Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää, kaikki menee elämässä pieleen :(
20.03.2014 |
Mä olen aina ollut positiivinen ihminen ja uskonut, että lopulta kaikki huonotkin ajat kääntyvät hyväksi. Viime aikoina on kuitenkin tullut skeidaa niskaan niin paljon, etten enää tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun minä ja puolisoni valmistuimme ja silloin toiveikkaasti odotettiin suuria tulevaisuudelta.
Saimme työt, ostimme unelmakodin. Appi sairastui vakavasti ja hetkeä myöhemmin siskoni. Asunnossa oli vesivahinko, jonka seurauksena meille tuli kallis kylpyhuoneremontti. Pikku hiljaa yksi ja toinenkin paikka kotona oli korjauksen tarpeessa ja rahat olivat jo todella vähissä. Viimeisena tuli viime viikolla keittiöön vesivahinko, jonka seurauksena koko lattia joudutaan purkamaan, kuivaamaan ja laittamaan uusi lattia. Ollaan yritetty lasta puolitoista vuotta mutta ei ole tärpännyt. Nyt on sekin tauolla, kun ei tällaiseen kaaokseen kannata lasta edes miettiä. Miehen työpaikalla on YT:t ja eilen ilmoitettiin sama tarina täällä tyopaikallanikin. Mä en jaksa enää.
Elämän ilot ovat kadonneet, rahat ovat loppu, unelmakoti on muuttunut painajaiseksi, talous on epävarmaa, rakkaiden sairaudet piinaa emmekä näköjään ole luonnon mielestä tarpeeksi hyviä vanhemmiksi.
Miten tässä voi jaksaa enää hymyilla tai uskoa huomiseen? Elämä on pelkää kurjuutta :(
Kommentit (68)
Luin joku aika sitten 3-vuotiaan tyttärensä menettäneen äidin blogia. Äiti pohti siinä, että voi kun olisikin vain jotain normaaleja ongelmia: rahahuolia, puolison pettämisiä ja työttömyyttä.. Jäi vain mun mieleen. Esim. rahahuolet on aina VAIN rahahuolia, pettämisistä pääsee yli jne.
Sulla on kuitenkin tilanteita, joissa voit tuntea onnea ja hyvää mieltä. Lapsensa menettäneen onnellisiakin hetkiä varjostaa aina ja ikuisesti se lapsen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:51"]
Jatkan vielä: kun tarpeeksi on kaikenlaista isoa inhottavaa sattunut, alkaa pienetkin asiat tuntua maailmanlopulta. Bussista myöhästyminen, töissä mokaaminen, kaikki. Tuntuu aivan sanoinkuvaamattoman pahalta, ihan kuin ei olisi kontrollia mihinkään, niinkuin ei varmaan olekaan. Paino tippuu, kun en jaksa edes syödä. Keittiö on kaaoksen vallassa eikä sinne huvita edes mennä. Mitään ei voi ostaa, edes vähän parempaa ruokaa, missään ei voi käydä, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole. Vielä vuosi sitten oli puskurina miltei kymppitonni. Nyt puskuritilillä on 800 euroa ja nekin menevät (eikä riitäkään) varmaan tähän uusimpaan katastrofiremonttiin.
[/quote]
Ap, sä olet masentunut.
Perheenjäsenen syöpäsairaus on pikkujuttu siihen verrattuna, että se tapahtuu itsellesi tai miehellesi.
Pakko kommentoida tuohon lapsen kuolemaan: eihän toisen suruja voi surra. Omat ovat aina suurimpia, vaikka ne suhteutettaisiin muiden suurempiin huoliin ja murheisiin. Ei kukaan voi ajatella, että noh, puoliso petti ja jätti, mutta onneksi lapsi, jota minulla ei ole koskaan ollutkaan ei kuollut.
Ei sellaisia suruja, joita ei ole, kannata surra.
Tätä et ehkä halua kuulla mutta sanon sen kuitenkin. Rukoile Jeesusta. Hän auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:57"]
Pakko kommentoida tuohon lapsen kuolemaan: eihän toisen suruja voi surra. Omat ovat aina suurimpia, vaikka ne suhteutettaisiin muiden suurempiin huoliin ja murheisiin. Ei kukaan voi ajatella, että noh, puoliso petti ja jätti, mutta onneksi lapsi, jota minulla ei ole koskaan ollutkaan ei kuollut.
Ei sellaisia suruja, joita ei ole, kannata surra.
[/quote]
Näin juuri. Aina löytyy joku, jolla on asiat huonommin. Miten se kuitenkaan omaa tilannetta muuttaisi tai oloa parantaisi?
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:57"]
Pakko kommentoida tuohon lapsen kuolemaan: eihän toisen suruja voi surra. Omat ovat aina suurimpia, vaikka ne suhteutettaisiin muiden suurempiin huoliin ja murheisiin. Ei kukaan voi ajatella, että noh, puoliso petti ja jätti, mutta onneksi lapsi, jota minulla ei ole koskaan ollutkaan ei kuollut.
Ei sellaisia suruja, joita ei ole, kannata surra.
