***TAMMITENAVAT LAUANTAI-SUNNUNTAI****

SORRY, otin valtuudet kopioida sun viestin tähän ettei vaan kukaan missaa: Magda_lena





Pajunkukka - 26.01. 07:09 vastaa tähän viestiin (2/41)

Tilanne jatkuu samana,

semmosta keltasenrusehtavaa tulee...



Soitin juuri Kätilöopiston päivystykseen ja kätilö epäili tämän johtuvan limatulpan irtoamisesta. Neuvoi kuitenkin laittamaan pikkuhousunsuojan päälle paperia, niin että jos kyse onkin lapsiveden tihkumisesta, niin pintakuiva pikkuhousunsuoja ei " piilota" sitä.



Yritin kääntää tätä mun " yöunet päivällä ja päiväunet yöllä" -rytmiä... toissayönä nukuin pari tuntia, eilen päivällä sallin itselleni kuuden tunnin unen asemasta vain puolitoista tuntia, jotta yöllä väsyttäisi... mutta en silti nukkunut tänä yönä kuin kolme tuntia :(



Meillä on tänään Suuri Siivouspäivä Vauvan Tuloa Varten :) Tosiaan voi puhua viime tippaan siivoamisesta, kun laskettuna päivänä siivoaa ;) Nyt uskallan sen tunnustaa, kun vihdoinkin sain sen tehtyä - laitoin vasta eilen vauvan sängyn kuntoon - en oo aiemmin saanut aikaiseksi, kun sänky on toiminut puhtaitten pyykkien säilytyspaikkana ;) Tänään varmaan siivotaan kämppä pölyttömäksi ja ikkunoiden pesuakin harkitsen, kun ulkona taitaa olla plussaa. On niin kaamean likaiset, ja kohtahan täällä käy paljon vieraita niitä ihmettelemässä. Ja liinavaatekaappi on hyrskynmyrsky ja vauvan vaatteista osa on viikkaamatta ja onhan noiden muidenkin kaappien perillä kaikkea epämääräistä roinaa... No ei taida kyllä tää yksi päivä riittää ihan kaikkeen. Vähistä yöunista huolimatta olen kuitenkin täynnä intoa ja energiaa :)



Energistä viikonloppua kaikille toivottavat



vihdoinkin lasketun ajan saavuttaneet (!!!)



Pajunkukka+Tiitiäinen 40+0

Kiitos tsempityksistä. Erityisesti Aksiina kiitos!



En ollut synnyttämässä ;(, mutta polilla ja osastolla. Kuten Strutsi arvasi. Se torstain tuska vain kasvoi. Oman neuvolan täti jolle soitin vielä myöhemmin sai mut kyllä oikeasti tuntemaan itseni ihan hulluksi kun pyysin siltä lähetettä NKL:lle. Sanoi ettei puhelimessa mitään lähetettä laita ja katsotaaan ensi kerralla kun tulet jos hän sit laittaa lähetteen, ja he sitten päättää haluavatko mua ottaa sinne sisään edes. Mähän en itsestäni ollut huolissaan, lähinnä siitä miten vauva voi. Se olis mennyt siis pitkälle ensi viikkoon.



No tuska kasvoi - samalla kotipaineet. Nukahdinkin ja kun herätessä mittasin, oli alapaineet ihan eri tasolla kuin kotona normaalisti ja sitten päätin, että perkele pirautan sinne NKL päivystykseen vielä ja toivoin ettei se sama tyly ämmä vastaisi. Sieltä vastasikin joku nuorempi ja asiallinen tyttö, joka sanoi että voin tulla jos on huono olla. Lähdin saman tien ja siellä tuli ihan järjettömät -yli sadan alapaine ja yläpaine 159. Lääkäri halusi että jään sinne yöksi ja sain verenpainelääkettä. Antoivat myös nukahtamislääkkeen, mut en tietenkään nukkunut.



Osaston kätilöt ja hoitajat oli musta todella ihania ja kiitin mielessäni että menin. Siellä mun ongelmaa ei liioiteltu tai vähätelty. Siellä hoidettiin vauvaa. Enkä tuntenut itseäni kovin epänormaaliksi, sillä on kai aika normaalia että jos on taipumusta nostaa paineita esim. stressin alla ja geneettistä taipumustakin siihen, niin tulee jonkinlainen verenpaineenmittauskammo. OIkeastaan todella loogista! Kuten Pajunkukka sanoi, hänelläkin on nämä geneettiset taustat ja taipumus.



