Miehelle syntyy lapsi..

ystävälläni ja hänen velipuolellaan on vain pari kuukautta ikäeroa. Eli kysymys on tällä hetkellä aikuisista ihmisistä.



Ystäväni äiti on kyllä suurisydämisin ihminen jonka tiedän, tuon ystäväni velipuoli on asunut suuren osan elämästään ystäväni kanssa samassa kodissa, VAIKKA ystäväni vanhemmat erosivat aikanaan, en tiedä oliko se tuon sivusuhteen myötä vai myöhemmin.



Tuon velipuolen äiti oli aika onneton tapaus, alkoholisti, ja kuoli aika nuorena viinaan (siis kyseinen poika oli silloin kouluikäinen).



Mä en sen tarkemmin tiedän tuon perheen sisäisistä jännitteistä, millaista se yhteiselämä on loppujen lopuksi ollut, mutta yhteensä 5 täyspäistä lasta tuosta perheestä lopulta kasvoi, ja perheen äiti on mahtavimpia tyyppejä joita tiedän.

ja tukekoon elatusmaksulla lastaan. ja nähköön lasta joskus. tuo lapsi tarvitsee isääkin, samoinkuin sinun lapsesi

tuo on katkeran ihmisen toimintatapa- ei ole anteeksiantoa ja sitä myöten jäät iäksi kiinni tuohon asiaan. Ja kostamiseen. Ilman anteeksiantoa- oli sitten edessä ero tai ei, elät itse vihassa ja valheessa.. Ja se vahingoittaa eniten itseäsi. Ja tiedän kyllä miehiä jotka ovat tehneet syrjähypyn, ja rakastavat silti vaimoa. Syrjähyppyä ei useinkaan tehdä rakkauden puutteessa vaan jonkun omassa itsessä olevan ongelman takia. ja niitä ongelmia, erilaisia on kyllä suurella osalla ihmisistä.

jutuista ne syyt. Eivät tietenkään oikeuta tekoja, mutta aika tyhmää on jäädä tivaamaan syytä. Ehkä sellaista ei edes ole. Muuta kuin siinä hetkessä halu toista kohtaan.

Vika ei ole sinun, niin vain joskus käy.



Miehesi on ilmeisesti vähän kuin lapsi, ei kykenevä huolehtimaan vastuulleen lasketuista ihmisistä ja velvollisuuksista täysipainoisesti.



Tämä toinen nainen on hänen kohdalleen osunut toinen lapsiaikuinen, jonka elämänymmärrys on sillä tasolla, että hän on itsensä tuohon tilaan saattanut.



Anteeksi voi yrittää antaa molemmille. Heidän päänsä sisällä ja sieluissaan ei kertakaikkiaan ole ollut rahkeita enempään, se ei ole siis sinun vikasi.



Epäreilu tuo tilanne toki on, mutta sitähän ei auta jäädä itkemään. Kuten jo sanottukin edellä jossain, älä tee hätiköityjä päätöksiä, mieti tarkkaan mitä haluat.



Jos haluat antaa miehellesi tilaisuuden, tee se puhtain sieluin, äläkä haudo katkeruutta ja kostoa. Jos et voi enää kunnioittaa häntä miehenä, hyväksy se ja anna anteeksi hänen vajavaisuutensa.



Jos haluat erota hänestä, tee se. Maailmassa on sattunut pahempaakin. Lapsesi selviävät kyllä, kun olet viisas.



Sinä olet nyt saanut harteillesi tuon naisen lapsineen, sinä kannat heistä jopa suuremman vastuun kuin onneton miehesi. Sinä voit vaikuttaa paljon siihen, miten tuon lapsen elämä lähtee etenemään. Tämä siis, jos jatkat miehesi kanssa. Koita antaa anteeksi lapsen äidille, ja muista lapsen viattomuus. Kärsi oma tuskasi, mutta älä anna sen tuhota mitään. Älä silti muutu kynnysmatoksikaan, älä anna kohdella itseäsi miten vain.



Sinun pitää nyt olla vahva ja suuri, jotta nuo onnettomat lapsiaikuiset saisivat sotkunsa selviksi ja saatte kukin tehtyä hyvin lapsillenne.



