Ärsyttääkö teitä jos sanotaan että " nauttikaa nyt kun vauva on pieni" ?

Voi tulla puklurätistä päin näköä.

Kuulin juuri eilen tuon ja olen miettinyt sitä tänäänkin. Muistan kuinka minulle sanottiin noin myös silloin kun sain edellisen lapseni. Minusta se on hienosti sanottu ja ihan oikeen. Silloinhan vauva-ajasta pitää nauttia kun se on! Jos taas ei pysty lapsestaan nauttimaan on tietenkin Jotain sellaista joka täytyy hoitaa. Masennus tms.

En osannut muutenkaan relata ja rauhoittua elämään vain sitä päivää vauvan kanssa, vaikka olinkin ikionnellinen lapsestani. En vain siinä elämänmuutoksessa tajunnut, että yhden kanssa voi oikeasti olla myös helppoa, kun jättää turhan hösötyksen pois. Nyt meillä on 3 lasta, toisella kerralla tuli kaksoset pienellä ikäerolla eikä kukaan ole tullut sanomaan, että voi nauttikaahan nyt. Eivät ehkä uskalla. Lähinnä ihmettelevät menoa ja muutaman tunnin vierailun jälkeen meillä kyläilevät tekevät jo helpottuneena lähtöä.



Anoppi on ainoa, joka on joskus vihjaissut, että voi kun se pikkulapsiaika menee niin nopeasti ja tulemme näitä vuosia vielä haikeina muistelemaan. Hänellä tosin 2 lasta isolla ikäerolla, joten ei ehkä sama tilanne kuin meillä.

Vierailija:

toisella kerralla tuli kaksoset pienellä ikäerolla eikä kukaan ole tullut sanomaan, että voi nauttikaahan nyt.

Kyllä tuo lause todellakin perustuu faktoihin. Vauvat yleensä ovat helppoja, ihania hymyileviä palleroita. Odotas kun lapsesi tulee kouluikään, niin johan on vaikka mitä murhetta.

Taapero taas nukkuu melko hyvin yöt, mutta vipeltäminen ja uhma asettavat omat haasteensa.



Jokaisessa ajassa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Nyt kun lapset on isomia, niin oikeesti ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan. Vanhin on murrosiässä ja nuorinkin jo tokaluokkalainen. Lapset etääntyy kokoajan meistä. Niin sen kuuluu mennä, mutta kyllä sitä välillä tiettyä haikeutta tunteen sen takia.

ekan kesän aikana että kyllä se nyt helppoa on, mutta katotaan sitten ensi kesänä... (oltiin paljon veneilemässä, käytännössä asuttiin purkkarissa koko kesä). Otti niiiin paljon päähän. Seuraavana kesänä tajusin mitä ne tarkotti :) Ja hoen tuota samaa jokaiselle jolla on vauva mukana esim ensi kesänä, pistetään ärsytys kiertoon.

Vauva-aika on raskasta, vaikka myöskin hyvin arvokasta. Silloin sitä on väsyneimmillään ja on oikeus se myös näyttää ja tunnustaa.

uttinut, olin aivan uuvuksissa, huonovointinen itsekin ja semmoisessa pakokauhutilassa että koska taas pitää lähteä lääkäriin jne.



Oli tietysti myös ilon hetket, mutta ei ollut voimia kovinkaan plajon nauttia. Ja itseni kuntoon saamiseen meni monta vuotta.

meillä vasta 1 tuollainen ja tekisi mieli vetää turpaan jokaista joka kyselee sen kakkosen perään. Tehkää itse lapsia jos kiinnostaa, XXXXX.

Vierailija:

Vauva-aika on raskasta, vaikka myöskin hyvin arvokasta. Silloin sitä on väsyneimmillään ja on oikeus se myös näyttää ja tunnustaa.

Mutta annas olla jos lapsi on vanhempi, vaikkapa vaikeassa teini-iässä. Se on vaan kestettävä, koska se kuuluu ikään. Ja moni ei oikeesti ymmärrä miten kuluttavaa ja on myös vanhemmille, jos kerrot miten teidän murkulla menee, niin saat vaan naureskelua osaksesi, ja kommentin " murrosikä nyt on tollasta" .

Pienet lapset on niin helppoja.

Vauva-aika oli kamalaa. Olin niin väsynyt, että ihmettelen kuinka selvisin. Nyt on toinen tulossa ja olisin erittäin iloinen jos sen saisi 1-vuotiaana.



Nämä hehkuttajat ovat varmaan " helppojen" vauvojen vanhempia, joilla lapsi herää max kerran yössä.

Minä ymmärrän kyllä, mitä tuolla " nauttikaa nyt" -komennolla meinataan. Uskon, että oma asenne ratkaisee tosi paljon siinä, miten vauva-ajan väsymyksestä ja ongelmista selviää. Esikoisen kanssa mekin olimme tulla hulluiksi, mutta sen jälkeen olemme pikkuhiljaa ymmärtäneet, että tämä kaikki kuuluu vauva-aikaan, ja kuinka nopeasti tämä jälkeenpäin ajateltuna menee ohi todellakin!



Nyt olemme miehen kanssa ihan onnesta soikeina koko ajan, vaikka jo nyt on tullut esiin tämänkin vauvan vaativuus, kun ei nuku missään muualla kuin sylissä, seurustelee pitkiä aikoja ja syö todella pitkiä tissimaratoneja. Tiedämme, että näin se on mennyt ennenkin, ja vuoden päästä jo helpottaa. ;-)



Nyt haikeutta tähän aikaan tuo myös se, että tämä viides vauva on varmaankin kuopuksemme. Ap:n kysymykseen vielä, että ei tietenkään mistään voi pakottamalla nauttia, eli jos ei itse oivalla, niin ei kukaan muu voi käskeä nauttimaan.

nukkunut vuoden pienissä pätkissä. Mielisairaaksihan siinä on tulossa vaikka miten naurattaisi.

Siinä on haikeutta siitä, miten ne lapset kasvaa niin pian ja miten ihania, suloisia pieniä vauvoja ne ovat olleet. Monet ei osaa siihen hetkeen tarttua, odottavat vain vauvan kasvamista.

Itsellekin tuo vauvasta nauttiminen valaistui vasta kolmannen synnyttyä. Mut ei kaikki koe samalla lailla, tiedän monia, joiden mielestä vauva-aika on pahinta ja raskainta aikaa mitä voi kuvitella. Osa kans inhoaa sitä vauva-ajan sitovuutta, imetystä ym.

Tämä pieninkin on valvottanut jo vuoden, siis pieniä pätkiä nukuttu öisin, mut silti tunnen haikeutta siitä, että vauva-aika on pian ohi.

Mulla ainakin valvominen aiheuttaa kamalaa pahoinvointia, huimausta, oksentamista... On hirveän vaikeaa olla onnellinen kun olo on niin kamala - vaikka onnellinen onkin. Nyt meillä onneksi nukutaan öisin :)

ihme neuroottisuutta silloin.