tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

No olitkii kirjoittanut tiskipöydästä samaan aikaan viestin, kun tarkemmin katsoin! Ihanaa kun on kohtalontovereita, vaikka sulla on kyllä nyt isompikin ongelma ja mun pitäs olla ihan hiljaa meidän pöytien sotkuista. Vie kaikki tärkeät tavarat jonkun tuttusi kotiin tai edes varsstoon tai autotalliin ja kaikki loput, joilla ei väliä kuukauden pituiselle kirppikselle, jossa kirppis tekee hinnoittelun puolestasi. Huonekalut jos saisit väliaikaisesti vaikka joka tutulle yhden säilöön. Mulla yks tuttu muutti noin. Sillä välin onnistui löytämään työn, jossa oli työsuhdeasunto. Vaihtoi vanhan työnsä sitten siihen. Nykyään on vaan vissiin työsuhdekämppiä vähän vähemmän. Toivon sydämestäni, että saisit uuden asunnon nopeasti, varsinkin nyt kesän aikana.

Kiitos vinkeistä 😊 Tavarat menee ilmeisesti varastoon ja voisin harkita tuota kirpparihommaa. Eikä tarvitse olla hiljaa pöytien sotkuista, sitä varten tämä keskustelu on täällä että voi jakaa huolia ja neuvoja, olkoon ne miten isoja tai pieniä.

H

Nyt on onneksi kesäaika! Tärkeimmät kamat menee vesitiiviissä laatikoissa vaikka jonkun lasitetulla partsilla. Mä oon täl hetkel vailla asuntoa. Syksyllä alkaa uusi työ ja etsin nyt kesän aikana asunnon siiheks. Mä vein jo talvella kaiken turhan tavaran kirpputorille ja huonekalut kierrätyskeskukseen. Kirjoituslipaston ja yhden vitriinin sain siskoni asuntoon oottamaan syksyä ja uutta kotia.

Jos et löydä asuntoa hommaa pakettiauto ja asu vaikka vähän aikaa siinä. Tosin naisihmiselle se voi olla vähän hankalampaa, mutta mulla muutama ystävä asuu joskus väliaikaisesti niin. Kesäaika nyt menee hätätilassa vaikka jonkun tutun kesämökilläkin. Ja nyt katsot vaan niitä tavaroita silmillä jyvät akanoista. Kyllä ne asiat tosta suttaantuu! T. Mies27v

Vierailija kirjoitti:

Jos et löydä asuntoa hommaa pakettiauto ja asu vaikka vähän aikaa siinä. Tosin naisihmiselle se voi olla vähän hankalampaa, mutta mulla muutama ystävä asuu joskus väliaikaisesti niin. Kesäaika nyt menee hätätilassa vaikka jonkun tutun kesämökilläkin. Ja nyt katsot vaan niitä tavaroita silmillä jyvät akanoista. Kyllä ne asiat tosta suttaantuu! T. Mies27v

Toi olis hyvä mut harmi kun ei ole ajokorttia.

H

En saa lainattua viestiä, mutta viittaan tässä siis tuohon ulkomaille muuttaneeseen, jolla oli kurja lapsuus ja joka myi lapsuudenkotinsa tavaroineen.

Tuollainen elämänmuutos on tietysti erityisen radikaali, mutta ei minusta tuo asenne ole tässä ketjussa mitenkään epätavallinen. Tuntuu siltä, että useimmat haluavat nykyään vanhoista tavaroista eroon, ja tällä palstalla on tosi paljon myös kirjoittajia, joilla ei ollut kiva lapsuus eikä kivoja vanhempia ja jotka eivät halua muistella menneitä.

Mutta tuntuu, että päinvastaista tässä ketjussa on kirjoittajien hyvin vaikea ymmärtää. Siis sitä, että joillekin meistä vanhoilla tavaroilla on erilaisia merkityksiä ja että niihin voi jopa kiintyä. Jos jostain ei pysty luopumaan, tässä ketjussa saa heti materialistin, hamsterin ja saamattoman typeryksen leiman otsaansa. Jopa valokuva-albumeista on käyty tuollaisia taisteluita. Ei hyväksytä, että monille meistä tavaroilla on psykologinen ulottuvuus, eikä se ole pelkkää turhaa krääsää.

