SINÄ jonka mielestä lapsia saa lyödä!!!!

Vedit aika sanattomaksi, täytyy sanoa. Et siksi, etten osaisi vastata kirjoitukseesi, vaan siksi, että ylipäänsä joku voi ajatella noin. Vaikka olisit provokin, on kirjoituksesi sisältö harvinaisen puistattava :-/



Väite nro 1.

Kyllä. Vanhempi nimenomaan on vastuussa lapsensa kasvatuksesta ja elämästä hänen ollessaan alaikäinen. Hän on se aikuinen, jonka tulee osoittaa paitsi rakkautta myös rajoja, jotta lapsi saisi eväitä elämään ja pärjäisi aikuisenakin tässä maailmassa. Hän on myös se aikuinen, johon lapsen pitää lähtökohtaisesti voida luottaa 100%, koska etenkin pieni lapsi on vanhemmistaan täysin riippuvainen.



Väite nro 2.

Vaikka kaksi aikuista parisuhteessa ovat itsenäisiä aikuisia, voi suhde olla vinoutunut esim. juuri väkivallan uhan takia. Heikomman puolta pitää aina pitää, eikä ketään ole oikeutta tahallisesti satuttaa. Jos joku läheinen (äiti/isä tai mies/vaimo) ei sitä ymmärrä, onneksi laki antaa mahdollisuuden puuttua myös perheväkivaltaan.



Väite nro 3.

Edes poliisi ei saa vahingoittaa rikollista ilman painavaa syytä. Syyksi ei riitä, että rikollinen käyttäytyy huonosti saati ärsyttävästi, hänen on oltava todellinen uhka ympäristölleen. Silloinkin väkivalta hyväksytään vain itsepuolustustarkoituksessa, ei opettamismielessä. Esim. ruoska ei kuulu vankilarangaistuksen oheisvälineistöön, satuttaminen ei siis ole yhteiskunnassakaan rangaistuskeino edes väkivaltarikollisille.



Väite nro 4.

Totta, pieni lapsi ei osaa syyttää vanhempiaan, vaikka äiti/isä satuttaisi joskus kovaakin :-/ Hän kääntää sen usein niin, että olen huono ja arvoton ihminen, koska minua saa satuttaa. Joku saattaa myöhemmin sisuuntua ja antaa takaisin samalla mitalla vanhemmilleen, toiset vain jatkavat perinnettä lopulta omille lapsilleen tai purkavat kokemaansa ulkopuolisiin. Jotkut osaavat pysähtyä ja katkaista kierteen. Mitään sellaista hyvää ei satuttamalla voi saavuttaa, mitä ei fiksummilla ja lasta kunnioittavilla keinoilla saisi aikaan. Sitä vastoin on monia isoja riskejä, joita nimenomaan lapsen pienikin tahallinen satuttaminen koskee. Karuinta on, että yhä 2000-luvulla jotkut tuottavat kipua ja pelkoa omille lapsilleen jopa päivittäin ihan tietoisesti :(



Väite nro 5.

Poliisi ei todellakaan saa pamputtaa vain siksi, jos joku ei tottele kehotusta poistua paikalta. Jos et usko, seuraa lehtiä. Aikuiset onneksi älyävät ja rohkenevat kyseenalaistaa ainakin itseensä kohdistuneen väkivallan, elleivät ole tottuneet siihen jo lapsuudessaan. Vielä kun loputkin aikuiset älyäisivät ja jaksaisivat suojella myös lapsia, edes niitä omiaan...

Luottamus ei synny pelon kautta vaan sillä, että edes se kaikkein lähin aikuinen on lapselle turvallinen ja luotettava. Satuttaminen tuskin tuota ilmapiiriä ainakaan vahvistaa, ymmärtänet sen itsekin.

miksi päiväkodeissa ja kouluissa opettajat eivät voi käyttää niitä rangaistuskeinoina?



Minä olen joutunut kokemaan kotona fyysistä väkivaltaa eli tukasta kiinni, luunappeja, käsivarresta puristamista ym. Ajatuskin kammottaa, että tekisin samaa omalle lapselleni.

Säkin vedit sanattomaksi, kun en oikeasti tajua ollenkaan mistä sä edes puhut. Toisaalta mun teksti oli niin täynnä kirjoitusvirheitä, että ei ihme jos sieltä löytyy jotain piilomerkityksiäkin.

