Ero miehestä ja muutto YKSIÖÖN!

Vain peruskalustus ja rarkkaimmat lelut mukaan ja muut jonnekkin varastoon tai jätä miehen asuntoon ja sovit, että haet kun löytyy isompi koti.

Eli ei kahta liikkuvaa lasta... Silloin mahduttiin ihan hyvin.

Juu miehelle sanoin että otamme mukaan vain kaikkein pakollisimman, mutta tuleehan tota tavaraa kun on kolme ihmistä asumassa..



ap

Edelleenkin mahdutaan...



4

Tuliko niin suuri, että on ihan pakko erota? Eikö siitä voi päästä yli ja jatkaa kuitenkin yhdessä? Kaikkea hyvää ja voimia jokatapauksessa.

No tilanne ei kuitenkaan parantunut ja yhtenä viikonlopun iltana jäi ryyppäämään ystäviensä luokse vaikka sanoi olevansa selvä ja tulevansa pian kotiin. Pidimme sitten pienen palaverin ja tein selväksi että nyt on valittava joko perhe tai ystävät/alkoholi. Kysyin että kumpi on tärkeämpi, mutta ei osannut vastata. Jos perustetaan perhe, niin silloin se perhe on etusijalla aina, eikä enää voi elää kuten silloin joskus. Tämä nyt on aivan hukassa mieheltäni.



Annan nyt tilaa ja miettimisaikaa. Jos henkisesti on 18v. tasolla niin aikuiseksi hän ei kasva jos minä olen täällä " äitinä" .



ap

Eikö tuo vastoinkäyminen olisi kuitenkin sellainen, että voisit rauhassa etsiä sitä uutta kämppää eikä sinun tarvitsisi ottaa ensimmäistä yksiötä joka vastaan tulee?

ollaan aina tavallisesti tällaisissa tapauksissa neuvomassa, että ota heti ero siitä miehestä, ei se mikskään muutu, miksi kiusaat itseäsi, ota itseäsi niskasta kiinni jne. Ja sitten kun joku tekee ihan aiheellisesti elämässään ap:n tapaisen ratkaisun, ollaan huutamassa, että et ole aikuinen, tyhmä päätös, ettekö voi keskustella jne. Koittakaa nyt päättää arvon av-mammat.



Minä olen sitä mieltä, että yksiö riittää ainakin alkuun ihan hyvin. Myöhemmin voi sitten katsella rauhassa isompaa asuntoa.

En voi elää edes sellaisen ajatuksen kanssa että minä olen lasten kanssa saman arvoinen kuin hänen häntäheikki kaverinsa. Ei tule kuuloonkaan. Jos meitä ei täällä rakasteta enempää, niin sitten meidän on ihan hyvä heti lähteä ja alkaa elää kolmestaan rakkaudentäyteistä ja rauhallista elämää. Eikä muuten ole toi ukkokaan pistänyt lainkaan hanttiin muutossa. Lapsia sanoo tulevan ikävä, mutta minusta ei ole sanonut halaistua sanaa. Eikä ole pyytänyt anteeksi, ei yrittänytkään korjata sanomisiaan. Että taitaa olla vaan tyytyväinen kun muutetaan..



ap

Ajatus muutosta on varmasti muhinut ap:n päässä jo pitkään. Sitten kun päätös on lopullisesti tullut, ymmärrän hyvin, että haluaa lähetä nyt ja heti eikä jäädä vatvomaan asiaa vielä edes takaisin. Joskus asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi, jos ei tee rajuja ja nopeitakin päätöksiä.



Voihan olla, että kun mies saa tilaa heti itselleen, perheen tilanne paraneekin pikkuhiljaa.



Kokemusta yksiöstä kahden pienen lapsen kanssa ei ole, joten siihen en osaa sanoa mitään, mutta toivotan vain parhainta onnea matkaan ap:lle, lapsille ja miehelle.