Minulla esimerkiksi on jo näin keski-ikäisenä sellainen tunne, että parhaat ajat ovat takanapäin. Ei siksi, että tuntisin itseni vanhaksi, vaan siksi, että minulla oli todella hyvä lapsuus ja rakkaita läheisiä, jotka ovat jo kuolleet. Minulla ei ole heistä jäljellä muuta kuin tavaraa. Jokainen tavara on täynnä muistoja ja mielikuvia. Minun olisi todella vaikea luopua tästä kaikesta tuntematta, että menetän kaikki läheiseni uudelleen.

En väitä, että tällainen takertuminen muistoihin ja tavaroihin on tervettä, mutta elämä tavaroiden kanssa on kuitenkin tasapainottelua. Tuskin olen ainoa, joille tietyistä tavaroista tulee tällä tavalla lohtua. Siksi minusta tuntuu tosi ylimieliseltä, että tämän ketjun vakioratkaisu kaikkeen on, että heitä kaikki pois, se on vain romua: ja jos et tätä usko, olet hamsteri materialisti. Monille (ehkä jopa useimmille?) meistä elämä tavaroiden kanssa on nimenomaan tasapainottelua. Kukaan täällä ei halua elää romukasojen keskellä, mutta aina on ollut normaalia säästää myös vanhaa ja jollain tasolla "turhaa" - sellaista jolla on tunnearvoa, koristeellista arvoa, jopa jonkinlaista "velvollisuusarvoa" tyyliin "mummovainaa antoi tuon karmean vaasin aikoinaan häälahjaksi, enkä koskaan kehdannut sanoa että se oli minusta ruma" - eikä se ollut ongelma ennen kuin maailma tuli täyteen halpakrääsää. Jos kaikilla olisi aina ollut sama konmarittava asenne "turhaan" tavaraan, mitään antiikkia ja vintagea ei olisi enää olemassakaan, kun joku olisi marittanut ne jo vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on onneksi kesäaika! Tärkeimmät kamat menee vesitiiviissä laatikoissa vaikka jonkun lasitetulla partsilla. Mä oon täl hetkel vailla asuntoa. Syksyllä alkaa uusi työ ja etsin nyt kesän aikana asunnon siiheks. Mä vein jo talvella kaiken turhan tavaran kirpputorille ja huonekalut kierrätyskeskukseen. Kirjoituslipaston ja yhden vitriinin sain siskoni asuntoon oottamaan syksyä ja uutta kotia.

Miksi et sitten päässyt siskosi luokse asumaan? Tällaisissa tilanteissa kyllä se ihminen itsessään on tärkeämpi kuin joku lipasto ja vitriini. Jos joskus pääsen itse tästä nykyisestä kodistani muuttamaan pois ei uuteen kotiini ole kumpaakaan noista ollenkaan tulossa. Olen miettinyt, että kalusteista uuteen kotiini hankkisin lähinnä vain pienen pöydän, pari tuolia, sängyn tai sohvan, ei molempia, kaupan halvimman muutaman vuoden tulevaisuudessakin toimivan television, älytelevisiota en tarvitse ja pesukoneen. Sitten on tietysti kaikki pienimmät tavarat. Tällainen tosin on ihan turhaa miettimistä kun en pääse koskaan tähän tilanteeseen. Lisäksi jos nyt iskee se pahin, jota onneksemme kukaan meistä tänne kirjoittavista ei ole joutunut kokemaan niin eipä silloinkaan tällaisille miettimisille ole tilaa.

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua viestiä, mutta viittaan tässä siis tuohon ulkomaille muuttaneeseen, jolla oli kurja lapsuus ja joka myi lapsuudenkotinsa tavaroineen.

Tuollainen elämänmuutos on tietysti erityisen radikaali, mutta ei minusta tuo asenne ole tässä ketjussa mitenkään epätavallinen. Tuntuu siltä, että useimmat haluavat nykyään vanhoista tavaroista eroon, ja tällä palstalla on tosi paljon myös kirjoittajia, joilla ei ollut kiva lapsuus eikä kivoja vanhempia ja jotka eivät halua muistella menneitä.

Mutta tuntuu, että päinvastaista tässä ketjussa on kirjoittajien hyvin vaikea ymmärtää. Siis sitä, että joillekin meistä vanhoilla tavaroilla on erilaisia merkityksiä ja että niihin voi jopa kiintyä. Jos jostain ei pysty luopumaan, tässä ketjussa saa heti materialistin, hamsterin ja saamattoman typeryksen leiman otsaansa. Jopa valokuva-albumeista on käyty tuollaisia taisteluita. Ei hyväksytä, että monille meistä tavaroilla on psykologi