Mutta vastaanpa sulle kuitenkin

Vierailija:

Vedit aika sanattomaksi, täytyy sanoa. Et siksi, etten osaisi vastata kirjoitukseesi, vaan siksi, että ylipäänsä joku voi ajatella noin. Vaikka olisit provokin, on kirjoituksesi sisältö harvinaisen puistattava :-/

Mä olen ihan tosissani ja tehnyt siitä jo aloituksenkin, että mun mielestä lasten fyysinen koskemattomuus on mennyt liian pitkälle. En tosiaan ole sitä mieltä, että lähtökohtaisesti lasta pitäisi kurittaa fyysisesti vaan parasta on jos vanhemmat osaavat lapsensa kasvattaa ilman sitä. Mutta mun mielestä TÄRKEÄMPÄÄ kuin lapsen fyysinen koskemattomuus, on se että lapsi oikeasti oppii rajat toimilleen ja myös toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden kunnioittamisen.

Olisihan se ihana ajatella, että kaikki ongelmalapset olisivat väkivallan ja kaltoinkohtelun uhreja, mutta totuus on, että yhä useampi on nöösivanhempien vailla rajoja kasvaneita " Nico-Pettereitä" , jotka jo aikaa sitten ovat menneet yli sen rajan, että heille enää puheilla rajoja saataisiin asetettua. Sellaiselle lapselle antaisin oikein mieluusti kunnon selkäsaunan, ja kysyisin, vieläkö huvittaa haistatella?

Väite nro 1.

Kyllä. Vanhempi nimenomaan on vastuussa lapsensa kasvatuksesta ja elämästä hänen ollessaan alaikäinen. Hän on se aikuinen, jonka tulee osoittaa paitsi rakkautta myös rajoja, jotta lapsi saisi eväitä elämään ja pärjäisi aikuisenakin tässä maailmassa. Hän on myös se aikuinen, johon lapsen pitää lähtökohtaisesti voida luottaa 100%, koska etenkin pieni lapsi on vanhemmistaan täysin riippuvainen.

VASTAUS: Joo ihannehan tuo olisi. Vaan kun kaikki eivät siihen tosiaankaan pysty. Parempi se, että vanhempi, joka ei osaa sanallisesti tarpeeksi hyvn ohjata lastaan, tekee sen sitten järkeävästi esim. tukkapöllyjä käyttäen. Eikä tietenkään sen ikäistä, jonka ymmärrys ei oikeasti ole kehittynyt tarpeeksi.

Väite nro 2.

Vaikka kaksi aikuista parisuhteessa ovat itsenäisiä aikuisia, voi suhde olla vinoutunut esim. juuri väkivallan uhan takia. Heikomman puolta pitää aina pitää, eikä ketään ole oikeutta tahallisesti satuttaa. Jos joku läheinen (äiti/isä tai mies/vaimo) ei sitä ymmärrä, onneksi laki antaa mahdollisuuden puuttua myös perheväkivaltaan.

Tää oli jotain ihan älämölöä, lue tekstini uudestaan, ja kerro missä olen kannattanut perheväkivaltaa. Käsittääkseni kirjoitin nimenomaan, että aikuisilla ei ole esim. parisuhteessa oikeutta kasvattaa toisiaan tms. koska ei myöskään ole vastuuta toisen ihmisen tekosista. ELi aikuista ei tulla syyttämään siitä, että puoliso ajoi kännissä, sen sijaan vanhempi on vastuussa siitä, mitä lapsi tekee.

Väite nro 3.

Edes poliisi ei saa vahingoittaa rikollista ilman painavaa syytä. Syyksi ei riitä, että rikollinen käyttäytyy huonosti saati ärsyttävästi, hänen on oltava todellinen uhka ympäristölleen. Silloinkin väkivalta hyväksytään vain itsepuolustustarkoituksessa, ei opettamismielessä. Esim. ruoska ei kuulu vankilarangaistuksen oheisvälineistöön, satuttaminen ei siis ole yhteiskunnassakaan rangaistuskeino edes väkivaltarikollisille.

Juu ei kuulu ei. Eikä vanhemmankaan pidä lasta fyysisesti rankaista ilman painavaa syytä. Ja ikävä kyllä muuten ihan nykysuomessakin poliisi aika usein kyllä käyttää tarpeettomia voimakeinoja ärsyttävien humalaisten taltuttamiseen..

