Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19923)
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta kuluvaa voisi antaa lahjaksi kuin suklaata, kahvia ja karkkia? Nehän ovat tietysti turvallinen valinta, jos ei täysin tunne lahjansaajan tapoja. Mutta jos tiedät, että lahjansaajalla olisi käyttöä jollekin seuraavista, niin miten olisi:
- klapit
- linnunruoka
- auton lasinpesuneste
- autopesu
- tuoreet hedelmät
- vessapaperi (noh, joidenkin mielestä voisi olla liian epäjuhlavaa tai epähienoa)
- kukkamulta/lannoite
- kukkasipuleita/siemeniä
- mausteet, muutkin kuin jouluiset
- suodatinpussit
- hiekoitushiekka
- suksivoide
- vauvaperheeseen vaippoja (tarkista merkki)
- kissaperheeseen kissanhiekkaa (tarkista merkki)
- oliiviöljy
- postimerkitLisää ideoita vähän epätavallisemmiksi, mutta käyttöön tuleviksi lahjoiksi?
Herkku"kori" saajan mieltymysten mukaan (älä pakkaa koriin vaan esim. kestokassiin tai pahvilaatikkoon). Esimerkkejä:
- sushiriisiä, merilevää, riisiviinietikkaa, wasabitahnaa, soijakastiketta, inkiväärilastuja (bambumatto ja syömäpuikot)
- texmex-kastikkeita, maissitortilloja, papusalsaa, nachopussi
- samaan tapaan minkä tahansa etnisen aterian "kuivat" ainekset ja vaikka resepti mukaan, että mitä pitää hakea kaupasta lisäksi ja miten ruoka valmistetaan
- tapas-säilykkeitä (esim. viininlehtikääryleitä, isoja kaprikseja, artisokkia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, grissineitä...) ja teemaan sopiva viinipullo
- opiskelijalle/teinille pikanuudeleita niin monta erilaista makua testattavaksi kuin suinkin kaupoista löydät ja/tai budjettiisi mahtuu
- voileipäkeksilajitelma ja erilaisia hilloja/marmeladeja (ainakin citymarketissa on myynnissä 3-5 pienen hillopurkin lajitelmia). Jos annat lahjan heti avattavaksi, niin voit laittaa mukaan vielä pari juustoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä.
Mulla on auttanut samanlaisessa tilanteessa ajastin. Eli laskuriin 10 tai 15 minuuttia, ja sanot itsellesi että sen ajan nyt teen vaadittua asiaa, noin lyhyt aika ei kuulosta pahalta. Vaikeintahan on se aloittaminen, eli usein kun 15 minuuttia on kulunut ja on päässyt vauhtiin, voi pistää toiset 15 minuuttia uudestaan tai jatkaa vain ilman mitään laskureita. Joinakin päivinä se 15 minuuttia on kaikki mihin pystyy, mutta sekin on pieni askel eteenpäin. Tsemppiä!
(Ajastimen tilalla voi käyttää vaikka jotain 10-15 mittaista musiikkikappaletta.)
Jostain syystä inhoan imurointia, kuitenkin aloittaminen on tosiaan siinä vaikeinta. Pääsen alkuun, kun sanon itselleni, että otan vain imurin esiin. Vielä ei tarvitse muuta tehdä. Kun imuri on esillä, jahkailen vielä aikani, mutta kohta imuriin tulee tartuttua.
Kaappien järjestämisessä ensiaskel voisi olla ottaa esiin pussit ja laatikot lajittelua varten. Lenkille lähtemisessä pukeutuminen lenkkivaatteisiin. Jne. Aina sen verran jaksaa!
Mä inhoan myös imurointia, ja totesin, että koska muitakin ratkaisuja on jo keksitty, ostin robotti-imurin. Ei tarvitse kaivaa imuria kaapista varren kaatuen naamaan päin, ei perässä kiskottavaa huutavaa mötikkää, ei sängyn ja sohvan alla kurottelua. Robotti-imuri käy asunnon läpi nykyään joka päivä. Yleisilme pysyy ihan eri puhtaana koko ajan.
