Apua, paasin tanaan kotiin sairaalasta ja vauva vain huutaa. Olen ihan hukassa. Ma en parjaa ton raapaleen kanssa. Mita ma teen

...alku on hankalaa hormonimyrskyineen ja unettomine öineen.

Minulle vauvanhoidon teki helpoksi kaksi asiaa: imettäminen ja kantoliina. En antanut kertaakaan vauvalleni korviketta (en sano tätä ylpeillen, enkä ärsyttäen) ja minä henk. koht. koin sen todella helpoksi, kun sain missä vain vauvan rauhoittumaan. Jos ei tissillä, niin sitten kantoliinalla. Vauva nukahti siihen hyssyttämällä, hereillä se ei siinä suostunut olemaan.



Totta myös on, että vauvalla voi olla ilmavaivoja. Kantoliina auttaa myös siinä. Vauva on siinä pystyasennossa ja liikkessä, mikä helpottaa ilmavaivoja.



Jaksamista! Tarinasi toi oman vauva-ajan mieleen (nyyh)

Käy vaikka sängylle pitkäksesi ja ota vauva viereen. Anna tissi suuhun ja yritä rentoutua. Soita äidille, siskolle tai ystävälle ja pyydä APUA. Sä olet toipumassa synnytyksestä ja hormonit on sekasin. Eikä vaikea elämäntilanne mitenkään helpota asiaa.



Usko itseesi, sä pärjäät kyllä.

Ahdistaa ihan hemmetisti. Vauva on kyllä ihana ja teen kaikkeni että se olisi onnellinen. En vaan ymmärrä sitä. Me ei puhuta samaa kieltä.



Sisko on huomenna tulossa viikoksi tänne mut tää ilta pitää pärjätä kahdestaan. Apua kun on vaikeaa.

Vierailija:

Jaksamista! Tarinasi toi oman vauva-ajan mieleen (nyyh)

Miksi? Kuinka pärjäsit?

Mä olin kans yksin vauvan kanssa, tosin en yhtä rajusta syystä. Otan osaa.



Epävarma olo mullakin oli, olin 20-vuotias. Ota ihan rauhallisesti. Lapsi ei itkemiseen kuole, joten harjoittele rauhassa ja maltilla, ennemmin kuin hätäillen. Onko sulla sukulaisia tai tuttuja, jotka vois olla apuna? Pyydä rohkeasti apua myös neuvolasta, jos siltä tuntuu. Ne ihmiset saa siitä palkkaa.



Jos vauvaa itkee, ne peruskysymykset on: onko sillä nälkä? onko vaipassa tavaraa? onko liian kylmä tai kuuma?



Opetelkaa rauhassa tutustumaan toisiinne. Onnea vauvan syntymän johdosta ja tsemppiä vaan.

meillä tuota kesti 2.5kk asti :( joten en osaa neuvoa. Ei koliikkakaan yleensä noin pian ala, meillä alkoi tosin alle 2vk (ilmeisesti oli siis koliikkia kun muuta syytä ei löytynyt), asui tissillä, ei huolinut pullosta maitoa. Pahimmillaan kannoin 12 tuntia päivässä ja imetin yöt 1 tunnin välein. Rankkaa oli. Vasta 1v alkoi nukkua yönsä kunnolla.

Mutta varmista ensin ettei ole nälkäinen, anna korviketta lisäksi. Vatsavaivoja voi olla, joten pidä polvien päällä, anna vaikka cuplatonia kokeeksi tai rela-tippoja. Meillä kokeiltiin myös vyöhyketerapia, auttoi hieman. Tosin meillä oli myös sitten korvakierre ym vaivaa tuon lisäksi.

Kantoliina avuksi, jos joudut paljon kantelemaan! Ei rasitu omat niskat niin paljon ja lapsi voi myös nukahtaa siihen.

