Suututtaako ketään muuta lasten aivopeseminen tiettyyn uskonsuuntaan?
Kommentit (57)
Opetatko lapsillesi, että rakastat heitä tai äiti ja isi rakastavat toisiaan? Miten todistat sen vedenpitävästi? Ei uskon kysymykset ole tiedon kysymyksiä (vaikka uskontoihin liittyykin paljon tieteellisesti tutkittavia ilmiöitä). Kyse on luottamuksesta, toivosta, elämän merkityksestä ja mielekkyydestä. Jos uskonnollinnen vakaumus tuo jollekin näitä asioita elämään, mikä tekee siitä vaarallisempaa, että joku toinen saa sen shoppailusta, sisustamisesta, puutarhan hoidosta tai moottoripyöräilystä?
Mitä ylipäätään on totuus elämässä? Mistä asioista me voimme olla varmoja?
Ihmiset, jotka äänestävät jotakin puoluetta, ajattelevat, että tämä poliittinen suuntaus vie asioita oikeaan suuntaan. Millä sen todistat, tapahtuuko näin? Silti ihmiset uskovat näin ja usein välittävät tämän saman ajattelumallin lapsilleen. Onko silloinkin kyse aivopesusta? Eikö aikuisilla ole oikeus mihinkään henkilökohtaisiin ajatuksiin, koska niiden vaikutuspiirissä elävät lapset tulevat automaattisesti aivopestyiksi?
Ei elämä ja maailma ole niin mustavalkoista kuin ajattelet. Mietin, kuka sinua on aivopessyt uskonnollisesti, kun joudut niin ärhäkkäästi suojelemaan kaikkia lapsia.
Hampaiden pesu, pipot, hanskat yms ovat aivan eri mittaluokan asioita. Ne ovat todistettavissa olevia tosiasioita. Uskonto on uskomus, sitä ei voida mitenkään todistaa?
Minä veikkaan, että ev. lut. kirkon hajoaminen on edessä vielä meidän aikanamme. Kirkon jäsenmäärä tulee tippumaan kiihtyvää tahtia ja se menettää lähivuosikymmeninä valtiollisen asemansa. Nykyihminen ei ole enää aivopestävissä, ei edes teidän lapsenne.
voi joku toinen kutsua aivopesuksi, jos kriteerinä on se, että ajattelee eri tavoin kuin sinä. Miten sinä voit tietää, miten meidän perheessä eletään?
Hampaiden pesu, pipot, hanskat yms ovat aivan eri mittaluokan asioita. Ne ovat todistettavissa olevia tosiasioita. Uskonto on uskomus, sitä ei voida mitenkään todistaa?
Minä veikkaan, että ev. lut. kirkon hajoaminen on edessä vielä meidän aikanamme. Kirkon jäsenmäärä tulee tippumaan kiihtyvää tahtia ja se menettää lähivuosikymmeninä valtiollisen asemansa. Nykyihminen ei ole enää aivopestävissä, ei edes teidän lapsenne.
että se mikä kotona kylvetään,niitetään myöhemmin. Vaikka itse uskon täysillä Jeesuksen Jumaluuteen ja olen kristinuskossa, en pidä itsestään selvänä että lapseni automaattisesti uskovat samoin.
Voin vain omalla elämälläni ja esimerkilläni toimimalla, rukoilla ja toivoa niin, että hekin joskus huomaisivat, että tämä kaikki hyvä mikä äidissä on, on Jumalan antamaa lahjaa. Ja ehkä he sitäkautta haluaisivat tulla uskoon, ja pysyä siinä elämänsä matkan ajan.
Mutta kuten sanoin, nöyränä asian kanssa saa olla. Jokainen meistä, käy omat kasvuvaiheensa läpi ja tulee kipuilemaan elämässään monen asian kanssa, eikä ketään voi eikä SAA pakottaa uskomaan. Usko on lahja, jonka Jumala antaa, en minä,!!! Lapsiani rakastan eniten maailmassa..antaisin henkeni heidän puolestansa. Mutta uskomaan heitä en voi pakottaa.
En usko edes, että lasta voisi todella loppuun asti pakottaa uskomaan johonkin. Jos niin tekee, usein seuraa radikaali vastareaktio. Kuulemma taistolaisnuoret olivat varakkaista porvarikodeista, ja luulen että radikaalit ateistit tulevat taustasta, jossa on hengellistä väkivaltaa ja pelottelua... tai sitten tyhjää, valheellista nimikristillisyyttä.
Oma linjani on se, että elän täysillä uskoni mukaan ja lapseni ovat parhaita tuomareita siinä, mikä on aitoa ja sellaista, mitä he haluavat seurata omassa elämässään. Jokainen ihminen, myös oma lapsi, on jätettävä tekemään viime kädessä oma valintansa Jumalan suhteen. Mutta kasvattajana minulla on oikeus ja velvollisuuskin antaa lapselle myös hengellinen perintö. Kristillisessä uskossa ei ole mitään hävettävää tai salailtavaa. Jos Jumala on totta ja elää, hän osoittautuu lapsillenikin todelliseksi turvaksi johon elämässä tarttua.
ateismi on uskonto siinä missä muutkin. Kukaan ei ole todistanut tieteellisesti ihmisen alkuperää joten ateismi on uskomus aivan samalla tavalla kuin uskonnotkin. Ethän sinä ap vain tuputa sitä uskontoa lapsellesi?
ateismi on uskonto siinä missä muutkin. Kukaan ei ole todistanut tieteellisesti ihmisen alkuperää joten ateismi on uskomus aivan samalla tavalla kuin uskonnotkin. Ethän sinä ap vain tuputa sitä uskontoa lapsellesi?
