Missä menee intohimon ja pakkomielteen raja?

Eli pakon omaisesti teet asian, vaikka joutuisit tekemään minkälaisia järjestelyjä tai vaikka kuinka lähipiiri kärsisi. Olet siis pakkomielteen uhri itse, tuntuu, ettet voi asialle mitään.



Intohimon näen enemmänkin positiivisena asiana, joka vie mukanaan, mutta johon säilyy joku kontrolli.