Itsensä piikitys sektion jälkeen

Itselläni ollut kahden aikaisemman lapsen kanssa verenohennuspiikitys, koska minulla on ollut veritulppa jalassa v.1999, eli siis joka raskaudessa 3 kk ennen laskettua aikaa ja 6 vkoa synnytyksen jälkeen piikitän kerran päivässä. Hyvin sen oppii, helppoa, tosin eihän se kauhean kivaa ole, välillä tulee mustelmia vatsaan ja muutamia patteja voi tulla, jotka ovat vähän aristavia. Nyt juuri aloitin taas piikittelyn, kun kolmatta odotan. En sitä kuitenkaan mitenkään jännitä/arastele, sehän on vain minun ja vauvani parhaaksi:) tsemppiä ja rohkeutta, hyvin se menee!

eikä kummankaan jälkeen ole ollut edes puhetta mistään piikittämisesta tai verenohennuslääkkeiden käytöstä. Juttu on minullekin ihan uusi. Ylipainokaan ei voi olla automaattisesti peruste, koska minultakin sitä painoa löytyy enemmän kuin olisi tarpeen.

Minulle tehtiin muutama viikko sitten sektio, ja Fragminia pistettiin yht. 8 päivänä (3 sairaalassa henkilökunnan toimesta, 5 kotona itse). Helppo homma, koska ohjeet olivat hyvät. Kuopiossa tämä oli kuulemma uusi käytäntö, ja koski yli 35-vuotiaita sektiolla synnyttäneitä.

Minun molemmat lapseni ovat syntyneet keisarileikkauksella. Esikoisen syntymän jälkeen (2005) en tarvinnut mitään muita lääkkeitä kuin Panadolia ja sitäkin vain noin viikon ajan. Toisen lapseni syntymä (2007) oli rankka kokemus, ja jouduin sektion jälkeen ottamaan Fragmin-pistoksia kolmen viikon ajan. En itse halunnut pistää itse itseäni, joten mieheni pisti lääkkeen vatsanahkaani.

En tiedä kuinka yleistä on Suomessa, tiedän ainoastaan että TYKS:ssä on pidennetty Klexanen pistelyä aiemmasta 3-4 päivästä 7 päivään. Suurin osa kuitenkin kotiutuu ennen kun on saanut 7 päivän pistokset, joten loput joutuu pistämään kotona joko itse tai jonkun läheisen toimesta, tai kaiketi sitä piikin voi kiikuttaa terveyskeskukseenkin ja käskeä jonkun pistämään, mutta sanoisin että kuulostaa vasta leikatusta, pienen vauvan äidistä melko työläältä vaihtoehdolta. Pistäminen itsessään on helppoa, kunhan vaan uskaltautuu sen ensimmäisen kerran tekemään. Kaikille sektoiduille äideille ei tietenkään tyksissäkään aloiteta Klexane hoitoja, vaan niille joilla BMI ylittää tietyn rajan tai on jokin riskitekijä tai sairaus joka altistaa suonitukoksille. Tämän enempää en valitettavasti osaa kertoa.

mulla on takana 3 suunniteltua sektiota ja kertaakaan en ole joutunut ohentavia lääkkeitä saamaan. Siis tämä juttu on mulle ihan uusi. Mä olen synnyttänyt kaikissa pk-seudun synnäreillä ja ei ole kertaakaan edes mainittu tästä. Olen myöskin ollut töissä sekä naikkarilla että kättärillä ja sielä ei kyllä annettu rutiinisti ainakaan silloin ohentavia.



Näköjään eri sairaaloissa eri systeemit.



-MM-

En minäkään usko, että ns. tavallisen sektion jälkeen joutuu piikittämään veritulppia ehkäiseviä lääkkeitä - ei ainakaan, jos synnyttäjä on terve. Em. mainittu ylipainoisuuskin oli itselleni uusi syy. Omalla kohdallani synnytyksessä tuli lukuisia komplikaatioita ja jouduin toiseenkin leikkaukseen - näin ollen Fragmin-pistokset eivät ehkä suoraan liittyneetkään keisarileikkaukseen.

Itselläni oli raskausaikana Klexane piikitys rv30 alkaen ja olisi pitänyt jatkua vielä 6vkoa synnytyksen jälkeenkin. Omalla kohdallani syy piikitykseen johtuu geeneistä, eli minulla on todettu geeneissä mutatio, joka kohottaa veritulppa riskiä. Synnytyksen jälkeen kuitenkin lääkäri vaihtoi melko pian nuo piikit marevan tabletteihin, tosin itselläni oli ihan normaali synnytys, ei sectio.



Pistäminen on aika helppoa, etenkin synnytyksen jälkeen. Raskausaikana piikittäminen on vaikeaa, kun vatsasta ei tahdo saada kunnon otetta ja lapsikin tahtoo liikuskella mahassa. Mutta synnytyksen jälkeen on löysempi vatsa ja siitä saa otteen hyvin.

Ketään ei varmasti pistetä piikittämään ilman opastusta, joten sen suhteen voit olla huoletta. Ja tiedoksesi: kun piikität itse, se on paljon kivuttomampaa kuin se, että joku toinen sen piikin pistäisi.



Mutta siis uskoisin että pitää olla aika pätevä syy epäillä mahdollisen tukoksen syntymistä, ennenkuin määrätään verenohennuslääkitystä.

kenguru.fi:ssä on keskustelupalsta " verivammaisille" äideille eli heille, jotka joutuvat pistämään Klexanea tai syövät Marevania. Eli siis tulppariski on niin iso, että joutuu lääkitykselle.