Ihmisen alkuperää on kyllä todistettu tieteellisesti monella tavalla? Olisiko sinulla joku takuuvarma tieto, että kaikki tutkimus mm. fossiileista on valhetta?
Sikstoisekseen jos joku saa päähänsä että maailman on luonut neonvaloa hohtava puutarhatonttu ja saa kaikki uskomaan saman, onko sellainen joka ei usko ja vaatii todisteita myös jotenkin käänteisesti "uskovainen". Ei-puutarhatonttuun-uskovainen? Minusta ei.
Yrtin triviaaleilla esimerkeillä tuoda esiin sen, että me aikuiset käytämme kasvatusvaltaa ja teemme ratkaisuja lastemme puolesta. Joka sitä ei tajua, näe ja myönnä, ei tee tietoisia valintoja, vaan toistaa selkäytimestä sitä, miten on itseä lapsena kasvatettu ja kohdeltu.
Samantyyppisiä kasvatuskysymyksiä on esim. pelkän kasvisruuan syöttäminen lapsille tai televisiosta luopuminen, maalle pärekattomökkiin muuttaminen - kaikkia näitä lapsi voi protestoida, mutta vanhempi uskoo tekevänsä hyvin ja oikein tehdessään nämä valinnat. Ulkoisista nimikkeistä ei voida päätellä, onko valinta aidosti lapselle hyväksi; sisältöjä ja merkityksiä täytyy pohtia tarkemmin. Nopea huutoäänestystyyppinen elämöinti toisten elämän ratkaisuista ei avaa perheen ilmapiiriä tarkasteltavaksi.
Kasvatusvastuu on samanlainen, kertooko lapselle, että uskoo Jumalan olemassaoloon tai että ei usko Jumalan olemassaoloon. Kumpi näistä on enemmän aivopesua? Ei kumpikaan, jos ne tapahtuvat lasta kunnioittavasti ja lapsen omalle ajattelulle tilaa antavasti. Molemmat sen sijaan voi olla aivopesua, jos lapselta kielletään ajattelemasta ja uskomasta eri tavoin kuin vanhemmat ajattelevat ja uskovat tai lapsen erilaisia näkemyksiä pilkataan ja halveksitaan.
Hampaiden pesu, pipot, hanskat yms ovat aivan eri mittaluokan asioita. Ne ovat todistettavissa olevia tosiasioita. Uskonto on uskomus, sitä ei voida mitenkään todistaa?
Minä veikkaan, että ev. lut. kirkon hajoaminen on edessä vielä meidän aikanamme. Kirkon jäsenmäärä tulee tippumaan kiihtyvää tahtia ja se menettää lähivuosikymmeninä valtiollisen asemansa. Nykyihminen ei ole enää aivopestävissä, ei edes teidän lapsenne.
Enpä usko, että juuri kukaan uskoisi niiden olevan tosikertomuksia. "Olipa kerran mies, joka syntyi neitsyestä, käveli vetten päällä ja muutti veden viiniksi. Hän käski uskoa itseensä ja sanoi olevansa Jumalan poika. Sitten hänet naulattiin ristiin ja hän kuoli. Kolmen päivän kuluttua hän heräsi kuolleista ja fyysisesti nousi taivaaseen".
Ja muuten, Jeesuksen olemassaoloa ei edelleenkään ole mitenkään todistettu. Tuntuupa kummalta, että jos noin ihmeellinen mies olisi elänyt, ettei hänestä ole enempää kirjoitettu. Evankeliumitkin on kirjoitettu reippaasti Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen, siis kuulopuheita.
ei-kristityiltä. Raamattu ei ole mikään Encyklopedia; sitä ei pidä lukea tietokirjana, vaan pitää ymmärtää sen uskonnollinen kieli ja kirjoittajien historiallinen tilanne, tavoitteet ja sanoman ydin. Mm. teologia (eksegetiikka), judaistiikka, arkelogia selvittävät tieteellisin keinoin Raamatun ajan tapahtumia ja pyrkivät seulomaan uskonnollisesta tekstistä faktatason tietoja, loput jäävät juutalaisten ja ensimmäisten kristittyjen uskon kuvauksiksi ja puolustuksiksi.
Ei runojakaan lueta kuin tietosanakirjaa, vaan pitää osata tulkita niitä, eikä vain kiukutella, että "ei semmoista vakavanhaväinämöistä ole koskaan ollutkaan, eikä rahasampoa, ihan totuuden vastainen runo ja oppilasraukkoja vielä nykyäänkin pakotetaan lukemaan Kalevalaa kouluissa".
