tavarapaljous :(

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 10:54"] Seuraavaksi aion käydä läpi keittiönkaapit ja laittaa vanhaksi menneet jauhot ja muut pois. Astioita minulla on jo nyt aika vähän mutta ehkä niiden organisoimisen myötä löytyy muutama ylimääräinen. Myös liinavaate- ja pyyhekaappi on käytävä läpi, sillä sen sisältö suorastaan tipahtaa syliin kun kaapin avaa. Olen ajatellut josko 2kpl lakanoita ja pyyhkeitä/asukas riittäisi. Onko kenelläkään kokemusta tästä?  Ihanan piristävä ja innostava ketju :)  [/quote] Meillä on 2 settiä lakanoita. Kaksi kappaletta pussilakanoita tuplepeitteeseen, kahdet semmoisiin yksikköpeittoihin (meillä on talvella käytössä paksumpi tuplapeite ja kesällä kevyemmät) ja kahdet aluslakanat. Vauvalle on enemmän lakanoita kakkakatastrofien varalta... hyvin ollaan pärjätty. Yhdet käytössä ja yhdet pesussa/kaapissa puhtaana.

[/quote]

Kiva kuulla, että pärjää. Taidan sitten tosiaan karsia lakanat tuohon määrään. Vieraiden kohdalla ajattelin, että jos pesee samantien, niin ovat taas melkein heti käytössä omalle perheelle. Pyyhkeet huolestuttaa eniten kun varsinkin kesällä niitä kuluu rannalla paljon. Yllättävän vähällä sitä ihminen pärjää, vaatii vain vähän joustoa ja suunnittelua, että saa toimimaan :)

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 19:43"]

Päiväkirjat!!! Pidän päiväkirjaa ahkerasti, ja esimerkiksi kuuden vuoden saldo on laatikollinen kirjoja, joita ei voi heittää pois, koska niissä on koko elämäni. Vievät kauheasti tilaa, mutta poisheittäminen on sula mahdottomuus :(

[/quote]

Minullakin on päiväkirjoja. Ne ovat minulle rakkaita, ja Konmari-tyylillä ajateltuna ne tuovat minulle iloa. Eli en edes harkitse niiden pois heittämistä. Toisaalta minä en säilökään juuri mitään muita muistoesineitä, kuten valokuva-albumeita tai lahjaksi saatuja koriste-esineitä.

Ja joku kommentoi siihen suuntaan, että tuollaisten säilöminen olisi menneessä roikkumista. Minä en aktiivisesti selaile noita ja haaveile menneestä, mutta välillä elämän muutoskohdissa olen voinut palata aiempiin vastaaviin tilanteisiin ja oppinutkin jotain itsestäni. :) -1056

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:07"]

1295, minullakin ankeita kokemuksia ihmisten viestintätavoissa torissa. Ei edes moita viestin alussa, ainoastaan "Ostan kympillä, tuun hakemaan huomenaamulla" ja tuotteen hinta alunperin 20e. Oiskohan paikallaan ensin edes tiedustella, sopiiko tulla huomenna... Pahimmalle törpölle en edes vastannut, kun yhdestä ilmaisjutusta yhteydenottoja tuli paljon. Kaikkiin asiallisiin yhteydenottoihin vastasin, että kiitos viestistäsi, mutta tuote on jo mennyt. -1056

[/quote]

Joo, ihmisten käytös/kommunikointi Torissa on ihan uskomatonta. Näitä kummallisia viestittelijöitä on paljon, mutta olen itse yleensä alkanut tekemään kauppaa sellaisten asialliselta kuulostavien/tuntuvien kanssa, ja näin olen pärjännyt melko hyvin. Tosin ihan hiljan yksi teki oharit, lupasi tulla muttei hänestä sitten sen koommin kuulunut mitään. Ja useammin on käynyt niin, että hyvin alkaneen ja sujuvan kommunikoinnin jälkeen ostajakandidaatti yhtäkkiä hiljeneekin, eikä ikinä enää kuulu mitää. Miksei voi asiallisesti ilmoittaa, että kiitos en otakaan? Vielä kun ilmoittaminen sähköpostilla olisi niin helppoa?