Väite nro 4.

Totta, pieni lapsi ei osaa syyttää vanhempiaan, vaikka äiti/isä satuttaisi joskus kovaakin :-/ Hän kääntää sen usein niin, että olen huono ja arvoton ihminen, koska minua saa satuttaa. Joku saattaa myöhemmin sisuuntua ja antaa takaisin samalla mitalla vanhemmilleen, toiset vain jatkavat perinnettä lopulta omille lapsilleen tai purkavat kokemaansa ulkopuolisiin. Jotkut osaavat pysähtyä ja katkaista kierteen. Mitään sellaista hyvää ei satuttamalla voi saavuttaa, mitä ei fiksummilla ja lasta kunnioittavilla keinoilla saisi aikaan. Sitä vastoin on monia isoja riskejä, joita nimenomaan lapsen pienikin tahallinen satuttaminen koskee. Karuinta on, että yhä 2000-luvulla jotkut tuottavat kipua ja pelkoa omille lapsilleen jopa päivittäin ihan tietoisesti :(

Vastaus: Lässyn lässyn lässyn lää. Ihan yhtä lailla se lapsi tuntee huonommuutta ja arvottomuutta, jos häntä rangaistaan ei -fyysisin keinoin epäreilusti, eikä osoiteta tarpeeksi rakkautta. Monet huutaa lapsilleen ihan sumeilematta ja haukkuu näitä, mutta sehän on lain silmissä ihan okei. Se on kuitenkin paljon pahempaa käytöstä, kuin se, että joskus kun on tarpeeksi monta kertaa varoittanut lasta esim. vauvan kiusaamisesta, ja kertonut että seuraavaksi saat luunapin jos vielä teet niin. Ja sen luunapin jälkeen lapselle voi sanoa, että vauvasta tuntuu ihan samalta kun teet noin, ja äiti silti sinua rakastaa.

Tietty av-näkökulmasta sen isomman lapsen fyysinen koskemattomuus on tietysti suurempi kuin vauvan , ja vauvan täytyy vain kestää isomman mustasukkaisuutta jatkuvasti. Tai sitten äidin täytyy venyä ihmeisiin ja estää lasten kaikkinainen kanssakäyminen, koska isompi käyttäytyy niin arvaamattomasti. Sen sijaan että isommalle opettaisi saman tien miltä vauvasta tuntuu, kun vauvaa satuttaa.

Muutenkaan asiat nyt eivät vaan ole noin yksinkertaisia, idioottimaista edes esittää moista.

Väite nro 5.

Poliisi ei todellakaan saa pamputtaa vain siksi, jos joku ei tottele kehotusta poistua paikalta. Jos et usko, seuraa lehtiä. Aikuiset onneksi älyävät ja rohkenevat kyseenalaistaa ainakin itseensä kohdistuneen väkivallan, elleivät ole tottuneet siihen jo lapsuudessaan. Vielä kun loputkin aikuiset älyäisivät ja jaksaisivat suojella myös lapsia, edes niitä omiaan...

Vastaus: LOL siis lehdethän ne varsin todenmukaisen kuvan välittää asiasta kuin asiasta, eiks juu? Koskaan ei mennä ylilyönteihin esim. mielenosoituksissa, tai vaikka Lontoon metrossa kun ajetaan takaa pilottitakkista muslimimiestä....

Väkivalta on väkivaltaa ja luunappi on luunappi. Mua oikeasti vituttaa tällaiset jeesustelijat. Meinaatko, että lapset, jotka oikeasti ovat kokeneet väkivaltaa vanhemmiltaan ovat kovinkin hyvillään, jos joku tulee vertailemaan jotain satunnaista tukkapöllyä ja sitten sitä, kun vanhemmat oikeasti repii tukasta tai vetelee turpaan? Se on ihan sama kun sä menisit sanomaan väkivaltaisen raiskauksen uhrille, että joo, mätiedän miltä susta tuntuu, muakin yks mies kerran nipisti persuuksista...

äläkä siellä kirjoittele sossun tuella!

Entäs jos se lapsi on niin kova tempperamentiltaan, että riehuu ja tappelee monta tuntia jos sille päälle sattuu? Mitäs jos sellaista lasta on vaan pakko pitää väkisin holding-otteessa, koska muuten lapsi puree itsensä verille? Ja sitä lasta varmasti ahdistaa ja välillä sattuukin se oma rimpuilu siinä sylissä.



