Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää, kaikki menee elämässä pieleen :(
20.03.2014 |
Mä olen aina ollut positiivinen ihminen ja uskonut, että lopulta kaikki huonotkin ajat kääntyvät hyväksi. Viime aikoina on kuitenkin tullut skeidaa niskaan niin paljon, etten enää tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun minä ja puolisoni valmistuimme ja silloin toiveikkaasti odotettiin suuria tulevaisuudelta.
Saimme työt, ostimme unelmakodin. Appi sairastui vakavasti ja hetkeä myöhemmin siskoni. Asunnossa oli vesivahinko, jonka seurauksena meille tuli kallis kylpyhuoneremontti. Pikku hiljaa yksi ja toinenkin paikka kotona oli korjauksen tarpeessa ja rahat olivat jo todella vähissä. Viimeisena tuli viime viikolla keittiöön vesivahinko, jonka seurauksena koko lattia joudutaan purkamaan, kuivaamaan ja laittamaan uusi lattia. Ollaan yritetty lasta puolitoista vuotta mutta ei ole tärpännyt. Nyt on sekin tauolla, kun ei tällaiseen kaaokseen kannata lasta edes miettiä. Miehen työpaikalla on YT:t ja eilen ilmoitettiin sama tarina täällä tyopaikallanikin. Mä en jaksa enää.
Elämän ilot ovat kadonneet, rahat ovat loppu, unelmakoti on muuttunut painajaiseksi, talous on epävarmaa, rakkaiden sairaudet piinaa emmekä näköjään ole luonnon mielestä tarpeeksi hyviä vanhemmiksi.
Miten tässä voi jaksaa enää hymyilla tai uskoa huomiseen? Elämä on pelkää kurjuutta :(
Kommentit (68)
Minusta ajattelet liikaa sitä mitä teillä oli. Olet jäänyt kiinni ja ripustautunut siihen yltiömäiseen onnen tunteeseen jota koitte vielä jokin aika sitten. Nyt kannattaa keskittyä nykyhetkeen eikä haikailla menneitä. Rakentaa nykyhetkestä parempi. Murehtimalla ei auta mitään asiaa eteenpäin, päinvastoin elämä on vielä kurjempaa. Keskity siihen mitä teillä kuitenkin on, toisenne ja terveytenne ja alkakaa rakentaa uudelta pohjalta ilman sitä ajatusta että voi surku kun tämä ja tuokin meillä jo OLI joskus. Elämä heittelee eikä onnellisuus ole mikään vakiovaruste. Asiat ovat niin kuin ovat eivätkä ne märehtimällä palaa ennalleen. Rintaa rottingille ja tuulta päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä taas, vastaan 34:ole: toinen oli edellisen asukkaan aiheuttama heti kun ostimme tämän, toinen oli pesukoneen hajoaminen, päästi vedet lattialle.
35, twin jonkin testin googlehaun kautta, varmaankin jokin yleinen ja sain 12. Tulosta huononsi heikosti nukutut yöt vaikka normaalisti nukun kuin tukki. Tulevaisuus tuntuu nyt toivottomalta ja tunnen oloni ahdistuneeksi.
Joskus ennenkin olen miettinyt, olisiko minulla ahdistuneisuushäiriö. Missä näistä voisi puhua, työterveyteen en kehtaa mennä.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 08:58"]
Tätä et ehkä halua kuulla mutta sanon sen kuitenkin. Rukoile Jeesusta. Hän auttaa.
[/quote]
Ohis: Miksi rukoilla apua joltain sellaiselta, joka itsekin tarvitsee apua? Rukoile vain Jumalaa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:30"]
Ap tässä. Kiitos taas kommenteistanne! Tietenkin tiedän, että moni asia voisi olla pahemmin. Voisinhan vaikka itse olla kuollut tai mitä vaan. Nyt kuitenkin tilanne on tämä ja on valitettavaa sanoa, mutta isku vasten kasvoja toisensa jälkeen on saanut minut todella alakuloiseksi. Ei muiden kurjuutta ajattelemalla saa muutettua mitään, ikävä kyllä. Toki lapsen menettäneen puolesta tulee myötäsuru mutta ei se ole silti muita suruja poistava tekijä.
