**JOULUtähtösten 06 TAMMIKUU**

Pitäisköhän muutama rivi raapustaa? Meidän elämä on kyllä nyt ollu vaihteeksi tasaista,ettei mitään järisyttäviä oo tapahtunu! Ja hyvä niin:) Joulukuinen auto-onnettomuus niin söi mua... että olin välillä ihan muuta kuin hyvä äiti ja vaimo! Onneks nyt ei enää autolla ajo jännitä, mulle siitä jännityksestä tuli ihan mahottomat oireet, siis meni tunnottomaksi kasvoja ja toinen käsi ja päänsärkyä migreeniin asti:( Joka aamu jaksan jopa olla iloinen siitä että on kolme ihanaa tyttöä,vaikka asiat vois olla kuinka huonosti... Isännän kanssa tosin otetaan yhteen väliin milloin mistäki... mutta tätähän tää parisuhdet taitaa olla. Rahasta ei oo tarvinnu riidellä, vaikka sitä ei oo hirveesti, mutta onneks sen verrran että toimeen tullaan ja on saanu ruokaa ostettua ja laskut maksettua.



Jaksuja vaan pimmille ! Täällä saa viikottain todistaa,että miehet valittaa turhasta! Ja mun miehelle tulee tosi helposti stressiä, ja se sitä sitten purkaa muhun:(



Mutta taidan häipyä lenkille,kun isäntä on kotona,tosin koneen ääressä. Tänään muuten mies oli kotona Johannan kanssa kun käytiin esikoisen kanssa puheterapiassa ja keskimmäinen oli kerhossa,ja kun tultiin kotiin... kuulu ettei tuon kanssa voi tehdä mitään.Oli nimittäin heränny melkein heti kun me lähdetiiin.... just,sitähän se on, Johanna sotkee kaiken jos koittaa jotain tehdä. nyt Johanna on innostunu jo mun meikeistä;) yhden puuterin tiputti,lattialle ja sai laittaa roskiin....



Mutta moi !



tintti ja Johanna huomenna 1v1kk

Joulukuunvauva kyseli,että milloin siirretään lapsi laidattomaan sänkyyn... Meillä oli esikoinen muistaakseni vähän alle 2v. kun siirrettiin pinniksestä sellaiseen lastensänkyyn,jossa on pinnat,mutta puolet matalammat kuin pinniksessä.. Tässä tyttö nukkui tuonne 3v. asti ja nyt on pari vuotta jo nukkunu ns. nuorisosängyssä. Johanna saa varmaan vielä vuoden nukkua tuossa pinnikseessä,sikäli kuin pysyy siinä.. On nimittäin esikoiseen ja kakkoseen verrattuna melkoinen vauhtipeto!! Omassa huoneessahan Johanna on jo reilun kuukauden nukkunu,ja kummasti on ruennu paremmin nukkumaan:)

Monillako jouluntähdet nukkuu omassa huoneessa?



tintti

Meillä neidit siirtyneet tavalliseen/matalareunaiseen sänkyyn n. vuoden iässä, siis eka ja toka. Silloin, kun oppivat tulemaan alas sängystä. Esikko ei tosin herätessään tullut itse alas, vaan huuteli meitä ;) Keskimmäinen siirrettiin 1v. synttäriviikolla kerrossänkyyn siskon kanssa - kahtena eka yönä oli tullut alas, mut olin laittanut lattialle isot tyynyt ja paksun peiton pehmikkeeksi. Nopsasti oppi nukkumaan siinä sängyssä, vaikkei laitoja tikkaitten lisäksi ollutkaan. Tuolloin tuo siirto oli aikasta pakko, kun neidit naurattivat nukkumaan mennessä toisiaan niin ettei unista tahtonut tulla mitään...



Ericaa ei tarvi vielä toviin siirtää mihkään - kun ei kerta nouse, niin miten osaisi alaskaan tulla ;)



Ja siitä ihailtavasta ulkomuodosta - voi ehkä takki päällä näyttää ihanalta, mut muutoin en ole ollenkaan samaa mieltä ;)) Fantti-olo se on tääkin, nytkin ahdistaa istua tässä :( Tuntuu, et pitää selkää pitää yliojennettuna.. taitaa luonto huolehtia siitä, ettei tulis enää mieleen tehdä näin uudestaan ;)))) No, se asia on jo muutoinkin päätetty..