Nää keskustelut on NIIIIIN naurettavia. Hui kuinka ihminen kyllä vaurioituu ikiajoiksi jos saa lapsena välillä tukkapöllyä... Aaarghhh... Ja kun tässä maailmassa on oikeitakin vaaroja ja ahdistuksen kohteita...

jos omieni ei tarvitsisi kärsiä rajattomien lasten riehunnasta jatkuvasti. Joten kyllä kiitos, takaisin vaan moiset rangaistukset...

minulle tutkimus, jonka mukaan lapsen fyysinen kurittaminen on hyväksi hänen kasvulleen ja kehitykselleen.

Voin sanoa, että jos ap saisi kokemusta hankalasti kasvatettavasta lapsesta, hänen mielipiteensä muuttuisivat.



Nimimerkki Minulla on sekä helppo että vaikea lapsi, eikä helpolle ole ikinä tarvinnut edes huutaa, mutta vaikea ei tajua puhetta joskus millään.

haitallista lapsen kehitykselle. VÄkivalta on, mutta on ihan turha niputtaa lapsen hakkaaminen ja rakastavassa perheessä saatu satunnainen luunappi samaksi asiaksi.



JA aina pahimmat jäljet jättää se henkinen väkivalta. Sitä vaan ei ole kriminalisoitu.

VASTAUS: Joo ihannehan tuo olisi. Vaan kun kaikki eivät siihen tosiaankaan pysty. Parempi se, että vanhempi, joka ei osaa sanallisesti tarpeeksi hyvn ohjata lastaan, tekee sen sitten järkeävästi esim. tukkapöllyjä käyttäen. Eikä tietenkään sen ikäistä, jonka ymmärrys ei oikeasti ole kehittynyt tarpeeksi.

Minkä ikäisen lapsen " ymmärrys on kehittynyt tarpeeksi" tajuamaan olevan ihan ok, että omat vanhemmat välillä satuttavat häntä, koska he eivät muuten osaa kasvattaa? Ja miten ihmeessä sanat järkevästi ja tukkapölly liittyvät toisiinsa? Edelleen puistattaa.

Käsittääkseni kirjoitin nimenomaan, että aikuisilla ei ole esim. parisuhteessa oikeutta kasvattaa toisiaan tms. koska ei myöskään ole vastuuta toisen ihmisen tekosista. ELi aikuista ei tulla syyttämään siitä, että puoliso ajoi kännissä, sen sijaan vanhempi on vastuussa siitä, mitä lapsi tekee.

En saanut selvää, kumpaa tarkoitit, mutta vastaus on edelleen sama: vanhemmat todellakin ovat vastuussa lapsistaan. Silti he ovat samalla vastuussa omista teoistaan, myös ns. perhepiirissä. En edelleenkään käsitä, miten satuttaminen voisi olla yhtään sen pienempi paha, jos kohteena on oma lapsi kuin jos kohteena on joku muu, esim. puoliso tai hoitolapsi. Jotkut tuntuvat välillä pitävän parempaa huolta kotieläintensä kuin lastensa oikeuksista :-/

Juu ei kuulu ei. Eikä vanhemmankaan pidä lasta fyysisesti rankaista ilman painavaa syytä.

Mikä on painava syy? Kenellä on oikeus määrittää se? Eikö tässäkin voi ennemmin tulkita asiaa niin kuin laki: puolustamisessa jotenkin hyväksyttävää (esim. juuri holding tai auton alle juoksevan lapsen pysäyttäminen), rangaistuskeinona väärin. Tukistaminenkin on tahallista satuttamista, etenkin säännöllisenä " rangaistuskeinona" . Ymmärrän vielä jotenkin, että siihen joskus voi sortua, mutta sitä en käsitä, millainen äiti/isä voi käyttää tukistamista ja luunappeja ihan tietoisesti ja jatkuvasti lastensa kurittamisessa.

kertonut että seuraavaksi saat luunapin jos vielä teet niin. Ja sen luunapin jälkeen lapselle voi sanoa, että vauvasta tuntuu ihan samalta kun teet noin, ja äiti silti sinua rakastaa.

