G:Kolmas lapsi, millaisella ikäerolla?

komas tulossa elokuussa - esikoinen täytti juuri 6, kuopus täyttää helmikuussa 2. Tämä on ollut meille ainakin hyvä, vanhin on jo niin iso, että hänestä on oikeasti paljon apua, pienempi on ollut kovin helppo tapaus ja uskon, ettei ihan hirmu hankalaksi heittäydy nyt uuden vauvan syntyessäkään (vaan mistäs tietää).

Meillä ekan ja tokan ikäero oli 2,5vuotta. Näin jälkikäteen ero olisi voinut olla hieman pitempikin. Haaveilen kolmannesta sitten, kun kuopuskin on täyttänyt jo 3v. Ikäero saa siis meillä olla 4vuotta tai yli. Haluan, että isommat ovat jo isompia ja omatoimisia. Meillä oli koliikkivauva ja muutenkin ongelmainen, koin tosi raskaaksi yrittää uhmaikäisen ja vaikean vauvan kanssa olon yhtä aikaa. Itse en ajattele, että jos ikäero olisi isompi niin kolmonen jäisi ulkoupuolelle. Pikemminkin ajattelen, että isot osaisivat jo oikeasti haluta pikkusisarusta ja osallistua sen hoitoon eivätkä olisi ollenkaan mustasukkaisia ja kokisi, että vauva riistää heiltä äidin. Ajattelen myöskin, että sisaruksien merkitys olisi isompi aikuisiässä (turvana, seurana yms) eikä niinkään varsinaisina leikkikavereina, niitä saa reilusti muualtakin. Aikuisiässä viidenkään vuoden ikäero ei tunnu enää miltään. Ajattelen myös, että olisi kiva olla vauvan kanssa kotona kun esikko menee kouluun. Toki oma jaksaminenkin kolmen pienen kanssa mietityttää. Tiedän monta perhettä, jossa uupumus on tullut juuri kolmen lapsen kanssa, jos tahti on ollut tiivis tyyliin noin kahden vuoden välein. Lisäksi keskimmäinen jää tällöin kovin paitsioon. Näistä kaikista syistä ikäero kolmannen ja kakkosen välillä tulee olemaan pitempi kuin esikoisen ja kakkosen välillä. Tällaisia mietteitä mulla. Mutta siis kaikilla perheillä omat ajatukset ja mielipiteet.

Hei!



Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero 1v2kk ja keskimmäisen ja kupuksen ero 2v. 2kk. Mielestäni heillä on juuri passelit ikäerot. Kaksi vanhinta ovat erottamattomat ja kuin paita ja peppu. He ovat pienen ikäeronsa vuoksi ikään kuin hitsaantuneet yhteen.



Meillä ei ole koskaan ollut vauvan syntymän jälkeen mustasukkaisuutta. Keskimmäisen syntyessä esikko oli ehkä liian pieni ymmärtääkseen ja kun kuopus syntyi, niin isoja veljiä oli kaksin kappalein ja he olivat ikään kuin samassa veneessä.



Nyt kun lapset ovat kohta 4v. 9kk, 3v. 7kk ja 1v.5kk, niin kuopuskin välillä pääsee isompien leikkeihin mukaan. Toisaalta taas isompien kerhon aikaan äidillä jää aikaa pienimmälle. Eihän elämä kolmen villin pojan kanssa aina ole ruusuilla tanssimista, mutta pikku hiljaa olen alkanut haaveilemaan neljännestä lapsesta...

Lisään vielä sen, että haluan lapset pienillä ikäeroilla siitäkin syystä, että kaikki saavat varmasti samanlaisen kasvatuksen, samanlaisilla rajoilla ja yhtä paljon aikaa vanhemmiltaa, samanlaiseen taloudelliseen tilanteeseen jne. Haluan antaa lapsilleni mahdollisimman tasapuolisen kasvatuksen. Pilalle lellitty iltatähti-ajatus ei sovi minulle.



Tällä en halua loukata ketään, sillä varmasti suurillakin ikäeroilla voidaan kasvattaa tasapuolisesti, mutta valitettavasti tiedän lähipiirissänikin iltätähdistä, joiden rakkautta ostetaan rahalla kun ei vanhemmat vaan yksinkertaisesti enää jaksa. Samoin rajat jää asettamatta.