Mä inhoan imurointia myös, ja olen halunnut robotti-imuria pitkään. Mies on vastustanut ja ollutkin jo useamman vuoden vastuussa imuroinnista. Keväällä, kun oltiin koko perhe kotona pari kuukautta, pölyäkin tuntui tulevan tavallista enemmän, ja mies sitten taipui robotti-imurin ostamiseen. Robo ajelee suurimman osan asunnosta joka arkipäivä, ja pölyn määrä on vähentynyt merkittävästi. Tavallisella imurilla pitää toki ottaa edelleen silloin tällöin paikat, joihin robo ei pääse (parin huonekalun takaa ja esim. sohvan uumenista), mutta koska pölyn määrä on vähentynyt koko ajan, tuotakaan ei tarvitse välttämättä tehdä edes viikoittain enää.
Lisäksi perhe on oppinut tekemään hommaa helpommaksi robotille: kengät muistetaan nostaa kenkätelineeseen, koulureput viedään omaan huoneeseen, kuntoiluvälineet kerätään pois lattialta treenin jälkeen, vaatteet viedään pyykkikoriin. Eli yleinen siisteys on parantunut paitsi pölyn, myös sekalaisen arkisotkun vähentyessä!
Siivoan kaappeja yksi kerrallaan ja hyvin tuntuu tilaa tulevan. Samalla harkitsen uusia hankintoja kriittisesti, ettei kerry uutta tavaraa tilalle. Mielessä alan jo valmistautua siihen, että lapset muuttavat kotoa ja itse muutan pienempään. Ulkovarastossa odottaa iso pommi purkamista, kun sinne on kertynyt kaikenlaista sälää.
Meillä on ollut robotti-imuri. Koin että sen puhdistaminen, tyhjentäminen, ja aina jostain pulasta pelastaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin imurointi itse.
Esim ei tarvitse olla kuin pari pitkää hiusta lattialla, niin ne kiertyvät robotin renkaiden juureen, josta saakin sitten yrittää vartin irrotella niitä jollain saksenkärjilla. Ja se roskasäiliön tyhjentäminen on myös hankalaa, kun pitää käsin koskea sisältöön (aina jokin jää sinne jumiin), ja varoa ettei pölyta heti ympäristöä uudelleen. Ja silti joutuu kynnykselliset tilat kuitenkin imuroimaan itse päälle.
Lopulta kun 20 min normaalin imuroinnin sijaan alkoi mennä viikossa 15 minuuttia robotin putsaamiseen ja 10 minuuttia vielä normi-imurointiin päälle, kapistuksesta luovuttiin. Ei ole tullut ikävä. Ehkä tuo sopii lyhythiuksisten matottomien kynnyksettömään taloon, jossa on enimmäkseen hiekkaroskaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut robotti-imuri. Koin että sen puhdistaminen, tyhjentäminen, ja aina jostain pulasta pelastaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin imurointi itse.
Esim ei tarvitse olla kuin pari pitkää hiusta lattialla, niin ne kiertyvät robotin renkaiden juureen, josta saakin sitten yrittää vartin irrotella niitä jollain saksenkärjilla. Ja se roskasäiliön tyhjentäminen on myös hankalaa, kun pitää käsin koskea sisältöön (aina jokin jää sinne jumiin), ja varoa ettei pölyta heti ympäristöä uudelleen. Ja silti joutuu kynnykselliset tilat kuitenkin imuroimaan itse päälle.
Lopulta kun 20 min normaalin imuroinnin sijaan alkoi mennä viikossa 15 minuuttia robotin putsaamiseen ja 10 minuuttia vielä normi-imurointiin päälle, kapistuksesta luovuttiin. Ei ole tullut ikävä. Ehkä tuo sopii lyhythiuksisten matottomien kynnyksettömään taloon, jossa on enimmäkseen hiekkaroskaa.
Meillä on kolme pitkähiuksista ja lyhytkarvainen lemmikkieläin. Kynnyksiä ei ole kuin märkätiloihin. Imuri tyhjennetään ehkä noin viiden päivän välein ja samalla irrotetaan hiukset harjan ympäriltä. Homma vie mieheltä maksimissaan viisi minuuttia. Mihinkään ei imuri ole vielä jäänyt sellaiseen jumiin, ettei se itse sieltä pääsisi pois. Tänä vuonna ostettu malli, kai näissäkin kehitys kehittyy.
Imuri huristelee itsekseen noin tunnin päivässä, tavallisella imurilla otetaan noin kerran viikossa ne paikat, johon imuri ei pääse - ihan aina ei niinkään usein.