Eilen minä pääsin kotiin, mut olin niin poikki valvomisesta etten jaksanut tulla teitä moikkaamaan. Kavereille laitoin vaan tekstarit että mua ei nyt tavoita, koska en pidä päällä edes puhelinta. LA on tänään tai huomenna, joten voitte kuvitella sitä mahdollista pommitusta. Nyt soittaa nekin joiden kanssa on harvemmin yhteydessä.



Sunnuntaina mennään takaisin osastolle vauvan kanssa tarkkailuun. Ehkä ne harkitsee käynnistäisikö synnytyksen, koska tämä mun vaiva liittyy nyt raskauteen ja sanoivat sen lähtevän vaan synnyttämällä. Tosin mun kaikki mestat oli niin epäkypsät, että vaikka käynnistäisivät, saisin luultavasti odottaa vielä aika pitkään. Eli nähtäväksi jää mitä tapahtuu. Nyt siellä kuitenkin tiedetään mun tilanne ja taustat joten hoitoa saan.



Tässä siis nopeat ja pitkät tilitykset. Palaan vielä teidän muiden juttuihin.. :)



Halihali!!

täällä vielä...

onneksi olkoon kaikille nyytin saaneille ja taitaa frimmylläkin olla vaavi kun oli se sektio eilen :)



Pajunkukka: lämmin käden puristus ja halaus suuren rajapyykin, lasketun ajan saavuttamisesta :) onneksi olkoon myös siitä että olet malttanut olla laittamatta vauvan vaatteita ja sänkyä kuntoon ennen kuin lähellä laskettua aikaa. ensimmäiset vauvan vaatteet meille tuli (JO!!) raskausviikon 25 tuntumassa. Fiksuna muksuna ajattelin että laitan kaikki ajoissa valmiiksi että on sitten kunnossa kun kuitenkin vaavi tulee ennen kuin laskettu aika on. Pinnasänky koottiin vasta rv:llä 35 (kiitos miehen joka kärsivällisesti kuunteli usean viikon jokapäiväistä ruinausta" joko kootaan" -tapaan...). Vauvan vaatteet siis pestiin ja silitettiin 15 viikkoa ennen laskettua aikaa. eli tänä päivänä ne on ollut 16 viikkoa valmiina kaapissa. tällä hetkellä tekemisen puute on kova. olen harkinnut jopa kattojen pesemistä kun ei ole tekemistä...



eilen nukkumaan laitettaessa ja sänkyyn kun köllähdin (kirjaimellisesti ison kokoni ja erittäin taipuvaisen ruumiini ansiosta...) tuli erittäin kipeä supistus. kesto oli noin 40sekunttia vaikka tuntui ikuisuudelta. ei tullut muita. turhauttavaa..



joten taitaa käydä niin että vaavi ei tule ulos ennen kuin saa tuota ihmeellistä lääketieteellistä apua. *huokaus*



jatkan surffailua ja mietin niitä kattojen pesemistä jos vaikka tulisi niitä pirun supistuksia...



MiiKaro rv 41+6

Hyvä että Magda_lena sai vihdoin asiallista kohtelua! Kyllä siinä paineet nousee varmasti yhdellä jos toisellakin jos tuolla tavalla aletaan " hoitaa" , että pistetään lapsestaan huolta kantava äiti odottamaan viikkokin... Voin kuvitella!! Koita nyt levätä kunnolla.



Onnittelut Iuiulle ja Turkoosille!! Ja kiva että Pore jaksoi tulla jakamaan tuon synnytyskertomuksen, oli kyllä melkosta luettavaa mutta koitan olla ottamatta vaikutteita näistä itseeni :) meinaan vaan kun eka on tulossa niin sitä tietysti lukee kaikkia juttuja ja sitten helposti alkaa jännittää että mitähän kaikkea sitä itelle sitten oikein tapahtuukaan.



Pikkukakkonen kysyi tuosta että onko mun lantiota tutkittu, mahtuuko vauva tulemaan... joo kyllä se lääkäri viimeksi sen tutki ja sanoi että " normaali väljä lantio" , mahtuu vissiin tulemaan. Ei mitään kuvia oo otettu, sisätutkimuksella vain. Silti se tosiaan mainitsi heti tuosta käynnistysmahdollisuudesta jos ei la mennessä ole maailmaan vauva putkahtanut.



Katoin tuossa äsken ylen kanavalta Veljeni Leijonamieli osan 1/5. En muistanutkaan, miten surullinen se alku on!! En oo montaa kertaa tirauttanu tunteillessani raskausaikanakaan, nyt piti pyyhkiä silmäkulmia useamman kerran :)

Leivoin eilen sitä porkkanakakkua ja ne meidän vieraat ei sitten syöneetkään kuin pari hassua palaa siitä, pitää varmaan pistää pakkaseen loput. Onpahan taas valmiina jotain vierasvaraa vauvankatselijoille ;)



Mulla ei taas mitään ihmettä ole kerrottavana, suppareita tai muutakaan ei kuulu ja olo on samanlainen kuin aikaisemminkin. Joku kyseli tässä aikaisemmin kipeytyvistä nivelistä, oon huomannut itselläni samaa sormissa nyt parina päivänä kun turvotustakin on ollut jonkin verran. Joten ite luulisin sen kipeytymisen johtuvan siitä turvotuksesta...