Voimia sinulle!

Vierailija:

Jos tuo olisi meidän tilanteemme, niin tuskin miestä jättäisin. Kolmen lapsen yksinhuoltajalla on rankkaa, taloudellisesti ja muutenkin.

Miehen antaisin tehdä moraalisesti oikein uutta lapsukaistaan kohtaan.

Itse hoitaisin omat lapset ja tilanteen esimerkillisesti ja sitten kun sellainen hetki löytyy, antaisin miehen hoidella lapsia, ja menisin oman salarakkaani kainaloon lämmittelemään! Sellainen täytyisi siis hommata!

En usko, että mies, joka tekee noin, rakastaa vaimoaan. Ja koska tuollaisen tempun teki, ansaitsee sen, että on siitä lähin pelkkä " meal ticket" vaimolleen!

myös tosi julmaa sälyttää vahvan osuus ap;lle. Että kanna sinä harteillasi koko maailma lastesi lisäksi, muut ei siihen kykene. Eihän ap;lla välttämättä ole osaa ei arpaa sen lapsen elämään. Miehellä on ihan omat aivot ja oma vastuu. Ja ap;kin on vain ihminen, hänellä on tunteensa ja rajalliset voimat. Hyvistä ajatuksista huolimatta kirjoituksesi on syyllistävä ja epäreilu ap;tä kohtaan. Kyllä hänen elämällään varmasti on muitakin merkityksiä kuin kantaa harteillaan lastensa ja miehensä lisäksi se nainen ja hänen lapsensa???



Mistä voit edes tietää millainen nainen- aliarvioit pahasti ihmisten vaikkakin " lapsiaikuisten " oman tahdon, voiman, pyrkimykset. Ei se noin mene.

Niinkuin tuolla joku kirjoitti lapsesta jonka äiti oli kuollut ja kasvoi siksi äitipuolen perheessä- minäkin tekisin niin tuossa tilanteessa ja olen hyvin suurisydäminen ihminen, mutta ap;n tilanne on paljonkin erilainen. Ei hänen kuulu ottaa vastuuta ei miehestä eikä siitä naisesta. Lapsesta siinä tapauksessa että hänen miehensä haluaa olla sen kanssa tekemisissä.

Jaksamista ja ISO hali ap:lle!

Itse heitin miehen vastikään pihalle pettämisen takia. Vauva oli vasta 5kk ja lapsia yhteensä kolme. Oikeasti pelkäsin tosissani miten selviän niin monen pienen kanssa yksin. Mutta kun se mies lähti talosta, niin eipä oikeestaan kovin montaa iltaa tuntunu edes pahalta. Huomasin yllättävän pian, että näin on todella hyvä olla.



Ja mun ystävät neuvoi, että mä saan paremman. Ja vaikka mä niille vikisinkin, että en ikinä saa ketään, saati parempaa, niin... kuitenkin nyt niin onnellinen yhden miehen kanssa ja pakko myöntää, että niiiiin paljon parempi on. Se sietää sen, että mulla on edellisestä suhteesta epäluottamusta ja oikeasti tuntuu silti, että tähän voin luottaa jotenkin niin täysillä, vaikka edellinen oli läpeensä ääliö.



Mun neuvo on se, että ÄLÄ jää siihen suhteeseen. Mä heitin miehen ulos ihan jo tyttärieni takia. Etteivät saa kotoa mallia, että tuollaista sulatetaan ja hankkivat vielä yhtä tyhmän aviomiehen itsekin. Kunnioitat itseäsi enemmän, kun lähdet. Jos jäät, palaat aina siihen tilanteeseen ja itsetunnossasi on iso kolaus.



Itse kerroin kaikille syyn eroon. (Mies toitotti muuta syytä.) Sain kaikkien sympatiat eikä todellakaan tarvinnut hävetä. Kaikki on ollu jotenkin niin ihania mua kohtaan. Erosta selviää nopeammin kun on petetty. Luin jostain tutkimuksesta, että pettäjä kärsii pidempään, koska ei pysty käsittelemään eroa sen takia, että muut ei sulata sen pettämistä. Ja kyllä se ihan totta on.



