**JOULUtähtösten 06 TAMMIKUU**

Tulkaahan kertomaan kuulumisia, ettei meidän pino kuole ihan kokonaan.

Töissä oli niin hiljaista, että lähdin pari tuntia aikaisemmin kotiin ja vietän ne ihan itsekkäästi itsekseni! En viitsi Akselia hoidosta hakea, kun nukkuu parhaillaan päiväunia...

Kävelemään olisi Akselilla kova hinku, parhaiten onnistuu alasti...! Ja on se niin kivaa, että nauraa pitää ääneen koko ajan!

Nyt kirpparipöydän tavaroita hinnoittelemaan, kaappeihin tilaa siis.



Pikaisesti, Kirsikka ja Akseli

Vihdoin ja viimein saatiin netti pelaamaan ja pitihän sitä tulla kattomaan teidänkin kuulumisia =)

Pika pikaa luin tammikuun jutut ja ei ainakaan mitään kovin kauheita oo onneksi tapahtunu vaan kaikki tuntuu viettävän edelleen " tasaista" taaperoarkea ;)

Nemon kahdeksan (!!) puhkeavaa hammasta jäi mieleen ja kyllä varmaan itsekin olis aika kiukkuisena jos joka paikasta ois hammas puskemassa esiin =//



Kirsikka paiskii jo töitä =)

Hyvä että Akselilla on menny hoidossa hyvin ja toivotaan että jatkuu samaan malliin =)



Täällä voidaan erittäin paksusti =D

Maha kasvaa vauhdilla ja kokoa on jo sen verran että jotkut Lassin odotusajan vaatteista ei mene enää päälle vaikka painoa on just saman verran :O Olo on jo aika tukala ja takapuoli/lonkat reistailee koko ajan enemmän ja enemmän... Nytkin pistää vasempaan pakaraan aivan vietävästi vaikka mä vaan istun. Huoh... Oli se ensimmäisellä kerralla niin helppoa mutta tää toinen kerta ei näytä menevänkään ihan niin helpolla =)

Torstaina ois taas neuvola että pääsen sinne valittamaan ja viikon päästä osteopaatti saa taas kokeilla jos sais helpotettua mun oloa...



Lassille kuuluu melkeinpä samaa kuin viimeksikin... Hommat menee aika rutiinilla kun kahdestaan ollaan viikot. Yöt nukkuu edelleen sen 12-13 tuntia ja päälle parin tunnin päikkärit. Nykyään nukkuu sentään enää yhdet pitkät päikkärit eikä niitä useampia pikkupäikkäreitä. Ruoka maistuu vaan ja viimeisten parin viikon aikana oon alkanu antamaan ihan samaa ruokaa kuin itsekin syön kun meidän on joka tapauksessa pakko syödä yhtä aikaa kun muuten ois poju koko ajan roikkumassa lahkeessa ja huutamassa " anna anna" =)

Puhetta riittää, mutta suurimmaksi osaksi mulla ei oo käsitystäkään että mitä selittää =) Äiti, anna ja kato tulee selvästi ja isin kuiskaa aina hiljaa =) Kissan sanoo " sss" , koira on vuh vuh ja auto on drrr ja kovasti koittaa matkia kaikkea mitä sanotaan.

Kävely onnistuu tukea vasten, mutta ilman tukea ei oo yrittänytkään ennen tätä päivää =) Eilen hoksattiin että päästi seisoessaan irti tuesta pari kertaa ja tänään tekikin sitä koko ajan. Oltiin sitten tuossa mun siskolla kylässä niin siellä päästi pöydästä irti, seisoi vähän aikaa ilman tukea ja otti mahtavan yhden askeleen sivulle ennen kuin pyllähti. Siitä se lähtee =)

Hyvän ajankohdan kyllä valitsi kun äiti alkaa olla tosissaan siinä kunnossa että kantaminen teettää jo vähän vaikeuksia =)

Vielä tämä viikko pitäis jaksaa ja sitten loppuu miehellä ne Kemin hommat. Ens viikolla aloittaa täällä Oulussa eli on sentään illat ja yöt kotona apuna. Alkaa olla jo tarpeeseen kun eihän tässä ole kuin 2 kuukautta laskettuun aikaan :o