Ääh, taidan mennä ottamaan vielä tirsat ennen kuin vääntäydyn kylille miehen kummitytön lahjan ostoon. Nousin vähän vaille yhdeksän, kahdeksan tunnin " nukkumisen" jälkeen -> yöllä sai rampata vessassa taas varmaan tunnin välein.

Sitten saakin taas miettiä että miten sitä lauantain kuluttaisi, mies on inventoimassa ties mihin asti iltaa/yötä ja älyttömästi ei kutkuttais ainakaan suursiivousta alkaa tekemään. Kyllä kai sitä aina jotain keksii...



Millalle vielä voimahaleja, ettet nyt ihan vallan masennu!



Jep. Näillä mennään...



Tolleroinen rv 39+3

ONNEA TURKOOSI JA IUIU! FRIMMYKIN On varmaan saanut siis tuhinapaketin kainaloon. :) Voi että..



Pajunkukka, en oo riittävän kokenut arvioimaan mitä sun vuoto olisi, mutta suosittelen että nukut nyt niin paljon kuin sielu vetää. Vaikka päivällä, mutta unta sun pitäisi saada ja energiaa jos synnytys alkaa. Vauva muuttaa varmasti rytmit entisestään, joten ajan kanssa ne jotenkin lutviutuu. Ehkä sun keho on reagoinut jo jotenkin tulevaan muutokseen ja luonto on alkanut hoitamaan rytmiä eri tavalla. Kunhan nukut jossakin vaiheessa vuorokautta. Tosin varmasti ärsyttävää -uskon!



Milla 79: toivottavasti sulla pian synnytys. Musta sun alavireisyys ja oman rauhan kaipuu tuntuu melko luontevalta myös kun ajattelee. Äidin varmasti pitää rauhoittua ja pyhittää omaa rauhaa ennen lähestyvää synnytystä. Mä oon huomannut tuon saman homman itsessäni. En todellakaan kaipaa hirveästi seuraa. On vielä paljon mietittävää.



Miehellekin kirjoitin eilen kirjeen. Halusin jotenkin koota mun ajatukset yhteen paikkaan. Varsinkin kun edellisen yön olin sairaalasa. Eilen olin ihan kiinni miehessä koko illan ja lähellä. Oli hirveä eroahdistus päällä..



uusi:kaikki sympatiat siitä, että oma huoli ei tunnu tulevan neuvolassa oikealla tavalla kuulluksi. Neuvolassa monesti pyritään pitämään odottajan huoli poissa vauvasta sillä, että ongelmaa " vähätellään" . Toinen kamala ääripää oli neuroottinen pelottelu tai asioiden ylimääräinen dramatisointi. Varmasti sitä munkin TH on tarkoittanut. Eli hyvää. Mut sit kun toisaalta näet sen neuvolan tädin taustalla olevan epävarmuuden: Uskooko edes omiin sanoihinsa? Ja mä ainakin vaistoan hyvin jos joku puhuu toista ja ajattelee toista. Enkä edes ole vainoharhainen vaan tarkkasilmäinen. Sillon siitä ristiriidasta tulee ihan kamala olo! TYyliin: mitä mä nyt teen! Näen huolen, mutta en saa apua tai selviä vastauksia.



Nojoo. Huomenna takaisin sairaalaan. Vähän pelottaa saanko millaiset huonekaverit (to-pe oli aivan ihanat tyypit! Voiko sama onni jatkua?) Käynnistääkö ne synnytyksen ja jos ei, kauan siellä silti olen... Eipä ole enää homma mun käsissä. KUTEN ei ole koko raskaus ollut. Sehän tässä pelottavaa onkin.



Kontrollifriikki Magda_lena



PS. hyvää viikonloppa ja hyvää vointia. Ehkä huomenna vielä kirjoittelen ennen lähtötä! Pidän teidät mielessä sairaalassa ja lähetän etätsempityksiä!

Mulla ei koskaan myöskään sanottu painoarviota neuvolassa, vaikka olen sitä kysynyt. Ei kuuleman pysty sanomaan käsikopelolla riittävän tarkkaa. Aina on ollut sf keskikäyrän yläpuolella, paitsi nyt loppuajasta kun maha on alkanut valumaan alemmas. Isohkoa on veikattu.