Ja kyllä ap:n miehelle on ihan oikein, kun joutuu maksamaan kaikenkaikkiaan neljän eri lapsen elarit kahdelle eri naiselle. :D Siinähän miettii sitten, kuka hänet enää huolii, kun palkka menee edellisiin muksuihin.

jotain minkä kanssa voi elää. Ap-olen niin pahoillani sun puolesta. Mies on ollut ihan paska sua kohtaan, mutta kyllä tuo perheelliselle pennun vässäminen on kyllä kanssa niiiiiin halpamaista- ei voi puolestella millään. Ap;n lapsia kohtaan esimerkiksi nainen tekee tosi törkeen tempun. Kuin myös omaansa kohtaan.

Vierailija:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa?

Meillä kolme alle kouluikäistä lasta.

Nyt mies kertoi että ihastui puolisen vuotta sitten työkaveriinsa, olivat muutaman kerran sängyssä silloin ja mies lopetti suhteen. Ei halunnut jatkaa, koska oli tajunnut että olemme hänelle tärkeämpiä kuin tämä ihastus.

Kun mies lopetti suhteen, kertoi tämä nainen olevansa raskaana ja alkoi pyytää miestä jatkamaan hänen ja tulevan vauvan kanssa. Mies sanoi, ettei aluksi uskonut, että nainen tosiaan on raskaana, epäili että se oli vain " veto" sen eteen ettei suhde loppuisi.

No nyt nainen on selkeästi raskaana, vatsa kasvaa.

Vauva syntyy maaliskuussa.

Nainen haluaisi, että mieheni olisi yhteydessä lapseen.

Tämä on kamalaa.. Itkettää niin etten kunnolla näe tätä ruutua.

Mites meidän perhe? Miten lapset kun heille tulee sisarus? Pitääkö minun oikeasti ottaa tänne meille kylään säännöllisesti lapsi, joka on mieheni syrjähypyn tulos?

Miten voisin ikinä pitää lapsesta? (tiedän kyllä ettei lapsi ole syyllinen aikuisten mokailuun)

Vai heitänkö miehen pellolle? Menkööt leikkimään uutta kotileikkiä sen toisen naisen kanssa!

Mitä teen?

Onpas tähän tullut viestejä!

Kiitos kaikille vastanneille, meni todella pitkä tovi tässä lueskella.

Kiitos teidän tuesta ja kaikista neuvoista ja kehoituksista, vaikka montaa mieltä ollaan täällä oltukin =)



Ja erityiskiitokset teille, jotka laitoitte omia kokemuksianne vastaavista tilanteista. Oli todella ihanaa lukea niitä (vaikka onkin ikävää, että muutkin ovat joutuneet kokemaan tälläistä). Hienoa, että olette tästä kamalasta vastoikäymisestä selvinneet. toivottavasti minäkin joskus nousen tästä tunteiden suosta..



Niin, lähdin siskoni luokse perjantaina.

Siellä olin lasteni kanssa tähän päivään saakka, nyt tulin kotona käymään sen verran, että haen tavaroitani ja tärkeimpiä papereitani (laskut, ym).

Saimme onneksi majoittautua siskoni luo heidän vierashuoneeseensa. Ahdasta on, mutta tarvitsen tosiaan paikan jossa saan miettiä.

Lopullista päätöstä en ole tehnyt.

Mies tulee huomenna siskoni luo keskustelemaan minun kanssani (en halua puhua tästä kotona, vaan jossain muualla missä ei ole miehellä kotikenttäetua.. tarkoitan ettei pysty sanomaan että ajattele nyt tätä taloa, ajattele kaikkea tätä mitä meillä on..)

Kuitenkin minusta tuntuu, että täytyy ottaa pieni etäisyys tähän kaikkeen. Että varmaan kyselen asuntoa minulle ja lapsille.