Miksi et potkaise äijää ulos ja jää asumaan kotiisi?

Ratkaisusi on oikea.

Eikö nyt kannattaisi ajatella niiden lasten etua ja tehdä muutosta mahdollisimman helppo HEILLE?



Sinä voit jo tehdä miehelle selväksi, että olet lähdössä heti kun kämppä löytyy ja sillä aikaa hän voisi vaikka asua niillä kavereillaan tms.

Että en usko että päätökseni on mikään ihan hullu.



ap

ystävä hyvä. Oletko varma, ettet ylireagoi. Olet ehkä yksin lasten kanssa ja hautonut asiaa itseksesi ja tullut tuohon johtopäätökseen? Toyttahan tuo on että miehesi käyttäytyy kuin vastuuttomasti. Mutta tieedätkö, että elämässä tulee yhtä ja toista vastaan. Ole sinä aikuinen. asiat voi hoitaa myös asiallisesti ja rauhallisesti. Jos mies on sitä mieltä, että kaverit on tärkämpiä, niin sillehän ei sitten voi mitään. Juttelisit kuitenkin että yhdetiset lapset yhteinen koti ja yhteinen suhde. millainen päätös nyt yhdessä tehdään. Ilman itkua ja tunnemyrskyä.

Jes, kynnysmatto jää sittenkin kotiin, hoitaa edelleen kaiken, saan jatkaa samaan malliin kuin ennenkin koska eihän se uskaltanutkaan lähteä.. Jep. Niinhän mä teenkin. Ei, me emme ole riidelleet, huutaneet, kiukuteet tai uhkailleet, vaan asiat on sovittu keskustelemalla. Hoitopäivistä, hakemisista, tuomisista, yökyläilyistä, harrastuksista ja ihan kaikesta. Jopa tavarat on jo jaettu. Ihan ilman mitään erimielisyyksi. Lapset tietää, mutta uutta asuntoa ei vielä olla yhdessä oltu katsomassa. Leluja kylläkin on katsottu mikä jää iskän luokse ja mikä lähtee sinne uuteen kotiin.



ap

Mikset sinä voi jäädä lasten kanssa nykyiseen kotiine ja mies muuttaa yksiöön?



Itse lähdin vastaavassa tilanteessa lasten kanssa ja olen nyt tyytyväinen elämääni.

Melkein kymmenen vuotta sinnittelin ja haudoin eroa päivittäin mutta kun olin vain kotiäiti ja minut oli pitkän hoitovapaan jälkeen sanottu irti niin uskallus lähteä ilman tuloja oli tosi korkea.



Mies käytti tilannetta häikäilemättä hyväkseen. Ei kuuna päivänä kuvitellut, että voisin lähteä.



No nyt yhteishuoltajuus ja välit ex-puolisoon asialliset.

Harmittaa, että annoin tuhota niin monta vuotta elämästäni.



Tsemppiä Sinulle ap! Älä enää jää miettimään vaan lähde, tee se nyt!

Ainahan voitte palata miehesi kanssa takaisin yhteen jos siltä tuntuu.

miksi sä lähdet johonkin pieneen koppiin lasten kanssa ja mies saa jäädä nykyiseen kämppään?

Asia on monimutkainen enkä halua sitä täällä kertoa, saattaisi joku tunnistaa. Mutta kuitenkin parempi ratkaisu tämä on kuin se että jäisin tähän loppuelämäkseni ja sitten 80- vuotiaana keinutuolissa voivottelen miksen tehnyt sitä ja tota. Tai riitelen ton miehen kanssa niin kauan kunnes meidät viedään vanhainkotiin emmekä enää tunnista toisiamme..

Sain taas lisää rohkeutta! Kyllä, minä tosiaan olen tekemässä tämän! Hieman kyllä pelottaa, mutta kyllä tämä tästä! Kun saan kannettua ensimmäisen muuttolaatikon asuntoon sisälle olen varmasti helpottunut!=)



ap