Että ihmiset osaavatkin olla kuvottavan välinpitämättömiä! Inhottaa oikein!
Meillä oli tänään taas vähän dramaattisempi päivä, kun poikamme kaveri satutti itsensä heidän ollessaan kaupungilla. Ihmisiä oli ympärillä vaikka kuinka, mutta kukaan ei kuulemma edes kysynyt, olisivatko pojat tarvinneet apua. Kummallakaan ei ollut toimivaa puhelinta mukana ja itsensä satuttaneen äiti ei ollut kotona, eikä tavoitettavissakaan, joten päätyivät lopulta meille yli tunnin kuluttua vamman syntymisestä. Vamma oli sellainen, että sokeakin sen huomaa ja vaati lääkärinhoitoa (mieheni on nyt pojan kanssa vielä päivystyksessä.) Itseasiassa vielä sellainen, että näyttää pahemmalta kuin toivon mukaan on. Ensimmäinen, joka kysyi pojilta, tarvisivatko apua, oli lumitöitään tehnyt naapuri meidän kadulta. Hän sitten sentään varmisti senkin, että meillä ollaan kotona.
Vamma oli sellainen, että ambulanssinkaan soittaminen kaverin kanssa liikkeelle olevalle 13-kesäiselle ei olisi ollut liioittelua ja vähintäänkin olisi olettanut jonkun pystähtyvän varmistamaan, että ovat saaneet yhteyden kotiin ja joku on tulossa autolla hakemaan ja viemään lääkäriin. Mutta ilmeisesti enää ei tarvitse välittää pulassa olevista lapsistakaan, vaan voi rauhassa jatkaa shoppailukierrostaan edes kysymättä, mahtaisiko avulle olla tarvetta, oli toinen kuinka verissä päin tahansa.
Kommentit (75)
näin sairaanhoitajan näkökulmasta, että ihminen, jolla on esim syystä tai toisesta ongelma aivoissa (verenkiertohäiriö, vuoto, aivovamma) voi vaikuttaa todella aggressiiviselta ja humalaiselta myös. Siinä kuitenkin saattaa olla ihan täysin kunnollinen ihminen tulossa vaikka töistä kotiin, räkä poskella makaamassa tien vieressä. Ambulanssin soittaminen ei ole iso juttu ja voi sanoa, jos ei uskalla mennä itse lähelle.
Mulle aina tulee niin paha olo, kun aina toisinaan näkee uutisia, joissa kerrotaan miten sivulliset ei tee mitään kun ihminen tuupertuu selvässä sairaskohtauksessa. Parilla rintakehän painalluksella kun oltaisiin nekin elämät todennäköisesti saatu pelastettua. Mutta meniskö siinä omat vaatteet ruttuun vai mitä, en tiedä?
Lapseni jäi auton alle suojatiellä. Onneksi hänen mukanaan oli ystävä (jolla ikää 12 vuotta) koska KUKAAN aikuinen joka paikalle oli välittömästi pysähtynyt ei soittanut ambulanssia! Poikani kaveri oli onneksi tajunnut soittaa hätäkeskukseen! Autoilijan ymmärrän, koska hän oli todella shokissa, mutta en todellakaan niitä aikuisia jotka paikalla olivat (mm. noin 50- vuotias rouva sauvakävelyllä, kaksi kotiäitiä jne...) Kaikki kyllä nököttivät paikalla vielä noin 10 minuutin kuluttua tapahtumasta kun minä saavuin paikalle...
Onneksi poliisi otti heidän tietonsa ylös todistajina ja kun asiaa tutkivalle poliisille selvisi, että lapsi oli joutunut soittamaan hätäkeskukseen vaikka oli useasti hädissään pyytänyt ihmisiä auttamaan niin nosti kaikkia vastaan syytteen! En tiedä miten juttu tulee päättymään, mutta oletettavasti kaikki aikuiset autonkuljettajaa lukuun ottamatta tulevat saamaan sakkoja ja hyvä niin!