Mut nyt suihkuun ja lukemaan vähän hömppäkirjaa, jotta jaksaa taas huomenna olla opiskeleva perheenäiti....



--Mirpa ja pimut X3 höyhensaarilla--

Huomenna on jo helmikuu, vika talvikuukausista ja tänne pääkaupunkiseudulle ei oo talvi missään vaiheessa kunnolla tullutkaan. Vähän on lunta onneksi ollut, että ollaan pulkkamäkeen päästy (ja se on ollut ihan mahdottoman kivaa) mutta muuten aika ankeaa kun joka toinen päivä on lunta ja joka toinen päivä märkää loskaa.



Pimmille voimia, meilläkin välillä riidellään aika samantapaisista asioista. meillä kyllä yleisin riidanaihe on kotityöt... Niistä kun ei millään meinaa päästä sopuun että molemmat tuntisi tekevänsä saman verran.



Sänkyasiaa: Nemo saa kyllä nukkua pinnasängyssä vielä aika pitkään kun uni on niin levotonta. Kääntyilee ja vääntyilee, välillä saattaa nousta unissaan istumaan ja kellahtaa sitten takaisin makuulleen ihan minne suuntaan tahansa. Usein herää pää vastakkaiseen suuntaan kuin nukahtaessa oli. Meidän välissä ollessaan potkii miestä naamaan yöllä ja haluaa käyttää mun päätä tyynynä, eli nukutaan poski poskea vasten niin että mun pää on alimmaisena... Saattaa myös nukkua istuallaan mun tai miehen mahaan nojaten. Päiväynet nukutaan matalalla futonilla, ja siitä on monta kertaa kierähtänyt lattialle. Onneksi on niin matala että lattialle pudotessaan Nemo jatkaa vaan tyytyväisenä uniaan.



Unista puheenollen, meillä on aloitettu Nemolle unikoulu. Opetetaan poika nukahtamaan taas omaan sänkyyn kun välissä on nukahtanut aina kainaloon ja sitten vaan nostettu siitä pinnikseen. Maanantaina aloitettiin ja tosi hyvin on mennyt! Maanantaina itki ehkä kymmenen minuuttia, tiistaina ei yhtään ja eilen minuutin. Yöllä saa kuitenkin tulla meidän väliin jos tahtoo. Me odotettiin kauhulla tätä unikoulua, ajateltiin että karjuu puoli yötä mutta onneks ei sittenkään.



Me mennään lauantaina miehen kanssa viettämään romanttista iltaa, ensin mennään syömään ja sitten katsomaan stand-up -komiikkaa. Kiva mennä, en oo ikinä nähnyt sitä livenä. Nemo menee mun vanhemmille hoitoon eli me saadaan ihan kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Jeejee!



Onnea Iitulille huomiseen työn aloitukseen!



Tinnis & Nemo

Oli ihan pakko tulla juttelemaan näin viimeisen lomapäivän kunniaksi. Hoitovapaahan loppui jo yli kuukausi sitten ja olen pitänyt nyt vanhoja lomia pois. Huomenna alkaa sitten työnteko. Tai siis työnteko kodin ulkopuolella. Saa nähdä, millainen yhtälö on luvassa, kun pitää puurtaa [b]töissä, kotona ja rakentamisen kanssa.[/b] Taidan irtisanoa kuntosalin kortin...



Kiitoksia vain tsempistä kaikille huomista muistaneille. :-)



Sitten asiaan:



[b]Nefili,[/b] kyllä tuntuu kurjalta lukea, että teillä nukutaan edelleen huonosti. Eikö se Adam voisi jo vähitellen alkaa päästää äitiään helpommalla? Minun mielestäni voisi. Meillä Sara havahtuu x määrän yössä. Joskus pari, joskus enemmän. Ne häiritsevät minun untani vähän eivätkä lainkaan tytön unta.