Mutta nyt ekan kerran törmäsin siihen, että myyjän näkemys myytävästä tuotteesta oli vähän eri kuin omani. Tai miten sen nyt ottaa... :D Myyjä ilmoitti, että kirjaan on sisäkanteen omistajan nimen päälle liimattu "siisti tarra". No joo, olihan tarra siisti, se ei ollut likainen eikä rispaantunut, mutta jotenkin kuvittelin tarran valkoiseksi siistiksi tarraksi. Mutta se olikin sellainen mainostarra, ilmeisesti myyjän oman firman. En kyllä aio suoda hänelle sitä iloa, että klikkaan tarrassa mainitulle nettisivulle.

Ei tuo nyt kauheasti haittaa, mutta huvitti kyllä. Oma vika tietysti, olisi pitänyt kysyä mikä tarra ja pyytää siitäkin kuva. 

Hei vaan, sinä myyjä, jos tunnistit itsesi tästä:)

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 12:07"]

1295, minullakin ankeita kokemuksia ihmisten viestintätavoissa torissa. Ei edes moita viestin alussa, ainoastaan "Ostan kympillä, tuun hakemaan huomenaamulla" ja tuotteen hinta alunperin 20e. Oiskohan paikallaan ensin edes tiedustella, sopiiko tulla huomenna... Pahimmalle törpölle en edes vastannut, kun yhdestä ilmaisjutusta yhteydenottoja tuli paljon. Kaikkiin asiallisiin yhteydenottoihin vastasin, että kiitos viestistäsi, mutta tuote on jo mennyt. -1056

[/quote]

Joo, ihmisten käytös/kommunikointi Torissa on ihan uskomatonta. Näitä kummallisia viestittelijöitä on paljon, mutta olen itse yleensä alkanut tekemään kauppaa sellaisten asialliselta kuulostavien/tuntuvien kanssa, ja näin olen pärjännyt melko hyvin. Tosin ihan hiljan yksi teki oharit, lupasi tulla muttei hänestä sitten sen koommin kuulunut mitään. Ja useammin on käynyt niin, että hyvin alkaneen ja sujuvan kommunikoinnin jälkeen ostajakandidaatti yhtäkkiä hiljeneekin, eikä ikinä enää kuulu mitää. Miksei voi asiallisesti ilmoittaa, että kiitos en otakaan? Vielä kun ilmoittaminen sähköpostilla olisi niin helppoa?

Mutta nyt ekan kerran törmäsin siihen, että myyjän näkemys myytävästä tuotteesta oli vähän eri kuin omani. Tai miten sen nyt ottaa... :D Myyjä ilmoitti, että kirjaan on sisäkanteen omistajan nimen päälle liimattu "siisti tarra". No joo, olihan tarra siisti, se ei ollut likainen eikä rispaantunut, mutta jotenkin kuvittelin tarran valkoiseksi siistiksi tarraksi. Mutta se olikin sellainen mainostarra, ilmeisesti myyjän oman firman. En kyllä aio suoda hänelle sitä iloa, että klikkaan tarrassa mainitulle nettisivulle.

Ei tuo nyt kauheasti haittaa, mutta huvitti kyllä. Oma vika tietysti, olisi pitänyt kysyä mikä tarra ja pyytää siitäkin kuva. 

Hei vaan, sinä myyjä, jos tunnistit itsesi tästä:)

[/quote]

Raivostuttavimpia ovat kyllä nämä, jotka kyselevät asiallisesti paljon (ja aiheuttavat ehkä sitä lisätyötä) ja ovat kiinnostuneita. Sitten kun tulee maksun hetki, kadotaan yhtäkkiä. Ei vastata kyselyihin eikä ilmoiteta mitään. Kuinka yksinkertaista onkaan kirjoittaa se lyhyt sähköposti.

Ja nämä jotka lähtevät tinkaamaan postikuluista. Ei, en suostu niitä itse maksamaan, jos olen asiallisesti ilmoituksessa maininnut. Tuottaa jo tarpeeksi lisää hommaa pakkaaminen ja lähettäminen. 

Osallistun keskusteluun vaikka tyhjennettävät tavarat ovatkin kuolinpesän, ihan vaan varoittavana esimerkillä mitä jätätte jälkeläisillenne jos hamstraatte ja ostelette vaan loputtomasti. Omat tavarani siis olen jo vuosia sitten käynyt läpi ja luopunut turhasta.