Oma tausta ja erityisesti oma psyykkinen tausta ja kuormitus vaikuttaa suuresti siihen, miten tähänkin asiaan suhtautuu. Kirjoituksesta selviää, että kirjoittajalla on tässä suhteessa asiat hyvin, mutta meillä muilla, joilla ei ole se tavara tosiaankin ahdistaa ja muistuttaa ikävistä asioista. Lisäksi näillä todellisilla ongelmahamstraajilla kyseessähän on vakavat mielenterveydelliset ongelmat, jonka on laukaissut jonkin kamala tapahtuma, jota ei ole pystynyt käsittelemään, eikä päässyt siitä yli. Moni myös kiintyy tavaraan ihmisten sijaan kun ihmissuhteet ovat ongelmaisia tai niitä ei ole. Itsellänikin on todella ongelmaisia ihmissuhteita, eikä niitä edes ole paljoa ja muutenkin niiden muodostaminen on mahdotonta kun olen myös autismikirjolla, mutta tavaraakin inhoan koko ajan enemmän. Vihasuhde tavaraan alkoi kunnolla muodostua erään erittäin traumaattisen tapahtuman myötä, jolloin olisi vain ollut parasta, että mitään tavaraa ei olisi ollutkaan. Jollakin toisella olisi varmasti voinut tässä tilanteessa käydä juuri päinvastoin ja tapahtuma laukaista hamstrauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on onneksi kesäaika! Tärkeimmät kamat menee vesitiiviissä laatikoissa vaikka jonkun lasitetulla partsilla. Mä oon täl hetkel vailla asuntoa. Syksyllä alkaa uusi työ ja etsin nyt kesän aikana asunnon siiheks. Mä vein jo talvella kaiken turhan tavaran kirpputorille ja huonekalut kierrätyskeskukseen. Kirjoituslipaston ja yhden vitriinin sain siskoni asuntoon oottamaan syksyä ja uutta kotia.

Miksi et sitten päässyt siskosi luokse asumaan? Tällaisissa tilanteissa kyllä se ihminen itsessään on tärkeämpi kuin joku lipasto ja vitriini. Jos joskus pääsen itse tästä nykyisestä kodistani muuttamaan pois ei uuteen kotiini ole kumpaakaan noista ollenkaan tulossa. Olen miettinyt, että kalusteista uuteen kotiini hankkisin lähinnä vain pienen pöydän, pari tuolia, sängyn tai sohvan, ei molempia, kaupan halvimman muutaman vuoden tulevaisuudessakin toimivan television, älytelevisiota en tar

Olisin kyllä päässyt siskoni luokse itsekin asumaan mun vitriinin ja lipaston kanssa ja kyl sisko sitä ehdottikin. Jotenkin vain olisi tuntunut ahdistavalta asua heidän pienessä yksiössä. Toki tilapäisesti olen siellä ollut. Nyt tietysti ihmettelette missä minä sitten majailen syksyyn. No yhdellä tutulla on autotallin yhteydessä sellanen pieni kesähuone. Tosi pieni, mutta siellä oon nyt ollut. Ja on mulla siinä ihan toooodella suuri terassikin..! Teen vastineeksi heille kaikki ruuat. Ovat perhetuttuja, ei sukulaisia. Talvella tää huone ei oo asuttava. Mutta siis olen kyllä siskolleni huonekaluja tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua viestiä, mutta viittaan tässä siis tuohon ulkomaille muuttaneeseen, jolla oli kurja lapsuus ja joka myi lapsuudenkotinsa tavaroineen.

Tuollainen elämänmuutos on tietysti erityisen radikaali, mutta ei minusta tuo asenne ole tässä ketjussa mitenkään epätavallinen. Tuntuu siltä, että useimmat haluavat nykyään vanhoista tavaroista eroon, ja tällä palstalla on tosi paljon myös kirjoittajia, joilla ei ollut kiva lapsuus eikä kivoja vanhempia ja jotka eivät halua muistella menneitä.

Mutta tuntuu, että päinvastaista tässä ketjussa on kirjoittajien hyvin vaikea ymmärtää. Siis sitä, että joillekin meistä vanhoilla tavaroilla on erilaisia merkityksiä ja että niihin voi jopa kiintyä. Jos jostain ei pysty luopumaan, tässä ketjussa saa heti materialistin, hamsterin ja saamattoman typeryksen leiman otsaansa. Jopa valokuva-albumeista on käyty tuollaisia taisteluita. Ei hyväksytä, että monille meistä tavaroilla on psykologi