Ultrattiin nyt sairaalassa ja siellä ne sanoi että siro vauva, about 3 kg. En tiedä kuinka paljon noi heittää sitten.



Ps. nyt alko taas tämä hirveä palstahäiriköinti kun meikäläinen on taas kuvioissa....;) JA SITTEN VIELÄ KIRJOITTELEN MIHIN SATTUU.. Tämä viesti meni myös loppuviiikon pinoon. Varmistan ettei kukaan vaan missaa mun kommentteja syötän niitä joka tuuttiin. SORPPAA!!!!

Vielä ollaan kuvioissa mukana, ei muutoksia. Välillä iltaisin järkkyjä kipuja nivusissa, vatsa vissiin painaa jotain suonia, hyvä kun pääsee tuolista ylös :(



Nyt taas ei tunnu mitään, taidan lähteä lenkille.



Mami_08, 40+2

Täällä minäkin vielä pyörin, taida kohta olla ihan pisimmälle menevien joukossa?

Torstai-iltana ja sitä seuranneena yönä supisteli jo hyvin, mutta jäin vielä odottelemaan niitä kipeimpiä ja siinähän ne sitten aamuyötä kohti laantuivat ja eilen ei juurikaan ollut enää mitään! =(

Tiistai aamuna olisi yliaikaiskontrolli ja uskon kyllä vahvasti että sinne tästä mennään. Saa nähdä miten on paikat kypsyneet/auenneet ja mitä sitten tekevät... Eilen aamulla oli vielä sellainen olo, että jos yhden sisätutkimuksen olisi tehnyt niin vauva olisi varmaan lähteny tulemaan. Eilen myöskin tuli paksua ruskeansekaista limaa, jota arvelin limatulpaksi... ja sellaista kirkasta nestettä on joskus aina holahdellut housuihin, luulen sen olevan lapsivettä mutta missäs se sitä seuraavat kovat supistukset sitten viipyy?? =O

Nyt on olo taas ihan seesteinen (paitsi mieleltään!) ja tuntuu, että ei varmaan synny ennen armeijaikää! =D

Henkisesti alan olla uupunut kyllä kaikkeen kyselyyn, jota muilta sukulaisilta ja tuttavilta tulee... =(



Katsellaan taas, päivä kerrallaan!



vilmahilja rv 41

Pajunkukka: Meillä ei ole siivottu yhtään tavanomaista perussiivoamista ihmeellisemmin eikä ikkunoitten pesu ole tullut mielenviereenkään. Ikkunat on karmean likaiset, mutta keväällä sitten... Mä luotan siihen, että ihmiset tulevat katsomaan vauvaa eikä meidän ikkunoita. :) Onnea eräpäivän saavuttamisesta - vaikka aika moni ei sitä haluakaan saavuttaa. ;) Limatulpan tulo saattaa olla merkki siitä, että synnytys alkaa piakkoin. Mitä se piakkoin sitten tarkoittaakin... Joka tapauksessa sulla parin viikon päästä viimeistään on vauva sylissä. :)



Magda_lena: Hyvä kun pidit pääsi. Vauvan vointia tarkkaillaan ja tärkeää on sekin, että sulla on itselläsi parempi ja turvallisempi mieli kun ei tarvitse kotona pyöriä huolissaan. Vaikka joutuisit osastolla odottelemaan synnytyksen käynnistymistä itsestään, niin parempi siellä huolettomana kuin kotona huolissaan. :)



Käytiin vähän kävelyllä uhmaamassa liukkaita teitä. Tunnin verraan varmaan köpöteltiin ja ihan hyvin tuolla pääsi kulkemaan kun valittiin reittiä sen mukaan mihin perheen äidin uskaltaa päästää. Mä olisin halunnut yrittää kallion yli luontopolkua pitkin, mutta mies ei päästänyt. ;) Raitis ilma teki ihan hyvää. Loppumatkasta vähän kiristeli tuolta kyljen puolelta, mutta muuten ei aiheuttanut mitään hyvää mieltä vakavampaa oiretta.



Strutsi ja minihupi 39+3

Sympatiat on täysin teidän viime metreillä kärvistelijöiden puolella. Tsemppiä. Ja yrittäkää jotenkin kerätä voimia tulevaan.



Meillä poika täyttää tänään 1 viikon ja saman verran minulla on univelkaa takana. Tämä lapsi ei nuku. Eikö yleensä vastasyntyneet vain syö ja nuku? Tämä tapaus vain imee ja kitisee ja valvoo. Ja sanon tämän kaikella äidinrakkaudella.