Heh, pikkunäpertelyltä tuntuu nuo teidän hommat. Minä olen viikon sisällä siivonnut yhden huoneen. 18 banaanilaatikollista kirjoja/tavaraa huoneesta lähtee kierrätykseen, selaan ne vielä läpi löytyykö jotain erityisen arvokasta, jos ei niin lahjoitan pelastusarmeijan kirppikseen. Huoneeseen jäi vielä n. 40 banaanilaatikkoa kirjoja ja esineitä, myyn vähitellen kirpparilla, ne oli vähän arvokkaampaa. Huh huh.

Selkä pettää, käsistä on lähtenyt puristusvoima, hirveä päänsärky, yskä ja muutenkin järkyttävät kivut. Vapaa-aikaa ei ole, hädin tuskin ehdin syödä. Reilussa kuukaudessa kirppistuloja on ollut 800 euroa, mikä ei mielestäni lainkaan vastaa työmäärää. 

Mielestäni päiväkirjoista ei kannata luopua ellei ne sisällä jotain hirvittävän henkilökohtaista. Itse löydin sukulaisen todella vanhoja kuvia  ja olisi kiva tietää hänestä enemmänkin mutta päiväkirjoja ei ainakaan täällä ole. On ollut merkkihenkilö. Lakanoista ei kannata luopua, niitä tulee joskus vielä tarvitsemaan. Ellei sitten halua lahjoittaa niitä vaikka jollekin varattomalle. Jos on vaikea luopua jostain muiston vuoksi mutta ei tarvitse sitä ja se vie tilaa, niin siitä voi ottaa valokuvan, tämähän on helppoa nykyaikana. Kyllä ne muistojen tunnelmat siitäkin välittyy. Ja kaikkeen entiseen ei tosiaan tarvitse takertua, elämä on edessä päin.

Vaatteita ja sisustustekstiiliä olen vienyt H&M:n jätekeräykseen aina kun olen kehdannut. Myyjät alkaa jo katsoa. Vaatteet menevät nihkeästi kirpparilla kaupaksi. 

Huh, nyt on yksi kerros talosta tehty. Jatkan toiseen kerrokseen.

Kuluttamisesta. Itse olen ostanut tänä vuonna vaatteita 60 eurolla. Kirpparirahoilla ostan varmasti jotain tarpeellista kuten sukkia ja alusvaatteita. Olen hyvin tarkka että en osta mitään turhaa. Pari uunivuokaa olen ostanut, jottei tarvitsisi alumiinivuokia käyttää. Kahvinkulutusta voisi vähentää mutta kun ei tätä tavaramäärää vastaan jaksa taistella ilman kofeiinia.

Harkitsen alanvaihtoa. Ammattijärjestelijäksi. Kokemusta olisi.

Ideoita mitä tauluille voisi tehdä? Huutokauppaan? Osa ihan oikeiden taiteilijoiden osa vähän harrastelijataiteilijoiden.

T: aitan purkaja 1148

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 13:08"]

Osallistun keskusteluun vaikka tyhjennettävät tavarat ovatkin kuolinpesän, ihan vaan varoittavana esimerkillä mitä jätätte jälkeläisillenne jos hamstraatte ja ostelette vaan loputtomasti. Omat tavarani siis olen jo vuosia sitten käynyt läpi ja luopunut turhasta.

Heh, pikkunäpertelyltä tuntuu nuo teidän hommat. Minä olen viikon sisällä siivonnut yhden huoneen. 18 banaanilaatikollista kirjoja/tavaraa huoneesta lähtee kierrätykseen, selaan ne vielä läpi löytyykö jotain erityisen arvokasta, jos ei niin lahjoitan pelastusarmeijan kirppikseen. Huoneeseen jäi vielä n. 40 banaanilaatikkoa kirjoja ja esineitä, myyn vähitellen kirpparilla, ne oli vähän arvokkaampaa. Huh huh.