Mutta yksi tapa sopii yhdelle, toinen toiselle. Onneksi erilaisia ratkaisuja on keksitty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjavinkkejä:
Rutiinien muuttamiseen liittyen: James Clear, Pura rutiinit atomeiksi. Tässä painotetaan nimenomaan tuota mistä täälläkin on ollut puhe, että kannattaa lähteä liikkeelle ihan minikokoisin askelin ("alan lenkkeillä" vrt. "puen lenkkivaatteet päälleni joka tiistai ja torstai puoli kuudelta kun olen tullut töistä kotiin ja kävelen portaat alas" -> Kun tästä on tullut tapa lisätään esim "kävelen korttelin ympäri".
Karsimiseen liittyen: Gretchen Rubin, Outer order inner calm. Tässä on paljon hyviä näkövinkkeleitä ja kysymyksiä karsimisen tueksi. Niille, jotka kaipaavat inspiraatiota.
Ihan kirjansa aluksu Rubin listaa yhdeksän syytä, miksi ulkoinen järjestys (outer order) kannattaa (vapaasti käännettynä, älkää takertuko kieliasuun). Oletteko samaa mieltä näistä?
1. Säästää aikaa, rahaa, tilaa, energiaa ja kärsivällisyyttä
2. Lisää harmoniaa ihmissuhteisiin (= vähemmän nalkutusta ja kinoja)
3. Luo tunteen turvasatamasta (= kun visuaalinen häly on taltutettu koti tuntuu viihtyisältä)
4. Vähentää syyllisyyttä (= käyttämättömät tavarat tai keskeneräiset projektit eivät jatkuvasti muistuta olemassa olostaan)
5. Mahdollistaa sen, että suhtautuu itseensä ja maailmaan positiivisemmin (= kotini heijastaa arvojani ja näyttää, mikä on minulle oikeasti tärkeää)
6. Vapauttaa minut muiden arvostelun pelkäämiseltä (= voin kutsua muita kylään, enkä pelkää yllätysvieraita)
7. Kuvastaa, millaista elämäni on juuri nyt (= eikä menneisyyttä tai fantasiaminää)
8. Antaa tunteen, että kaikki on mahdollista (= kun turhat tavarat ovat poissa voin valita mitä ostaa tai tehdä tulevaisuudessa)
9. Lisää merkityksellisyyden tuntua (= tiedän mitä omistan ja missä tavarat ovat. Tavarani ovat hyödyllisiä ja valmiina käytettäväksi)
Tosi hyviä vinkkejä, täytyy kyllä lukea nuo kirjat, jos kirjastosta löytyy! Mulla kolahti etenkin tuo kohta 4.
Karsimisoperaation myötä olen luopunut hyvällä omallatunnolla keskeneräisistä ikuisuusprojekteista. Minulla on siis ollut tässä viime vuosien aikana ollut ajatuksena valmistaa kaikenlaisia mehiläisvahakääreitä, tawashi-sieniä, virkattuja rättejä, kotikosmetiikkaa, kestohedelmäpusseja, vaatteita, kasvimaan siemeniä ym tarvikkeita, joista olen yhtäkkiä innostunut. Kaikkia olen kyllä kokeillut, mutta innostus on sitten nopeasti lopahtanut.
Pidän vaan niin vaivalloisena alkaa läträämään vahojen kanssa, kun sotkutkin täytyy siivota. Kankaiden ja lankojen säilyttäminen ärsyttää, jos niitä ei käytä. Ja mielestäni ekoilun ei pitäisi tapahtua hankkimalla/tekemällä uusia esineitä, vaan käyttämällä vanhoja tai pärjäämällä ilman, jos tähänkin mennessä on pärjännyt (eri asia jos tarvitsee hankkia vanhan tilalle uusi vaikka hajoamisen takia).
Ennen saatoin säästää pitkiä aikoja em. harrastustarvikkeita jemmassa odottamassa aikaa ja inspiraatiota. Nyt olen karsinut ne pois ja on ihana tunne, kun varastossa ei ole mitään odottamassa sitku-hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhosin siivousta samasta syystä, kun moppivaan siirteli likaa paikasta toiseen ja sitä olisi pitänyt olla pesemässä joka välissä. Myin mopit torissa ja ostin lastan ja kymmenen siivousliinaa. Nyt sujuu siivous ja tulee sopiva koneellinen pestäväksi niin ei tarvitse käsin läträtä niitä liinoja. Liinat kun kastelee pesu edessä ja puristelee nihkeäksi valmiiksi niin on helppoa. Nyt on ilo siivota! Ammattilaisten keinot on usein parhaita! Tarvikkeet oli viledan varsi ja lasta ja hyvät mikrokuituliinat. Löytyy ainakin Kärkkäisen valikoimista.
