Apua, paasin tanaan kotiin sairaalasta ja vauva vain huutaa. Olen ihan hukassa. Ma en parjaa ton raapaleen kanssa. Mita ma teen
Kommentit (47)
Mutta tosiaan imetät ensin. Ja sitten kun se myöhemmin on taas nälkäinen, niin taas tissiä eka, pullosta vasta sitten jos on tarvetta.
Mulla tosin esikoinen huusi vaikka oli maha täynnä tissimaitoa ja pullomaitoa... Sitä sitten kanniskeltiin ja hytkytettiin vuoron perään niin kauan että nukahti. Annoin nukkua sylissä, koska heräsi heti jos laski sänkyyn/koppaan.
Tarjoa rintaa, jos ei irtoa maitoa, mies hopi hopi kauppaan tai kiskalle hakemaan tuttelia. Sitä 20-40ml pulloon, riittänee ensihätään.
Vauva syntyi sunnuntaina ja sain olla sairaalassa näin pitkään kun tunsin oloni niin epävarmaksi.
Edelleen olen paniikissa.
Myös kenguruhoitoa suosittelen, eli naku vauva (vaippa voi olla) paidan alle lämpimään. Pää vain ulos äidin paidan kaula-aukosta.
vauvan huuto hermostuttaa mutta ei se siihen säry, kokeile syöttää tai pidellä vain RAUHALLISESTI sylissä, tarjoa tuttia. Et voi vielä tuntea vauvaasi kovin hyvin, alku on sitä tutustumista ja tavoille oppimista :) Sinä pärjäät kyllä pienesi kanssa varmasti kunhan aika kuluu! Ja miehen kanssa yhdessä hoitakaa, kysy alkuun tukea myös mummeilta tms. Ja aina voit soittaa synnärille takasi tai neuvolaan jos tuntuu ettei pärjää! Voimia ja tosiaan ota rauhallisesti, pärjäätte kyllä!
Vyörytä rintaasi ylhäältäpäin lapsen suuhun. Jos maito jo noussut
Turha hötkyillä korvikkeen kanssa. Vauva pärjää alkupäivät rinnoista tulevalla ns. alkumaidolla. Maito nousee paremmin mitä useammin imetät.
Hitto mä olen hajalla. Piti olla niin ihanaa, kun vauva syntyy ja kaikkea. Ja sitten kaikki pilalla. Hetkessä unelmat hajalle.
Mä en jaksa. Mä en osaa. Mä en pärjää.
Hengitä syvään ja koita rauhoittua. Istu sohvalle ja ota kaukosäädin viereen... Hytkytä vauvaa sylissä, kyllä se jossain vaiheessa rauhoittuu. Älä pelkää vauvan itkua, se ei mene rikki eikä saa traumoja. Vauva vaistoaa, että olet hermona ja niin on sitten sekin. Sun pitää rauhoittua, niin varmasti vauvakin rauhoittuu!
Kyllä se siitä! Se on sun lapsi, kyllä sä hoidosta selviät. Muistat vaan syötää ja vaihtaa ja pitää sylissä, ei se muuta vaadi. Ja kun nukkuu, syöt ja vaihdat ja nukut ite. Ota öiksi mahdollisimman lähelle nukkumaan, ettei tarvitse turhaan olla pystyssä. Jos et viereen halua, niin laitat ihan oman sänkysi viereen vauvan punkan.
luultavasti vauvalla on kaikki hyvin, mutta sulle iski todellisuus naamalle, hae apua heti, koska sen saaminen voi viivästyä.
pyytää avuksesi alkutaipaleelle. Uskon että pian huomaat pärjääväsi.
Aluksi on monelle vaikeaa, itsekin olin ihan hukassa ja sekaisin että mitä tässä pitäisi tehdä, mutta kyllä se vaan siitä sitten lähti.
itkin ekana kotona olo iltana, että en osaa. Vauva vaan itki
kyllä sä osaat ja pärjää, usko itseesi! Olet nyt äiti, vastuussa pienestä ihmeestä, tosin nyt huutavasta sellaisesta... Muista, että tämä on vain pieni hetki, itku loppuu kyllä jossain vaiheessa. Älä luule, että se on tätä koko ajan, ei se ole. Viikon päästä vauva on jo ihan toisenlainen, kuukauden päästä taas erilainen jne. Tämä hetki kun se on pieni ja huutava ja avuton, etkä tiedä mitä tehdä, se on nopeasti ohi. Sinä opit tuntemaan vauvasi, ihan varmasti. Et vielä tänään, etkä huomenna, mutta koko ajan opit lisää! Opit olemaan äiti.
Voitko saada ketään apuun? Oma äitisi? Sisko? Ystävä?
Vierailija:
Hitto mä olen hajalla. Piti olla niin ihanaa, kun vauva syntyy ja kaikkea. Ja sitten kaikki pilalla. Hetkessä unelmat hajalle.Mä en jaksa. Mä en osaa. Mä en pärjää.
Tiedän miten rasittavaa se voi olla. Usein syytä ei edes löydy, meidänkin esikoinen huusi joka ilta muutaman tunnin vaikkei ollut nälkää tms. vaivaa.
Onko sinulla sukuaisia/ystäviä, jotka voisivat tulla luoksesi auttamaan pahimman ajaksi? Usein tuo huuto kun on pahinta juuri illan/yön aikaan.
Sun pitää vaan ajatella niin, ei siitä muuten mitään tule. Älä jää yksin, soita kaverille/sukulaiselle, toivottavasti sulla on joku. Jos ei ole, niin soitat silti jollekin, olkoon se se joku.
Sä olet hyvä nainen ja äiti, ei se lapsi muuten sulle olisi tullut.
Olette varmaan molemmat yhtä hämillänne, ekat päivät ovat aika kummallisia, kun yhtäkkiä siinä vierellä onkin se maailman pienin ihminen, joka vaatii ja vaatii, muttei osaa kertoa mitä haluaa.
Kaikki hyvin, kohta on kaikki paremmin!
Otan kovasti osaa miehesi kuoleman takia; teillä on nyt kuitenkin ihan oma , erityinen suojelusenkelinne teitä valvomassa!
jos kerran tilanne on se, että miestä ei ole.... otan osaa :(
Eikö ole muuta sukua joista olisi apua, siis vaikka ihan yöksi tulisi? Jos ei niin ota ihmeessä sitten synnärille/neuvolaan yhteys niin josko apua sieltä kautta saisit. Vaikka ensikotiin vauvan kanssa arkea harjoittelemaan jos olet turvaton, tai koet tilanteesi todella hankalaksi. Voimia!! Älä jää yksin tilanteeseen, se on sekä sinulle että vauvallesi elintärkeää!
minulle ei kukaan kertonut (tai sitten en kuunnellut), että vauva pitää joka syötön jälkeen röyhtäyttää olkapäätä vasten...
samassa tilanteessa, joten valitettavasti en pysty neuvomaan - vain eläytymään tilanteeseesi ja tsemppaamaan sinua! :) Haleja sekä vauvallesi että sinulle!