Selkä pettää, käsistä on lähtenyt puristusvoima, hirveä päänsärky, yskä ja muutenkin järkyttävät kivut. Vapaa-aikaa ei ole, hädin tuskin ehdin syödä. Reilussa kuukaudessa kirppistuloja on ollut 800 euroa, mikä ei mielestäni lainkaan vastaa työmäärää. 

Mielestäni päiväkirjoista ei kannata luopua ellei ne sisällä jotain hirvittävän henkilökohtaista. Itse löydin sukulaisen todella vanhoja kuvia  ja olisi kiva tietää hänestä enemmänkin mutta päiväkirjoja ei ainakaan täällä ole. On ollut merkkihenkilö. Lakanoista ei kannata luopua, niitä tulee joskus vielä tarvitsemaan. Ellei sitten halua lahjoittaa niitä vaikka jollekin varattomalle. Jos on vaikea luopua jostain muiston vuoksi mutta ei tarvitse sitä ja se vie tilaa, niin siitä voi ottaa valokuvan, tämähän on helppoa nykyaikana. Kyllä ne muistojen tunnelmat siitäkin välittyy. Ja kaikkeen entiseen ei tosiaan tarvitse takertua, elämä on edessä päin.

Vaatteita ja sisustustekstiiliä olen vienyt H&M:n jätekeräykseen aina kun olen kehdannut. Myyjät alkaa jo katsoa. Vaatteet menevät nihkeästi kirpparilla kaupaksi. 

Huh, nyt on yksi kerros talosta tehty. Jatkan toiseen kerrokseen.

Kuluttamisesta. Itse olen ostanut tänä vuonna vaatteita 60 eurolla. Kirpparirahoilla ostan varmasti jotain tarpeellista kuten sukkia ja alusvaatteita. Olen hyvin tarkka että en osta mitään turhaa. Pari uunivuokaa olen ostanut, jottei tarvitsisi alumiinivuokia käyttää. Kahvinkulutusta voisi vähentää mutta kun ei tätä tavaramäärää vastaan jaksa taistella ilman kofeiinia.

Harkitsen alanvaihtoa. Ammattijärjestelijäksi. Kokemusta olisi.

Ideoita mitä tauluille voisi tehdä? Huutokauppaan? Osa ihan oikeiden taiteilijoiden osa vähän harrastelijataiteilijoiden.

T: aitan purkaja 1148

[/quote]

No huh, on sinulla urakkaa! Voimia!

Taulut huutokauppaan. Niitä on tosi hankala myydä yksityisesti.

Kun karsitte lakanoita, ottakaa poislähtevät vielä siivouskäyttöön tai viekää esimerkiksi eläintensuojelutaloille. Älkää heittäkö roskiin vaan viekää vaikka henkkamaukan keräykseen. Pääasia ettei kangasta mene kaatopaikalle! - se joka vastaili tuossa aiemmin lakanoiden riittävyydestä

OnneksI on tosiaan vaan oma kaksio ja omat tavarat karsinnan alla! Ei käy kateeksi kuolinpesän siivoojaa.

Ajattelen että onneksI sitä heräsi 25-vuotiaana, sitä tavaraa ei ole niin älyttömästi vielä kertynyt. Ja olen tässä huomannut että ostaminenkin on muuttunut, sehän pidemmän päälle on tärkeämpää.

Onneksi tästä tavarasta eroon pääseminen on aiheuttanut kunnolla vaivaa, muistaa sen sitten siinä mahdollisessa ostohetkessä. Oma vinkkinä onkin kaikille karsijoille, älkää menkö siinä tavaran hävittämisessä helpoimmin kautta.

Minä tuhosin omat päiväkirjat ja kirjeenvaihdot ja kuvat. En halua, että joku muu lukee ja kaivelee niitä kun aika jättää ja sitähän ei kukaan tiedä milloin se tapahtuu. Haluan elää hetkessä ja tulevaisuudessa ja jos joku asia painuu unholaan, antaa mennä.

" No huh, on sinulla urakkaa! Voimia!

Taulut huutokauppaan. Niitä on tosi hankala myydä yksityisesti."

Voi kiitos tsempistä. Säästän taulut johonkin talteen siihen asti että jaksan ottaa selville huutokaupoista.