Ympärillä kaikilla on asiat hyvin, on talot, isot perheet, kesämökit ja kaikki. Ymmärrän, että jokaisella on oma taakkansa kannettavana mutta silti nämä meidän vastoinkäymiset tuntuvat jotenkin aivan utopistisilta. Miksi kaikki tapahtuu samaan aikaan? Kukaan ei tajua, että meillä ei ole rahaa lähteä lomalle tai ettei uutta autoa voi ostaa, se kun tuntuu olevan monelle niin kovin tärkeää, paitsi meille.
Kukaan ei ymmärrä, että huoli rakkaista on niin suunnaton, ettei huvita vaput ja muut kännäysjuhlat, kun tekee vain mieli käpertyä peiton alle ja nukkua kaikki paha pois.
[/quote]
Mulla on ihan samanlainen olo: kaikilla muilla ympärillä tuntuu elämä luistavan mukavasti normaaleja latuja. Pari vuotta sitten itselläni myös. Oli ok oman alan (akateeminen) työpaikka, pitkään jatkunut, mutta hyvin toimiva suhde, johon yritettiin lasta, kiva koti. Sitten jouduin työttömäksi, työttömyys kääntyi pitkäaikaistyöttömyydeksi ja lopulta rakas aviomies jätti yllättäen toisen naisen vuoksi ja heitti kadulle. Ikää on lähempänä 40 v., joten lapsihaaveet on kohta haudattava. Omaisuutta ei ole yhtään, ei perhettä, ei työtä. Itsetunto nollissa, elämänusko sekin hyvin vähissä. Ihmettelen tässä, että missä kohtaa olen tehnyt väärin? Tilanteesta on todella vaikea nähdä ulospääsyä, mutta pakkohan sellaiseen on uskoa. Työttömänä olin onnellinen, että rakas mies oli sentään rinnallani, mutta sitten meni sekin. Nyt mulla on sentään vielä tämä terve kroppa, toivottavasti sitä ei enää viedä multa.
Murheeni eivät ole sen suurempia tai pienempiä kuin sullakaan ap. Halusinpa vain jakaa sen, että meillä kaikilla on murheemme. Elämä ei todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Nöyryyttä nämä vastoinkäymiset ainakin opettavat. Kunhan ei lipsahda katkeruuden puolelle.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:30"]
Ap tässä. Kiitos taas kommenteistanne! Tietenkin tiedän, että moni asia voisi olla pahemmin. Voisinhan vaikka itse olla kuollut tai mitä vaan. Nyt kuitenkin tilanne on tämä ja on valitettavaa sanoa, mutta isku vasten kasvoja toisensa jälkeen on saanut minut todella alakuloiseksi. Ei muiden kurjuutta ajattelemalla saa muutettua mitään, ikävä kyllä. Toki lapsen menettäneen puolesta tulee myötäsuru mutta ei se ole silti muita suruja poistava tekijä.
Ympärillä kaikilla on asiat hyvin, on talot, isot perheet, kesämökit ja kaikki. Ymmärrän, että jokaisella on oma taakkansa kannettavana mutta silti nämä meidän vastoinkäymiset tuntuvat jotenkin aivan utopistisilta. Miksi kaikki tapahtuu samaan aikaan? Kukaan ei tajua, että meillä ei ole rahaa lähteä lomalle tai ettei uutta autoa voi ostaa, se kun tuntuu olevan monelle niin kovin tärkeää, paitsi meille.
Kukaan ei ymmärrä, että huoli rakkaista on niin suunnaton, ettei huvita vaput ja muut kännäysjuhlat, kun tekee vain mieli käpertyä peiton alle ja nukkua kaikki paha pois.