Aluksi ainakin näin, siihen asti ehkä, että syntyvän lapsen isyys on selvitetty, ja että mies on saanut asiansa kuntoon tämän syrjähypyn kanssa. (tapaamiset, ym)

Ja sitten kun he ovat asiansa selvittäneet, katson haluanko siihen soppaan lusikkaani enää lyödä.

En siis aio sanella mihelle saako hän tavata uutta lasta ja kuinka usein. Tehköön mies valintansa ihan itse ja minä sitten katson kuinka paljon haluan enää mukana pyöriä, vai haluanko ollenkaan.

Korostan vielä, etten ole lopullisia päätöksiä tehnyt, vaikuttaa tähän vielä sekin mitä mies huomenna sanoo.



Nyt täytyy lopetella, että ehdin pakkailemaan..

Tarkoitus on ehtiä takas siskon luo ennen kuin mies tulee kotiin.



Tulen vielä lukaisemaan ennen kuin lähden =)



Ap

eikö miehen olisi helpompi muuttaa muualle ainakin hetkeksi kuin sinun ja kolmen alle kouluikäisen lapsen? Ainakin kysyisin mieheltä tätä vaihtoehtoa koska lapsille on tosi raskasta muuttaa kaiken tuon keskellä? Luulisi et mies suostuisi lasten etua ajatellen.

sinun ja lasten ei tarvitse olla selvittämässä miehen sotkuja, hän selvittäköön ja ottakoon vastuunsa itse.

Jos nyt jäisit hänen kanssaan, niin siitä tulisi teidän yhteinen sotkunne, ja sinä olisit siiinä myös kaulaa myöten. Mistä elatusmaksut otetaan, missä ja milloin mies tapaa lasta, ja kun se on vauva, varmaan äitiä siinä samalla väistämättä.

Jos mies ei lähde sovinnolla asunnostanne ja jätä sitä teille, niin minäkin sitten hankkisin oman asunnon, enkä jäisi tappelemaan ja kuluttamaan voimia siihen.

Sinun voimasi pitää nyt käyttää huolehtimaan itsestäsi ja lapsista ja teidän arjesta. Mies tehkööt omat kypsät tai kypsymättömät ratkaisunsa, voitte sitten katsoa onko mitään mahdollisuuksia enää johonkin yhteen palaamiseen, ja millä ehdoilla.

Luulisi, että lasten ainakin olisi parasta olla omassa kodissaan. Ainakin siihen asti, että löydät itsellesi ja lapsille jonkun kelvollisen asunnon...Mutta muuten ihan terve päätös, siis tuo väliajan otto.



Oletko muuten miettinyt jo niin pitkälle, että jos ero tulee (ja nyt väliajallakin), miten mies tapaa teidän yhteisiä lapsia. Voi olla miehellä hankalaa sumplia tapaamisia kahden eri äidin kanssa, jos kyseessä useampi pieni lapsi, jotka asuvat eri katon alla...Käykö sinulle esim. se, että lapsesi tapaavat isäänsä samaan aikaan, kun isä tapaa myös tätä lasten uutta sisaruspuolta? Entä miten aiot kertoa lapsille asiasta?



Voimia!

(kotiin, lapsiin jne.) niin kysy takaisin että ajattelitko itse hetkeäkään niitä asioita pannessasi sitä toista naista? Sinä olet tämän sopan keittänyt, ehkä sinun kannattaisi nyt vain kiltisti niellä minun päätökseni ja suuttumukseni. Kyllä sinun täytyy ymmärtää ettet pääse tästä kuin koira veräjästä ja kaikki olisi niinkuin ennenkin.

osaat olla viisas vaikeassa tilanteessa. Hatun nosto. erityisesti ihmettelen/ihastelen tuota tyyneyttä, että tehköön mies päätöksensä ja sinä sitten kerrot hänelle minkä verran sinä siiä kuviossa haluat olla osallisena. Tapahtuipa mitä tahansa, kuulostat ihmiseltä joka joka tapauksessa selviää.

Toivon sulle paljon onnea elämässä ja toivon, että saatte tilanteen selvitettyä siten, että erityisesti sinä ja lapsesi voitte jatkaa elämäänne hvyillä mielin ja ehjinä ihmisinä, olittepa sitten yhdessä koko perhe tai erossa.