Millaisia siivousliinoja käytät? Tuossa teräväkuivaimessa ei näytä olevan sellaisia tarroja, eli onko sulla jotain isoja liinoja, jotka kiepsautat siihen päälle. Onko nekin Viledan?
Teräväkuivaimeen voi päälle laittaa sellaiset tarranauhat, mikä pitää liinat paikallaan. Mikrokuituliinat on Vileda MicroMulti -liinoja.
Muita siivousjuttuja
- viemärien raikastamiseen soodaa, etikkaa ja kuumaa vettä
- rosterialtaat puhdistuvat palasaippualla, marseillesaippua on hyvä
- suola on luonnostaan antibakteerista, himalajansuolavedellä raikastuu keittiön viledat (pesujen välissä), leikkuulaudat, lähtee hajut käsistä jos saippua ei auta
- palasaippuan jämät heitän wc-pönttöön ja jätän likoamaan, tarvittaessa biohajoavaa pesuainetta
- matot raikastan pesujen välilä soodalla
- muihin pintoihin käytän tiskiainetta tarvittaessa, monesti vain vettä
- en käytä suihkutettavia pesuaineita, ne aiheuttavat hengenahdistusta ja ovat usein melkoisia myrkkyjä
- lattianpesuun biohajoavaa suomalaisen tehtaan (Kiilto) pesuainetta, lattiat ei lähde puhtaaksi pelkällä vedellä, testasin mutta lattialaatoista lähti kiilto ; )
Nämä tuli äkkiseltään mieleen, myrkkyjen vähentäminen on aika tärkeä asia siivouksessakin.
Hyviä vinkkejä, tarttuvatko mikrokuituliinat niihin tarroihin ilman vastakappaletta? Mulla on sellaiset pidikkeet, joita käyän. Käytätkö mikrokuituliinoja myös muuhun siivoamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut robotti-imuri. Koin että sen puhdistaminen, tyhjentäminen, ja aina jostain pulasta pelastaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin imurointi itse.
Esim ei tarvitse olla kuin pari pitkää hiusta lattialla, niin ne kiertyvät robotin renkaiden juureen, josta saakin sitten yrittää vartin irrotella niitä jollain saksenkärjilla. Ja se roskasäiliön tyhjentäminen on myös hankalaa, kun pitää käsin koskea sisältöön (aina jokin jää sinne jumiin), ja varoa ettei pölyta heti ympäristöä uudelleen. Ja silti joutuu kynnykselliset tilat kuitenkin imuroimaan itse päälle.
Lopulta kun 20 min normaalin imuroinnin sijaan alkoi mennä viikossa 15 minuuttia robotin putsaamiseen ja 10 minuuttia vielä normi-imurointiin päälle, kapistuksesta luovuttiin. Ei ole tullut ikävä. Ehkä tuo sopii lyhythiuksisten matottomien kynnyksettömään taloon, jossa on enimmäkseen hiekkaroskaa.
Mulla on pitkät hiukset, paljon mattoja eikä mitään näistä ongelmista. Säiliö tyhjenee avaamalla ja silloin tällöin katson renkaat. Imuri menee helposti kynnysten yli. Imurille voi myös merkata ne kohdat, joihin sen ei halua menevän, joten se jää mihinkään jumiin.
Vaikea paikat otan nykyään levymopilla ja mikrokuituliinalla niin ei niidenkään takia tarvitse kaivella normi-imuria esille. Säilytän sitä lähinnä sohvan ja patjan imuroimista varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimalismin tarkoitus on kai elää helpommin, niin, että tavaraa, tehtävää ja asioita on vain sen verran kuin ehtii hoitaa. Sillä tavalla ehtii keskittyä elämiseen, eikä tartte huolehtia tavaroista.
Mutta miksi sitten tässä ketjussa saa kuvan, että tyypit vain näpertelevät loputtomasti tavarakarsinnan parissa? Miettivät vain mitä karsivat seuraavaksi?
Ehkä siksi, että nykymaailma on aika tavara- ja kulutuskeskeistä, jolloin voi olla iso muutos siirtyä edes johonkin minimalismiin päin olevaan elämäntapaan? Ja tässä ketjussa nimenomaan käsitellään sitä tavarapuolta.
