Ero miehestä ja muutto YKSIÖÖN!

-21-

Miksi et voisi lähteä rauhassa, etsiä ensin se kämpää ja sitten vasta muuttaa? Eihän sillä ole väliä mitä miehesi ajattelee sillä tiedät itse olevasi lähdössä heti kun ok kämppä kohdalle tulee. Luultavasti kuukaudessa jo sellaisen löytäisit.

omasta kokemuksesta voin sanoa, että aluksi sattuu, mutta muutaman viikon kuluttua huomaat, että olit oikeassa. voimia;)

Toivottavasti olet varautunut lasten psyykkisiin oireiluihin tulevaisuudessa.

Älkää arvostelko kun ette tunne tilannetta!



Ap, itse asuin hetken kahden lapsen kanssa yksiössä, mutta etsin nopeasti kaksion, koska oli hyvin ahdasta. Uhkasi myös käydä niin, että ex-mieheni olisi saanut kaikki huonekalumme, jollen olisi ottanut niitä itse ja yksiöönhän ei mahtunut mitään. Omalla kohdallani tilanne oli sellainen, että ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä itse.



Uskon, että noin voi pärjätä hetken, mutta kannattaa heti alkaa etsiä vähintään kaksiota.

En todellakaan ole sitä mieltä, että ap:n pitäisi vielä yrittää miehen kanssa, joka on henkisesti tuolla tasolla, eikä tosiaan osaa valita perheensä ja alkoholin/ystävien välillä, mutta ei tuo minustakaan kuulosta " YLLÄTTÄVÄLTÄ vastoinkäymiseltä, jolloin uusi asunto piti saada HETI" ...Mikä tuossa teidän tilanteessa on yllättävää? Mies muuttui lapselliseksi alkoholistiksi päivässä?



Jos olet eropäätökseen perusteellisen harkinnan ja asioiden arvottamisen jälkeen tullut, niin hatunnosto vaan sinulle! Olen aivan varma, ettei kukaan perheellinen tee eropäätöstä ihan heppoisesti ja kun se tehdään, se on varmasti pitkällä aikavälillä paras ratkaisu lastenkin hyvinvoinnin kannalta. Itsekin olen yhdestä narsistisesta, lapsen tasolla operoivasta kusipäästä eronnut lapsemme ollessa pieni, ja voin vannoa, että päätös oli oikea, ja perheemme tänä päivänä kaikin puolin onnellisempi kuin jos olisin vielä jatkanut ja katsonut sitä samaa paskaa pidempään.



Mutta mikä tuossa on sellaista yllättävää toimintaa miehen puolelta, että tilanne on saatava ratkaistua KÄYTÄNNÖSSÄKIN saman tien? Olethan voinut tehdä lopullisen eropäätöksen, ja asioista on voitu sopia loppuun asti, mutta miksi muuttaisit kodista ennen kuin uusi löytyy? Tuossa ei kyllä ajatella lapsia ollenkaan! Miksi muutat pienten lasten kanssa yhtenään paikasta toiseen? Ero isästä ja muutto uuteen kotiin on muutenkin iso ja rasittava asia lapsille, eikö jokainen järkevä aikuinen ajattelisi lapsiaan sen verran, että ei sitten muuteta pienen ajan sisällä tuhanteen uuteen kotiin?!?

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi pettäminen tai väkivaltatai jokin muu sellainen asia, jonka kanssa ei henkisesti voisi asua saman katon alla edes sitä aikaa, että kunnollinen seuraava asunto lähtijälle ja lapsille löytyy, mutta tämä kuulostaa kyllä aika lapselliselta päätökseltä.



Ap:lla on om draivi, " nyt minä sen teen!" -asenne päällä, ja hän sen tähden hoitaa asian kauhella kiihkolla ja aikataululla, mielestäni miettimättä asioita kunnolla. Mitä sinä pelkäät? Että et pysykään eropäätöksessäsi, jos et lähde saman tien?

Miksi et olisi voinut miehen kanssa sopia erosta kun päätös varmistui ja alkaa saman tien etsiä sitä kunnollista ja pysyvää uutta kotia itsellesi ja lapsille...Ja muuttaa sitten kun se löytyy?



Entä, jos kerran ette voi enää kertakaikkiaan asua saman katon alla hetkeäkään ja kaikesta kuitenkin sovittiin riitelemättä ja huutamatta yhteistyössä, eikö mies olisi voinut muuttaa siksi aikaa muualle, väliaikaiseen vuokrakämppään tai vaikka sukulaisille/kavereille, että uusi asunto teille löytyy?



Eropäätöstä en kritisoi mitenkään, mutta mielestäni tuo muuttopäätös on tehty pelkässä tunteenpalossa, eikä siinä olla ajateltu lapsia lainkaan. Et sinä ap, eikä miehesi. Kyllä lapsille olisi ollut kaikkein parasta, jos kerran ero konkretisoituu, päästä sitten muuttamaan ja sopeutumaan suoraan siihen uuteen omaan kotiin, ei johonkin väliaikakämppään, johon omista tavaroistakin viedään vain välttämättömin.