Mä muistan niin hyvin sen tunteen, kun tulin esikoisen kanssa synnäriltä kotiin. Yht' äkkinen tajuaminen, että hei, toi on mun vauva ja se on musta täysin riippuvainen, mun pitää pitää se hengissä ja yrittää kasvattaa siitä täysjärkinen ihminen. Meinasin pyörtyä.



Onneksi imetykset, vaipan vaihdot ym. veivät mukanaan, eikä niin paljon ehtinyt miettiä syntyjä syviä... :)

Tosiaan monet vauvat tarvivat jatkuvaa sylissäpitoa, tissiä vaan suuhun, kun huuto alkaa, usein rauhoittaa. Jos pieru hukassa, hae Cuplatonia apteekista ja röyhtäytä syötön jälkeen. Voimia vaativassa ja tärkeässä tehtävässä.

kun mun lapsi oli vauva ja jos esim masu oli pipi, niin otin sen sykkyyn ja pistin musaa soimaan, niin kuin joku tuolla ehdotti (mä kuuntelen klassista)



mä pystyin sillein jotenkin itse keräämään voimia ja viemään huomion pois siitä lapsen itkusta. heijaaminen ja sylissä oleminen taas rauhotti vauvaa. kyllä sä löydät sen keinon, mikä sitten tepsii teille. mutta ensin varmista, että lapsella on masu täynnä ruokaa :)

Niin moni on kokenut tuon saman! Ei meillä kaikilla ole heti löytynyt varmuutta selviämiseen, tuskin edes suurimmalla osalla. Mutta niin vain suurin osa siitä selviää! Parin viikon päästä tunnet jo toisella tavoin.



MInä muistan niin selvästi, kuinka kauhuissani olin sen vauvan kanssa. Ajattelin että on ne hulluja siellä sairaalassa, kun antoivat tämän meidän matkaan. En ymmärtänyt yhtään, kuinka me selviäisimme, kun ei ollut mitään äidinvaistoja. Tai oli niitä sittenkin, niihin ei vain luottanut.



Eli ole vain ap luottavainen - sinullakin on ne äidinvaistot jossakin. Ja sinä olet upea äiti! Ja aina voi soittaa sukulaisille/ystäville/neuvolaan/neuvontapuhelimiin, jos haluaa vahvistusta jostain asiasta.



Ihanaa vauvantuoksuista talvea teille!!

Meillä oli keskimmäinen oikea huutokuoro. Ei siihen mikään auttanut, paitsi auttoi kun laitoin rintareppuun ja siinä kantelin mukana kokopäivän.







Olisiko sinulla ketään läheistä jonka voisit pyytää luoksesi?

Miten olisi jos soittaisi ensi-ja turvakotiin? Jos olet yksin kaiken aikaa yksin vauvan kanssa niin voisit ehkä mennä sinne muutamaksi päiväksi opettelemaan vauvan hoitoa.

Syötä, röyhtäytä, hyssyttele. Tutustukaa toisiinne kaikessa rauhassa. Onnittelut tuoreelle äidille! Jokaisen lapsen mielestä oma äiti on maailman paras, niin olet sinäkin lapsellesi!

Vauva hermostuu yhä enemmän jos itse olet ihan hermona ja epävarma.

Muista että sinä olet omalle vauvalle paras hoitaja ja vauva luotttaa sinun kykyysi olla hänelle riittävän hyvä äiti ja ennenkaikkea paras äiti juuri hänelle.

Kuulostaa niin tutulta. Olin ihan hukassa aluksi. Mutta kyllä se alkaa sujua ajan kanssa.



Jos tuntuu siskon vierailun jälkeen edelleen, ettet pärjää niin ota yhteyttä ensikotiin! Tai neuvolan kautta niin ne hommaa sulle paikan sieltä.

neuvomme vastedeskin, jos suinkin osaamme!