Itse olen ollut minimalisti jo ennenkuin sellaista termiä edes Suomessa käytettiin ja tavaramäärä on ollut vuosikymmeniä hyvin pieni, elämä on sen puolesta helppoa ja aikaa ja energiaa menee ihan muuhun kuin tavaraan. Silti tai ehkä siksi musta on kiva käydä lukemassa tätä ketjua, on mielenkiintoista lukea ihmisten tavarasuhteesta ja toisaalta oivalluksista elämän helpottamiseksi, näin pitkän linja minimalistina saan täältä vieläkin uusia näkökulmia ja ideoita, se on virkistävää.
Varmasti niitä överikonmaritajiakin löytyy, samoin ihan kaikessa muussakin, joillakin menee överiksi terveellinen ruokailu, joillakin liikunta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskoisin, että tässä ketjussa (sen enempää keskustelijoiden ikää veikkailematta) on paljon ihmisiä, joiden lapsuudessa ja ehkä vielä nuoruudessakin tavarasuhde on ollut varsin toisenlainen.
Suomi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli varsin köyhä maa, jossa oli suorastaan pulaa monista tarpeellisista ja kivoista asioista. Noilta ajoilta on jäänyt monen takaraivoon ajatus, että hyvää tavaraa ei pidä heittää menemään. Nykypäivänä tämä mentaliteetti näkyy esimerkiksi ylitarkkana kierrättämisenä (joka lähtökohtaisesti toki on hyvä asia) ja kaikenlaisen tuunaamisena ja vanhan hyödyntämisenä.
Niin hienoja kuin 50-luvun marttahyveet ovatkin, ei niitä kukaan jaksa noudattaa nykypäivän tavarapaljouden keskellä. Siksi tavarapaljouden kanssa selviytyminen vaatii oman asenteen muutosta, ja sitä täällä ainakin minä paljolti haen. Lupaa hellittää.
Keskustelu siirtyi minimalismiin, kun kysyin, mitä se minimalismi oikein on. Minunkaan pyrkimykseni ei ole minimalismi. Ihmettelin vain, miten noin 10 banaanilaatikollisen verran tavaraa tuntuu sekin kaaokselta. Että miten minimalistit sitten elää, 5 banaanilaatikollisellako? Ehkä avainsana onkin järjestelmällisyys ja käytännöllisyys. Jos ne vähät tavarat on käteviä ja monikäyttöisiä, enempää ei tarvita. Mutta siis oma arkeni on vellovaa tavarapaljoutta :-D T: Se muuttaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivoan kaappeja yksi kerrallaan ja hyvin tuntuu tilaa tulevan. Samalla harkitsen uusia hankintoja kriittisesti, ettei kerry uutta tavaraa tilalle. Mielessä alan jo valmistautua siihen, että lapset muuttavat kotoa ja itse muutan pienempään. Ulkovarastossa odottaa iso pommi purkamista, kun sinne on kertynyt kaikenlaista sälää.
Mulla myös motivoi se, että ollaan eroamassa ja joudun muuttamaan omaan kotiin (ei kiireellisesti kuitenkaan). Nyt on aika miettiä mitä tavaroita ja esineitä haluan ottaa mukanani uuteen asuntoon. Kaikesta turhasta haluan päästä eroon ennen muuttoa
Useilla ihmisillä tavaraa kertyy nuoruudessa paljon. Kotoa juuri pois muuttaneena ei ole varaa kieltäytyä mistään ilmaisesta. Muuttoja on suhteellisen usein, opiskelija-asunnoista, parisuhdekuvioden muuttuessa, kämppiskavereita ja halpoja murjuja. Sisustetaan fiilispohjalta ja kokeillaan erilaisia tyylejä, erilaisia kalusteita ja erilaisia tapoja olla. Nuorempana on myös vähemmän aikaa ajatella niitä omia tavaroita, ollaan barrikadeilla pelastamassa koko maailmaa, juhlimassa, rakastumassa, etsimässä itseään ja mietitään sitä omaa juttua.
Jossain vaiheessa elämässä ne omat intohimot löytyy, asunto tuntuu omalta kodilta, omat tavat ovat muodostuneet ja elämä tuntuu sellaiselta kun sen pitääkin juuri sinulle sillä hetkellä olla.