Mirpalle piti muuten lähettää erityisterkut =) Toivottavasti sulla menee raskaus hyvin loppuun asti kun puuhaa kuulostaa riittävän :o



Hoksaa että en oo päässy nettiin vähään aikaan =D

Pitää lopetella että joku jaksais vielä lukeakin =)



Pimmi ja Lassi



PS. Siitä suklaattomasta joulusta vielä, että eihän se suklaattomana pysyny =) Mä oon niin herkkusuu että konvehteja meni ja varmasti liikaa, mutta onneksi pysyi sappikivet aisoissa. Mulla ei oo itsehillintää ollenkaan =/

Oikeen hävettää miten sitä ei muka ehdi koneelle enää... tai kotona en edes vilkaise tietsikkaan päin kun sitä tuijottelee täällä töissä enemmän tai vähemmän 8 tuntia :o



Akseli on jo ' iso' poika: kävelee, höpöttelee muutamia sanoja sekä sitä söpöä siansaksaansa: ä täi täi täi, prrr, trrr, aloo ja muuta yhtä viisasta :))



Hoidossa on mennyt hyvin: hoitotäti on aivan ihana ja poika viihtyy siellä kolmen tytön seurassa aivan mainiosti. Korvatulehduksia on nyt ollut muutamassa kuukaudessa kolme ja taas taitaa olla kun ei tykkää makuuasennosta ja maito ei maistu pullosta. No, perjantaina taas lääkäri :/



Raskaana en ole vieläkään :( vaan kestihän tuo Akselin tärppäyskin puoltoista vuotta että ei vielä heitetä kirvestä kaivoon :)



Uhupsis, kello on jo puol yksi... palailevat työkaverit kohta lounaalta: pitänee edes yrittää näyttää tehokkaalta ja ottaa nuo asiakirjat auki tuohon viereen :o



Palaillaan taasen ja oikeen mukavaa tammikuun jatkoa joka iikalle :))



RauPotar ja Akseli 1v ja melkeen 2kk sekä esiteinit

Kiva kuulla RauPotaresta ja Pimmistä pitkästä aikaa! Kävin vaan nostoreissulla, nyt herättämään pikku-ukko unilta, eilen nukahti klo 6 ja heräsi siinä puoli viiden korvilla. Välillä tää on aika rankkaa tää työssä ja tarhassa käyminen. Tänäänkin palavereineen 11h töissä. Onneksi vaari haki Akselin ja kivaa oli ollut kun Akseli oli NIIN väsynyt.

Huomenna iltavuoroon, saadaan nukkua vähän pidempää, tuo kuuteen meneminen ei oo mun juttu.



Kirsikka ja Akseli

aika vain menee pikavauhtia taapero-Alpin perässä juostessa :o Poika kiipeää jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan, tyhjentää hyllyt ja kaapit ja nyt uusimpana villityksenä pudottelee tavarat yläkerran kaiteen raoista portaisiin..! Kieltäminen suututtaa vallan mahdottomasti, mahalleen heittäydytään ja jos vanhempien ääni kielloissa yhtään kovenee, niin tirautetaanpa pari draamantajuista kyyneltäkin :´-S Hih... On se kyllä kivaa seurata, miten erilainen (ja toisaalta samanlainen) poika on tässä iässä kuin siskonsa. Samannäköisiä ainakin ovat piirteiltään, mutta väritys on ihan eri. Alpi on blondi :)



Perjantai vietettiin TAYSssa maitoaltistuksessa ja joitakin prick-testejäkin tehtiin. Posket lehahtivat jo pienestä maitomäärästä punaisiksi, mutta reaktio häipyi kun määrää lisättiin ja altistusta jatketaan nyt kotona. Jotain oireilua on, mutta aika epämääräistä. Ärsyttää tämä viipeinen suolioireilu, kun haluaisi olla täysin varma :-( Lääkäri oli sitä mieltä, että maitoallergia on, mutta täytyy varmistaa altistamalla kunnolla. Plääh.