[/quote]
Mulla on ihan samanlainen olo: kaikilla muilla ympärillä tuntuu elämä luistavan mukavasti normaaleja latuja. Pari vuotta sitten itselläni myös. Oli ok oman alan (akateeminen) työpaikka, pitkään jatkunut, mutta hyvin toimiva suhde, johon yritettiin lasta, kiva koti. Sitten jouduin työttömäksi, työttömyys kääntyi pitkäaikaistyöttömyydeksi ja lopulta rakas aviomies jätti yllättäen toisen naisen vuoksi ja heitti kadulle. Ikää on lähempänä 40 v., joten lapsihaaveet on kohta haudattava. Omaisuutta ei ole yhtään, ei perhettä, ei työtä. Itsetunto nollissa, elämänusko sekin hyvin vähissä. Ihmettelen tässä, että missä kohtaa olen tehnyt väärin? Tilanteesta on todella vaikea nähdä ulospääsyä, mutta pakkohan sellaiseen on uskoa. Työttömänä olin onnellinen, että rakas mies oli sentään rinnallani, mutta sitten meni sekin. Nyt mulla on sentään vielä tämä terve kroppa, toivottavasti sitä ei enää viedä multa.
Murheeni eivät ole sen suurempia tai pienempiä kuin sullakaan ap. Halusinpa vain jakaa sen, että meillä kaikilla on murheemme. Elämä ei todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan. Nöyryyttä nämä vastoinkäymiset ainakin opettavat. Kunhan ei lipsahda katkeruuden puolelle.
[/quote]
Kyllä mä sinuna en jättäisi sitä lapsentekoa miehen varaan. Tee se lapsi jos lapsen haluat. Älä luovu haaveestasi sen takia, että mies jätti eikä uutta nyt nopeasti löydy. Sulla tosiaan alkaa se aika käydä vähiin joten sinuna toimisin ihan omillani enkä noin suurta asiaa jättäisi kohtalon käsiin. Ja paskapuhetta että lapsi pitää tehdä vain johonkin tiettyihin normit täyttäviin oloihin.. avioliitto, hyvät työt molemmilla, vakaa talous.. Tuskin kukaan olisi halunnut jäädä syntymättä siksi, että puuttuu isä tai komea omakotitalo elämästä. Itse en ainakaan. Välillä sitä täydellistä hetkeä tehdä lapsi ei vain tule, jos koskaan kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
mulla tuntuu välillä tolta, että mikään ei suju.
Niin kuin tällä yksi jo kehotti, niin minäkin kehoitan tarttumaan Salaisuus-kirjaan. Se kertoo vetovoiman laista.
Haluan oppia ajattelemaan kirjan mukaisesti ja uskoa siihen, että asiat menevät niin kuin ajattelemme.
Kun ajattelen, että mikään ei suju, vedän puoleeni tilanteita, jotka todistavat minulle että mikään ei suju.
Ja päinvastoin.
Et voi ainakaan mitään menettää, jos tutustut vetovoiman lakiin.
Samaa asiaa on kirjassa Keskusteluja Jumalan kanssa (Neale Donald Walsch), jossa asia sanotaan niin, että luomme koko ajan elämäämme itse.
Ennen ajattelin, että parisuhteessani on jotain vikaa ja kyseenalaistin koko rakkauteni. Tajusin, että luon itselleni koko ajan sellaista elämää, jossa olen onneton, koska "parisuhteessani on jotain vikaa". Totta kai oli, kun niin ajattelin!
Olen vasta alussa, mutta nyt tarkkailen koko ajan ajatuksiani.
Työpaikan suhteen olen ajatellut: "en tiedä mitä haluan" ja samalla etsin kuumeisesti mitä se on se mitä haluan.
Sitten tajusin, että en tule ikinä tietämäänkään, jos ajattelen että en tiedä!
Nyt opettelen ajattelemaan ja sanomaan itselleni, että tiedän mitä haluan ja pyydän Rakkaudelta/Voimalta/Johdatukselta, että se tuo minulle sen mitä haluan.
Jännittävää!