Silloin alkaa ne omat arvot ja esteettiset mieltymykset haluaa heijastaa omiin tavaroihin. Sitten päätyy tänne ketjuun pohtimaan pitääkö mummon tekemän hirvet juomassa - ristipistotyö säästää ja kuinka monta salaattikulhoa on liikaa, mutta tarpeeksi.
Sitten sen tavaran karsiminen voi viedä monta kierrosta, ennen kuin kaikki turha on saatu ulos. Koska kellareihin, ullakoille, kaappien perälle, ylähyllyille ja "laitan tämän tänne toistaiseksi"-paikkoihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Ja vaikka luulee olevansa järkevä ihminen, niin jokaisessa niissä tavarassa on jokin tunnelataus, joka pitää käsitellä ennen kuin siitä voi luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyykö siivoaminen tähän tavaroiden karsintaan sen verran, että voin vähän aiheesta kirjoittaa?
Olen viime vuosina ollut kiinnostunut minimalismista ja ekoelämästä, jonka myötä olen vaihtanut pesuaineet ja -välineet (niiden loputtua) etikaksi, ruokasoodaksi ja vanhoiksi rievuiksi. Asumme talossa, jossa muodostuu pölyä, ja esim vessaa pestessä sitä pölyä on yleensä melko paljon vessan päällä, jota ne vanhat rievut vain levittelee kasoiksi.
Olen ollut nyt niin eko olevinani, että olen luopunut mikrokuituliinoista ja siis alkanut pesemään vessaakin rikkinäisillä sukilla :D ne vain siirtävät pölyä, mutta eivät ota sitä pois.
Olen vaihtanut mopin lankamopiksi, mutta en ollut tyytyväinen, niin hankin lisäksi Kärcherin höyrypesurin, jolla voi mopata lattioita. Sitä vaan ei tule otettua kovin usein esille. Haluan siivoamisen olevan vaivatonta ja helppoa.
Koin ahaa-elämyksen, minähän olen ollut vuosia sitten useana kesänä siivoamassa. Otan sieltä parhaat vinkit käyttöön, joita opin paljon. Todella tyhmä olo tuli siitä, että silloin kuvittelin ylläpitosiivouksen olevan vain toimistojen ja työpaikkojen juttu, mutta miksei sitä voisi tehdä kotonakin samankaltaisilla välineillä ja metodeille, sisällytettynä arkeen.
Aloin jo netistä katselemaan ammattilaisvälineitä, ei mieletöntä määrää, vaan yhtä jonka kuvittelen olevan ratkaisu itselleni. Onko tämä innostus nyt taas vaan yksi mahdollisuus epäonnistua vai uskotteko, että uuden kunnollisen siivousvälineen avulla saisin virtaa ja innostusta alkaa siivoamaan säännöllisesti?
Olen siis ajatellut korvaavani mopin lastalla, johon voi kiinnittää lattialiinan. Sellaista käytimme töissä vessan lattian pesuun, sekä moppaamisen jälkeen erillisten tahrojen poistoon lattiasta. Ajatukseni on, että korvaisin kotioloissa koko mopin tällä lasta+liina-systeemillä
Inhosin siivousta samasta syystä, kun moppivaan siirteli likaa paikasta toiseen ja sitä olisi pitänyt olla pesemässä joka välissä. Myin mopit torissa ja ostin lastan ja kymmenen siivousliinaa. Nyt sujuu siivous ja tulee sopiva koneellinen pestäväksi niin ei tarvitse käsin läträtä niitä liinoja. Liinat kun kastelee pesu edessä ja puristelee nihkeäksi valmiiksi niin on helppoa. Nyt on ilo siivota! Ammattilaisten keinot on usein parhaita! Tarvikkeet oli viledan varsi ja lasta ja hyvät mikrokuituliinat. Löytyy ainakin Kärkkäisen valikoimista.
Millaisia siivousliinoja käytät? Tuossa teräväkuivaimessa ei näytä olevan sellaisia tarroja, eli onko sulla jotain isoja liinoja, jotka kiepsautat siihen päälle. Onko nekin Viledan?
Minä olen pitkään suunnitellut, että leikkaisin ison mikrokuituliinan keskelle aukon, josta pujotan varren. Lastaa kääntämällä olisi heti kaksi puhdasta puolta, joilla pyyhkiä lattia. En ole vaan saanut vielä aikaiseksi testata.