[b]Kävelystä[/b] joku kyseli. Nämä taaperot kehittyvät kyllä kaikin käsin eri tahtiin. Meillä Sara lähti kävelemään jo vajaan 11 kk ikäisenä. Esikoinen oppi moisen taidon reilun 1 v 3 kk korjatussa iässä. Meillä on tuo tytön tarmo kehittynyt motoriseen kehitykseen, kissa taitaa olla ainoa selvä [b]sana.[/b]



Tyttö nukkuu taas vieressäni, mutta isä aikoo kouluttaa hänet omaan petiin. Sitä en tiedä, onko suunnitteilla siirtää esikoinen kerrossänkyyn ja tyttö esikoisen jatkettavaan. Sara on osannut kyllä tulla sohvalta ja muualtakin alas jo parisen kuukautta. Eli se näistä [b]sänkyasioista,[/b] hih.



[b]Mirpa,[/b] miten 1-vuotiskuvat onnistuivat? Meillä ne ovat vielä teettämättä. Anteeksi, jos jo kerroit enkä huomannut.



[b]Jkv,[/b] patti mahtoi pysähdyttää! Hui. Onneksi kaikki oli hyvin.



[b]Tinuri ja Tinnis:[/b] tsemppiä teille noihin allergiatesteihin ja myös arkeen niiden kanssa.



Jep, nyt loppuu tämän kotiäidin tarinat. Lupaan kyllä turinoida jatkossakin, vaikka muutunkin työssä käyväksi.



Iituli



PS. Meinasi tärkeä asia unohtua: [b]Pimmi,[/b] tuntuipa tylsältä lukea siitä, kun miehesi kaatoi p-askaa niskaasi. Tottahan sitä purkaa sitä läheisimmilleen itse kukanenkin, mutta sinähän teet erittäin tärkeää työtä! Minkäs sille mahtaa, jos siitä ei makseta kunnon korvausta! Olisi kyllä erittäin hienoa, jos ukkosi osaisi arvostaa sitä. Edellä mainittu on yksi syy, miksi minä halusin (ja meillä se onneksi onnistuikin), että mies on kotona seuraavat pari kuukautta.

Siis nyt ollaan sairastelu voitettu Erican kohdalla. Alkaa yöt taas normalisoitumaan ja päivällä ei ihan koko ajan tarvi olla äipän sylissä..



Huomenna olis 1v-kuvat. Saas nähdä millaisia onnistutaan saamaan, kun neiti ei edelleenkään seisoskele, joten ainakin omanlaiset kuvat saadaan - isot siskot tuossa vaiheessa jo terhakkaasti kävelleet. No, saattaa pysyä helpommin paikoillaan ;))



Ompelin illankuluksi kolme housuvaippaa neidille, on mukavampi laittaa potalle, kun ei tarvi koko pakettia purkaa. Tosin, ei meillä useinkaan koko päivänä kotona ollessa ole vaippaa ollenkaan, mut onpahan muuallakin helpommat käyttää...



Pitäis jaksaa vielä pari kuukautta tsempata ennen kuin aloitan äippäloman. Pari kurssia on edessä, joiden aikana joudun reissaamaan pariin otteeseen, sen lisäksi olis pari tenttiä ja kotitentti. Enköhän noista selviä, kun tiedän et sit on koko kesä ja alku syksy aikaa nauttia taas kokonaan tästä perheestä ja uudesta vauvastakin. Tosin yleensä aikasta pian alan jo haikailemaan elämään jotain muutakin ;)))

No, siihen kaipuuseen voin aloittaa tuon urheilemisen - eli tavoite on jo 2009 Helsingin maratonilla, joten eiköhän se vie sopivasti aikaa viikossa pois tästä arjesta...



Mut nyt taitaa nuo isommat neidot kaipailla iltapalaa, joten palailen uudelleen, kun tulee jotain mieleen ;)



--Mirpa ja Erica, kera siskojen--

joo.. taas edessä yksi niitä reissuja, väliltä tuntuu niiin turhalta ravata sielä. tuntuu kun tilanne olis jotekin jämähtänyt paikalleen.



Oopera reissu oli ihana! Lapset olivat yötä fammulla ja sain nukkua koko yön!! voi vitsit että tuntui hyvältä, taas kateus nousee pintaan kun muiden taaperot nukkuu ja meillä kukutaan monta kertaa yössä.