Luepa tuo uudestaan. Mitä luulet esikoisen siitä tilanteesta oppineen? Senkö oikeasti, että hänen käytöksensa satuttaa vauvaa vai vain sen, että ei kannata satuttaa vauvaa, ettei äiti satuta häntä... Tai sen, että auts! ja muuta kuin kipu ja säikähdys ei jääkään sitten päähän. Ja pian lapsi oppii väistämään äidin hellyyteenkin nousevaa kättä :-/ Näitä on nähty ihan liikaa, turha väittää lässytykseksi ja jeesusteluksi.

Ja vaikka moni varmaan joo selviääkin " traumoitta" luunapeista, ei niistä heille

hyötyä

ainakaan ole. Miksi siis pitäisi satuttaa, kun voi toimia rakentavammin? Jos kyvyt ei luonnostaan riitä, aina voi opetella uutta...

Väkivalta on väkivaltaa ja luunappi on luunappi.

Väkivalta on voimasuhteisiin perustuvaa vääränlaista vallankäyttöä. Myös henkinen väkivalta on pahasta. Sekin on laissa kiellettyä, mutta sen todistaminen on vaikeampaa kuin satuttamisen todistaminen. Eikä nämä ole vaihtoehtoja toisilleen, molempia pitää opetella välttämään. Lieväkin väkivalta (luunapit, tukistaminen, läpsiminen) on väkivaltaa, ei sitä pidäkään edes yrittää rinnastaa hakkaamiseen. Rangaistukset kovenevat rikoksen kasvaessa, niin tässäkin. Hyvä, että ihmisiä herätellään.

Vai pitäisikö sinusta olla laillista käyttää " ihan vaan vähän" hyväkseen vaikkapa 12-vuotiasta sukulaistyttöä, kun sehän ei ole sama kuin tuntemattoman 7-vuotiaan raiskaus? :-/ Meidän ajatusmaailmamme vissiin ovat niin kaukana toisistaan, että viisas vaikenee.

NIITÄ LÄSKEJÄ NICOPETTEREITÄ, jotka eivät kuule muita eivätkä näe muita ja saavat kaikki mitä haluavat, kunhan osaavat tarpeeksi pyytää. käsittämätöntä! ette osaa kasvattaa lapsianne!

Ja aikuisilla on on omat rangaistuksensa. Tarpeeksi pahaa kun tekee, joutuu vankilaan jne. Mitä lapset oppii, jos tehdä saa mitä vaan ja mistään ei tule mitään seuraamuksia?

Vierailija:

VASTAUS: Joo ihannehan tuo olisi. Vaan kun kaikki eivät siihen tosiaankaan pysty. Parempi se, että vanhempi, joka ei osaa sanallisesti tarpeeksi hyvn ohjata lastaan, tekee sen sitten järkeävästi esim. tukkapöllyjä käyttäen. Eikä tietenkään sen ikäistä, jonka ymmärrys ei oikeasti ole kehittynyt tarpeeksi.

Minkä ikäisen lapsen " ymmärrys on kehittynyt tarpeeksi" tajuamaan olevan ihan ok, että omat vanhemmat välillä satuttavat häntä, koska he eivät muuten osaa kasvattaa? Ja miten ihmeessä sanat järkevästi ja tukkapölly liittyvät toisiinsa? Edelleen puistattaa.

Varmaan saman ikäisen lapsen, joka ymmärtää miksi hän välillä joutuu jäähylle, vaikka se ei olisi hänestä yhtään kivaa. Järkevän voin vielä vääntää sulle rautalangasta: Lasta ensin kielletään tekemästä jotakin useamman kerran, sen jälkeen kerrotaan, mitä seuraa, jos lapsi ei tottele. Ihan sama onko se jäähy vai luunappi, lapsi ihan varmasti ymmärtää kerran molemmat koettuaan mistä on kysymys. Vai onko sinun lapsesi idiootteja?

Käsittääkseni kirjoitin nimenomaan, että aikuisilla ei ole esim. parisuhteessa oikeutta kasvattaa toisiaan tms. koska ei myöskään ole vastuuta toisen ihmisen tekosista. ELi aikuista ei tulla syyttämään siitä, että puoliso ajoi kännissä, sen sijaan vanhempi on vastuussa siitä, mitä lapsi tekee.