Minulla on Sinituotteen monitoimimoppi. Ne valmiiksi kosteat kertakäyttöliinat on hyviä. Nykyään imuroin lattiat kerran viikossa ja päivää myöhemmin pyyhin lattiat kostealla. Samoin olen ottanut tavaksi pyyhkiä pölyt pari kerta viikossa pölyhuiskalla. Aikaa pölyihin ja lattioihin menee viitisen minuuttia, sen jopa minä viitsin tehdä. Homma on heti työläämpää, jos tulee yli viikon väli. Tykkään siististä, mutta inhoan siivoamista.
Robotti-imureista kannattaa muistaa että ero halvempien ja laadukkaiden mallien välillä on valtava. Halvoissa ei löydy riittävästi älyä, joten ne jäävät jumiin, kiertävät asuntoa epäloogisesti ja putoavat portaisiin, kun taas laadukkaammat osaavat väistellä esteitä paremmin, oppivat tehokkaimmat reitit kun ovat kartoittaaneet asunnon. Laadukkaimmissa on myös parempi tekniikka ja ne on helpompi puhdistaa, toimivat paremmin matoilla ja niihin jää vähemmän hiuksia ym. kiinni. Kokemuksia vertaillessa kannattaisi siis sanoa merkki ja malli jotta vertailu olisi hedelmällistä.
Vierailija kirjoitti:
Useilla ihmisillä tavaraa kertyy nuoruudessa paljon. Kotoa juuri pois muuttaneena ei ole varaa kieltäytyä mistään ilmaisesta. Muuttoja on suhteellisen usein, opiskelija-asunnoista, parisuhdekuvioden muuttuessa, kämppiskavereita ja halpoja murjuja. Sisustetaan fiilispohjalta ja kokeillaan erilaisia tyylejä, erilaisia kalusteita ja erilaisia tapoja olla. Nuorempana on myös vähemmän aikaa ajatella niitä omia tavaroita, ollaan barrikadeilla pelastamassa koko maailmaa, juhlimassa, rakastumassa, etsimässä itseään ja mietitään sitä omaa juttua.
Jossain vaiheessa elämässä ne omat intohimot löytyy, asunto tuntuu omalta kodilta, omat tavat ovat muodostuneet ja elämä tuntuu sellaiselta kun sen pitääkin juuri sinulle sillä hetkellä olla.Silloin alkaa ne omat arvot ja esteettiset mieltymykset haluaa heijastaa omiin tavaroihin. Sitten päätyy tänne ketjuun pohtimaan pitääkö mummon tekemän hirvet juomassa - ristipistotyö säästää ja kuinka monta salaattikulhoa on liikaa, mutta tarpeeksi.
Sitten sen tavaran karsiminen voi viedä monta kierrosta, ennen kuin kaikki turha on saatu ulos. Koska kellareihin, ullakoille, kaappien perälle, ylähyllyille ja "laitan tämän tänne toistaiseksi"-paikkoihin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Ja vaikka luulee olevansa järkevä ihminen, niin jokaisessa niissä tavarassa on jokin tunnelataus, joka pitää käsitellä ennen kuin siitä voi luopua.
Olipa erinomaisen hyvin kuvattu tavarapaljouden syntymistä. Tämä voisi olla jonkin kirjan aloitus :)
Oon monta krt tyhjentänyt lähes talon.
Aikaa menee puolisen vuotta, mutta lopputulos on lopullinen.
2 työkaveria ovat muuttaneet ulkomaille, ystävä muutti maalta keskustaan. Talon hinnalla sai isohkon yksiön,
Se vaatii aikaa ja pinnaa.
Kollega muutti pariksi vuodeksi. Säilytystila, pienikin, maksoi 5000 e 2 v, ei järkeä säilöä sohvaa.
Meidän taloyhtiössä asuu paljon opiskelijoita vuokralla. Monet lähti keväällä vanhempien luo ja sain lahjoituksina vaikka mitä.
Lähellä on kirppis, joka on iso ja hiljainen. 1/2 v mulla oli 6 paikkaa vuokrattuna 50% sopimuksella.
Marraskuussa loppui. 1200 euroa sain ja 1500 tavaraa vaihtoi omistajaa.
Myymättömät kippasin Fidaan.
Samalla tyhjeni kesämökiltä ja kotoa tarpeeton.
Nyt on taas kellari tyhjä ja kaapeissa tilaa.