Ja jos on remontoitu, niin ei mitään hätää, ihan OK:lta kuulostaa tähän hätään. Olen itse eronnut ja se tunne, kun sai olla ihan vaan rauhassa kotona, ilman joka päiväistä itkua ja hammasten kiristystä - se oli ihana. Nyt kolmen vuoden päästä olen uudessa suhteessa, eikä paremmin olisi voinut käydä.

parempi yksin yksin kuin yhdessä yksin.

ja lapsesi ovat vielä niin pieniä, että tottuvat eroon paremmin nyt kuin muutaman vuoden päästä.

voimia!

Muuta ihmeessä pois keskenkasvuisen miehen luota, mutta etsi ensin kunnollinen asunto ja muuta vasta sitten.

Tiedän tasan mitä tarkoitat. Eron syy on hyvä. Itse olen eronnut samanlaisesta miehestä. Ja tuo ero oli PARAS mitä minulle tapahtui. Tapasin sen herra OIKEAN ja hänen kanssa on perhe nyt. Ex on edelleen samanlainen kuspää, alkoholisti ja pentu. Ja ikää hällä on n.30v. Joten pidä pääsi ja tsemppiä! Kyllä se siitä :)

kanssa, ei voi käsittää miten raskasta sellainen elämä on. Jonkun silmissä ratkaisu voi vaikuttaa hätiköidyltä, mutta moensti se on juuri pieni asia (kaiken muun keskellä) joka sitten saa padot murtumaan.

Tsemppiä ap!

kaupungin vuokra-asuntoa, saisit tuossa tilanteessa varmasti suhteellisen nopeasti vähän teille sopivamman asunnon. jos noin hoppu on lähteä että voi mennä jopa yksiöön niin kai silloin kelpaa jopa kaupungin vuokra-asunto?

Silti haluan sanoa, että jos asunto ei ole miehesi yksin niin sinuna en siitä helpolla luopuisi. Muuttaisin ehkä väliaikaisesti, mutta alkaisin heti vaatia omaa osuuttani siitä (jos tosiaan asunto on puoliksi sinun).



Älä tee sama virhettä kun kaverini, joka lähti ja jätti asunnon entiselle avokilleen kokonaan. Kaverini oli maksanut lainoja 7 vuoden ajan ja lahjoitti miehelle kaiken kun halusi vaan äkkiä eroon. Nyt katuu myöhemmin kun sai kuulla miehen myyneen asunnon kovaan hintaan.

Meidän kakkosasunto on yksiö ja mahdutaan siellä neljästäänkin oikein hyvin olemaan! Ratkaisut pitää miettiä järkeviksi, niin ei ole edes ahdasta.

lapsiakin ja mahdollista yhteishuoltajuutta. Kuule miettippä vähän haluatko todella jäädä ihan yksin lasten kanssa. Etpä helposti löydä uutta miestäkään jos sulla on lapset koko ajan.

Kyllähän lapset AINA kärsii erosta.

Vierailija:

Älä tee sama virhettä kun kaverini, joka lähti ja jätti asunnon entiselle avokilleen kokonaan. Kaverini oli maksanut lainoja 7 vuoden ajan ja lahjoitti miehelle kaiken kun halusi vaan äkkiä eroon. Nyt katuu myöhemmin kun sai kuulla miehen myyneen asunnon kovaan hintaan.

Vierailija:

lapsiakin ja mahdollista yhteishuoltajuutta. Kuule miettippä vähän haluatko todella jäädä ihan yksin lasten kanssa. Etpä helposti löydä uutta miestäkään jos sulla on lapset koko ajan.

Kun mies ei edes osaa kysyttäessä SANOA, onko hänelle tärkeämpi perhe vai viina!

Ei tästä miehestä ole mitään hyötyä lapsille eikä kasvatukselle eikä perheen arjelle. Luulen, että ap pääsee siellä yksiössäkin helpommalla kuin tämmöisen miehen kanssa. Ja lapset myös.

Vierailija:

lapsiakin ja mahdollista yhteishuoltajuutta. Kuule miettippä vähän haluatko todella jäädä ihan yksin lasten kanssa. Etpä helposti löydä uutta miestäkään jos sulla on lapset koko ajan.

Jos sun miehes on noin lapsellinen, mistä luulet löytäväsi uuden joka ottaa sut ja toisen lapset omakseen riemusta kiljuen jos sulla ei ole edes vapaata olla sen miehen kanssa? Mietippä sitä

Täällä on miehesi leimattu nopeasti alkoholistiksi, mutta onko se niin ?



Olet varmasti väsynyt, ja kokenut jääneesi yksin vastuuseen.



Muutatte nyt erillenne. Haluatko antaa mahdollisuuden yhteen palaamiseen ?



Teiltä on keskinäinen luottamus ja arvostus hävinnyt, onko niitä mahdollista elvyttää ?



Mistä asioista olet voinut miestäsi kiittää ja arvostaa ? Entä hän Sinua.



Kun lapset ovat noin pieniä, häviää helposti " metsä puilta" väsymyksen rahanpuutteen ja työnjakoriitojen myötä.



Mieskin on saattanut mennä lukkoon ja surra, mutta on avuton ja keinoton. Varmasti loukkaantunutkin siitä, ettei hänen panokselleen anneta mitään arvoa.



Ottakaa ihmeessä aikalisä. Kaikki ei ole mustaa tai valkoista, elämässä on paljon harmaan sävyjä. Antakaa toisillenne anteeksi !