Jos vaikkapa lapseni eksyisi ja harhailisi jossain yksikseen, ottaisiko kukaan asiakseen selvittää, mistä on kyse?
Jokin aika sitten olin kauppakeskuksessa, jossa kuulutettiin tyyliin " 3-vuotias punatakkinen, punahousuinen Noora on eksynyt, jos joku näkee hänet, toisiko ystävällisesti neuvontaan" . Katsoin vaistomaisesti heti ympärilleni, ja itse asiassa näin kuvausta vastaavan pienen tytön seisomassa yksikseen pitkän matkan päässä. Aloin kävellä häntä kohti - huomatakseni, että KUKAAN muu ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota! Prkl!!! Onneksi tytön äiti löysi hänet juuri ennen kuin saavuin paikalle. Oliko tämä sitten juuri se Noora vai ei, en tiedä, mutta järkyttävää oli se, ettei kukaan välittänyt. :(
10022 soitetut puhelut siirtyy automaattisesti 112:een. jossai vaiheessa toi 10022 varmaan vaan tuuttaa
Liikkeellä on kaikenlaisia huijareita jotka esittävät tarvitsevansa apua. Ja kuinka ollakkan tulet ryöstetyksi ihan huomaamatta.
Ap tämä on tätä nykypäivää valitettavasti.
tietty menen heti paikalle, jos tilanne näyttää vakavalta. Mutta kyllä sitä pari kertaa miettii, meneekö vieraille lapsille esim. puhumaan, ettei saa jotain pedofiilin leimaa tms.
Tuossa on voineet muut olettaa että asuvat siinä lähellä ja saavat avun kotoaan.
Jos suutaan ei saa auki sanoakseen että soittakaa ambulanssi niin vika löytyy kyllä omien korvien välistä.
A) Fletch sinun poikasi olisi kuulunut ensisijaisesti pyytää apua.
B) Verillä olevan kaverin olisi pitänyt pyytää ohikulkijoilta apua koska seuralainen oli niin tyhmä ettei sitä tehnyt.
Miksi tätä poikien omaa vastuuta ei kukaan ole ottanut esiin.
Jos minä olen pulassa niin pyydän apua ja suosittelen että opetat sen jälkikasvullesi niin minäkin olen tehnyt omilleni.
Odotin muutama vuosi sitten raskaana noin viikolla 7 ja kärsin pahasta pahoinvoinnista. Kerran sitten bussissa iski niin karsean paha olo, että jouduin rynnimään bussista pois ja heittämään laatat aika vilkkaalla paikalla. Kolme (!) ihmistä tuli kysymään, onko kaikki hyvin ja yksi heistä kaivoi minulle paperia taskustaan. Sairaan nolona sitten laattamiseen välissä yritin änkätä, että " ei hätää, olen vain raskaana" ja sitten ihmiset jatkoivat matkaansa. Olin todella äimänä - itse kiertän oksentavan ihmisen niin kaukaa kuin mahdollista.
Joten kyllä siinä seuraavalla kerralla miettiin, että teenkö mitään.
Ne autettavat voivat olla väkivaltaisia, eivät halua apua.
Vaikka asunkin pk seudulla, missä on ihme, jos joku apuun vaivautuu.
Minulla on tapana auttaa sitä kuka apua tarvitsee/näyttää tarvitsevan. En voisi kävellä tuon ikäisten poikien ohi tuossa tilanteessa tarkistamatta tilannetta ja hälyttävän apua/kyyditsevän ensiapuun. Aivan käsittämätöntä käytöstä ihmisiltä, mutta olen kyllä itse törmännyt samanlaiseen välinpitämättömyyteen!
Mun ystävä pyörtyi muutama vuosi sitten lähijunassa. Siinä oli paljon ihmisiä ympärillä, mutta kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen ensin. Sitten tungoksen läpi oli tullut somali(?) mies, joka oli auttanut ystävääni ja huolehtinut hänet lopulta oikealle asemallekin.