Mä painin samojen ajatusten kanssa ja ratkaisin sen niin, että raivasin pois tavaroitani uudesta päästä ja säästin kaikki rakkaat muistot lapsuudestani ja vanhemmistani. Nyt kaikki muistot ovat kauniisti lasin takana vitriinissä ja käytän vanhoja lapsuuden kodin huonekaluja. Pois lähti kaikki itse hankkimat ikean huonekalut ja muutenkin ihan virheostoiksi mulle osoittautuneet tavarat ja koriste-esineet. On mulla sit kaikki tekstiilit uutta, kun ei lapsuudenkodin tekstiileistä käyttöön kelvanneet kuin keittiöpyyhkeet ja aluslakanat. Kuvitelkaa vaikka ne on jo isomummin tekemiä 40-luvulta! Näistä lapsuudenkodin tavaroistakin säästin vain ne jotka toivat mulle muistoja ja vanhempien tavaroista ne joista tykkäsin. Hyvin kävi siis tavaroiden kanssa, vaikka alkuun hirvitti tavaramäärä, joka yhtäkkiä kipattiin olkkariini vanhempieni menehdyttyä. Tuntuu että ikäänkuin saan pitää heidät vielä lähelläni tavaroissa, koska muistan aina niin monia asioita  kun näen näitä arjessa. Sisareni sanoi että kaatikselle kaikki vaan ja otti yhden lapsuudenkuvan itsestään. Ja silti hänellä oli myös mukava lapsuus. Fiilistelee sitten aina lapsuusjuttuja luonani.

Hei sinä H, uskon että kohdallasi elämä yllättää ja tosta tilapäisestä kriisistäsi seuraa vielä paljon hyvää! 

Jotta sulla ei käy tulevaisuuden asunnon kanssa vaan samoin, ni mieti tarkkaan mitkä olivat ne syyt, jotka tähän asunnon menettämiseen johtivat ja tee niihin ainakin heti muutos ja korjaus. Pidän peukkua sulle!

Mikä on nolointa rompetta, mistä haluaisitte eroon, mutta niin vain silti jemmailette niitä? Mulla on kauniit pakkaukset. En raaski heittää tyhjiä söpöjä meikkipakkauksia tai hajuvesipulloja En kauniita suklaarasioita tai karkkipurkkeja. Varsinkaan jos ne ovat peltisiä. Jopa söpöt nestesaippuapullot jäävät mulla kaappeihin odottamaan uusiotankkausta. Nyt en enää uskalla ostaa mitään kivassa pakkauksessa olevaa kotiin, koska se jää sitten kuitenkin riesakseni. Olen kyllä kuullut, että peltirasioita keräilee myös moni muu. Itse en ns. keräile, mutta en vain raaski hävittää kauniita tai söpöjä rasioita tai laatikoita. Myös keittiön puolella esim. moni söpö hillopurkki on jäänyt kaappiin, vaikka muut pistävät surutta lasinkeräykseen moiset. Onko teitä yhtä hassuja muita?

Hahaa, helpottipas kun tuon tänne kirjoitin. Noista pakkauksista ja purkeista meinaan. En oo kenellekään kehdannut moista tunnustaa, kun oon olevinani niin minimalistikin.

Mulla tyhmin/oudoin/ärsyttävin asia, josta en osaa luopua on tilkut. Ompelen sihteellisen paljon ja aina jää tilkkuja. Ärsyttää kyllä kun niitä on kassitolkulla. No nyt teen isoa tilkkupeittoa, joten siihen saa osan. Ja toki joskus lähipiirin vauvoille on saanut isoimmista paloista housuja ym.

Mun noloin tavararyhmä on tilaukset Vintedistä. Oisko niitä jo 40. Paljon hyödyllistä ja käytössä olevaa, mutta silti. Nolottaa. Hurahdin siihen ettei tarvitse ostaa uutena, mutta liika on liikaa. Nyt vaan pidän huolta, että käytän aktiivisesti ostoksia joihin Vintedissä sorruin. Onneksi en oo käynyt livekirppiksillä enkä kaupoilla. 

Mä huomasin yks päivä, etten oo käynyt enää ollenkaan kirppiksillä. En käy enää ostoskeskuksissa enkä missään tavarataloissa. Ihan vaan lähikaupasta haen tarjouksia ja hävikkiruokakaupoista teen muutaman tilauksen kuukaudessa. Tänä vuonna ei oo tarvinnut ostaa mitään muuta vaatettakaan, kuin tytölle tennarit, jotka mies tilasi netin kenkäkaupasta. Ainoat kosmetiikkaostoksetkin ovat huulipuna, sekin hävikkiruokakaupasta netistä ja aurinkovoide apteekista. Pikkuhiljaa alkaa olemaan tyhjiä hyllyjä kaapeissa. Toisaalta oon vienyt varastoon jotain ennen sisätiloissa olevaa varastotavaraa. Ukko sai varastosta tavaraa kierrätykseen.