Vierailija:

Onpas tähän tullut viestejä!

Kiitos kaikille vastanneille, meni todella pitkä tovi tässä lueskella.

Kiitos teidän tuesta ja kaikista neuvoista ja kehoituksista, vaikka montaa mieltä ollaan täällä oltukin =)

Ja erityiskiitokset teille, jotka laitoitte omia kokemuksianne vastaavista tilanteista. Oli todella ihanaa lukea niitä (vaikka onkin ikävää, että muutkin ovat joutuneet kokemaan tälläistä). Hienoa, että olette tästä kamalasta vastoikäymisestä selvinneet. toivottavasti minäkin joskus nousen tästä tunteiden suosta..

Niin, lähdin siskoni luokse perjantaina.

Siellä olin lasteni kanssa tähän päivään saakka, nyt tulin kotona käymään sen verran, että haen tavaroitani ja tärkeimpiä papereitani (laskut, ym).

Saimme onneksi majoittautua siskoni luo heidän vierashuoneeseensa. Ahdasta on, mutta tarvitsen tosiaan paikan jossa saan miettiä.

Lopullista päätöstä en ole tehnyt.

Mies tulee huomenna siskoni luo keskustelemaan minun kanssani (en halua puhua tästä kotona, vaan jossain muualla missä ei ole miehellä kotikenttäetua.. tarkoitan ettei pysty sanomaan että ajattele nyt tätä taloa, ajattele kaikkea tätä mitä meillä on..)

Kuitenkin minusta tuntuu, että täytyy ottaa pieni etäisyys tähän kaikkeen. Että varmaan kyselen asuntoa minulle ja lapsille.

Aluksi ainakin näin, siihen asti ehkä, että syntyvän lapsen isyys on selvitetty, ja että mies on saanut asiansa kuntoon tämän syrjähypyn kanssa. (tapaamiset, ym)

Ja sitten kun he ovat asiansa selvittäneet, katson haluanko siihen soppaan lusikkaani enää lyödä.

En siis aio sanella mihelle saako hän tavata uutta lasta ja kuinka usein. Tehköön mies valintansa ihan itse ja minä sitten katson kuinka paljon haluan enää mukana pyöriä, vai haluanko ollenkaan.

Korostan vielä, etten ole lopullisia päätöksiä tehnyt, vaikuttaa tähän vielä sekin mitä mies huomenna sanoo.

Nyt täytyy lopetella, että ehdin pakkailemaan..

Tarkoitus on ehtiä takas siskon luo ennen kuin mies tulee kotiin.

Tulen vielä lukaisemaan ennen kuin lähden =)

Ap

ottaisit miehen tietämättä tähän " rakastajattareen" yhteyttä. Ihan asiallisilla mielin, kysyäksesi mitä miehestä haluaa, millaisia miehen puheet on olleet teidän perheestä, onko luvannut jotain, jne. Kertoisit omasta tilanteestanne, perheestänne jne. ja miettisitte ihan vakavasti mikä on sekä teidän lasten, että syntyvän lapsen kannalta paras ratkaisu.



Samalla saattaisit kuulla miehestäsi asioita, jotka ehkä selkeyttäisivät päätöstäsi.

Et edes yritä omaksua tätä tulevaa lasta osaksi elämäänne. Voi olla, ettei lapsi tulee koskaan teille tai sitten ajan mittaan pystyt ottamaan lapsenkin vastaan silloin tällöin. Älä nyt kuitenkaan vaadi sitä itseltäsi vaan keskityt lapsiisi ja itseesi. Mietit, mitä haluat elämältä ja suljet tämän toisen naisen lapsineen siitä kuviosta kokonaan pois. Jos haluat olla miehesi kanssa, menette terapiaan tmv. ja hoidatte suhteenne näiltä raunioilta kuntoon. Joskus aikanaan sitten voitte miettiä, mitä tämän nuorimman lapsen kanssa tehdään eli riittääkö voimasi päästää hänet elämäänne vai ei. Ole itsekäs ja mieti omien lapsiesi etua.