Kirppiksellä pitäisi käydä väh joka 2 vuosi. Pysyisi tavaramäärä kohtuullisena.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en kyllä ymmärrä, mitä se minimalismi on tai miten sen voisi saavuttaa! Ja sen myötä helpomman elämän. Meidän muuttohommissa pitää vielä pakata ehkä 10 laatikollista, sitten on valmista. Silti musta tuntuu, että tota kamaa ja sälää pyörii tässä ihan valtoimenaan. Vai johtuuko tää tunne vain muuttokaaoksesta?
Muuttoon liitty aina stressiä. Periaatteessa eroa ei huomaa, koska ei nähdä sitä rinnakkaistodellisuutta missä tavaraa pitääkin muuttaa vaikkapa 3 pakettiauton verran verrattuna siihen yhteen. Muutot kannattaa myös aloittaa jo pari kuukautta ennen varsinaista muuttoa ettei tarvi mitään yli-inhimillistä ponnistusta, jossa muuttopäivänä vielä soitellaan lähetyskirppiksiä hakemaan romua ja laitetaan nettiin epätoivoisena tyrkylle. Seuraavan kerran kun muutan, tavoitteena on että minulla ei ole yhtään huonekalua joka tulee uuteen asuntoon. Kaikki on rikkinäistä, "kummitädeiltä" ilmaiseksi saatuja tai jotain kirpparilta ostettua lastulevysälää. Suurin pettymys oli kun äiti toi rikkinäisen nojatuolin asuntooni ja hämmästeli kun sanoin että tämähän on ihan surkea romu. Ihan kaikki "lahjoitustavarat" lähtee elämästäni ihan justiinsa ja voi sitä autuutta kun voin viimeinkin itse päättää mitä tavaroita minulla on. Parempaa lahjaa en voi itselleni antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en kyllä ymmärrä, mitä se minimalismi on tai miten sen voisi saavuttaa! Ja sen myötä helpomman elämän. Meidän muuttohommissa pitää vielä pakata ehkä 10 laatikollista, sitten on valmista. Silti musta tuntuu, että tota kamaa ja sälää pyörii tässä ihan valtoimenaan. Vai johtuuko tää tunne vain muuttokaaoksesta?
Muuttoon liitty aina stressiä. Periaatteessa eroa ei huomaa, koska ei nähdä sitä rinnakkaistodellisuutta missä tavaraa pitääkin muuttaa vaikkapa 3 pakettiauton verran verrattuna siihen yhteen. Muutot kannattaa myös aloittaa jo pari kuukautta ennen varsinaista muuttoa ettei tarvi mitään yli-inhimillistä ponnistusta, jossa muuttopäivänä vielä soitellaan lähetyskirppiksiä hakemaan romua ja laitetaan nettiin epätoivoisena tyrkylle. Seuraavan kerran kun muutan, tavoitteena on että minulla ei ole yhtään huonekalua joka tulee uuteen asuntoon. Kaikki on rikkinäistä, "kummitädeiltä" ilmaiseksi saatuja tai jotain kirpparilta ostettua lastulevysälää. Suurin pettymys oli kun äiti toi rikkinäisen nojatuolin asuntooni ja hämmästeli kun sanoin että tämähän on ihan surkea romu. Ihan kaikki "lahjoitustavarat" lähtee elämästäni ihan justiinsa ja voi sitä autuutta kun voin viimeinkin itse päättää mitä tavaroita minulla on. Parempaa lahjaa en voi itselleni antaa.
Sama täällä, suunnitelmissa on muutto suurempaan kaupunkin ja samalla hyvin todennäköisesti pienempään asuntoon taloudellisista syistä. Päätin että uuteen asuntoon ei lähde kuin mieluinen sänky mukana, kaikki halvalla ostettu, lahjoituksena saatu eripari-lastulevykama menee roskiin (siistimmät toki lahjoitukseen jos joku vain ne suostuu ottamaan). Tilalle tulee laadukkaita, täyspuisia kalusteita, joita voi tarvittaessa kunnostaa tai muuttaa ilmettä maalaamalla ja jotka saavat kestää käytössäni toivottavasti loppuelämän. Olen jo 40v ja herännyt vasta viime aikoina siihen ettei kotini näytä halpoine ja nuhjuisine lahjoituskamoineen aikuisen kodilta eikä tälläisessa epäharmonisessa sekamelskassa ole kovin miellyttävä elää.
Kiitos! Tää on hyvä. :)