En saanut selvää, kumpaa tarkoitit, mutta vastaus on edelleen sama: vanhemmat todellakin ovat vastuussa lapsistaan. Silti he ovat samalla vastuussa omista teoistaan, myös ns. perhepiirissä. En edelleenkään käsitä, miten satuttaminen voisi olla yhtään sen pienempi paha, jos kohteena on oma lapsi kuin jos kohteena on joku muu, esim. puoliso tai hoitolapsi. Jotkut tuntuvat välillä pitävän parempaa huolta kotieläintensä kuin lastensa oikeuksista :-/

No tän mä selitin jo ihan ekassa viestissäni, käy kertaamassa sieltä. Et sinäkään voi mennä leikkimään poliisia, kun et ole poliisi, eikä sulla ole poliisin oikeuksia ja velvollisuuksia. Samoin on perheessä, ne oikeudet ja velvollisuudet on aikuisilla, ei lapsilla.

Juu ei kuulu ei. Eikä vanhemmankaan pidä lasta fyysisesti rankaista ilman painavaa syytä.

Mikä on painava syy? Kenellä on oikeus määrittää se? Eikö tässäkin voi ennemmin tulkita asiaa niin kuin laki: puolustamisessa jotenkin hyväksyttävää (esim. juuri holding tai auton alle juoksevan lapsen pysäyttäminen), rangaistuskeinona väärin. Tukistaminenkin on tahallista satuttamista, etenkin säännöllisenä " rangaistuskeinona" . Ymmärrän vielä jotenkin, että siihen joskus voi sortua, mutta sitä en käsitä, millainen äiti/isä voi käyttää tukistamista ja luunappeja ihan tietoisesti ja jatkuvasti lastensa kurittamisessa.

No eiköhän noi ole normaalissa perheessä kuitenkin aika harvoin käytössä. kenellä on oikeus määrittää koska lapselle saa huutaa tai suuttua? Ihan turha taas jeesustella tällaisessa asiassa, ihmisen omaan harkintakykyyn voi luottaa, ellei viitteitä muusta ole. Normaali lapsiaan rakastava vanhempi sen kyllä osaa.

kertonut että seuraavaksi saat luunapin jos vielä teet niin. Ja sen luunapin jälkeen lapselle voi sanoa, että vauvasta tuntuu ihan samalta kun teet noin, ja äiti silti sinua rakastaa.

Luepa tuo uudestaan. Mitä luulet esikoisen siitä tilanteesta oppineen? Senkö oikeasti, että hänen käytöksensa satuttaa vauvaa vai vain sen, että ei kannata satuttaa vauvaa, ettei äiti satuta häntä... Tai sen, että auts! ja muuta kuin kipu ja säikähdys ei jääkään sitten päähän. Ja pian lapsi oppii väistämään äidin hellyyteenkin nousevaa kättä :-/ Näitä on nähty ihan liikaa, turha väittää lässytykseksi ja jeesusteluksi.

NO MITÄ SE LAPSI OPPII VAIKKA JÄÄHYLLÄ????? Sen että ei kannata satuttaa vauvaa tai joutuu istumaan yksinään tyhmään penkkiin. Kuten todettu, mun lapset ainakaan eivät ole idiootteja, vaan ymmärtävät syy-yhteydet varsin hyvin. Ihan yhtä lailla se lapsi säikähtää ja hämmentyy jos hänelle menee yht´äkkiä huutamaan ja karjumaan jotain, pointti on siinä kuinka asian hoitaa. Lapsi varmasti tietää mitä on tulossa, jos se on hänelle moneen otteeseen kerrottu.

Ja vaikka moni varmaan joo selviääkin " traumoitta" luunapeista, ei niistä heille

hyötyä

ainakaan ole. Miksi siis pitäisi satuttaa, kun voi toimia rakentavammin? Jos kyvyt ei luonnostaan riitä, aina voi opetella uutta...

No ihan yhtä lailla voi sanoa, että jäähyistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Toi on niin jaadajaadaa toi sun höpötyksesi, vailla mitään kunnollisia perusteluita.

Jännä muuten, että et ollenkaan osannut kommenotida niitä vaikeampia kohtia teksteistäni, kuten sen, mitä tehdään nössövanhempien rajattomilel lapsille, jotka vaan riehuvat, koska tietävät että kukaan ei voi heille mitään... Jatketaanko lässytystä ja annetaan lapsen pilata elämänsä omissa valheellisissa voimantunnoissaan?

Väkivalta on väkivaltaa ja luunappi on luunappi.