Meillä on minipoika, mitat 1v1kk iässä 76 cm ja 9 200 g :)))



Tinuri ja sylissä hilluva Alpi (jonka vuoksi en pysty pidempää runoilemaan)

En oo ehtiny kirjoittelemaan, vaikka pinot käynki päivittäin lukemassa,jos joku ois kirjoittanu jotain:)

Viime keskiviikkona, minä ja Johanna käytiin lastenpolilla. Tehtiin prick-testit jotka oli negatiivisia ja käytiin lääkärin luona. Diagnoosiksi tuli atooppinen ihottuma, rasvoja, kortisonia ja antihistamiinia määräs, ja kerrattiin ihon hoitoa. Myös siitepölyallergia mahdollinen,ja lisä- ja säilöntäaineille altistuminen... Sen ainaki oon huomannu,että kun jätettiin kokonaan kaikki kaupan valmiit soseet pois, ei oo iho helahdellu..

Johannalle on taas alkanu kaurapuuro maistumaan,ja se onki ainut puuro mitä tykkää syödä. aamuin illoin on sitä nyt syöny ihan hyvän annoksen ja silti yöllä menee 2-3pullollista maitoa:( en tiedä mihin mahaan sitä vetää,jospa on kasvukausi menossa ja liikettähän tällä tytöllä piisaa:)Suosikkipaikka on olohuoneen sohva jossa istua nakottaa ja kattoo telkkaria...

Johanna oli polilla 9,3kg ja 74,5cm. pituuskasvussa taittumista,mutta painosta ei huolta. Eikä se lääkäri ollu siitä pituudestakaan huolissaan...:)

mut jos tästä vaikka sohvan pohjalla makoilemaan...:)

tintti ja JohannaKirsikkka34:

En löytänyt mitään pinoa, tein sitten uuden. Tosin en ehdi ihan kauhean kauaa jorisemaan, uusi pyykinpesukone saapuu juuri. Vanha väsyi. Olihan tuo jo 9-vuotta vanha, se tuli meille sinä päivänä kun tytsyn kanssa tulimme sairaalasta kotiin. Ja hyvin on palvellut.

Töissä on mennyt ihan hyvin, välillä väsyttää ja uuvuttaa. Akseli on hienosti sopeutunut tarhaan, kiva viedä kun henkilökunta on tosi ihanaa.

Kirsikka ja tarhapoika Akseli

Melkosen hiljaista on taas meidän pinossa.

Mukava kuulla raupottaresta, juuri häntä ja muutamaa muuta kadonnutta lammasta ajattelin.. missä siis luuraa esim. Päivikki, Miilukka, MM..



Meille ei kauheesti uutta kuulu, rankkaa tää on kun saa meilkein yksin hoitaa tätä kolmikkoa ja Adam kun ei nuku edelleenkään.



Kävelystä puhuttiin: Meillä Adam lähti kävelee n. 10kk ja rapiat päälle eli 2kk jo kävelty(nykyään juostaan ;D) lempi puuhaa on myös keittiön pöydälle kiipeäminen.



Nyt menen jatkamaan tapetointia, niin kauan kun herra nukkuu.

nefili ja Adam

Mäkin tulin vaan moikkaamaan tässä pikaisesti, kun taas ehdin koneelle.



Miten voikaan olla mahdollista että meidän aina niin helposta ja aurinkoisesta vauvasta onkin kuoriutunut näin tulinen ja omatahtoinen pieni mies? Kasvavilla hampailla on tietenkin oma vaikutuksensa mutta välillä tuntuu etten mä enää tunne omaa lastani. Välillä se tuttu Nemo pilkahtaa kaiken sen temperamentin alta mutta nyt kyllä tosiaan koetellaan äidin hermoja. Mutta ihana pieni mies se on kuitenkin aina! :)



Tinnis & Pieni Tuittupää

Nyt on palattu sitten reissusta ja on pari minuuttia aikaa raapustella. Esikoinen tosin kärttää pääsyä koneelle...



Olimme reilun viikon mummoloissa, ja kyllä oli mukava reissu. Äidin pieni leikkaus sujui hyvin, samaten kuin siitä toipuminen. Oli kiva nähdä myös toista mummoa ja pappaa sekä muitakin sukulaisia. Tosin olihan se kiva palata kotiinkin.



Saran korvatulehdus parantui sitten ilman antibiootteja. Sehän todettiin kaksi viikkoa sitten. Toivon kovasti, että hän säästyy korvakierteeltä, joka aikanaan vaivasi esikoista ja nyt lasten serkkua.