Anteeksi, tiedän että tämä kuulostaa tylyltä mutta aidosti ja oikeasti en tarkoita sitä niin: Asioilla on tapana järjestyä! Minun kohdallani tämä on aina pitänyt paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi voi saada kaiken lukkiutumaan ja kroppasi on niin nerokas että ymmärtää elämän olevan liian hankalaa pistääksen vielä vauvan sekaan...ota rauhallisesti, älä stressaa, yritä ottaa päivä päivältä
Olen kokenut melkein saman kun sinä ja vasta kun olotila muuttui rahalliseksi vasta sitten tulin raskaaksi
No onpas teillä vastoinkäymisiä. Ei tuosta voi kun olla tie ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen ettei ole vielä lasta! Kaksi aikuista selviää kyllä tiukoistakin ajoista, etsitte uutta työtä ja jos oikein huonosti käy, asutte vaikka pienemmässä jonkun aikaa. Lapsesta on tosi paljon kuluja. Kyllä se talous vielä kääntyy nousuun ja teidänkin tilanne paranee. Olette varmaan nuoria jos vasta olette valmistuneet. On sentään ammatit, iloitse siitä! Moni lapsiperhe elää vielä pahemmassa loukussa ja suree lasten takia.
Kyllä vaan asioilla on tapana järjestyä! Omatkin vaikeudet (erityislapsi, avioero ja syöpään sairastuminen) ovat vain vahvistaneet tuota ajatusta.
Teillä on vielä toisenne - toisistanne saatte voimaa. Elämä kantaa ja asiat järjestyvät, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisille ei opeteta että kaikki mikä tulee vastaan on valinnan tulos. Jos nyt valitsen että kirjoitan kirjoitan jos valitsen että en kirjoita teen jotain muuta. On olemassa myöskin sattuma joka sanelee mikä on seurausta omasta valinnastamme, silloin kun valinnasta ei ole rittävästi etukäteistietoa. Joskus on ruumiillisesti niin väsynyt että ei jaksa tiedostaa sitä mitä valitsee tai on psyykkisesti paniikissa ja valitsee väärin. Joku ulkopuolinen tekijä voi painostaa valintaan väärällä hetkellä. Kohtalonuskoiset ihmiset ovat helppoja itseleen koska heillä ei ole vastuuta omista valinnoistaan. Mitä enemmän ihmisellä on valinnan mahdollisuuksia sitä enemmän hän syyllistää itse itseään valintojen seurauksista. Lopujen lopuksi ihminen on maailmankaikkeuden pienimpiä olioita eikä hän voi hallita mitään muuta kuin itseään. Vastoinkäymiset ylittävät kuitenkin myös oman itseyden rajat koska olemme eläviä olentoja ja näinollen ympäristöstämme riippuvaisia. Olemme kuitenkin yksilöitä ja meillä kaikilla on oma omintakeinen ajatus- ja tunnemaailma. Ristiriidat tulevat siitä että alistamme itsemme "yleisesti hyväksyttäviin" ja luuloteltuihin kaavoihin. "Salaisuus" on tavallaan hyvä kirja joskin sen pääpointti on rahan ja vallan metsästys eli ns. menestymien nykyisenkaltaisessa maailmassa. Raamattu on ikiaikaista viisutta joka on tuhottu uskonvouhotuksella. Kannattaisi tutustua myös "Havahtuminen" - kirjaan mikä antaa perspektiiviä nykymaailman kiiltokuvailluusioon mikä osaltaan luo kuvitelman vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin parin vuoden viiveellä, jos vain satut saamaan viestin uudesta ilmoituksesta, niin olisi mielenkiintoista tietää, miten kaikki järjestyi tai oli järjestymättä?
Oletteko jo alkoholisteja ja asunnottomia? Vieläkö olette asuntonne loukussa ja elämä tuntuu raskaalta? Löysittekö positiivisen aallon ja lähditte uuteen. Mitä teitte? Tai olitte tekemättä? Olisi tosiaan varsin kutkuttavaa tietää tämä.
Hei, yritä ottaa asia kerrallaan. Mene siivoamaan se keittiö, tiskit, tavarat paikoilleen yms..
Jos keittiön lattian on vielä kuivatuksessa niin se on, vai onko jo kunnossa?
