tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Ammattijärjestävät sanovat, että nykyään kodeissa on keskimäärin 10 000 - 50 000 tavaraa. Tai että muuttoon tarvitaan yhtä monta muuttolaatikkoa kuin vanhassa kodissa on neliömetrejä. Mitenköhän tuota omaa tavaramäärää pystyisi arvioimaan? Onko joku laskenut tavaroitaan jotenkin? Tuntuu ylitsepääsemättömältä urakalta :-D

En ole laskenut, koska en näe siihen mitään syytä, mutta jos pitäisi, niin järjestyksessä vaan kaappi - huone. Eli tänään vaikka keittiö, post it lappuja käteen ja kynä. Laskee yhden kaapin esineet, laittaa lapulle ja lappu oveen. Lopuksi kerää laput, kun kaikki on laskettu, ja ynnää ne yhteen. Siinä on keittiön tavarat. Seuraavana päivänä toinen huone.

Vierailija kirjoitti:

Ammattijärjestävät sanovat, että nykyään kodeissa on keskimäärin 10 000 - 50 000 tavaraa. Tai että muuttoon tarvitaan yhtä monta muuttolaatikkoa kuin vanhassa kodissa on neliömetrejä. Mitenköhän tuota omaa tavaramäärää pystyisi arvioimaan? Onko joku laskenut tavaroitaan jotenkin? Tuntuu ylitsepääsemättömältä urakalta :-D

Oon vastannut tänne ennenkin, mutta laskin tavarani aiemmin tänä vuonna ja tulos taisi olla jotain 1 800. Sen jälkeen olen kyllä luopunut ainakin sadasta tavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös kirppareilla käynti on ajanvietettä ja mielekästä ”omaa aikaa”. Usein en osta mitään, mutta myös aika usein jotain tulee hankittua. En kuitenkaan mielelläni luovu kirppakäynneistä. Ristiriitaista! :)

Monet käy kirppareillakin tarkoituksena vaihtaa huono/ei toivottu romu parempaan romuun. Itsellä oli vuosia joku ihmeen rautainen kukkapöytä tv-tasona ja alapöydällä pleikkari. Opiskelupäivistä olin vain tottunut semmoseen viritykseen kunnes joku päivä "heräsin". Vaihdoin sen aluksi oikeaan tv-tasoon, mutta sekin oli liian avoin jossa johdot näyttää ikäviltä. Iso taso ei kuitenkaan vielä olisi sopinut, joten olen raivaillut yhden hyllyn pois (oli täynnä jotain pakkauslaatikoita vanhoista modeemeista, kirjoja joita en lue ym) ja kohta tulee tilalle leveä takalevyllinen taso.

Pikkuhiljaa näyttää paremmalta. Ainut hylly mikä jää on pelivitriini, joka onkin jo siistissä järjestyksessä. Romuahan sekin monen mielestä on, mutta minun kotiini kuuluu pelihommat ja jotain musiikkihommia. Perintölakanakätköt ja vanhat modeemit puolestaan joutaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti tuntuu hirveän vaikealta antaa vain tavarat pois, koska takaraivossa pyörii ajatus että siitä voisi saada edes jotain.

Sen sijaan että ajattelee tavaroista luopumista menetyksenä, kannattaa miettiä, mitä sinä saat, kun annat tavarat pois. Saat esimerkiksi mielenrauhaa, kun tavarat on poissa silmistä ja poissa mielestä. Saat kotiisi lisää tilaa ja siistyttä. Jos tavaroita on niin paljon, että ne vievät tilaa merkittäväksi, laske minkä arvoinen yksi neliömetri kodissasi on. Paljonko maksat kuukaudessa vuokraa yhdestä neliöstä, tai paljonko maksoit asunnon ostaessasi yhdestä neliöstä? Paljonko yhden neliön tilan lämmittäminen maksaa? Todennäköisesti se neliömetri on niin arvokas, ettei sitä kannata käyttää turhien tavaroiden säilyttämiseen, joista teoriassa voisi ehkä saada muutaman kympin, vaan se tila kannattaa käyttää johonkin hyödyllisempään. Vaikka sitten niin, että asettelet oikeasti tarpeelliset tavarat väljästi ja kauniisti, niin että niiden jokapäiväinen käyttö helpottuu ja nopeutuu, jos vapautuneelle tilalle ei ole muuta tarvetta.