Mun noloin asia joita säästelen on lasten vaatteet. Siis kun ei ole kyse vain vauva-ajan vaatteista, vaan vielä ala-aste ikäisten lasten vaatteistakin. Nyt lapset jo ylä-asteella. En tiedä miksi en vain voi luopua niistä. Siis niistä rakkaimmista ja eniten käytetyistä. Paljon olen niitä siis lahjoittanutkin. Aina kun meinaan pistää ne eteenpäin, niin laatikot avatessa ja vaatteet nähdessä en vain voi. Eihän ne voi kestää hyvinä ainakaan heidän lapsilleen, jos nyt lapsia edes saavat/haluavat. Pääsisin isosta tavaramäärästä eroon, jos vain niistä luopuisin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nolointa rompetta, mistä haluaisitte eroon, mutta niin vain silti jemmailette niitä? Mulla on kauniit pakkaukset. En raaski heittää tyhjiä söpöjä meikkipakkauksia tai hajuvesipulloja En kauniita suklaarasioita tai karkkipurkkeja. Varsinkaan jos ne ovat peltisiä. Jopa söpöt nestesaippuapullot jäävät mulla kaappeihin odottamaan uusiotankkausta. Nyt en enää uskalla ostaa mitään kivassa pakkauksessa olevaa kotiin, koska se jää sitten kuitenkin riesakseni. Olen kyllä kuullut, että peltirasioita keräilee myös moni muu. Itse en ns. keräile, mutta en vain raaski hävittää kauniita tai söpöjä rasioita tai laatikoita. Myös keittiön puolella esim. moni söpö hillopurkki on jäänyt kaappiin, vaikka muut pistävät surutta lasinkeräykseen moiset. Onko teitä yhtä hassuja muita?

Ohis, mutta ostin joskus kymmenkunta joulukeksejä peltirasioissa rasioiden takia. Keksit olivat todella pahoja, mutta ovat oikeankokoiset meikkien säilyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nolointa rompetta, mistä haluaisitte eroon, mutta niin vain silti jemmailette niitä? Mulla on kauniit pakkaukset. En raaski heittää tyhjiä söpöjä meikkipakkauksia tai hajuvesipulloja En kauniita suklaarasioita tai karkkipurkkeja. Varsinkaan jos ne ovat peltisiä. Jopa söpöt nestesaippuapullot jäävät mulla kaappeihin odottamaan uusiotankkausta. Nyt en enää uskalla ostaa mitään kivassa pakkauksessa olevaa kotiin, koska se jää sitten kuitenkin riesakseni. Olen kyllä kuullut, että peltirasioita keräilee myös moni muu. Itse en ns. keräile, mutta en vain raaski hävittää kauniita tai söpöjä rasioita tai laatikoita. Myös keittiön puolella esim. moni söpö hillopurkki on jäänyt kaappiin, vaikka muut pistävät surutta lasinkeräykseen moiset. Onko teitä yhtä hassuja muita?

Ohis, mutta ostin joskus kymmenkunta joulukeksejä peltirasioissa rasioiden takia. Keksit olivat to

Voi eiiii.. mä oon tehnyt joskus saman. Ostin pahvin makuisia keksejä kauniissa peltirasioissa 6 kpl suunnitelmana laittaa rasioihin tytön huoneen pikkutavaroita. No tyttö sanoi sitten jonkun ajan kuluttua, että haluaa rasist pois ja ne tavarat vaan takasin yhteen isoon muovilaatikkoon, koska se oli kätevämpi. (Ja rumempi..)No vein rasiat sitte kirppikselle myyntiin ja sain niistä kulläkin saman hinnan kuin ostaessakin. Ainut ero oli, että jouduimme syömään ne pahvikeksit vähän niinkuin pakolla. Taisin jauhottaa kakkuvuokia parin viimeisen rasian sisällöillä. Jotenkin nolo homma.

Aloin tammikuussa myymään tarpeetonta lähinnä vintedissä. Isompia ja kalliimpia torissa, vintedissä halvimmat. 

Koossa on 2000 e. Taloyhtiö aloittaa kattoremontin ensi vuonna ja arvioitu summa on n 15 000 e mitä maksaa meidän osuus. Tarpeetonta on, mutta täysin mahdotonta on myydä n tonnilla per kk.