Sitten seuraava kohde..tee se kokonaan valmiiksi, älä jätä hommaa kesken. Muuten koko homman saat tehdä mielestäsi monta kertaa.. yksi huone/ asia kerrallaan loppuun. Huomaat pian 10 asiasta jäljellä enää 4, jne... Raha ... niillä mennään mitä saadaan.. Onko miehesi/sinä kykeneviä tekemään remppaa? vakuutus, oliko? Ei tarvitse ostaa kaikkein kalleinta laminaattia yms. Yritä löytää tästä asiasta jotain positiivistä..
Ehän tuo ole villä mitään meiltä meni firma omakotitalo vaimollata täti samoin minulta ja myös veli rahat on loppu velkaa yli 120 000 euroa sitten jokaisesta eurosta tappelet niin menihän siinä molemilta myös terveys mutta järki on pysynyt jos en tiedä miten pitkään kestää edään muuta postia ei tule kuin laskuja niin ja ulosotto myi talon pilkka hinnalla josta jäi vain lisää velkaa kulut oli isomat kuin tulot en usko että voisi enään huonommin mennä mutta jos yrität nousta niin heti lyödään aslas ja viedään viimeisetkin en tiedä jaksanko enää jouluu kun siitäkin tulee vain pannukakku toivon muille parempaa onnea kuin minulle on suotu T;Tosi epätoivoinen
Mullakin huolia ja murheita, mutta vielä ollaan pinnalla. Monilla paljon raskaampia kokemuksia, antoi ainakin perspektiiviä omiin murheisiin. Tsemppiä kaikille tähän elämään. Välillä se koettelee kovemmin ja välillä vähemmän.
Uskon minäkin karman lakiin ja siihen että negatiivisuus tuo negatiivisuutta ja positiivisuus positiivisuutta. Kunpa positiivisen ajattelun toteutuskin olisi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ap sua kohtaan suurta sympatiaa. Myös mulla on elämä ollut täynnä vastoinkäymisiä aina lapsuudesta saakka. Mulla on paljo sellasia asioita selvitettävänä, mitä joillaki ei tule ikinä elämässään vastaan. Eikä se aina mee niin, että asioilla on tapana järjestyä, ei mulla ainakaan eräätkään asiat oo selvinnyt 30 vuodenkaan jälkeen. On mulla hyviäkin asioita tässä, mutta enimmäkseen kaikkea paskaa. Elämä on epäreilua, toiset ei joudu kohtaan juuri mitään tai sitten vaan joitakin vaikeuksia. Mulla on aina ja kokoajan jotain paskaa.
Tuo juuri mietityttää miksi toiset ei joudu kohtaamaan juuri mitään vastoinkäymisiä tai ainakin hyvin harvakseltaan vuosien saatossa - ja toisilla kaatuu kaikki niskaan kokoajan ja joutuvat selviämään mitä oudoimmistä ongelmista päivästä toiseen. Eikä aina ole kyse huono-osaisuudesta tai huonoista lähtökohdista elämään tms, vaan joillekin todella tapahtuu huonoja asioita ihan jatkuvalla syötöllä. Miksi?
Esim. tunnen useitakin nelikymppisiä joilla ei ole elämässään kuollut kuin ehkä joku yksittäinen ihminen, isovanhemmatkin monella vielä elossa. Eivät siis tiedä miltä tuntuu kun menettää jonkun lopullisesti. Itse taas joutunut selviämään jo 10 rakkaan kuolemasta ja tuntuu että elämä on ollut yhtä surua surun perään, eikä se ainakaan tästä vähene kun ikää tulee ja läheiset vanhenee. Kadehdin ihmisiä joilla on elämässä vain vähän tragedioita.
Muutenkin elämä ollut jatkuvaa taistelua ja kokoajan tulee lisää ongelmia vaikka niitä yrittää ratkoa. Tuntuu että kaikki voimat on menneet vaan ongelmien ratkomiseen eikä koskaan pääse kunnolla elämään.