Väkivalta on voimasuhteisiin perustuvaa vääränlaista vallankäyttöä. Myös henkinen väkivalta on pahasta. Sekin on laissa kiellettyä, mutta sen todistaminen on vaikeampaa kuin satuttamisen todistaminen. Eikä nämä ole vaihtoehtoja toisilleen, molempia pitää opetella välttämään. Lieväkin väkivalta (luunapit, tukistaminen, läpsiminen) on väkivaltaa, ei sitä pidäkään edes yrittää rinnastaa hakkaamiseen. Rangaistukset kovenevat rikoksen kasvaessa, niin tässäkin. Hyvä, että ihmisiä herätellään.

Vai pitäisikö sinusta olla laillista käyttää " ihan vaan vähän" hyväkseen vaikkapa 12-vuotiasta sukulaistyttöä, kun sehän ei ole sama kuin tuntemattoman 7-vuotiaan raiskaus? :-/ Meidän ajatusmaailmamme vissiin ovat niin kaukana toisistaan, että viisas vaikenee.

Sä olet jotenkin niin jengalla, että mä en enää edes tiedä mitä sulle sanoa. Sulla on ihan hirveä tarve demonisoida ja ylilyödä tällainen keskustelu täysin, ja ikävä kyllä se ei ainakaan ketään auta.

Musta olisi hirveän hienoa, jos suomi olisi pullollaan vanhempia, jotka osaavat kasvattaa lapsensa järkevästi pelkästään puheella ja joilla olisi jo luontaista auktoriteettia sen verran, että lapset oppisivat paikkansa yhteiskunnassa. Näin ei ikävä kyllä ole, ja sen takia mun mielestä olisi parempi, että nuo lapset oppisivat sen sitten vaikka luunappien tms. kautta, kuin että heistä tulisi heikkopäisiä riehujia, joilla ei ole mitään kunnioitusta auktoriteetteja, saati muita ihmisiä, luokkakavereitaan tms. kohtaan. Mutta kerrohan sinä viisaana mikä tepsii ekaluokkalaiseen räkänokkaan, joka sylkee ja hakkaa opettajaansa ja huutaa että sä et mahda mulle mitään.

sen ihmeempiä ongelmia. Ajoittainen tukistus ja väkivalta eivät ole sama asia.

ja turvautuvat tähän helppoon keinoon. Juuri näistä perheistä tulee ongelmalapsia, kun vanhemmatkaan eivät osaa käyttäytyä lain vaatimalla tavalla. Todellista työtä kasvatuksessa vaatii sellaisten keinojen käyttäminen, jotka eivät edellytä lyömistä tms, esim keskustelu, lapsen kuuntelu, rajojen asettaminen turvallisella tavalla.

Tosiaan väkivalta rinnastetaan ihan siekailematta satunnaiseen luunappiin. Uskomatonta. Millaisessa maailmassa te tuomitsijamammat oikein elätte?



Moniko teistä on itse kokenut väkivaltaa? Veikkaan että aika harva, loppujen lopuksi. Itse sain selkääni lapsena - ja voin kertoa, että se on todellakin jotakin ihan muuta kuin luunappi tai tukkapölly. Selkäsauna on sellainen kokemus, että sen muistaa. Mutta huomatkaa, että minä ymmärrän varsin hyvin vanhempiani, jotka selkäsaunaan joskus turvautuivat; meitä lapsia oli paljon, poikia ja tyttö, ja muistan hyvin miten äänekkäitä riehumisleikkejä meillä oli. Muistan senkin, että meitä kiellettiin, ja muistan miten suhtauduimme kieltoihin. Läl läl lää. Aivan varmasti selkasauna oli se viimeinen keino, johon vanhemmat turvautuivat. Ja selkäsaunat eivät olleet mikään päivittäinen rutiini, olisiko niitä jokusen kerran mahtunut lapsuuteeni.



Sain myös avomieheltäni toisinaan tukkapöllyjä tai läimäytyksen. Sama juttu tässäkin; en pidä sitä suurimpana ongelmana, jota elämässämme oli - esimerkiksi pettäminen on minusta paljon vakavampaa liiton jatkuvuuden kannalta kuin tukkapölly kerran tai kaksi vuosien varrella. Tukkapöllyt liittyivät johonkin raivokkaaseen riitaan -ja yleensä riita päättyi siihen. Molemmat tajusivat, että nyt mentiin jonkun rajan yli, ja peli oli vihellettävä poikki.