Meidän fiksu poika pulautti eilen lattialle(ties mistä syystä) mutta fiksua siinä oli se että se kävi hakemassa keittöstä paperin ja alkoi itse sitä sit putsaamaan..



Mitäs vielä.. hmm..

En sitten millään keksi enään mitään raapustettavaa.

Voikaa hyvin toverit.

Nefili ja Adam

Taisin viimeks kirjoittaa siitä että Nemo on ollut tosi itkuinen, tekee neljää hammasta samaan aikaan. No nyt huomasin ettei niitä tuukkaan neljä vaan kahdeksan... En yhtään ihmettele että vähän kiukuttelee. Ja heräilee monta kertaa yössä. Onneksi viisi kahdeksasta on jo puhjennut mutta vähän vetää kyllä hermon kireälle... sekä äidillä että pojalla.



Oliko Äitikuu joka kirjoitti että lapsella on jo jotakin uhmantapaista näkyvillä? Meillä on ihan sama juttu. Nemo on oppinut kirkumaan (siis oikein kiukuttelumielessä) ja heittäytymään dramaattisesti lattialle. Tästä se alkaa...



Monessa perheessä taas sairastetaan. Me ollaan pysytty aika terveinä, nyt mua pieni nuha vaivaa mutta Nemo on hampaita lukuunottamatta kunnossa. Mies loukkasi aamulla selkänsä eikä pysty oikein liikkumaan mutta toivotaan että tulee nopeasti kuntoon. Viimeistään lauantaiksi kun mulla on silloin sovittu meno yön yli. Kiva taas nähdä kavereita ihan keskenään, kun nuo lapset vie muuten niin älyttömästi sitä huomiota ettei ehdi omia asioita kunnolla jutella.



Mä meen huomenna pitkästä aikaa töihin. Vanhasta duunista soitettiin että ne on ihan pulassa, ja mä lupasin sitten koulun jälkeen mennä vähän jeesaamaan kun on lyhyt päivä. Toivottavasti ehdin kotiin saunaan!



Omaa napaa taas, nyt nukkumaan...



Tinnis & Nemo

Täälläkin valvotaan hampaiden kanssa, tosin niitä on tulossa vaan kaksi lisää (tsemppiä nemolle ja äipälle). Ei meillä tosin vielä öitä kokonaan muutenkaan nukuta, mutta ei ihan näin paljon valvota yleensä. Yötissistä ollaan sentään päästy eroon, vielä kun saisi päivävierotettua (tai edes vähennettyä) niin päästäisiin miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Ihana olisi yksi yö nukkua. Vastahan tässä on kaksi ja puoli vuotta valvottu enemmän tai vähemmän joka yö :/.



Mulla on mietinnässä opintojen aloitus, en aio töihin mennä ennenkuin tämä juniorikin on kolme. Yli viiden vuoden tauko työhistoriassa ei kuitenkaan kovin hyvältä näytä (kun en töissäkään paria vuotta kauempaa ehtinyt olla), joten ajattelin opinnoilla täyttää vähän tuota aukkoa. Pitäis vaan valita mitä opiskella..Jotakin missä ei ole läsnäolopakkoa kovin usein. Mut saapi nähä riittääkö kapasiteetti enää toiseen tutkintoon, mulle kun taisi jäädä raskausajan dementia pysyvästi:/. Munkin piti esikoisen jälkeen palata asap töihin, mut enpä sit palannut. Eikä samaan paikkaan sitten enää olekaan paluuta. Enpä ois kolme vuotta sitten uskonut viihtyväni vuositolkulla kasaamassa legopalikoita ja lallattelemassa lastenloruja.



Meillä odotellaan myös vielä ensimmäisiä askelia. Puhetta tulee jo melko paljon, mutta nelinkontin mennään. Tosin kahden näin pienen kanssa on ehkä parempikin että toinen menee vielä vähän hitaammin (tai no, ainakin pitää enemmän ääntä mennessään) ;). No niin, taas huudetaan äitiä. Öitä!