Uskokaa tai älkää, mutta se valvoi eilen noin 24 tuntia putkeen. Heräsi siis eilen aamuyöllä klo 3 ja valvoi koko aamuyön, aamun, päivän, illan ja nukahti yöllä klo 3. Ja tississä pitäisi olla kiinni koko ajan.



Mies hoitaa kodin ja esikoisen ja minä yritän sinnitellä vauvan kanssa. Nyt lähetin molemmat pojat isänsä viereen ja tulin ekaa kertaa tänne koneelle. Olen ihan kamalan väsynyt. En ole ollut missään yhteyksissä ystäviin enkä vielä jaksakaan. Pelottaa vain se aika kun isyysloma loppuu ja mies palaa 247 työhönsä...



No, mutta onnellinen olen kaikesta tästä väsymyksestä huolimatta. Lapsi on terve ja rakas ja aivan ihana. Tosin on niin isoveljensä näköinen, että olen jo useamman kerran kutsunut häntä esikoisen nimellä. Kauhea äiti...



Laitoin synnytyskertomuksen tuonne synnytyspuolelle tammitenaviin, käykää lukemassa jos " motivointi" kiinnostaa ;)



Vielä kerran voimia ja onnea tuleviin koitoksiin! Jatketaan kirjoittelua sitten vauvapuolella.



ipu ja poika 1 viikko

Mietittiin mitä tehtäis tänää perheen kesken. Meillä on mummit päivystäny tähän päivään asti, nyt jäätii oman perheen kans keskenää. Huomenna mun äiti taas tulee. Huomenna rävähtää mittarii 41 viikkoa. Mulla ei ole jouduttu ennen synnytystä jouduttu käynnistää, vähä pelottaa miten se sitte menee=/ Torstaina mennää yliaikais kontrollii, sillon on viikot 41+3 ja toivon että sillon lupaavat jo alottaa käynnistää, mutta eihän ne tietysti ala ku vasta maanantaina ku 42 viikkoa on täynnä=(



Huomenna viimenen neuvola sitte onneks! En olis ikinä kuvitellu miltä tuntuu odottaa yli lasketun ajan, nytpä tiedän. Meidän lapsi luku jää kyllä tähän kolmeen, mulle ja koko perheelle ottaa tosi koville tämä. Onneks mun kaveri on kuljettanu meidän eskarilaista, vielä viikon lupaski kuljetella. hoh hoijaa olis ihanaa jo hoitaa omaa kääröä ja päästä koko perheen kanssa tutustumaa uuteen perheenjäseneen=)



Ollaa muuten kokeiltu siivoukset, seksit, saunat ja eilen vielä akupainantaa.. mitään ei tunnu tekevän tilanteelle höh!!!



En löytyäny sitä akupainanta ohjetta mikä olis jalkapohjille, mun kaveri vaa eilen laitto viestiä että se olis tehokasta?! Sitä kokeiltii missä painettii hartioita, peukalo-etusormen välejä ja sitte noita nilkkoja. Olivat kyllä kipeitä paikkoja, varsinki noi nilkat. Todettii miehen kanssa että ollaa kyllä tosi epätoivosia ku tämmöstä joka päivä yritetää:D



minä ja herne 40+6

Syy pitkään poissa oloon, jos joku kiinnittänyt huomiota on se että meille syntyi pikku prinsessa ma 21.1 (41+5) klo 18.29. Stratekiset mitat neidillä oli 4100g, 54cm ja pipo 37,5.

Käynnistyksellä syntyi ja ilokaasulla pärjäsin koko synnytyksen ajan. Epparia leikattiin mutta selvisin 4 tikillä. synnytyksen kesto 6,5tuntia.



pe iltana kotiuduttin ja eka yönä neiti nukkui 7 tuntia yhteen soittoon!!! viime yönäkin yhdellä syötöllä pärjättiin. ei voisi tyytyväisempää neitiä olla eikä toivoa....



Tässä siis tiivistelmä, palailen myöhemmin asiaan!!!

Isot tsempitykset vielä odottaville ja onnea kaikille käärön saaneille!!!!