Haluan lapset nuorena ja kun he ovat aikuisia, niin on itsekin vielä kohtuullisen nuori olemaan miehen kanssa kahden, matkustelemaan, toteuttamaan itseään jne.



Mutta jokainen parhaaksi katsomallaan tavalla..

Meillä on kolme tyttöä; esikoisen ja keskimmäisen iköero 3v 3kk ja keskimmäisen ja kuopuksen 1v 10kk.



Kun toinen lapsi syntyi esikoinen oli jo niin " iso" , ettei meillä ollut ikinä mitää kauheeta hässäkkää. Ei ollut kahta vaippaikäistä, oltiin saatu nukkua taas pari vuotta täysiä öitä, olin käynyt itse välissä töissä joten oli tosi kiva jäädä taas kotiin. Ja kun keskimmäinen oppi kävelemään ja puhumaan (1-1,5v), ovat siitä asti touhunneet paljon yhdessä vaikka ikäeroa onkin.



Kun kuopus syntyi oli esikoinen vähän yli 5v ja keskimäinen vähän alle 2v. Nyt vauva on jo 6kk ja olen ollut kotona keskimäisen syntymästä lähtien, mutta isommat ovat tarhassa 3pv/vko, johon ollaan kaikki tyytyväisiä. Isommat saavat aktiviteettejä ja omanikäistään seuraa ja minä saan tehtyä kotihommia sekä nukuttua todella tarpeellisia päiväunia muutaman kerran viikossa. Nyt meillä on kaksi vaippahousua vaikka muuten keskimmäinen on reipas ja oma-aloitteinen eli syö ja nukkuu hyvin sekä leikkii esikoisen kanssa todella hyvin suurimman osan ajasta. Usein tuleekin puhuttua " isoista tytöistä" vaikka ei he ihan samalla tasolla ole. Toki nyt kolmannen jälkeen on tuntunut rankemmalta, mutta onhan lapsiakin taas yksi enemmän ja suurin väsymyksen aiheuttaja on vauva, joka heräilee öisin syömään monta kertaa.



Esikoisella oli vähän mustasukkaisuutta kun keskimmäinen syntyi, nyt kuopuksen jälkeen en ole huomannut kummallakaan mitään. Tosin yritetään miehen kanssa huomioida kutakin lasta myös yksin joka viikko eli ihan vaikka " myydään" kaupassakäynti yhteisenä kahdenkeskisenä aikana jomman kumman vanhemman tytön kanssa. Mielenkiinnolla odotan miten kuopus pääsee isosiskojen mukaan sillä ovat todella tiivis parivaljakko ja ikäerosta johtuen roolit ovat ihan selvät; esikoinen johtaa ja keksii leikit, keskimmäinen matkii ja ihailee isosiskoa.



Varmaan joka ikäerossa on hyvät ja huonot puolet, mutta itse en pidä ajatuksesta, että hankitaan lapset pienellä ikäerolla, jotta lapset sitten leikkivät hyvin keskenään. Hankkikoon lapset kaverinsa muualta, sisarukset ovat eriasia. Ja hyvin tuntuu siskokset leikkivän yli 3v ikäerosta huolimatta. Toinen asia on oma jaksaminen. Omasta mielesäni isomassa ikäerossa vanhemmat ovat saaneet taas vähän levähtää vauvavaiheen jälkeen jolloin ainakin itse taas nautin oikeesti uudesta vauvasta ja jaksoin valvomiset sekä ensimmäisten kuukausien masuvaivaitkut.



Lisäksi kun olen seurannut parin ystäväperheen 3 lasta kolmessa vuodessa tahtia niin olen huomannut, että kyllä ne ystävyyssuhteet ovat jääneet vähemmälle. He eivät yksinkertaisesti ole jaksaneet ja kolmen alle 3-4v. kanssa ei ihan joka paikkaan mennä vaikka perheissä ja menemisissä on varmaan suuria eroja. Ja vielä noissa perheissä kaikkia lapsia käsitellään " pakettina" eli tullaan kylään kaikki tai ei kukaan. Musta on taas ihana liikkua eri kokoonpanoilla, välillä kyläillään äiti/lapsi kavereiden luona vauvan ja esikoisen kanssa tai vauva ja keskimmäisen kanssa ja kun yksikin lapsi on pois siis isänsä kanssa (riippumatta kuka) tuntuu homma todella helpolta :)



Pääasia kuitenkin on, että kolme lasta on huippujuttu :)