Nyt kyllä vähän pelottaa, kun on kahdeksannella kuulla raskaana ja on talvi-ilmat (ainakin välillä) että mitä jos kaatuukin pahasti eikä ole tuttu mukana...
Vierailija:
Asun alkoholisteja vilisevällä alueella.
Kiiruhti tietysti auttamaan, mutta meinasi saada turpiinsa... Luuli kai isukki, että mamu oli nähnyt tilaisuuden lapsenryöstöön.
Toisaalta, jos soittaa ambulanssin tuntemattomalle, ja käy ilmi, että huumeilla on osuutta asiaan, saattaa itsekin joutua epäillyksi huumausainerikokseen... Eihän sellainen saisi estää auttamasta, mutta kohtuutonta se kuitenkin on.
Oli oma lapsi mukana, ja oltiin Cittarissa. Yhtäkkiä näen kun siinä on on pieni lapsi, ehkä n. 3 v joka parkuu ja huutaa. Ensin ajattelin että oli uhmakohtaus, ja vanhemmat ovat maanitelleet lasta tulemaan mukaan jo X kertaa, ja ovat siinä lähistöllä.
Katsoin ympärilleni, ja kysyin niitä töllääviä ihmisiä, että onko lapsi heidän. Kukaan ei tunnustanut, missään ei näkynyt ketään vanhempaa, niin otin lapsen kädestä kiini ja aloin viemään lasta Info pisteeseen että kuuluttavat vanhempia.
Siinä matkalla sitten ohitimme kassoja, ja yhtäkkiä tämä lapsi sanoo että " tossa on isi ja äiti" . Vanhemmat olivat muiden lasten kanssa kaikessa rauhassa kassalla maksamassa ostoksia.
Palautin lapsen heille ja he kiittivät.
Tein tämän, koska toivon että jos joku päivä oma lapseni on samassa tilanteessa, joku ystävällinen ihminen poimii hänet talteen.
Jäi vaan jälkeenpäin ihmetyttämään että eikö vanhemmat huomanneet että yksi puuttuu joukosta?? En minä ainaskaan mene kaikessa rauhassa maksamaan ostoksiani jos lapseni on kadoksissa.
Tätini asui aikoinaan ihan Helsingin keskustassa ja liukastui (lukitulla pihalla, ei ulkopuolisia pääse) ja katkaisi nivelsiteensä. Taju lähti hetkeksi, virkosi ja joutui istumaan jonkun aikaa että pystyi liikkumaan ym. Ohi käveli pari ilmeisesti saman talon asukasta, eikä kukaan tehnyt mitään. Itse tätini konttasi hissittömän talon 3 kerrokseen että sai soitettua apua.
Itse pyörryin kerran joskus yöllä (tyyliin 1 aikaan) kun olimme kotimatkalla kävellen lähellä Auroran sairaalaa. Miehni mukaan heti pysähtyi auto jonka kuski kysyi tarvitsemmeko apua.
Toisella loukkaamisesta johtuen naama ja vaatteet veressä, mutta tuskin nämä aivan keskenkasvuiset pojat kenestäkään erityisen pelottavia ovat olleet. Tämä ei myöskään tapahtunut pääkaupunkiseudulla vaan suomalaisittain keskikokoisessa kaupungissa keskustassa.
Itsensä satuttaneella pojalla ei ole onneksi mitään suurempaa hätää. Tikkejä sai ja arpi voi jäädä ja päänsä kuitenkin sen verran nasakasti löi, että lievä aivotärähdys on. Mutta toipuu varmasti muuten ennalleen.