"Ei käy kateeksi kuolinpesän siivoojaa." Kiitos sullekin! Nimenomaan olen saanut tässä vielä kateellistenkin kaunat niskaani kun "sinullahan on niin helppoa kun saat rahaa ilmaiseksi myymällä tekemättä töitä". Tosiaan jos tämän raivausajan käyttäisin oikeisiin ammattitöihini niin tienaisin moninkertaisesti. Joudun vähentämään sitä paitsi töitäni tämän raivausurakan ja sairaan sukulaiseni hoidon vuoksi varmaan useiksi vuosiksi ja menetän siinä eläketulojani. Ja sitä paitsi tulevat rahat menevät osin sairaan sukulaiseni sairaudenhoitokuluihin ja osin kiinteistö ym. veroihin, itselleni ei jää mitään. Palkkatulotkin on tällä hetkellä niin pienet että rahaa riittää vaan välttämättömimpään, edes hierojaan ei ole varaa vaikka kroppa sitä kipeästi kaipaisi. No, sitten kun kiinteistö on myyntivalmis niin ehkä sitten on minullekin tiedossa rahallista helpotusta.

On tämä myös henkisesti raskasta, käydä läpi suvun historiaa ja laittaa pois sukulaiselle tärkeitä esineitä. Yritän ajatella että tavara saa uuden kodin ja jatkaa elämäänsä siellä eikä pölyty kaapin perällä jouten.

Alan myöskin harrastamaan nettimyyntiä. Kannattaako myydä huuto.netissä vai torissa vai molemmissa, vinkkejä otan vastaan. Lähinnä kirjoja(100 metriä!!! en tiedä itkeäkö vaiko nauraa), vanhaa tavaraa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 15:07"]

Mieti mitä jos saisit kuulla sairastavasi jotain vakavaa tautia. Elämää olisi jäljellä ehkä 5-10 vuotta. Olisiko sillä tavaralla enää väliä? Menisitkö komeroa halaamaan ja kasseja ja nyssäköitä, ja parkumaan niille kuinka et ehdi niitä lajitella ennen kuolemaasi?

[/quote]

6 alapeukuttajaa tuli vihaiseksi ajatuksesta, että sairastuisi ja joutuisi miettimään muutakin kuin nyssyköitään ja "perintökaluja". Mikä kyllä tuo esille myös sen, että roina/tavara/kamat on monelle huumetta, turvariepu ja suoja jonkin tilalle tai jotain vastaan. Ei niitä elämän suruja tarvitse kohdata eikä syvempiä miettiä kun pitää aina pohtia että mihin laittaisi uudet pestyt jogurttipurkit ja saisiko kirpputorilta 50 senttiä tuosta vaasista jonka osti eurolla eikä siitä enää niin tykkääkään, kun ei se sovi kuin mikron päälle, joka sekään ei toimi kunnolla mutta vielä ei voi varastosta hakea sitä alennuksesta ostettua varamikroa.

Up! Tarvitsen motivaatiota

Aitan purkaja, tori.fi ostetaan kirjoja -palstalla ilmoittelee yrityksiä, jotka haluavat ostaa suuria määriä kirjoja nimenomaan kuolinpesistä ja muuttajilta ym.

Myin suuren osan omasta kirjakokoelmastani tällaiselle divarin pitäjälle, jonka ilmoitus oli paikallisessa ilmaislehdessä. Tuli kotiin katsomaan, osti banaanilaatikoittain kirjoja, vei kaikki kerralla mukanaan ja maksoi käteisellä. Sain enemmän mitä odotin, vaikka joukossa ei ollut arvokirjallisuutta. Toki olisi voinut tienata enemmän myymällä yksitellen, mutta muutto lähestyi ja nämä kaupat olivat suuri helpotus.

Myyn kyllä välillä kirjoja yksittäin huuto.netissä ja torissa, mutta hidasta se on.

-syyssiivous

Mieti mitä jos saisit kuulla sairastavasi jotain vakavaa tautia. Elämää olisi jäljellä ehkä 5-10 vuotta. Olisiko sillä tavaralla enää väliä? Menisitkö komeroa halaamaan ja kasseja ja nyssäköitä, ja parkumaan niille kuinka et ehdi niitä lajitella ennen kuolemaasi?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 19:58"]

Turhaan pelkäät, että muistamisen arvoiset hetket unohtuisivat. Ja sen mikä unohtuu, on luultavasti tarkoituskin unohtua.