Tämä oli todella hyvä vinkki. Ihmismieli luonnostaan fiksautuu asioiden saamiseen, kun taas luopuminen on aina jotenkin vaikeaa. Käännetään siis luopuminen saamiseksi niin se hoituu helpommin. Kiitos kaikille auttaneille, ihanan positiivinen ja kannustava ketju!

Vierailija kirjoitti:

Ohikiitävän hetken ajan harmitti, kun pari koriste-esinettä meni kirppisryhmässä kaupaksi hetkessä. Ajattelin, että niistä olisi varmasti voinut pyytää vähän enemmän kun kerran noin nopeasti menivät. Onneksi tämä ajatus meni äkkiä ohi ja käänsin sen päässäni niin, että pääsin turhasta tavarasta eroon helposti, saan siitä jonkin verran rahaa ja ilmeisesti esineet ovat ostajalle tosi mieluisat, kun hän niin nopeasti ne otti. 

En jäisi harmittelemaan vaikka vahingossa myisi arvokkaampaa tavaraa halvemmalla. Mieti millainen aika ja vaiva menisi siihen jos jokaisen tavaran ja koriste-esineen taustat selvittäisi juuriaan myöten niin että voisi olla varma oikeasta arvosta. Isosta läjästä löytyisi ehkä muutama vähän arvokkaampi ja loput olisi peruskrääsää. Voittoa ehkä jokunen kymppi ja kauhea työ? Helpompi vain pistää kaikki nopeasti pois. Ajattelen että vaikka tavarat päätyisi uudestaan myyntiin kalliimalla ostajan toimesta, niin hän on laittanut arvokasta vapaa-aikaansa siihen selvitystyöhön ja ansaitsee siitä palkkion. Itse teen vapaa-ajallani muita asioita. 

N 10-20 sivua sitten kyselin, että miten saisin itseäni niskasta kiinni, että laittaisin myynti-ilmoituksia viimeisistä tavaroista. Onneksi rupesin sitten hommiin, koska lähes kaikki myyty ja olen tienannut 160€ yhteensä :)

Motivaatio tuli siitä, että päätin et myymättä jääneet tavarat menevät vuoden vaihteessa lahjoitettaviksi. Mulla oli alkuvuodesta ollut esim. käyttämättömät Sorelin talvikengät myynnissä hintaan 60e, mutta eivät sitten menneet sillä hinnalla. Olin jo luovuttamassa ja viemässä Konttiin, kun päätin vielä yrittää myydä pilkkahinnalla. Tein uuden ilmoituksen ja laitoin hinnaksi 30e, menivät samana päivänä.

Yhteenvetona: älä mieti liikaa alkuperäistä ostohintaa ja suhteuta hintapyyntiä siihen. Melkein menin siihen ansaan, että ei mene 60 eurolla -> ei mene ollenkaan kaupaksi, onneksi tajusin, että tässä vaiheessa pienikin summa on kotiin päin.

Alkuperäisen ostohinnan harmittelua en enää harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pitkään koti täynnä äitini "hyvää hyvyyttään" minulle tuomia kynttilöitä, koriste-esineitä ja tekstiileitä. Monet niistä eivät tuntuneet oikein sopivan tyyliini eikä säilytystilakaan riittänyt, puhumattakaan siitä, miten paljon kaikenmaailman posliinikissat keräävät pölyä. Äidin tapa antaa oli aina jotenkin ihmeellisen syyllistävä: "hyvää minä vain ajattelin... hyvää hyvyttäni toin... ihan sinua ajattelin", vaikka yritin kertoa omista toiveistani ja mieltymyksistäni. Näistä ns. lahjoista eroon pääseminen on ollut pitkä prosessi, mutta on ollut erittäin puhdistavaa ja selkiyttävää niin omassa kodissa kuin päänkin sisällä. Tuntuu, että olen enemmän alkanut kasvaa omaksi itsekseni ja löytää oman tyylini.