[/quote]
Kyllä mulla ainakin omia nk. huolia pienentää se kun vertaan niitä ihan oikeisiin murheisiin joita joillain ihmisillä on. Ymmärrän sun pointin tosin.
Mulla on kuitenkin ympärillä ne kaikkein rakkaimmat. Voin koska vaan halata heitä jne. Kaikki muu on aivan toissijaista. Tää äiti kirjoitti myös, että sekin aika kun lapsi oli tosi sairas, oli loppujen lopuksi äärimmäisen onnellista aikaa. Ainakin silloin sai vielä olla sen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:57"]
Pakko kommentoida tuohon lapsen kuolemaan: eihän toisen suruja voi surra. Omat ovat aina suurimpia, vaikka ne suhteutettaisiin muiden suurempiin huoliin ja murheisiin. Ei kukaan voi ajatella, että noh, puoliso petti ja jätti, mutta onneksi lapsi, jota minulla ei ole koskaan ollutkaan ei kuollut.
Ei sellaisia suruja, joita ei ole, kannata surra.
[/quote]
Näin juuri. Aina löytyy joku, jolla on asiat huonommin. Miten se kuitenkaan omaa tilannetta muuttaisi tai oloa parantaisi?
[/quote]
Siitä oppii suhteellisuudentajua ja oma asenne nk. ongelmia kohtaan voi muuttua. Sillä tavalla se olo voi parantua.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:57"]
Pakko kommentoida tuohon lapsen kuolemaan: eihän toisen suruja voi surra. Omat ovat aina suurimpia, vaikka ne suhteutettaisiin muiden suurempiin huoliin ja murheisiin. Ei kukaan voi ajatella, että noh, puoliso petti ja jätti, mutta onneksi lapsi, jota minulla ei ole koskaan ollutkaan ei kuollut.
Ei sellaisia suruja, joita ei ole, kannata surra.
[/quote]
Näin juuri. Aina löytyy joku, jolla on asiat huonommin. Miten se kuitenkaan omaa tilannetta muuttaisi tai oloa parantaisi?
[/quote]Kyllä ainakin minua on helpottanut kun olen kuullut ihmisistä, joilla on vielä suurempia vaikeuksia. Olen osannut suhteuttaa omat murheeni ja selvitä niistä paremmin kun olen saanut vertailukohtaa.
Olen ajatellut, että niin kauan on hyvin kuin suurimmat murheeni ovat vain taloudellisia. Niistä kyllä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Rhonda Byrnen kirjat Salaisuus ja Voima.
Ap tässä. Kiitos taas kommenteistanne! Tietenkin tiedän, että moni asia voisi olla pahemmin. Voisinhan vaikka itse olla kuollut tai mitä vaan. Nyt kuitenkin tilanne on tämä ja on valitettavaa sanoa, mutta isku vasten kasvoja toisensa jälkeen on saanut minut todella alakuloiseksi. Ei muiden kurjuutta ajattelemalla saa muutettua mitään, ikävä kyllä. Toki lapsen menettäneen puolesta tulee myötäsuru mutta ei se ole silti muita suruja poistava tekijä.
Ympärillä kaikilla on asiat hyvin, on talot, isot perheet, kesämökit ja kaikki. Ymmärrän, että jokaisella on oma taakkansa kannettavana mutta silti nämä meidän vastoinkäymiset tuntuvat jotenkin aivan utopistisilta. Miksi kaikki tapahtuu samaan aikaan? Kukaan ei tajua, että meillä ei ole rahaa lähteä lomalle tai ettei uutta autoa voi ostaa, se kun tuntuu olevan monelle niin kovin tärkeää, paitsi meille.
Kukaan ei ymmärrä, että huoli rakkaista on niin suunnaton, ettei huvita vaput ja muut kännäysjuhlat, kun tekee vain mieli käpertyä peiton alle ja nukkua kaikki paha pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet oikeasti masentunut ja vertailet itseäsi muihin (joiden todellisia murheita et tiedä).
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:58"]
Tätä et ehkä halua kuulla mutta sanon sen kuitenkin. Rukoile Jeesusta. Hän auttaa.
[/quote]
Laitan puolestasi rukouspyynnön tänään klo 19.00 tv 7:lta tulevaan Polvijärven pastorin esirukousohjelmaan. Katso ja kuuntele, Jeesus auttaa sinua ja koko perhekuntaasi. Siunausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:35"]
Sä olet oikeasti masentunut ja vertailet itseäsi muihin (joiden todellisia murheita et tiedä).
[/quote]
hei ja kiitos kommentistasi! en ole koskaan ollut kova negistelemään mutta viimeisen vuoden aikana olen ollut tolkuttoman väsynyt ja jotenkin rikki. Onko se sitten masentuneisuutta? Auttaako masennuslääkkeet, jos asiat voi järjestää muuten?
En oikein usko moiseen mutta kaikki toki on mahdollista. Jos vain jotenkin saisin lakaistua nämä kaikki asiat pois...