Meille ei muuten kuulu uutta, mutta imetys lopetettiin maanantaina. Minä sain tarpeekseni. Taisin olla lopussa ihan vain huvituttina. Viime yö oli sitten eka, jolle nukahdettiin ilman tissiä. Viisi minuuttia oli suoraa huutoa ja sitten 20 minuuttia kiehnäämistä ja univirttä. Helpolla sujui!



Lähden ylihuomenna risteilylle Tukholmaan. On vielä ihan A-luokan matka eli lähden kälyni kanssa reissuun ILMAN LAPSIA! En ole ollut vielä yhtään yötä tytöstä erossa. Ehkä ikävä vaivaa, toisaalta hekumoin jo pelkällä ajatuksella siitä, että saa olla ihan itsekseen melkein 2 vuorokautta, ah.



Töihin lähden - kuten olen moneen otteeseen maininnut - 1.2. eli ensi viikon perjantaina. Sitä en murehdi tai mieti yhtään ennen kuin viikon päästä. Nautin täysillä näistä viimeisistä vapaista päivistä.



Nyt päästän pojan koneelle, ja käytän tytön päiväuniajan hyväksi ja lähden katsomaan Täydelliset naiset " nauhalta" .



Oikein aurinkoista, talvista ja toivottavasti lumista tammikuuta kaikille!



Iituli

Jos jollakulla olisi intoa tulla meille siivoamaan, annan heti osoitteen. Nim.merk. Siivooja olis kiva



Olen ihmisiä, joille tulee uupumus ja saamattomuus jos asioita kertyy riittämiin. Nytkin katselen vaan näitä tavarakasoja ja villakoiria. Pahalta näyttää...



Sitten mukavampiin aiheisiin. Tänään on rouvalla kampaaja ja huomenna pikkujoulu. Ravintolaväki juhlii aina vasta tammikuussa moiset bileet. Pikkuinen poika nyhjäsi sylissä aamupäivän, " opettelimme" missä on äidin silmät, suu ja nenä. Kävimme rauhassa kaupassa ja kirpputorilla. Ihmetyttää ihan kuinka paljon poikanen on kehittynyt taas ihan muutamassa viikossa. Enään ei potan kylmä reunakaan aiheuta itkua. Heh, minä sen reunan lämpimällä vedellä ennen toimintoa aina lämmitin, älkää kertoko kenellekään. Hih...



Nyt tuli tytsky koulusta ja hänellä on aina NIIN paljon asiaa. Nyt hän on tohkeissaan uudesta sijaisopettajasta jolla on myös diabetes. Täytyy mennä lähemmin kuuntelemaan. Ja siivouskaapin ovi on jo auki, rauhallinen lähestymistapa on hyvä, vai mitä?



Imurikammoinen ja pölyinen kirsikka ja nykyään rohkea pottailija alias Akseli



ps. Argh, meillä ei meinaa vaipat pitää öisin, joudun vaihtamaan aamuyöllä vaipan että uni jatkuu. Onko poikien juttu? Taitaa pissa tulla niin samaan paikkaan. Joku kehui Lidlin uusia vaippoja, onko kukaan kokeillut?

tulin vain pikaisesti nostamaan pinoa ennen asioille lähtöä ja huomasin Kirsikan vaippakysymyksen. Meillä on käytössä Lidlin vaipat ja pois en vaihtais! Ei falskaa ollenkaan vaikka aamuisin on niin täynnä että roikkuu melkein polvissa asti. Aiemmin käytettiin Pamperssia ja nää on kyllä tosi paljon parempia. Päivisinkin on hyvä kun näissä on sellainen viiva kertomassa onko vaippa märkä niin näkee helposti. Jos viiva vaihtaa väriä keltaisesta siniseen, on märkä. Eli suosittelen lämpimästi!

Pitää lukea taas paremmin myöhemmin teidän kuulumiset. Mutta mekin ollaan vielä elossa, aikaa ei vaan mullakaan oo kirjoitella:/



Minusta tuli isosiskoni kaaso äskettäin=) Hääjuttuja siis enempi netissä surffailtu kuin taaperojuttuja:) Morsian odottaa myös vauvaa, ihanaa<3



Tomas kävelee jo hyvin, oppi kunnolla 1v1kk. Ei juurikaan konttaile enää, vaan viipottaa pystyasennossa, suloista. Ulkonakin vähän jo taapertaa.