Taas on viikonloppu! Yhtä viikonloppua tuntuu olevan...? Meikä menee vielä illaksi töihin ja huomenna kevyt 10h yhtä juoksua samassa paikassa. Onneksi edes sunnuntaina on vapaata. Tänään tulee vaari hoitamaan poikasta siksi aikaa kun mies tulee kotiin, joten saa olla kotihoidossa. Vaikka hyvin viihtyy hoidossakin, on muista lapsista kovin innoissaan ja tädit siellä tuntuvat olevan ihan myytyjä.



Tekikö joku uuden vuoden lupauksia? Minä en, mutta mies löi vetoa työkavereidensa kanssa, että painaa alle 100kg vappupäivänä. Minä siihen vielä lisävedon, että mikäli hän onnistuu, maksan hänelle " oman" risteilyn ruokineen (juomat saa kyllä ostaa ihan itse), mutta jos epäonnistuu, risteilylle lähden minä! Ja ihan itsekseni.



Oma vatsani on ollut kipeä muutaman päivän. Käytän ehkäisylaastaria ja kipu on kuin ovulaatiosärkyä...? Mutta eikös näiden hormonaalisten ehkäisymuotojen juuri pitäisi ehkäistä ovulaatio??? Ota nyt sit selvää.



Viikon päästä on firman pikkujoulut, ravintolaväki viettää kyseiset bileet vasta tammikuussa. Odotan innolla!



Arvatkaapa toimiko se uusi pyykinpesukone? NO EI! Oltiin koko perhe katsomassa kun ensimmäinen koneellinen lähti pyörimään, mutta pesun teki, huuhtelua ja linkousta ei. Maanantaina tulee uusi kone, pitää varmaan paitaa kääntää kun kohta puhtaat loppuvat kaapista. Kun se vanhakin pesi jo vähän niin ja näin, niin pyykkiä kertyy tällä porukalla nopeasti.



Nyt pitää maksaa laskut, etteivät sitten lähetä niitä ikäväsävyisiä kirjeitä perään. ;)



Viikonloppuja toverit!



Kirsikka ja Akseliiii

Tää äippä lähtee kohta ulos :) En oo ollu missään viihteella sitten lokakuun (!) joten tulee tarpeeseen. Näen parhaat kaverit, mennään syömään ja auto jää kotiin joten kai vähän juomaankin :)))



On NIIN kivaa! Ei haittaa pikkuisen nuhat tai heräilyt, nyt ei edes väsytä!



Huomenna yritän laittaa enemmänkin kuulumisia, onkin aika tovi viime kirjoituksestani.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



äitikuu

Tuntuu tämä aika olevan kovin kuluvaista kun ei kerkii tänne poikkeileen lainkaan. Nyt tässä päiväkahvia nauttiessa ja pojan nukkuessa ehtii kivasti kirjoittelemaan kuulumisia.



Poju se kasvaa vaan ja koittelee äidin hermoja jatkuvasti, kerran kiellät niin jo on taas kohta samassa paikassa nyppimässä. Koskakohan menee jakeluun.Tuntuu ettei lainkaan. Kaikista paras on kun menen vessaan niin kohta sammuu valot, koitappa siinä siten pimeessä selvitä ulos, pojasta tämä on tosi hauskaa, mutta äitipä teippas katkasimen niin että nyt on aina valot päällä :) ei kovin hauskaa enää.



Jokos muut tähdet kävelee, meillä otti viikko sitte ensi askeleet mutta sitten päätti että kontaten pääsee nopeemmin ja jätti opettelun siihen, ehkä jonain päivänä tulee ovella vastaan kävellen´, Sitä päivää odotellessa....



Nyt kun vuosi on vierähtänyt eikä tässä paljon ole tullut omaa kroppaa aateltuu nin nyt aloin syömään terveellisesti ja laskemaan pisteitä paikkareissa. Kuntosalille ja uimahalliin muutamia kertoja viikossa. Jos sais läskeihin vähän vauhtia :) Pääsee pojuki kerran viikossa sitten mukaan uimaan. Tykkäsi kovasti kun eilen käytiin ekan kerran.



Taas tuli innostuttuu....täytyy mennä tyhjentämään pesukone välillä...

Kelläs se kone olikaan rikki, pahoittelut hälle, meillä pesuhuone pursuais pyykkii jos kone tekis stopin.



Sonette ja Nicolas 1v 1kk