Ja kovasti odotan, että kuopuskin kasvaa ja pääsee touhuamaan isosiskojensa kanssa...



j

ja tokan ja kolmannen välillä 3 vuotta. Esikoinen siis oli jo 5,5 v kun kuopus syntyi. Esikko oli ihanassa iässä silloin. tykkäsi hoivailla vauvaa kanssani, piti seuraa vauvalle että sain syötyä jne. Vieläkin vaikka kuopus pian 2 ja esikko 7,5v tykkää kovasti hoitaa meidän 2 vuotiasta. Tosin välillä tietenkin hänkin hermostuu kun kuopus ei vielä jaksa kauaa leikkiä ja hajottaa leikkejä ja leluja.



Mutta vaikka esikolla ja kakkosella ei niin paljoa ikäeroa ole niin eivät ole kunnolla koskaan leikkineet keskenään. Syynä on varmaan se että molemmat ovat todella tempperamenttisia ja " pääkköjä" ja leikit ei vaan suju ilman jatkuvaa riitelyä. Lisäksi toinen on tyttö ja toinen poika joten senkin takia ei välttämättä mene leikit yhteen. Nyt kun esikko koulussa niin hänellä jo paljon muitakin kavereita jonka kanssa olla. Ei enään pikkuveljien seura kovasti innosta.



kakkonen ja kolmonen siis ovat molemmat poikia ja ikäeroa se 3 v ja ei heilläkään ainakaan vielä suju yhteisleikit kovin hyvin. Joskus saattaa 5 min mennä hyvin mutta sitten on ilmiriita päällä. Myös kuopuksellamme aika kova jääräpää luonne. periksi ei kukaan lapsistamme halua antaa ; )



Haaveilen neljännestä mutta sen aion jättää " iltatähdeksi" jos luoja suo ja jos sitten vielä haluaa. Emmeköhän sitten löydä hänellekin kaveria leikkipuistoista ja kerhoista yms jos sisaruksia ei enään lekkiminen pikkuisen kanssa innosta. Enkä siis ajatellut tätä neljättä jättää kovin pitkälle mutta joku noin 5 vuotta kuopukseen olisi kiva kokeilla. Sitten pääsee jo niin helpolla isompien lasten kanssa ja voi nauttia vauvasta enemmän.

meidän lapsista enemmän leikkiseuraa toisilleen jos heillä olis ollu vielä pienempi ikäero?! sitä kun ei oikein voi etukäteen tietää. Mutta minusta nämäkin oli ihan hyvillä ikäeroilla.

Ikäerot siis kahden ensimmäisen välillä 1v10kk ja kahden seuraavan 3v4kk. Kahden ensimmäisen ikäero jälkikäteen oli liian lyhyt lasten kannalta. Esikoinen joutui olemaan liian aikaisin " liian iso" . Kahden seuraavan ikäero oli lasten itsensä kannalta hyvä. Ja itsekin jaksoi jo vauvan kanssa aika erilailla kun välissä oli saanut palautua edellisestä.



Leikkiseura mielessä en lapsia ajattelisi, sillä vaikka pienenä olisikin seuraa toisilleen, niin riippuu luonteista miten natsaavat yhteen. Ja sitten kun kasvavat niin hakevat kyllä ne kaverinsa ihan muualta.



Itse miettisin sitä miten lapset joutuvat jakamaan ja jaksamaan kun pienempi sisarus tulee. Se tarkoittaa vähemmän vanhempien aikaa, kun se pitää jakaa useamman lapsen kesken ja vauvan tarpeet ovat usein ne ensimmäiseksi täytettävät. Eli edellisen lapsen olisi hyvä olla jo hitusen isompi, jotta ei kohdistu liikana vaatimuksena lapselle.



Sitten toisaalta en tykkää liian pitkistäkään ikäeroista, sillä se erottaa perhettä. Isompien lasten kanssa kun voi tehdä jo kaikkea, niin vauva/taapero ei voi välttämättä osallistua. Toinen vanhemmista siis on yleensä sen vauvan kanssa kun toinen voi tehdä isompien kanssa jotain. Meillä tämä näkyy erittäin vahvana: Mitä tahansa matkakohteita (pienin tykkäisi muumimaailmasta kun isommat ovat jo sen iän ohi), luistelemista, hiihtoa, lumilautailua yms. lajia kun haluaa harrastaa koko perhe, niin isompien kanssa voi tehdä, mutta sen taaperon kanssa ei. Eli koko perheen yhteiset aktiviteetit jäävät vähempään kun ikäeroa on enemmän.