Maitoa on nyt muutama pvä kokeiltu. Posket punottaa välillä, mut voi liittyä muuhunkin. Löysää kakkaa oli kanssa, mut on taas ollu normaalia. Peukut on pystyssä, että sopisi nyt se... Lasista ei halua oikein maitoa juoda, joten puuroihin sitä tungetaan. Korvikkeet ja tuttipullot on siis edelleen kehissä. Lasista menee edelleen vain vettä.



Tyhjää lyö... Mulla on vaan hääkampaukset ja -vaatteet mielessä:) Kivaa!



Jakselkaahan siellä kaikki!



t.jkv ja t

Sonette! Mun äiti osti mulle tänne entiseen kotikaupunkiini 10kerran salikortin salille, jossa kävin ennen. On muuten ollu ihanaa, ah! On kyllä ihan ykkösharrastus, jee=) Kotonahan en sitten salilla käy, ihan vaan lenkillä. Saa oikein kunnolla rehkittyä salilla, ihan eri fiilis kyllä treenien jälkeen.



Naureskelin Kirsikan pesukoneruljanssillexD Voin kuvitella koko perheen katselemassa pesukoneen ekaa pesua kuin leffan ensi-iltaa konsanaanxDxD Kampaajallekin olit kerinnyt, kivaa! Ja oliks sulla ne pikkujoulutkin..? Hauskaa iltaa sille, kenellä ne olikaan kuitenkin! =)



Iitulin risteily kuulosti erittäin hyvältä! Mäkään en oo ollu yötäkään erossa pojasta, tai siis että viimeistään yöllä oon tullut kotiin;) Tekis varmaan oikein kunnon irtiotto hyvää, vaikka en varmaan pysty oikeesti kuitenkaan mihinkään lähtemään kullanmurun luota.



No nyt tyhjeni taas kaali kokonaan...



t.jkv

Enää kolme päivää ja sitten alkavat työt, iik! Alkaa jo valmiiksi melkein inhottaa pakkotahtisuus ja aamuherätykset. Ihan varmasti tulee ikävä kiireettömiä aamuja. Tosin on tässä kotona olossa ollut puolia, joita ei kaipaa. Onhan sekin ihanaa, että saa syödä rauhassa.

:-)



Talous ei kuitenkaan viime perjantain jälkeen ainakaan salli enää hoitovapaita - ainakaan pitkiä sellaisia.



Meistä tulee nimittäin tontin omistajia! Tuossa ihan lähellä, itse asiassa ihan naapurissa, tuli myyntiin iso tontti. Täräytimme ostaa sen kavereittemme kanssa. Esisopimus tehtiin perjantaina, ja käsiraha maksetaan kohta, kaupat ovat sitten helmikuun puolella. Toukokuussa siirtyy sitten kokonaan omistus- ja hallintaoikeuskin meille.



Nyt sitten aletaan suunnitella taloa! Arkkitehti lienee palkattava, kun on kyse kuitenkin pienestä kaupunkitontista. Kukas muu jouluntähtien perheistä olikaan aloittelemassa samaa urakkaa?



Risteily meni oikein mukavasti - sekä minulla että kotiväellä. Teki kyllä terää, että sai huolehtia vain itsestään vajaat kaksi vuorokautta.



Anteeksi nyt omanapainen viesti. Seuraavan kerran tulen lukemaan ajatuksen kanssa koko ketjun läpi.



Mukavia tammikuun viimeisiä päiviä!



Iituli

Onnittelut Iitulille uudesta tontista ja voimia rakennushommiin =)

Meillä saa omakotitalo olla haaveena vielä pitkän aikaa, mutta jospa sitten jonain päivänä kun minä valmistun ja pääsen töihinkin...