Teepäs netissä joku mesennustesti: http://www.masennustesti.info/
Ja siis kyllä, ulkoisetkin asiat saattavat masentaa, ei se masennus ole vain ulkosyntyistä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 06:49"]
Mä olen aina ollut positiivinen ihminen ja uskonut, että lopulta kaikki huonotkin ajat kääntyvät hyväksi. Viime aikoina on kuitenkin tullut skeidaa niskaan niin paljon, etten enää tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun minä ja puolisoni valmistuimme ja silloin toiveikkaasti odotettiin suuria tulevaisuudelta.
Saimme työt, ostimme unelmakodin. Appi sairastui vakavasti ja hetkeä myöhemmin siskoni. Asunnossa oli vesivahinko, jonka seurauksena meille tuli kallis kylpyhuoneremontti. Pikku hiljaa yksi ja toinenkin paikka kotona oli korjauksen tarpeessa ja rahat olivat jo todella vähissä. Viimeisena tuli viime viikolla keittiöön vesivahinko, jonka seurauksena koko lattia joudutaan purkamaan, kuivaamaan ja laittamaan uusi lattia. Ollaan yritetty lasta puolitoista vuotta mutta ei ole tärpännyt. Nyt on sekin tauolla, kun ei tällaiseen kaaokseen kannata lasta edes miettiä. Miehen työpaikalla on YT:t ja eilen ilmoitettiin sama tarina täällä tyopaikallanikin. Mä en jaksa enää.
Elämän ilot ovat kadonneet, rahat ovat loppu, unelmakoti on muuttunut painajaiseksi, talous on epävarmaa, rakkaiden sairaudet piinaa emmekä näköjään ole luonnon mielestä tarpeeksi hyviä vanhemmiksi.
Miten tässä voi jaksaa enää hymyilla tai uskoa huomiseen? Elämä on pelkää kurjuutta :(
[/quote]
Kuten aikaisemmin kirjoitin, laitoin perheesi puolesta esirukouspyynnön:
"Laitan esirukouspyynnön keskustelupalstalla kirjoittaneen naisen ja hänen perhekuntansa puolesta. Perheessä on vaikeaa sairautta, taloudellista ahdinkoa, vesivahinkoja, työpaikan menetyksen uhka ja kaiken tuon vuoksi pelottavaa toivottomuutta. Vain Jeesus Kristus voi tuoda toivon ja tulevaisuuden. Kiitos Jeesus, että Sinä nostat, kannat ja pelastat!"
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 06:49"]
Mä olen aina ollut positiivinen ihminen ja uskonut, että lopulta kaikki huonotkin ajat kääntyvät hyväksi. Viime aikoina on kuitenkin tullut skeidaa niskaan niin paljon, etten enää tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun minä ja puolisoni valmistuimme ja silloin toiveikkaasti odotettiin suuria tulevaisuudelta.
Saimme työt, ostimme unelmakodin. Appi sairastui vakavasti ja hetkeä myöhemmin siskoni. Asunnossa oli vesivahinko, jonka seurauksena meille tuli kallis kylpyhuoneremontti. Pikku hiljaa yksi ja toinenkin paikka kotona oli korjauksen tarpeessa ja rahat olivat jo todella vähissä. Viimeisena tuli viime viikolla keittiöön vesivahinko, jonka seurauksena koko lattia joudutaan purkamaan, kuivaamaan ja laittamaan uusi lattia. Ollaan yritetty lasta puolitoista vuotta mutta ei ole tärpännyt. Nyt on sekin tauolla, kun ei tällaiseen kaaokseen kannata lasta edes miettiä. Miehen työpaikalla on YT:t ja eilen ilmoitettiin sama tarina täällä tyopaikallanikin. Mä en jaksa enää.
Elämän ilot ovat kadonneet, rahat ovat loppu, unelmakoti on muuttunut painajaiseksi, talous on epävarmaa, rakkaiden sairaudet piinaa emmekä näköjään ole luonnon mielestä tarpeeksi hyviä vanhemmiksi.
Miten tässä voi jaksaa enää hymyilla tai uskoa huomiseen? Elämä on pelkää kurjuutta :(
[/quote]
Vähän ohis, mutta miten nuo vesivahingot pääsivät tapahtumaan? Onko asunnossa jo valmiiksi paikat rikki vai onko teillä tapana jättää hanoja auki?
Monta pistettä sait masennustestistä?
Jatkan vielä: kun tarpeeksi on kaikenlaista isoa inhottavaa sattunut, alkaa pienetkin asiat tuntua maailmanlopulta. Bussista myöhästyminen, töissä mokaaminen, kaikki. Tuntuu aivan sanoinkuvaamattoman pahalta, ihan kuin ei olisi kontrollia mihinkään, niinkuin ei varmaan olekaan. Paino tippuu, kun en jaksa edes syödä. Keittiö on kaaoksen vallassa eikä sinne huvita edes mennä. Mitään ei voi ostaa, edes vähän parempaa ruokaa, missään ei voi käydä, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole. Vielä vuosi sitten oli puskurina miltei kymppitonni. Nyt puskuritilillä on 800 euroa ja nekin menevät (eikä riitäkään) varmaan tähän uusimpaan katastrofiremonttiin.