Ja vielä: muista, että sinulla on nyt koko maailma mullistunut moneen otteeseen, ja aina välillä saa tuntua siltä, että on ihan hukassa, ei osaa tai ei pysty. Kaikki vauvat itkevät, eikä (juuri) kukaan ole seppä syntyessään, ainakaan mitä äitiyteen tulee. Lapsen kanssa voi tehdä virheitäkin, ja itkeminen ei ole vaarallista, vaikka se aika raastavaa onkin.



t. 22 (itsekin leskeksi jäänyt, nyt yhden lapsen äiti)

laita vauva nätisti sänkyyn peiton alle ja mene hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Vauva ei kuole siihen että on hetken yksin, mutta sinä jaksat paremmin hoitaa itkevää lasta kun olet pari minuuttia rauhoittunut.

Korvatulpat oli hyvä idea, tai vaikka musiikkia sulle korvakuulokkeilla, jos on joku sellainen vehje.



Muista itse syödä ja juoda tiheästi, ettei verensokeri pääse tippumaan.



Hormonimyrskyn pahin vaihe on yleensä juuri kotiutumisen aikoihin, hormoneja voi hyvin syyttää kaikesta vielä monta päivää.



Sä ehdit tutustua, kiintyä ja rakastaa sitä vauvaa vielä vaikka kuinka, alussa saa ja tosi moni onkin vain hämillään, ihmeissään ja paniikissa.



Jos laosi ei syö vaan huutaa vain, se voi olla jo liian nälkäinen. Silloin voit kokeilla rauhoitella vaikka lentokoneasennossa (maha sun käsivartta vasten vaakatasossa) vauhdikkaastikin heijaamalla. Kun vauva hiljenee, heti vaan tissi suuhun (tää opetettiin meille laitoksella kun poika sai sellaisia temperamenttikohtauksia syöttäessä, että itkettiin koko perhe.)



Voimia ja haleja, et ole yksin - meitä on täällä monta äitiä sun tukena!

Muuten tämä ketju on ihanan lämmittävää luettavaa. Ap:lle kovasti tsemppiä ja kannustusta! Oman aikansa se vaatii ja alku voi olla vaikeaa. Huomisiltana tuntuu varmasti jo helpommalta.

uusille äideille, että ihan kaikkien vauvoille ne ensitipat eivät ravinnoksi riitä =) meillä putos paino niin, ettei laps meinannut pysyä hengissä... onneksi sai lisäravintoa ja kolme päivää kestänyt huutokin loppui



voimia ja halauksia, oli syy mikä tahansa

Onnea vauvan syntymän johdosta ja surunvalittelut miehen kuoleman takia.



Muistan itse elävästi, kun sain esikoiseni lastenosastolta kotiin 7 vrk:n antibioottihoitojen jälkeen (en siis ollut viettänyt yhtään yötä vauvani kanssa...). Seisoin vauvansängyn luona ja itkin, kun katselin suloista palleroani joka nukkui somasti... olin aivan varma etten saa vauvaa pidettyä hengissä aamuun asti (minä, joka työkseni hoidan vakavasti sairaita valvontapotilaita). No joo, tämä vähän asian vierestä eikä auta sun tilanteeseen.



Olet saanut paljon hyviä neuvoja. Omia vinkkejäni ovat vielä nämä: juttele vauvalle ääneen, tasainen yksitoikkoinen puherytmi muistuttaa vauvaa ajasta kohdussa. Samalla se rauhoittaa sua itseäsi. Jos ei puhuminen tunnu hyvältä niin laula/hyräile jotain. Mikä vaan käy virsistä alkaen, humpasta heviin.



Pidä vauvaa sylissä, vaihtele asentoa rinnalle-olalle-masulleen käsivarren päälle. Jos tuntuu että vauva huiskii kauhean levottomana, kääri vaikka lakanaan tai pyyheliinaan (vähän kuin kapalo, tuo turvallista oloa). Voit toki kokeilla laittaa vaunuihinkin sisätiloissa ja heijata.



Onneksi olet huomenna saamassa apua, yhdestä yöstä selviää aina vaikka tiedän ettei siihen tuossa ahdingossa jaksa oikein uskoa. Kestää aikansa, ennenkuin löydätte vauvan kanssa yhteisen kielen. Voimia sulle siihen asti!