Ukko taas kaikessa viisaudessaan purki ärtymystään viikonloppuna ja minä sain taas kuulla siitä kuinka hän on paiskinut töitä jo monta vuotta ja minä vain elän hänen siivellään enkä tienaa mitään. Sanoin että eipä tuo mua haittaa jos hän jää pitämään vanhempainvapaan ja minä menen kouluun, mutta kyse ei kuulemma ollut nyt siitä... Otappa noista selvää...



Olipa kiva kuulla joulukuunvauvastakin =)



No voi ei... Tais poju jo herätä...

Ei passaa kovin odotuttaa kun nukkuu päikkärit nykyään isojen poikien sängyssä eikä osaa tulla sieltä alas =/



Kirjotelkaahan kun ehditte! =)



Pimmi ja Lassi

Onnittelut [b] Iitulille [/b] tontinomistajuudesta:) Aika urakka on varmaan edessä, mutta palkinto on suuri! Hirvittäis minuakin sinuna:/ Varmaan aikamoinen kulttuurisokki kun aamuisin on tiukat aikataulut. Mutta varmasti sitä saa uutta potkua toisella tapaa, kun pääsee tapaan ihmisiä ja käyttämään aivoja:) Hyvin se menee! Nautihan viimeisitä päivistä ilman kelloa!



Voi [b] Pimmiä [/b] , kun ukko tuli ja sätti:( Kyllähän noita elättäjiä varmaan väsyneenä ottaa nuppiin raha-asiat muitten joukossa, mutta ei ne jaksais kuitenkaan olla vuositolkulla kotona:P Sellaistahan se on, että muutama vuosi menee väkisinkin rahan kannalta eriarvoisesti, kun lapsia tulee. Ja kyllä sekin sen ymmärtää, kunhan mussutti;)



[b] Sänkyasiaa [/b] , siis lastensänkyasiaa!! Että missä iässä te muut siirrätte mukulat pinnattomiin sänkyihin?



Kohta lähtee tämä mammeli iltalenkille!



t.jkv ja taapertava t

Meillä arki etenee ja äipän masu kasvaa, jo kohta ahdistukseen asti ;)



Pimmille: Toivottavasti siunkin loppuaika menis kaikesta huolimatta hyvin! Nuo isännät on aivan uskomattomia! Just eilen kaverin kans juteltiin, kun hänkin oli useamman vuoden kotona lasten kans. Isäntä oli aina sitä mieltä, et ei voi olla niin rankkaa - kunhan töihin menet, tää vuorotyö se on jotain ;) No nyt tää kaveri on kaksi vuoro töissä, nyt onkin ne yövuorot mikä tekee siitä työstä rankan ;)))



Jotain kertoo myös se, et miun mies on aina kolmen viikon loman jälkeen ihan intona menossa töihin (lepäämään). Niillä kun ei ole hajuakaan mitä myö tehdään, kun tehdään se hiljaa ja jatkuvasti. Olenkin miettinyt et olis hyvä jättää viikoksi kaiken ylimääräisen tekeminen - leikkis vain lasten kanssa kaiket päivät - jos sit huomattais kuinka paljon pyyteetöntä työtä myö niiden miestenkin eteen tehdään... -- tulipas naisrintamatoitotus ;)



Meillä ei edelleenkään nousta edes seisomaan. Erica ei anna juurikaan mennä auttamaan, jos yrittää nostaa toista polvea ylös. Neiti on niin kovapäinen ja itsenäinen ;) ja kyllähän tuolla pituudellakin on merkitystä, kun ei tarvi nousta mihinkään - riittää et kurkottaa....



Nyt taitaa olla aika mennä tekeen niitä kotitöitä ;)



--Mirpa ja Erica, kera siskojen, ja syntymättömän myllääjän--

Lassi jammaa vieressä Anna Erikssonia niin äipällä on vähän aikaa kirjottaa =)



Juu, ei nuo ukot tosiaan aina ymmärrä ettei tää kotiäidin homma mitään sohvalla makoilua ole... Meilläkin kun mies oli nää viimeiset 3 kuukautta reissussa ma-pe niin arvatkaa oliko poika yks isin kulta aina viikonloput =) Ei tietoakaan kiukuttelusta ennen kuin tuli taas maanantai... Se söi kyllä naista!