Mikä sai sitten kristinuskon leviämään pienestä joukosta, vaaroja ja vainoja uhmaten maailmanuskonnoksi? Onko kyse vain joukkopsykookista ja manipuloinnista?
Enpä usko, että juuri kukaan uskoisi niiden olevan tosikertomuksia. "Olipa kerran mies, joka syntyi neitsyestä, käveli vetten päällä ja muutti veden viiniksi. Hän käski uskoa itseensä ja sanoi olevansa Jumalan poika. Sitten hänet naulattiin ristiin ja hän kuoli. Kolmen päivän kuluttua hän heräsi kuolleista ja fyysisesti nousi taivaaseen".
Ja muuten, Jeesuksen olemassaoloa ei edelleenkään ole mitenkään todistettu. Tuntuupa kummalta, että jos noin ihmeellinen mies olisi elänyt, ettei hänestä ole enempää kirjoitettu. Evankeliumitkin on kirjoitettu reippaasti Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen, siis kuulopuheita.
Mikä sai sitten kristinuskon leviämään pienestä joukosta, vaaroja ja vainoja uhmaten maailmanuskonnoksi? Onko kyse vain joukkopsykookista ja manipuloinnista?
No mikä nyt yleensä saa jonkun ideologian leviämään? Se vastaa sillä hetkellä johonkin tarpeeseen. En muista enää miten se meni. Ehkä niin että Rooman valtakunnassa oli uskontotilanne mennyt jo ihan mahdottomaksi, oli jo niin paljon jumalia ja sääntöjä ettei kukaan enää pysynyt selvillä. Lisäksi siihen liittyi muistaakseni jotain korruptiota ja sellaista että almut ja uhrit tms. oli liian suuressa roolissa? Kadunmies kaipasi jotain muuta tapaa kelvata jumalalle kuin se että on rikas ja voi antaa paljon rahaa temppelien pystyttämiseen. Niin että ehkä kristityt oli sen ajan perussuomalaisia. Yksinkertainen sanoma, tavallisen kansan asialla.
suututtaa kaikki ääripäät.
Ei ole oikein väittää lapselle yhtään mitään. Voin sanoa, että "me uskomme Jumalaan, mutta kaikki ihmiset eivät usko. Me uskomme, koska...".
Mutta aivan yhtä väärin on väittää, että "Ei Jumalaa ole olemassa" tai "Jumala on meidän jokaisen sisällä". Koska kukaan ei sitä tiedä.
Eikö hän kävellyt vetten päällä, muuttanut vettä viiniksi jne? MIksi tuollaista sitten yhä opetetaan? Opetetaanko koulussa muuten Kalevalaa totena? Raamatun kertomuksia ainakin opetetaan.
Kerro ihmeessä ne dokumentit, joissa Jeesuksesta kerrotaan. Joilla vedenpitävästi todistetaan Jeesuksen kerran täällä eläneen ja erityisesti nousseen kuolleista.
en halua pienelle lapselle tuputtaa uskontoa enkä uskonnottomuutta, minusta lapsella on vapaus päättää itse, mihin uskoo, kunhan on riittävän iso käsittämään tällaiset asiat ihan itsenäisesti. Itse en välttämättä usko Jumalaan, uskon Elämään (siis siihen, että meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä ja se on pyrittävä käyttämään hyvin...), mutta tätäkään näkemystä en aio lapsilleni "tuputtaa". Jos he löytävät Jumalan, hyvä niin, jos eivät, niin löytänevät sitten jonkin muun ihan yhtä hyvän elämänkatsomuksen. Pyrin kasvattamaan lapseni hyvyyteen, toisten ihmisten kunnioittamiseen, suvaitsevaisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen... tämä onnistuu kyllä myös ilman uskonnollista vakaumusta. Minusta pienellä lapsella täytyy olla ihan muuta turvaa ja lohtua elämässään kuin Jeesus.
Eikö tuohon juuri Kristinusko perustu: äiti ja isä voivat vaikka kuolla, mutta Jeesus ei ikinä, ei kuuna päivänä, jätä.
Minusta pienellä lapsella täytyy olla ihan muuta turvaa ja lohtua elämässään kuin Jeesus.
niin uskotteko tosiaan, että 1-3-vuotias lapsi ymmärtäisi, että tämä abstrakti Jeesus on kuitenkin täällä eikä ikinä häntä hylkää???
Musta oli aivan kammottavaa kun täällä joku kertoi lapseelleen selittäneensä kuolleista, että ihminen haudataan matojen syötäväksi.
Kyllä lapselle TaivaanIsä antaa suurta turvaa.
Hampaiden pesu, pipot, hanskat yms ovat aivan eri mittaluokan asioita. Ne ovat todistettavissa olevia tosiasioita. Uskonto on uskomus, sitä ei voida mitenkään todistaa?
Minä veikkaan, että ev. lut. kirkon hajoaminen on edessä vielä meidän aikanamme. Kirkon jäsenmäärä tulee tippumaan kiihtyvää tahtia ja se menettää lähivuosikymmeninä valtiollisen asemansa. Nykyihminen ei ole enää aivopestävissä, ei edes teidän lapsenne.