hemi ja pikku neiti 6pvä

Kirjoitin eilen aamulla siitä kellanruskeasta vuodosta. (HUOM! Lopeta lukeminen tähän, jos et pidä " ällöttävien" asioiden yksityiskohtaisesta kuvailemisesta :) No se muuttui sitten vähitellen ruskeaksi ja sitä alkoi valua housuihin enemmän ja enemmän. Soittelin toisenkin kerran Kätilöopistolle, mutta siellä ei oltu huolissaan, joten jäin odottelemaan jatkoa. Tänä aamuna sitten heräsin menkkakipumaisiin supistuksiin (jälleen ihanasti kolmen tunnin yöunien jälkeen), jännästi ne oli ensin unessa, kunnes havahduin siihen että mulla on oikeesti semmosia. Tuli parhaimmillaan alle kymmenen minsan välein, mutta kun nousin vessaan, loppuivat kokonaan. Vessassa paperi tuntui oudon limaiselta ja kuinka ollakaan, siinähän olikin sitten oikein iso ruskea klöntti ja toinen vähän pienempi, joten taisin minäkin bongata sen limatulpan. Sen jälkeen on koko aamun tullut sitä ruskeaa limaa. Lisäksi housuihin noruu juoksevampaa hieman rusehtavaa nestettä. En tiedä onko se sitä lapsivettä ja pitäskö asiasta ottaa selvää, pelkään olevani taas vainoharhainen. Yritin äsken tunnin verran unta, mutta nou tsääns... supistuksia tuli taas välein 12 min - 14 min - 19 min - 14 min, ja nyt kun nousin taas, niitä ei oo enää tullut.



En tiedä onko tässä nyt odotettavissa piakkoin synnytyksen käynnistyminen vai ei. Että onko mulla se vauva-ihme huomenna tähän aikaan sylissä vai vasta kahden viikon päästä... jotenkin olen hetkeksi kadottanut positiivisuuteni ja sen eilisen ihanan energian. Olen äkkiä niin kuolemanväsynyt, silmiä painaa älyttömästi, on uskomattoman voimaton ja nuutunut olo. Se että nukkuu yöstä toiseen parin kolmen tunnin unia eikä päivisinkään oo välttämättä tullut oikein nukuttua, alkaa näköjään nyt vaatia veronsa. Miten on mahdollista, että kun menen tässä olotilassa sänkyyn, en silti saa unta... :( :(



Juu älä toki Magdalena sorryttele sen mun tekstin siirtämisestä, sehän oli vaan kiva juttu :) Sinäkin kommentoit tuota mun nukkumisasiaa ja oikeassa olet, pitäs kyllä nukkua ihan joka hetki kun se suinkin on mahdollista. Ei ois kiva lähteä synnyttämään näin väsyneenä. Missähän muuten sä olet nyt, joko siellä polilla... kenties tositoimissa? :) Mutta raivostuttavaa oli taas lukea noista sun ongelmien vähättelystä!



Miikaro: Kiitos halauksesta, ja onneksi olkoon itsellesi siitä, että olet saanut noin ihanan ajoissa kaiken aikaiseksi! Itse ostin ekat vauvan vaatteet jo noin viikolla 6, ja siitä lähtien niitä alkoi tulla tasaisesti lisää varsinkin tuttavien lahjoituksina. Toivoin ja luulin, että mullakin ois kuukausia etukäteen kaikki valmiina, koska me aika ajoissa hankittiin esim. suurin osa vauvan tarvikkeista... mutta minkäs luonteelleen voi, varsinkin kodinhoitoasioissa olen aika viimetippaihminen... meillä siivotaan varmimmin silloin, kun vieraiden tuloon on alle tunti aikaa ;)



Strutsi: Saatat olla oikeassa siinä, että sekä vauva että vauvan ihailijat pystyvät olemaan ihan tyytyväisiä, vaikka meillä ei olisikaan ikkunat pesty (juuniin, ei saatu siis eilen sitä hommaa tehtyä) :) Mutta älä mulle naura, Miikaro sentään harkitsi kattojen pesemistä! ;) ;)



Aika kiva, oikeastaan kun luin teidän viestejä niin tulin sitten kuitenkin paremmalle tuulelle. Kiitos siis vertaistuesta :) Silmät silti yrittää viestittää, että ne ei halua enää pysyä auki. Varmaan meen taas kohta sänkyyn, kurjaa vaan ku pelkään että virkistyn täysin samalla hetkellä kun lasken pään tyynyyn...



Onnea Hemille! :) Ai niin, ja se Ipun synnytyskertomus oli aika rankkaa luettavaa :/ O-ou...



Pajunkukka+Tiitiäinen 40+1



P.S. Huh nytpä tulikin voimakas supistus...

Tänään on sitten illalla lähtö osastolle taas tarkkailuun. Huomenna lääkärit varmaan päättää mitä mun kanssa tehdään. Tai sitten vielä katsellaan. Olen oikeasti kateellinen heille joiden synnytyksen vain käynnistyvät aikataulussaan. Minä tarvitsisin nyt sitä. Pelottaa jotenkin tuleva. Olla siellä (onneksi tietäen olevansa turvassa ja hyvässä hoidossa!) ja odottaa mitä mun suhteen päätetään. Oon todella huono heittäytymään tähän elämään ja luottamaan. Tämä on oikein käytännön esimerkkiä siitä.



Onnea Hemi! Ihanaa!