Meillä tämä rahallinen eriarvoisuus jatkuu valitettavasti vähän pidempäänkin kuin lasten teon ajan kun mulla on vielä vaikka kuinka monta vuotta opintoja jäljellä eli mä kituutan näiden päivärahojen jälkeen sitten opintotuella. Huoh... Onneksi sitten jonain päivänä on semmoinen ammatti että jo lähtöpalkan pitäisi olla sitä luokkaa kuin miehellä on nyt jo monen vuoden työnteon jälkeen. Sitä se mieskin hyvinä päivinä miettii, että ollaan me sitten rikkaita kun minäkin menen töihin =) *haaveilua*



Mulla iski viikonloppuna joku tajuton masennus päälle ja tuntui siltä ettei yksinkertaisesti mistään tule mitään. Kaikki vastusti ja ne miehen kommentitkaan ei auttanu ollenkaan...

Meillä nuo raha-asiat on kiristäny molempien mieltä jo nyt jonkun aikaa kun ostettiin joulukuussa uus auto ja tässä kuussa vaihtui kämppäkin isompaan (ja kalliimpaan). Sänky on hajoamispisteessä, telkku ja tietokoneen näyttökin vetelee viimeisiään ja tuo lasinen ruokapöytä pitäis vaihtaa vähän lapsiystävällisempään vaihtoehtoon... Siinä samalla pitäisi säästää rahaa niitä lähestyviä häitä varten kun niihin tarvittais semmonen 4000-5000 euroa =/

Päätin sitten lauantai-iltana yksikseni itkun kanssa että häät täytyy siirtää jonnekin hamaan tulevaisuuteen että stressi helpottais edes vähän, mutta mun äidin mielestä se ei tule kysymykseenkään :) Ilmoitti että maksaa vaikka koko homman, mutta häät pidetään. Viime aikoina on kuulemma ollu meillä kaikilla niin vaikeeta että tarvitaan jotain kivaa mitä odottaa.

Meidän äiti on ollu aika huolissaan siitä miten jaksetaan siskon kanssa kun molemmille on jo toiset lapset tulossa ja lisäksi kuulemma stressaa se mun ms-tauti ja äidin itsensä mahdollinen reuma. Töissäkin on kuulemma niin hullua, että tarvitsee jo unilääkkeitä että sais nukuttua kaiken hulluuden keskellä :( Äiti on samanlainen iltastressaaja kuin minä ja me molemmat pyöritään sängyssä vaikka koko yö jos on liikaa mietittävää...

Lupasin sitten äipälle että en peru häitä ja koitetaan jotenkin saada edes vähän rahaa kokoon. Miehenkin kanssa tuossa mietittiin että jos tuo sänky ym kestäis vielä puoli vuotta niin pyydetään häälahjaksi rahaa, joilla voidaan sitten uusia kotia...



Kaiken tuon lisäksi keksin toissailtana hormonihuuruissani että eihän tuo mies edes halua naimisiin kun on koko ajan ollut niin välinpitämätön häihin liittyvien asioiden kanssa ja itku kurkussa sitten kyselin että enhän mä joudu olemaan yksin sitten hääpäivänä... Aikamoiset naurut sain vastaukseksi ja oon kuulemma aivan höppänä =)

Kaikkea se tämä naisen mieli keksii...



No joo... Menipä taas turhaksi jaaritteluksi =)



Kiitokset mirpalle =)

Eilen kävin muuten taas osteopaatilla ja ainakin nyt tuntuu lonkat paljon paremmalta =)

Lassi nousee kyllä ylös ja kävelee tukea vasten, mutta ilman tukea ei onnistu kuin seisominen ja sekin hyvin harvoin. Ylöskin kun nousee niin pitää aina jostain kiinni...



Äh, monitoimilaite joutuu taas koville... Poika oppi näköjään scannaamaan :o



Pimmi ja Lassi-insinööri ;) (ja pieni rv 33)

Voi Pimmiä, kylläpä oletkin murehtinut monenlaista:( Ja äitikin murehtii, eihän sekään kohenna mieltä. Mullekin joskus tulee semmoinen kertakaikkisen huonoihminen-olo, ja tuntuu että mihin kaikkeen sitä onkaan ryhtyny. Ja yöllä miettii kaikkea ihmeellistä, että miten sitä selviääkään opinnot ja harjoitelut ja tentit, ja mistä sitä rahaa ikinä riittää mihinkään...