Leikkimisestä lasten kesken meillä kaksi ensimmäistä leikkivät tosi tiiviisti keskenään, kunnes esikoinen meni eskariin ja kouluun. Silloin sai omia kavereita (poikia) ja sisko ei niin kiinnostanut. Nyt tuo sisko kuitenkin leikkii paljon pienimmän kanssa, eli leikkiseuraa on tuollakin ikäerolla. Mutta kyllähän tuo isompi tyttö on jo kavereidenkin kanssa ja pikkuhiljaa varmaan enenevässä määrin. Sisarusten leikkiseura ei ole niin suosittua kun kasvavat kouluikään, varsinkaan jos mielenkiinnon kohteet/leikit eivät oikein osu yksiin. Meillä nuo kaksi isointa ovat ainakin aivan eri luontoiset (tosin myös eri sukupuoli), että ei yhteisiä leikkejä synny- toinen kun haluaa pelata koripalloa ja toinen askarrella ja tehdä voltteja... Mutta kumpikin tykkää olla pienimmän kanssa, joka tykkää kaikista leikeistä ja touhuista, eikä vielä pistä liikaa hanttiin- tosin sotkee kyllä joskus leikkejä varsinkin jos isommat joskus innostuvat pelaamaan lautapelejä ja hän jää liian pienenä ulkopuolelle.



No summa summarun pidän aika tarkalleen hitusen alle 3v ikäeroa sopivana.

Mä oikeastaan komppaan onnimannia ja insinööriäitiä. He taisivat sanoa paljon sellaista, mitä itsekin ajattelin. Ennen kaikkea sitä, että kolmas isommallakin ikäerolla ei niinikään kärsi leikkiseuran puutetta. Ja se, että pienemmällä ikäerolla se vauva riistää äidin muilta. Hieno aloitus. Tällaista hyvä pohtia. Toki ikäeroon ei välttämättä voi itse vaikuttaa.

Täytyykin kommentoida ja vähän puolustaa myös pientä ikäeroa, vaikka " oikeaa" kokemusta 3-lapsisesta perheestä ei vielä ole. Laskettuaika on vasta maaliskuussa.



Aikaisemmat lapset sitten 4,5v ja 3,3v eli heillä pieni ikäero ja nyt tulevaan vauvaan sitten vähän isompi ikäero.



Riippuu tietysti lapsista sekä perheen tilanteesta, mutta mielestäni pienessä ikäerossa on myös puolensa.

Esikoisemme oli ns. helppo vauva, nukkui 3kk lähtieen yöt ja oli terve eikä erityisesti äidistä riippuvainen vaan tyytyväisnen molempien vanhempien kanssa.

Jotkut kauhisteli, että nyt jo toinen, kun ensimmäinenkin on pieni, mutta en koe, että esikoinen olisi jäänyt mistään paitsi siskon synnyttyä. Myös reilun vuoden nuorempi sisko on ollut terve ja helpohko, joten vanhemmat ei ole ylirasittuneita ja toisaalta lapset oli kohtuullisen nopeasti samassa rytmissä ja lapsiperheen arjessa.



Sitä itsekin nyt vähän mietin, että toivottavasi vauva ei rajoita isompien kanssa touhuamista tai jaa perhettä aina kahteen leiriin, tyylin isot ja vauva. No, aika näyttää ja toistaiseksi vauvaa odottaa innoissaan koko perhe!



Eli kaikessa on puolensa ja kannattaa kuunnella itseään! On niin monia tilanteita ja tarpeita, erilaisia lapsia - ja vanhempia!

Teillähän on tulossa musta " iso" ikäero. Jos kuopus on nyt jo 3,3v eikä vauva ole vielä edes syntynyt. Pisti vaan silmään, kun puolustit pientä ikäeroa. Itse pidän pienenä ikäerona enempi alle 3v.

Niin, munkin mielestä tulevan vauvan ja isompien lasten ikäero on jo " iso" , mutta 2 vanhemman välillä oli vain 1v3kk, joten siitä pieni " puolustuspuhe" pienelle ikäerolle.. :)

Oli pakko tulla vielä uudestaan kommentoimaan..



