Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettakaa lapsillenne pöytätavat!
21.01.2008 |
Kamalaa kuunneltavaa kun nirsoilevat ruuan kanssa, ottavat leluja ruokapöytään, juoksevat edes-takaisin ruokaillessa yms. Ei meillä tulisi mieleenkään että lapsi 5-v joka ruokailun yhteydessä sanoisi " Yök mä en tykkää!" . Toki kaikilla on jotkut ruokalajit joista ei välitä, mutta kyllä niitäkin vaan on hyvä maistaa.
Meillä naapurissa tytöllä 2-v on joka ruokailun yhteydessä kirja pöydässä. Ei kuulema muuten suostu syömään mitään. No ei varmaan jos on siihen oppinut. Tuskin 2-v kuitenkaan kirjaa vaatisi, jos ei olisi siihen opetettu.
Kommentit (19)
varsinkin kaikkea sellaista mikä on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsella on kirja ruokapöydässä? Nyt ymmärrän mitä ne pk:n vanhempainillassa tarkoitti, kun sanoivat että lapsilla on aika huonot pöytä- ja käytöstavat. Kyllä minä sanon, että 2-v ymmärtää sen jos sanotaan että kirjaa ei oteta ruokapöytään. Ei välttämättä hyväksy, mutta ymmärtää. Eikä hän sitä kirjaa kovin montaa kertaa viitsi huutaa, jos toteaa sen turhaksi.
siellä lapset pitää kirjoja pöydissä joka ikinen päivä!
Se pitää heidät paikoillaan kuulemma kunnes viimeinenkin on syönyt ja hoitajia vapautuu pöydästä viemään pesuille ja seuraavaan aktiviteettiin.
Fraasi tulee aina, ja " yäk" on kuin se näkymätön kysymysmerkki. Tästä huolimatta syö hyvin monenlaisia ruokia ja aivan kaikkea ainakin maistaa. Tapanani on myös laittaa hyvin monenlaisia ruokia, myös sellaisia, joista lapset eivät perinteisesti pidä: sieniä, kokolihaa ja riistaa, äyriäisiä sisältäviä ruokia.
Yritämme kitkeä tuota " yäkkiä" , ehkä se on vain tapa, tai sitten lapsen luontaista ennakkoluuloisuutta. Oli miten oli, yritämme siis koulia sitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta, samaa ruokaa ovat aina syöneet ja silti keskimmäinen sanoo usein, ettei pidä ruuasta. Esikoiselle ja kuopukselle kyllä maistuu. Leluja ei meillä kyllä pöytään tuoda.
Nirsoilu ja pöytätavat ovat eri asia. Nirsoilua sinänsä ei voi poistaa - mutta toki nirsoilijan täytyy silti noudattaa pöytätapoja eli maistaa ruokaa ja poistua pöydästä, jos ei syö.
Meillä on kaksi lasta: toinen syönyt koko ikänsä kaikkea ja toinen todellinen nirppanokka - epäluuloinen kaikkea ruokaa kohtaan.
Nirsoilu ei siis ole sama kuin huonot pöytävätavat - nirsoilun ilmaisemiseen sen sijaan voi ja pitää vaikuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt joskus sanoo ruuasta yäk. Kyllä sitä meilläkin silloin tällöin kuuluu. Mutta sellaista ruuan törkkimistä ja pyörittelyä yms. ei meillä kyllä katsota. Jos menee ruualla leikkimiseksi, niin otan ruuan pois. Sama juttu jos kieltäytyy edes maistamasta. Pöydässä pitää kyllä istua muiden kanssa, mutta sitten ilman lautasta. Ei lautasta tarvitse tyhjäksi syödä jos ei maistu, mutta perus käytöstavat on oltava!
AP
Joskus uppoo ihan kaikki ja joskun ei haluttas syödä kuin makaroonia.
Leluja ei saa tuoda meillekään pöytään ja kauniisti pitää pyytää jos jotain halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi opiia tykkäämään. En tykkää itsekään kaikesta. Mutta jos lapsi määrää mitä perheessä syödään, kannattaisi vanhempien vähän miettiä. Siinä tekee karhunpalveluksen vaan lapselleen. Toki joskus pitää ottaa lapsenkin toiveet huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään tarkoittanut että 2-vuotiaalla pitää olla perus käytöstavat, mutta kyllä mielestäni 2-vuotiaalle pitää niitä opettaa. Vai eikö teidän herrantertut oikeasti opi syömään ilman sitä rekka-autoa ruokapöydässä? Ja jos meidän 2-v rupeaa leikkimään ruualla, kyllä minä sen aika helposti otan häneltä pois.
Tädit sanoi että eihän 2v tarvitse enää ruokalappua. Sanoin, että meillä kotona käytetään ja nuristen nyt päiväkodissa käyttävät lappua 2 vuotiaallamme.
Kotona meillä ei juosta ruokapöydästä ruokien kanssa leipä tms, mutta vieraiden lapset juoksentelee edestakaisin. Paikat sotkeentuu kun rähmäsin käsin ja naamoin juostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko meillä tavallista fiksumpi kaksivuotias, mtta kyllä hän tietää ettei ruualla leikitä. Ehkäpä juuri siksi, että meillä on siihen opetettu jo alle kaksivuotiasta. Onhan se tietysti vähän hankalaa ruveta opettamaan vasta kaksivuotiaalle, kuinka pöydässä käyttäydytään. Siinä vaiheessahan se kirja on jo totuttu ottamaan pöytään.
mennessä kommentoi: " hyi tikku mitä ruokaa taas. Tää kala on ihan vetistä, eikä näitä porkkanoitakaan ole osattu keittää oikein. Mä en kestä kun tääl on aina kastikkeessa paakkuja ja salaattikin on jotain eilisiä jämiä. " mitä voi olettaa lapsista?
Jokainen tyylillään. Meillä on ihan ok, että aamupalapöydässä saa lukea. Yleensä lapsilla on aku ankat nenän edessä, mä luen hesaria. Muuten ei sitten pöydässä luetakaan. Ruuan kanssa juodaan maitoa tai vettä, mehua ei saa. Kaverin poika saa mehua ruuan kanssa, mutta ei mulle tulis mieleenkään ruveta sitä ihmettelemään sen kummemmin, se on heidän tapansa ja sillä siisti.
eikä meidän lapset saa ottaa leluja ruokapöytään. Heille onkin vähän vaikea perustella miksi Liisa saa.
Oma lapseni on vasta 1½ ja häneltäkin jo odotan jonkinlaista käytöstä pöydässä. Jos ei ruoka kelpaa, ts alkaa sylkemään tai sotkemaan niin lähtö tulee pöydästä saman tien. Saman ikäinen serkkunsa taas saa vastaavassa tilanteessa tilalle jotain parempaa syötävää, jos ei ensiksi tarjottu kelpaa. Niinpä serkkulapsi onkin todella valikoiva siinä mitä suostuu syömään, oma lapseni taas on hyvä syömään. Meillä jos ei ruoka kelpaa niin muuta ei tipu, kyllä seuraavalla aterialla sitten jo maistuu. Ja minä en myöskään ymmärrä mitään lelujen ja kirjojen tuomista pöytään, kyllä lapsen pitää oppia että ruokapöydässä ruokaillaan ja seurustellaan, leikkiminen tapahtuu ihan muualla.
Alue: Aihe vapaa
tuon ikäinen ei edes tajua miksi syödään. on se ehkä vähän lempeämpi keino kuin jättää asia lapsen vastuulle: jos nyt ei maistu, pois pöydästä!