskihampaat tulee.....
uusi tukka sentään vähän piristää, kävin tänään kampaajalla leikkauttamassa.
taidan koittaa vähän venytellä jos se auttais. Hyvää yötä kaikille! Olette mielessä!!
äk
Tai no, sinällään ihan tavallinen keskiviikko. aamulla neiti kerhoon, pikkupoikien kanssa kauppaan ja ulkoilua. Iltapv muskari ja illalla lasten hiihdot.
MUTTA päivällä Iika heräs poikkeuksellisen aikaisin päikkäreiltä. Mä touhusin keittiössä ja poika tietty kiipes pöydän ääreen kattelemaan. Kunnes yhtäkkiä kaatui pirtin penkiltä kerta kaikkiaan suoraan takaraivo edellä lattiaan (ei siis mitenkään korkealta, mutta..). Kuului vielä kaamea kolahduskin :( Eikä ruennu heti itkemään, vaan meinas olla eloton/ tajuton. Siinä ehdin miettiä, pitääkö soittaa hätäkeskukseen, miehelle vai mihin ja samalla " herättelin" Iikaa, joka rupeskin itkemään. Soitin sit miehelle, joka sanoi, et soittaa tk:n jos yhtään siltä tuntuu. Itku lakkas ja Iika oli unisen/ nolosen oloinen, joten soitin Tk:n. Sieltä sanottiin asiat, jotka justiin tiesin, mutta kyllä helpotti kuulla: Lapsen kallo kestää yleensä hyvin tällaisia juttuja. hyvin voi seurata kotona. ottaa uudestaan yhteyttä tai tulee näytille, jos lapsi nukahtaa, oksentelee tai on uninen. Yöllä voi herättää kertaalleen varmuuden vuoksi.
Kohta Iika jo liukuikin pois mun sylistä ja rupes " juttelemaan" ja leikkimään isompien kanssa. ja myöhemmin uudelleen pöydän ääreen kiivettyään suorastaan komensi meidän muut siitä kauemmas hössöttämästä. Joten mentiin ihan normaalisti muskariin ja hiihtoihin eikä pojasta ois tienny mitään koko jutusta. Edes kuhmua ei tunnu.
Mutta kyllä minä säikähdin. Onhan meillä ennenkin kolhuja ja isojakin kuhmuja lapsille tullut, muttei tuollaista.
Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että säikähdyksellä selvittiin tästäkin. Ainahan sitä miettin, että jos joskus myöhemmin tulee jotain.
Kommentoitavaa ois, mutta en nyt oikein osaa.
T@hti
Tuli taas torstaiksi kotipäivä :-/ kun Milo kävi kesken aamupalan vessassa vesiripulilla. Milohan ei ole vielä kymmentä, joten jäin hänen kanssaan kotiin ja Lillikin sai siinä sivussa jäädä kotiin tarhasta. Pitäisi yrittää tässä samalla tilata lääkäriaikaa, mutta olen vastaillut sähköposteihin ja sen jälkeen tehnyt yhtä opiskeluhommaa koko aamun joten se on jäänyt. Mutta ihan kohta soitan terkkariin.
Ynikselle minäkin nostan hattua pyöräilystä. Eilen tosin itsekin pyöräilin, mutta vain tarhan kautta juna-asemalle asti kun auto on huollossa. Meillä kun nämä lasten viennit ja haut ovat täysin minun kontollani niin auto on välttämätön että ehdin. Eilen oli aamulla ihan mukava pyöräilykeli mutta iltapäivällä pyöräily oli kyllä aikamoista tasapainoilua :-/.
Äitikuulle jaksamista!
Hui T@hti, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Kamalia tuollaiset pään kolahtelut.
Kiva kuulla, että T-P:llä työt jatkuu. Ja kiva että viihdyt työssäsi.
Seminaarityö pitäisi viimeistellä tässä mahdollisimman pian, että ehtii ennen kuin ohjaaja jää äitiyslomalle. Ehkäpä siis sitä rupean katselemaan. Mutta ensin keitän kahvit.
Mukavaa torstaipäivää kaikille!
T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Hui, T@hti! Onneksi Iikalle ei sattunut pahemmin *puhalluksia* Onneksi lasten päät tosiaan ovat melkoisen iskunkestäviä. Muutamia kertoja on meilläkin vuosien varrella kolahdellut ikävän kuuloisesti.
Kiva homma, T-P :) On mukava olla työssä, jossa viihtyy.
Keilinin muuvarpaalle paranemista!
Mitäs meillä... Töissä pukka pientä stressiä, Esikoisen kanssa tarkistelin iltasella englannin tehtäviä. Pojan piti kirjoittaa vihkoon englannin kappale suomeksi. Ihanasti hän oli suomentanut kohdan: " It was not me" oli: " Se en ollut mie" . En edes lähtenyt korjaamaan :) Opettajakin saa lukea. Antsa kutsuttiin sunnuntaina synttäreille. Tarhassa on nykyään oikein hyvä kaveri, jonka kanssa ovat kuulemma kuin paita ja peppu. Tädit sanovat, että kaveri ymmärtää Antsan puhettakin aivan täysinNyt tämä kaveri täyttää 4 v ja päästään synttäreille :). Tyttö-keskimmäisellä on joku marinatauti. Kaikki tuntuu menevän koko ajan väärin perin, mitään ei tekisi itse :" Äiti, kuori minulle perunat" ja toisella luokalla jo on. Kun pelataan yhdessä, sekoittaa aina pelin jollain tavalla, koska joku asia on mukamas huonosti. en tiedä, josko saisi tyttö liian vähän huomiota nykyään.
Loppuviikkoa!
Saamuska♥
ihan pikana vaan. Pitää viedä pojat nukkumaan, kun iskä salilla. Levysoittimessa soi keinuhevonen, ihana nostalginen levy :) Pojat alkaa olla myös väsyjä jo, ollut pitkä päivä.
Ynis, ihmettelen aina itsekseni sun pyöräilyintoa. Hienoa, olet kyllä aika sissi kun tuossa kelissä pyöräilet!
gotta go, palaan jos noi nukahtaa....
äq