[/quote]

Minä olen aina ihmetellyt niitä, jotka sanovat näin. Itse olen vanhoja valokuvia ja päiväkirjoja selaamalla muistanut paljon sellaisia hetkiä, jotka todellakin ovat olleet muistamisen arvoisia mutta jotka olen silti unohtanut.

[/quote]

Olen tuo jota lainasit. Vähän huono sanavalinta itselläni. Ehkä pikemminkin ne asiat jotka on tarpeen muistaa, muistaa kyllä. Tietysti hyviäkin asioita unohtuu. Itse olen aina käyttänyt päiväkirjoja niin paljon juuri tunteiden käsittelyyn ja vatvomiseen, että niihin palaaminen vuosia myöhenmin oli ahdistavaa, vaikka kivojakin juttuja oli seassa. Jos päiväkirjojen selaamisesta tulee vain hyvä mieli, niin tietenkään ei jonkun tilansäästön vuoksi pidä tuhota.

Voi itku! Stressaantunut kissa heitti kunnon pissat muuttolaatikkoon, jossa oli kasattuna huolella valikoimani säästettävät kirjat. Eipä tarvinnut sitä laatikkoa enää seuraavaan paikkaan kantaa. Kiitti kisu <3

t. eräs karsijatoveri

2 lakanaa ja pussilakanaa per ihminen on riittävästi, tyynyliinoja pyyhkeitä tarvii kyllä enemmän.

Sain myytyä DVD:n 2 eurolla :D
Vaikka onkin noin pieni summa, on se silti lisätienesti kassaan ja piristystäkin tuo tämän tavarapaljouden keskellä kun pääsee eroon jostakin ;)
Hinnoittelin yhden hylyllisen tavaroita, pitäisi tuo yksi hylly ehkä raivata tyhjäksi muitten vaatteitten sekaan, niin mahtus nuo loput kirppistavarat kaappiin lattialta pyörimästä :) Tuntuu että tätä tavaraa vaan löytyy kokoajan lisää!
Ahdistaa jos en saa myytyä edes puolia :/
-KirppariKalle

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 15:21"]

Voi itku! Stressaantunut kissa heitti kunnon pissat muuttolaatikkoon, jossa oli kasattuna huolella valikoimani säästettävät kirjat. Eipä tarvinnut sitä laatikkoa enää seuraavaan paikkaan kantaa. Kiitti kisu <3

t. eräs karsijatoveri

[/quote]

Kissa päätti vaan vauhdittaa urakkaasi :)

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 15:07"]

Mieti mitä jos saisit kuulla sairastavasi jotain vakavaa tautia. Elämää olisi jäljellä ehkä 5-10 vuotta. Olisiko sillä tavaralla enää väliä? Menisitkö komeroa halaamaan ja kasseja ja nyssäköitä, ja parkumaan niille kuinka et ehdi niitä lajitella ennen kuolemaasi?

[/quote]

6 alapeukuttajaa tuli vihaiseksi ajatuksesta, että sairastuisi ja joutuisi miettimään muutakin kuin nyssyköitään ja "perintökaluja". Mikä kyllä tuo esille myös sen, että roina/tavara/kamat on monelle huumetta, turvariepu ja suoja jonkin tilalle tai jotain vastaan. Ei niitä elämän suruja tarvitse kohdata eikä syvempiä miettiä kun pitää aina pohtia että mihin laittaisi uudet pestyt jogurttipurkit ja saisiko kirpputorilta 50 senttiä tuosta vaasista jonka osti eurolla eikä siitä enää niin tykkääkään, kun ei se sovi kuin mikron päälle, joka sekään ei toimi kunnolla mutta vielä ei voi varastosta hakea sitä alennuksesta ostettua varamikroa.

[/quote]

No mikä sinulla olisi ratkaisuna? Onko se nyssykätön ja perintökaluton koti jotenkin onnellisempi paikka odotella noutajaa? Jos sulla ei ole tavaraa "huumeena ja turvariepuna", oletko turvaton? Ehditkö ajattelemaan vähän liikaakin kuolemaa?