Ymmärrättekö? Tuskinpa. Tämä ei ole marttyyrin puhetta, vaan todelliset ajatukseni " väkivallasta" . On AIVAN eri asia elää jatkuvasti pelon alla, pelätä mielivaltaista ja aiheetonta väkivaltaa kuin kokea satunnainen tukkapölly tai selkäsauna edes jotensakin aiheesta. Johonkin äärimmäiseen väsymykseen, ahdistukseen tai pahaan oloon liittyvä VÄHÄINEN yksittäinen väkivallan teko ei ole tuomittavaa myöskään oikeuslaitoksemme mielestä, kuten oikeuden päätöksiä seuranneet ovat täällä todenneetkin. Turha siis edes jauhaa siitä, että kerran tai kaksi lapselleen aiheesta luunapin antanut äiti olisi tuomittava pahoinpitelystä!



Jos lasta lyödään tai tukistetaan aiheetta, ja toistuvasti, niin ilman muuta se on tuomittavaa. Mutta jos tukkapölly on se väsyneen äidin tai isin viimeinen keino estää lasta vahingoittamasta itseään tai muita, en ymmärrä kuinka siitä voisi aiheutua pahaa psyykelle tai lapsen kehitykselle. Satunnainen, aiheesta annettu tukkapöllyhän on nimenomaan sitä rajojen asettamista - nyt mentiin jonkun rajan yli ja saat tukkapöllyn - ja rajat ovat vähintään yhtä tärkeitä lapselle kuin rakkaus.



Ja ei; minä ja sisareni emme käy ihmisten kimppuun emmekä ole raivokkaan väkivaltaisia. Sisällämme ei ole patoutunutta vihaa, emmekä halua kostaa mitään kellekään.

" Useimpien meistä on

myönnettävä, että voimakkaimmat ja epämiellyttävimmät lapsuudenmuistomme ovat niitä, joissa

vanhempamme satuttavat meitä. Joillekin ihmisille muistot näistä tapahtumista ovat niin

epämiellyttäviä, että he teeskentelevät niiden olleen merkityksettömiä tai jopa hauskoja. Heidän voi

nähdä hymyilevän, kun he kuvailevat, mitä heille tehtiin. Hymyilemään heidät saa häpeä, ei

mielihyvä. He peittävät menneisyydessä kokemiensa tunteiden muiston suojatakseen itseään

tämänhetkiseltä tuskalta. "

En olekaan rikollinen ja saan lastani kasvattaa kuten ennenkin, jihuu!

Vierailija kirjoitti:

Lasta saa kurittaa oma vanhempi sen takia, että se oma vanhempi on se taho, joka on vastuussa lapsen elämästä ja kasvatuksesta ja toimista ulkomaailmassa. Lapsi ei sen takia saa lyödä vertaisiaan, koska he ovat samalla viivalla keskenään, eivät siis kasvata toisiaan, tai vastaa tekosistaan toisilleen.

Kaksi aikuista parisuhteessa ovat myös itsenäisiä aikuisia, eikä toinen ole toisen rettelöinnistä vastuussa. Sen sijaan poliisi ja muut viranomaiset ovat suhteessa tavalliseen aikuiseen henkilöitä, jotka ovat velvollisia turvaamaan ympäristön hvyinvoinnink, jos yksilö äityy häijyksi. Ja poliisillahan on oikeus viimeisenä keinona vaikka tappaa yksilö, jos meno menee liian hurjaksi.

Lapsi kyllä tajuaa eeron itsensä ja aikuisen välillä eikä todellakaan itke ja ihmettele " miksi tuo äiti nyt antoi luunapin" , jos sitä on edeltänyt asiasta monta kertaa varoittaminen. Ei aikuinenkaan ihmettele miksi poliisi lyö pampulla, jos ei millään tottele poliisin kehoitusta vaikkapa poistua paikalta tms.

Tässä sulle ap. vastaus, ole hyvä ja kommentoi.

Kasvattaminen on tietysti tärkeä juttu mutta se ei ikinä saa tapahtua fyysistä tai henkistä väkivaltaa käyttäen, rajat voi asettaa sanallisesti ja jos vanhempaa rupeaa liikaa kiukuttamaan, poistuu itse hetkeksi tilanteesta. Lasta ei ikinä saa lyödä. Olisiko mukavaa jos lapsi tullessaan teini-ikään läimäyttäisi vanhempaansa? :)