Mutta sit aina jostain tulee kirkastus, että hitto. Elämäähän tämä vain on, ja kaikki järjestyy päivä kerrallaan. Ei sitä tartte joka asiaa murehtia tänään, kun aisat tulee eteen yksi kerrallaan:) Eikä kaiken tarvii olla niin täydellistä ja vakavaa. Jos jostain kurssista saa 2 eikä 4, niin mitäpä siitä. Ja kaikki muutkin niistä selviää, vaikka sit tokassa uusinnassa ainakin:) Ja kaiken ei tartte olla viimeisen päälle kotonakaan. Onhan teillä jo uusi auto ja tilava kämppä! Ja sitten uusitte asia kerrallaan muita juttuja. Siitä se pikkuhiljaa helpottuu.



Ja mikäs tässä olikaan tärkeintä, teillä on ihana poika, ja sinä vaaput siellä massu kadehdittavan pulleana=) Murheita toki on, mutta nauttikaa toisistanne ainakin! Arvaahan, kuinka onnellisia ollaan oltu viime päivät, kun pelästyttiin, että mulla on rintasyöpäpatti, joka osoittautuikin harmittomiksi. Ehdittiin jo ajatella, että jätän nämä kaksi kahdestaan elämään tänne ilman minua:( Siinä surussa ei ollut mitään väliä millään tavaroilla tai rahoilla, kun henki ja elämä kyseenalaistettiin kertaheitolla. Sainpa taas perspektiiviä arkeen:)



Menipä jaaritteluksi... Mutta oikeasti, kyllä te pärjäätte, vaikka tiukkaa tulee rahan kanssa olemaankin! Onhan teillä kuitenkin paljon muuta, mistä voitte olla onnellisia=)



Lopuksi on vielä pakko ihmetellä, kuinka paljon sulla onkaan jo viikkoja kasassa:o Ja Mirpalla myöskin! Kyllä te näytätte varmaan ihastuttavilta massuinenne=) Oloon en ota kantaa;)



t.jkv

Sai päivään piristystä =)



Kukahan se sais minutkin ymmärtämään ettei kaiken tosiaan tarvi olla täydellistä =/

Onneksi mies kommentoi välillä kun innostun liikaa, että eikö tuonkin voisi tehdä vaikka huomenna =)



Olipa hyvä, että se patti ei ollutkaan mitään vakavaa! Minäkin kävin kuvauksissa just reilu viikko sitten rinnassa olevan patin takia, mutta en kylä oo missään vaiheessa uskonu että tuo olis mitään vakavampaa kun tuntuu olevan ihossa ja niinhän se olikin. Ihotautilääkärille mennään seuraavaksi =)

Kyllä tosiaan tuommoiset pistää asiat uuteen tärkeysjärjestykseen! Itsekin tarvis välillä pienen pysäytyksen että unohtais nuo raha-asiat ja keskittyis olennaiseen. No, keväällä pääsee taas miettimään itseä kun tulee se magneettikuvaus ja pitää alottaa ne lääkkeetkin =/



En mä kyllä mitenkään hehkeältä näytä =D

Tämmönen taapertava elefantti ;) Mikään vaate ei mene päälle ja ne mitkä menee niin paljastaa kuitenkin jokaisen makkaran ja kun tällä kertaa tämä maha ei edes ole vain edessä vaan on myös leventäny mua aika mahtavasti jenkkakahvojen kera niin tuntuu siltä että tekis mieli vaan hautautua sohvalle jätti-isoon t-paitaan eikä lähtä edes kauppaan... No, nyt mä valitan, mutta parin kuukauden päästä nyyhkin taas teille kuinka on ikävä isoa mahaa =D Ehkäpä tämä riittäis vähäksi aikaa kun oon maaliskuun loppuun mennessä ollu 2 vuoden aikana yhteensä 18 kk raskaana :o Huh...



Mutta nyt kyllä häivyn =) Tänään on vissiin puheripulipäivä ku siskonkin kanssa jaariteltiin puhelimessa yli tunti =) Onneksi mies tulee kohta kotiin ja saakin sitten kuunnella pulputusta loppu päivän =D



Pimmi taas