Asiaa on mahdotonta selittää sellaisille jotka eivät ole juuri mitään musertavaa kokeneet ja monet ihmettelevätkin miten olet noin väsynyt, ota nyt itseä niskasta kiinni ja ala nyt vaan tehdä sitä ja sitä.
Toiset porskuttaa ja selviävät vähällä, ja toiset tarpoo suossa pskan keskellä. Epäreilua todellakin.
Raha-asiat on paskinta paskaa. Pelko että menee koti alta.
Kyllä nyt jo monetta kertaa kohdatessani samanlaisia ongelmia, olen sitä mieltä että lähtee henki. Aion todella riistää helvettiin tämän turhakkeen nimeltään mun elämä. Olen vaan riesa ja tiellä.
Ei nuo teidän ongelmat nyt vielä ylitsepääsemättömiltä kuulosta. Kukaan läheisistä ei ole vielä kuollut. Teillä on ollut vesivahinkoja, mutta ette ole vielä niiden takia sairastuneet. Tilanne voi kääntyä niinkin, että sairastutte omassa kodissanne, sitten menee kaikki: terveys ja rahat. Näitäkin tarinoita on Suomi pullollaan. Jotkut asuvat teltassa, koska eivät voi enää muualla asua.
Minulta on kuollut useita lähiomaisia, kaksi viime vuonna, toinen näistä isä. Äiti sairasti syöpää 10v sitten, mutta selvisi (ainakin toistaiseksi). Kaksi sukulaista on tehnyt itsemurhan. Olemme kärsineet lapsettomuudesta, minä samaan aikaan työpaikkakiusaamisesta esimiehen taholta. Saimme kuitenkin kaksi lasta - Huom! kun stressi helpotti! Lapset ovat sairastelleet vakavastikin, on ollut sairaalajaksoja ym. Minä sairastuin työpaikallani sisäilmaongelmiin, se oli aivan hirveää aikaa kaikin puolin. Terveys romahti aivan täysin. Siitäkin olen noussut. Miehellä todettu nivelsairaus, joka vaikuttaa koko loppuelämään, urheiluun jne. Meilläkin on töissä tällä hetkellä yt:t menossa. Silti en uikuta tuolla lailla kuin sinä. Enkä vertaile elämääni toisten helpommalta näyttävään elämään. Tiedätkö miksi?
Siksi, että jos jotain olen elämästä tämän 40v aikana oppinut niin sen, että meillä jokaisella on elämässämme omat vaikeutemme. Kukaan ei ole sinulle luvannutkaan, että elämä on aina helppoa. Välillä menee tosi huonosti, kaikki mättää. Yhtäkkiä huomaa, että asiat ovatkin järjestyneet ja kaikki on hyvin. Toki silloin miettii, että kauankohan tätä kestää, mutta olen jo oppinut nauttimaan niistä kuukausista tai vuosista, kun vaikeudet ovat luokkaa auto hajosi. Koska tiedän, että vielä tulee aika, kun asiat ovat taas huonommin, joku sairastuu tai kuolee ja yleensä samaan saumaan tulee myös niitä taloushuolia.
Toinen asia jonka olen oppinut, on se, että älä koskaan kadehdi toisten helpommalta näyttävää elämää. Et todellakaan tiedä, mitä taustalla on. Meidänkin elämä näyttää varmasti naapureiden silmiin kivalta, on kaksi tervettä lasta, kaksi uudehkoa autoa pihassa, matkustellaan välillä jne. Ne mahdolliset kadehtijat eivät vain tiedä sairauksista, kuolemista ym. vaikeuksista joita olemme käyneet läpi. Sain itsekin viime viikolla taas muistutuksen siitä, että muidenkaan elämä ei ole niin helppoa miltä se näyttää. Kuulin, että lapsemme kaverilla on harvinainen sairaus, ja hän joutuu leikkaukseen jossa vammautumisen tai kuoleman riski on suurehko. Siinä tilanteessa kivat urat, uusi hieno talo ym. ovat sivuseikkoja. Ja niitäkin joku kadehtii.
Että yritäpä nyt ryhdistäytyä! Vielä tulee se päivä, kun nuo teidän pienet vaikeudet jo naurattaa.