Nyt sitten vaan suuri toivomukseni olisi saada oma nyytti kainaloon. Turvallisesti. Olen valmis sietämään tulevat kivut ja muutenkin olisin niin valmis. Verenpaine on onneksi ollut suhteellisen kohtuullinen. Tietenkin osittain koholla (tämä ei mene ohi kuin synnyttämällä), mutta mun ei ole tarvinnut olla huolissaan vauvan tilaan liittyen. Toivosin niin pian alkavaa synnystä.



Pajunkukka: musta tuntuu, että sä alat nyt synnyttämään! (tiedät että mä olen näissä arvailuissani meedio.. Tiesinhän Ipun ja iuiunkin ihan helposti.. ;)) Yritä pysyä rentona. Ota kipua vastaan siellä ja anna luonnon viedä. On se vaan ihmeellinen kapistus tämä vartalo.



uusi: tsemppiä sun loppuajalle! Oon miettinyt, että oon varmaan itse ollut tän odottamisen suhteen loppuajan liian pingottunut ja synnytyssuuntautunut, joten en oo antanut mun kropalle rentoutuen edes mahdollisuutta synnyttää tai aloittaa sitä. Eli jännitän kaikki paikat niin kiinni. Ja oon myös yrittänyt aivan kaikki keinot...



Heippa kaikki ystäväiset! Tsemppiä loppuodotukseen. Minä lähden nyt sinne osastolle sitten illan suussa.





Halein Magda!

Heipähei!



Tiistaina syntyi meille odotettu poikavauva rv 40+4. Aivan suloinen pojanpullero.. 53 cm ja 4025 g oli strategiset mitat.



Tiistaiaamu alkoi rusehtavalla vuodolla ja menkkakivulla. Illalla kuuden aikaan muuttui kipeiksi suppareiksi ja vauva syntyi illalla kymmeneltä. Melko nopea synnytys siis. Ehdin saada kuitenkin spinaalin! Se on kyllä loistava.



Onnea muillekin vaavinsa saaneille ja Onnea vielä odotteville loppurutistukseen.



Lumier ja vauva

Eli torstai-perjantai -yönähän mulla lirahteli sitä lapsivettä. Suppareita ei kuulunut. Mentiin aamulla rauhassa sairaalaan ja ottivat sisälle odottelemaan suppareita. Tilanne alapäässä: 1,5 cm ilm. pehmeää kanavaa jäljellä, ulkosuu sentin auki, sisäsuu kiinni. Lapsivettä tuli välillä pikkasen kerrallaan, mutta se vaati aina jonkin liahastyöskentelyn, jotta lähti valumaaan. Vähän kuin ois pissannut vaippaan. Arveltiin kätilön kanssa, että vettä tulee kohdun yläosasta eikä siksi lorottele silleen itsekseen. Pyysi nähdä kastuneita siteitä ja jemmasinkin niitä päivällä näytteeksi sekä pikkasen sain jemmattua purkkiinkin. Kätilö vilkaisi niitä ja se riitti hänelle vakuudeksi, että lapsivedestä on kysymys. No suppareita ei kuulunut ja vietin siis " täysihoitovuorokauden" sairaalassa. Aika outoa ja luksustakin toisaalta. Seuraavana aamuna lääkäri kävi yheksän aikaan. Teki sisätutkimuksen, paikat ennallaan ja kalvo tuntui. Ihmetteli, että miten niin vedet menneet.. Kätilö (eri kuin aiemmin) ihmetteli, kun mulle ei oltu ollenkaan tehty tikkutestiä. Vettäkään ei ollut tullut sitten edellisen iltapäivän ja alkoivat sitten epäillä koko vesien menoa. Tekivät nyt tikkutestin, eikä sen mukaan emättimessä ollut jälkeäkään lapsivedestä. Sanoivat varman oloisesti, että kyse ei ole voinut olla lapsivedestä, koska sitä ei ole tullut jatkuvasti jne. Että valkovuotoa varmaankin. Ultrasivat ja arvioivat lapsen koon ja katsoivat virtaukset. Lapsivettä oli sopivasti ja kaikki kunnossa. Myöskään verikokeissa jota pari kertaa oli otettu, ei ollut merkkiä tulehduksesta. Laittoivat sitten kotiin odottelemaan. Ite en usko tuohon valkovuotodiagnoosiin. Vesi tuoksahti makealta aivan kuin esikoisesta kun lapsivedet meni. Sitä tuli silleen reilusti, että en usko olleen valkovuotoa, kun ei valkovuotoa oo koko raskauden aikana tullut vetisenä ja reiluna. Mutta mikäs tässä odotellessa. Jos ei vaan mikään tulehdus iske, niin kivempihan se kotona onkin ootella kuin sairaalassa tyhjänpanttina. Kunto on ainakin ihan hyvä.



rv 40 + 4

Onnea Hemi! Taitaa tosiaan olla niin, että isoissa/" hyvin kypsyneissä" vauvoissa on se hyvä puoli, että jaksavat syödä hyvin ja nukkua hyvin.