Mä en ainakaan miellä sitä, että meillä esikoinen olis jäänyt vähemmälle, vaikka olikin itse vielä pieni tullessaan isoveljeksi. Keskimmäinen oli helppo lapsi ja emme olleet väsyneitä vanhempia. Lisäksi mieheni opiskeli tuolloin ja koulupäivät oli monesti hyvin lyhyitä ja hän oli paljon kotona. Edelleen silti pidämme huolta siitä, että kaikki lapset pääsee välillä yksin toisen vanhemman kanssa johonki ja välillä isommat pojat jne.



Vaikka meillä kaksi ensimmäistä lasta ovat erottamattomat, niin on heillä muitakin kavereita. Esim. pihassa ja kerhossa heillä on omat kaverit joiden kanssa leikkivät ja taas kotona leikki maittaa yhdessä.



Meistä kolme lasta pienellä ikäerolla ei ole tehnyt erakoita tai kotirottia. Päinvastoin, meillä on erittäinkin paljon sosiaalista elämää. Kyläilemme ja touhuammme yhdessä paljon. Itse asissa hankimme autonkin vasta kuopuksen ollessa n. puolivuotias. Julkisilla liikuimme helposti, vaikkakin elämä auton myötä onkin helpottunut.

Meillä ainakin eka muutti koko maailman ja toinen pisti kaiken totutun uudelleen uusiksi. Kolmonen on mahtava mussukka joka tuli mukaan meijän juttuihin iloisena Kolmas toi mukanaan kaikille iloa ja sujahti luontevaksi osaksi perhettä. Ei tarvitse jännittää mitään ja vauva on tyytyväisyystyyppi kun hänkin huomaa että nuo taitaa osata hoitaa mua. Luulin että kolmen kanssa on aika hässäkkä, mutta ihan oikeesti ei ole! Kolme mahtuu tavallisiin autoihinkin.Ainoastaan asuntoon on tullut ahtautta kun on vain kolme makkaria eikä kolmea lasta voi änkeä samaan huoneeseen.



Ja kun iskee esim. yrjis, se on hirvee meininki kun tulee kolmesta tuutista. Ja esikoinen on eskarissa josta kantaa kaikki taudit.



Ikäeroa ekalla ja tokalla vajaat 2v, kakkosella ja kolmosella melkein 4v joten kolmonen tuli kuin uudeksi esikoiseksi. Sitä en tiedä kuinka ois sujunut jos ois heti kakkosen jälkeen ruvennut, koska mulla oli ainakin silloin voimat vähissä Toisaalta nyt kolmosen jälkeen tekisin vielä yhden lapsen vaikka heti kuin nuorin on nyt 1v jos ois taloudellisesti mahdollista. Suosittelen silti!

Ja pienillä ikäeroilla. Ekan ja tokan 1v5kk ja tokan ja kolmannen väli 1v2kk.



Nyt tytsyt 3v3kk, 1v10kk ja 8kk. Kyllä on äidillä ollut kädet täynnä hommia, mutta tosi hyvin mennyt. Vanhimmat leikkivät jo aika hyvin keskenään ja eikoinen " hoitaa" kovasti meidän " vauvaa" . Ihana kolmikko siis.



Itseäni aluksi mietittytti päivärytmit ja kait se alku olikin aika kaaosta kun kaikki huuti yhtä aikaa jotakin, mutta äkkiä oppi luovimaan asioita ja muksutkin jotenkin tottuivat sitten tiettyyn rytmiin.



Rakkautta ja huomiota riittää kaikille. Meillä ollut aina tavoitteena että sen lisäksi että teemme asioita yhdessä perheenä, olisi sekä isällä että äidillä omat jutut joka viikko vain yhden lapsen kanssa. Esim. esikoisen kanssa käydään me kahdestaan kirjastossa.



Neljännestä lapsesta jo haaveillaan ja lupa tulla onkin annettu.

Näin meillä.



AIHA

Meille tulossa kolmas lapsi, ikäerot 1 v8kk ja nyt tulossa 1v7kk.



Kahden ekan kanssa ei onglemia, rytmit ym meni heti kohdalleen, mutta nyt vähän pelottaa kun meidän AINA hyvin nukkunut kuopus (nyt siis 1v 4kk) on alkanut itkeskellä öisin, yhtäkkiä alkoi heräillä vaikka 1 v 2kk meni niin ettei edes pikkuvauvava herännyt kuin max kerran.