Vierailija:
Oisko vaatetuksella ollut jotain tekemistä asian kanssa?
sattunutta. näin kun vilkkaalla kadulla keskellä päivää mies iski autosta ikkunan sisään ja nappasi läppärin etupenkiltä. kukaan ei näyttänyt edes huomaavan tapahtumaa! ihmiset kävelivät ohi, joko siksi että eivät olleet huomaavinaan tai sitten eivät vaan huomanneet! Itselleni tuli heti mieleeni lähteä katsomaan mihin suuntaan mies lähti juoksemaan, mutta en voinut, koska olin viimeisilläni raskaana. soitin poliiselle, he kiittivät tiedosta. välinpitämättömyys jäi kyllä vaivaamaan.
viime viikolla autoin vanhaa naista nousemaan takaisin pystyyn, kun oli kaatunut keskustorilla. näin jo kaukaa että hän kaatui, mutta kukaan ohikävelevistä ihmisistä ei auttanut. kiiruhdin paikalle lastenvaunujeni kanssa ja nostin naisen ylös. hän kiitteli kovasti.
ja aina ihan asiallisesti ovat ottaneet tiedon vastaan, kiittäneet ja sanoneet lähettävänsä partion paikalle. Yleensä, jos suinkin vain olen ehtinyt, olen jäänyt odottelemaan, eikä varttia pidempään poliiseilla ole mennyt.
Mutta minun on ihan pakko - omasta kokemuksestani käsin - puolustaa myös ihmisten hyvyyttä. Tuntuu, että tähän ketjuun vastaa vaan sellaiset ihmiset, joilla on (sattumaa, vai liittyen johonkin paikkakuntaan/kaupunginosaan?) huonoja kokemuksia hätätilanteissa.
Itse olen perusterve, mutta diagnosoimattomasta syystä pyörtymisherkkä, ja olen pyörtynyt julkiselle paikalle noin 5 kertaa viimeisen muutaman vuoden aikana...JOKA KERTA on ympärilläni ollut saman tien useampi ihminen, ja ambulanssikin on soitettu muutaman kerran VÄLITTÖMÄSTI, vaikka en sitä edes ole tarvinnut. Olen pyörtynyt mm. kauppakeskuksessa, bussipysäkillä, espalla ja rappukäytävässä. Ihmiset ovat olleet ihania; tuoneet jopa mehua kioskilta, kysyneet vointia, kysyneet, kenelle voi soittaa, yksi vanhempi nainen jäi bussista ennen omaa pysäkkiään vain varmistaakseen, että pääsen kotiin turvassa.
Anoppini puolestaan kärsii epilepsiasta ja saa kohtauksia valitettavasti todella usein. Hän jaksaa AINA kehua ihmisiä. Hänen käsilaukkunsa on levinnyt pitkin katuja ja kauppakeskuksia lukuisia kertoja; koskaan kukaan ei ole esim. käyttänyt tilannetta hyväkseen ja varastanut lompakkoa tai puhelinta vaan aina kaikki on keräilty ja laitettu takaisin kassiin ja tuotu hänelle. Hänelle on aina (ja hän tosiaan saa kohtauksia ehkä 2-10 kertaa kuussa, sillä toimivaa lääkitystä ei ole saatu, ja kohtaukset tulevat nimenomaan julkisilla paikoilla herkemmin, ei kotona) tilattu ambulanssia, taksia, soitettu lähiomaisille, jopa viety henkilökohtaisesti ensiapuun. Tässä on siis ihminen, joka säännöllisesti on vieraiden avun varassa (kohtausten jälkeinen sekavuustila voi kestää jopa pari tuntia) ja aina hän on saanut apua. Ihan aina. Ihmiset taluttavat taksitolpalle, soittavat miehelleni, soittavat ambulanssin, keräilevät tavaroita.
Eivätkä esimerkit lopu tähän. Tunnen jopa ihmisen, jonka ventovieras pelasti itsetuhoisilta aikeilta (siis suomeksi itsemurhayritykseltä).
Ehkä tämä on vain sattumasta kiinni ja satunnaisten kokemuksien summa, mutta minun ihmiskäsitykseni on hyvin positiivinen. Sekä minä itse että läheiseni ovat saaneet aina apua tarvitessaan!
Ja paljasjalkalainen helsinkiläinen olen, jos sillä on jotain merkitystä.