Onnea Lumier!



Pajunkukka: Juu, en naura, ikkunoitten peseminen tosiaan on " normaalimpaa" kuin kattojen peseminen. :) Itse asiassa mulle tuli katoista ensin mieleen ulkokatto ja kuvittelin itseni turvavaljaisiin tuonne jäiselle katolle painepesurin kanssa... Kyllä musta nuo sun limailut kuulostaa siltä, ettet enää monta päivää täällä sinnittele ilonamme. Onnea matkaan ja vauvapuolella sitten " nähdään" !



Magda_lena: Lokoisia oltavia osastolla! Ota jotain mukavaa luettavaa mukaan ja yritä nauttia siitä, ettei sun tartte siivota eikä kokata jne.



Hömötintti: Niin ne vaihtelee ammattilaistenkin mielipiteet... Hyvä kuitenkin kun kaikki kunnossa. Toivottavasti pääset pikaisesti ihan oikeasti synnyttämään!



Täällä kaikki samoin kuin ennenkin. Taidan ihan oikeasti jäädä viimeiseksi tammimammaksi. :) Kykenin jopa lähtemään kakkosta viemään turnaukseen. Kentän laidalla istuskelin sitten tuntitolkulla ja välillä kaivelin evästä pojalle. Miehenhän sinne piti mennä, mutta kehitti mokoma kuumeen yöllä. Toivottavasti paranee pian, olis aika ikävä mennä synnyttämään yksin, jos eivät päästäisi lämpöilevää miestä mukaan!



Strutsi ja minihupi 39+4

Onnea vauvan päivänvaloon pukanneille!!!!



Kyllä Strutsi minäkin täällä vielä päivystän, ja mitään merkkejä synnärille lähdöstä ei ole. Tänään tajusin että onkohan lekuri lupaillut minulle liikoja, kun siitä käynnistyksestä puhui jos ei heti la mennessä ole syntynyt; kävin synttäreillä jossa oli kaksi samassa synnärissä " vieraillutta" äitiä kuin mihin itse olen menossa. Meinasivat vain että siellä on kyllä tapana antaa mennä se 2 vkoa yli jos ei äidillä ja lapsella ole hätää... Ja tämä toinen mamma oli vielä synnyttänyt monta isokokoista lasta, eikä siltikään ollut saanut viimeksikään käynnistystä! Että mulla vähän laimeni toiveet sen käynnistyksen suhteen.



Ja olo on tosiaan vielä ihan mainio, oon tällä viikolla käynyt 5 kertaa lenkillä (vajaan tunnin kävelylenkkejä) eikä nekään vaikuta just mitään. Saa nähdä miten tässä käy.



Juu, pitääpä siirtyä vaikka makuuasentoon välillä...



Tolleroinen rv 39+4

nukuin neljä tuntia nyt päivällä ja ihanan levännyt olo tuli. Muttamutta, heräsin supistuksiin, ja laitanpa tähän nyt huvikseni supistusten välit - en ollut tajunnut että ne voi näin paljon vaihdella... ensimmäisen supistuksen rekisteröin uneni keskeltä klo 17.00.



10(minuuttia)-8-13-7-13-4-5-9-17-6-17 - ja nyt viimeisestä supistuksesta on kulunut 10 minuuttia, eikä seuraavaa näy eikä kuulu. Suap nähhä mitä tapahtuu. Mulla on joku klikki päässä joka kieltäytyy uskomasta, että oikeasti mitään vois tapahtua. Ihan varmasti nää supistukset kohta loppuu kokonaan. Toisaalta jos Magdalena-meedio arveli synnytyksen olevan lähellä, niin onhan kaikki tietysti mahdollista... :)



Apua mitkä hyvät hörönaurut synnyttikään tuo ajatus isomahaisesta Strutsista katolla painepesurin kanssa tasapainoilemassa :D :D



Palaillaan :) Niin ja paljon onnea Lumierille!

Aamulla sitten me lähdemme osastolle ja alkavat käynnistämään kun ei itse tule. Tänään on kolmesta saakka supistellut n.5min välein puolen tunnin ajan. Tauko ja sit alkaa taas...saa nähä pitääkö aiemmin mennä ja käynnistyykö itsestään :)



ilmoittelen hetimmiten kun kotiudun ja voimia kaikille mammoille :)



MiiKaro rv 41+6