Mua mietityttää etenkin nukuttamiset. Miten nukutat teidän tytöt A) päikkäreille ja b) yöunille? Kaikki yhtäaikaa? Oletko imettänyt?

Kiitos vastauksestasi!



Emlin

Elikäs meillä vanhin tyttö ei ole nukkunut enää päikkäreitä kuin joskus. Menee silloin itse sänkyyn. Keskimmäinen viedään sänkyyn ja nukkuu itse sinne. Lounaan jälkeen on hyvä mennä köllimään masu täynnä :)



Pienin nukkuu päivällä omaan rytmiinsä. Monesti pullon kanssa vaunuhin. Meillä nukkuu sisälläkin vaunuihin, koska siinä helppo keinutella ja siirrellä. Ja meillä muksut totutettu " meteliin" eli pieninkin nukkuu vaunuissa olkkarissa vaikka vanhimmat leikkis vieressä tai telkkari auki.



Iltarutiinit meillä on nyt sellaiset että iltaruon kaikki saa samaan aikaan. Sitten kaikki liukuhihnalla iltapesulle ja vanhimmat muksut sänkyyn. Isi lukee iltasadun :) ja äiti käy laulamassa unilaulun :)

Pienin yleensä valvoo tässä vaiheessa ja saattaa otta illalla vielä pikku nokoset ennen yöunia. Meillä vanhimmat lapset menevät nukkumaan jo 18.30-19. Ovat tuon rytmin itse jotenkin sisäistäneet eikä olla sitä yritetty muutella. Heräävät sitten 7-8 aikoihin. Pienin käy sitten yöunille n klo 22. Joko omaan sänkyyn tai sitten perhepetiin.



Imetin ekaa 3kk, tokaa 3vko ja nyt kolmatta 7kk ja maitoa olisi vieläkin riittänyt, mutta lopetin töihin menon takia. Sen takiakin tuo perhepeti oli kätevä. Vaikka meillä pinnis olikin samassa huoneessa. Siirrettiin se kk sitten vauvan omaan huoneeseen. Jossa siis nukkuu Joskus..



AIHA

Aihe kiinnostaa kahden lapsen vauvakuumeilevaa äitiä... Toivottavasti löytyy lisää kommentteja!

Koska loppupeleissä mielestäni miltei KAIKKI riippuu ihan lasten luonteesta. On eri asia olla vuoden ikäero jos esikoisella on ollut 4kk koliikki, ei nuku öitään kunnolla, on haastava luonteeltaan jne, kuin että on asiat päinvastoin.



Jotkut sanoo, että 2v on pahin ikäero. Toiset, että 1v, joidenkin mielestä 5v. Tämäkin on kovasti riippuvainen juuri lapsen luonteesta. Jotkut on mustasukkaisia, jotkut ei, joillakin se riippuu iästä, joillakin ei.



Ja se on fakta, että jokaisen lapsen kanssa oleminen helpottaa siinä 3v tienoilla, koska lapsi alkaa ymmärtämään asioista enemmän ja juttuja pystyy selittämään ja perustelemaan. Siis jo vähän isompiakin asioita. Ja mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän kasvaa myös ymmärrys ja oleminen lapsen kanssa helpottaa. Siinä mielessä isompi (yli 3v) ikäero voisi olla hyväkin.





Meillä on kokemusta vain 2v ikäerosta, ja pian syntyy kolmaskin lapsi 2v ikäerolla. Meillä esikoinen on ollut helppo ja herkkä lapsi, ei ollut mustasukkainen vaan vaali hellyydellä pikkusiskoa. Pikkusisko on vauhdikkaampi, muttei ainakaan vaikuta luonteeltaan mustasukkaiselta, mutta sitähän ei koskaan tiedä. Vaikka rakastaa pikkuvauvoja, on eri asia saada sellainen kotiin jakamaan kaikkien huomion pysyvästi.





Toivottavasti saat hyviä vinkkejä kuitenkin eri-ikäisten lasten vanhemmilta. Kyllä niistä jotain haisua kuitenkin saa, että millaista elämää vietetään erilaisissa perheissä. Meillä on mennyt oikein kivasti tällä ikäerolla, toivottavasti menee nyt jatkossakin :)





Mukavaa talvea!





Mikaela ja tytöt 2/04, 2/06 ja LA 2/08