Tiedän tyypin. Kun äiti tyhjentää kaappejaan, niin yrittää aina laittaa tavaraa mukaani. Joskus tuo tullessaan ja mikä ärsyttävintä, usein tuo jo valmiiksi rikkinäistä tavaraa. Ihan kun ajattelisi, että ei raaski heittää roskiin ja sitten seuraava ajatus on, että rikkinäisestä tavarasta olisi lapsille iloa. Tuntuu siltä, että olen vain roskakorin sijainen ja että en ansaitse uutta/ehjää tavaraa. Yritän ottaa opikseni, että en tee sitä omille lapsilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Äh, tätä joulun 4lahjapakotusta. Alkaa tulla sukulaisilta, naapureilta, töistä kaikkea turhuutta, koriste-esineitä, itse virkattuja patalappuja ja sopimattomia käsivoiteita ja saunatuoksuja.

Kiertoon vaan rohkeasti, kirppikselle tai johonkin "annetaan" -paikkaan.

Vaikkapa jo ennen joulua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä käy kirjojen kanssa aina niin, ettei mies halua luopua mistään omistaan. Sitten minäkään en suostu luopumaan minun kirjoista ihan vaan, kun hänkään ei suostu. Niitä vanhoja kirjoja on ullakko täynnä. CD levyistä mies ei myöskään halunnut luopua, vaikka meillä ei ole edes cd soitinta. Minä laitoin omani 90% pois, jätin muutamia mitä ei Spotify stä löydy. DVD ja blu-Ray levyt olen ottanut pois koteloista ja laittanut taskuihin sellaisiin laatikoihin ja tehnyt kansista vihkot päälle. Tuli 6 jätesäkkiä niitä kuoria ja nyt kaikki mahtuu siististi kaappiin.

On hankalaa kun toinen ei halua luopua mistään ja minä haluaisin nykyään aika minimalistisen kodin. Pikkuhiljaa onneksi saa heittää noita mitä ei käytetä pois. Miten sitä ihminen hamstraa näin paljon kaikkea turhaa?

Aika huono idea. Nyt niiden DVD- ja Bluray-elokuvien arvo on 0€. Ei niistä muutenkaan kyllä paljoa saa ellei kyseessä ole joku harvinaisempi nk. alkuperäiset ei-remasteroidut Star Wars levysetit tai keräilyversiot, mutta niidenkin arvo on 0€ pelkkinä levyinä. Sama kuin kirjasta repisi kannet pois.

Miksi niillä Blu-Rayllä pitäisi olla jokin jälleenmyyntiarvo, jos niitä käytetään kotona? Tuohon rahallisen arvon laskemiseen tyssää monen raivausoperaatio. Mun lapsetkin puhuu koko ajan kavereittensa legoukkojen arvosta. Onko sit hienompaa leikkiä ukkelilla, josta joku kuvitelmissa maksaisi 30e kuin sellaisella, josta kukaan ei kuvitelmissa maksaisi mitään? Minä en ymmärrä yhtään tuollaista ajatusmaailmaa, mutta olenkin todella huono kaupankävijä. Ajattelen myös, että koti on koti eikä arvotavaran säilytyspaikka.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niillä Blu-Rayllä pitäisi olla jokin jälleenmyyntiarvo, jos niitä käytetään kotona? Tuohon rahallisen arvon laskemiseen tyssää monen raivausoperaatio. Mun lapsetkin puhuu koko ajan kavereittensa legoukkojen arvosta. Onko sit hienompaa leikkiä ukkelilla, josta joku kuvitelmissa maksaisi 30e kuin sellaisella, josta kukaan ei kuvitelmissa maksaisi mitään? Minä en ymmärrä yhtään tuollaista ajatusmaailmaa, mutta olenkin todella huono kaupankävijä. Ajattelen myös, että koti on koti eikä arvotavaran säilytyspaikka.

Jälleenmyyntiarvo on yleensä yhteydessä tavaran kuntoon. Minun mielestäni kannettomat dvd-levyt ovat juuri sitä rikkinäistä tavaraa, jonka kantamista toisten koteihin tässä on kritisoitu. Tuntuisi lisäksi kamalan vaivalloiselta ”rikkoa” ne levyt yksitellen, eli irrottaa kansista ja kansipapereista.

Eli minä ajattelisin, että tavaraa olisi hyvä olla sellainen määrä, että sitä pystyy kunnioittamaan. Huonekalut Ja kirjat pitäisi pystyä säilyttämään sisällä lämpimässä, missä niihin ei tartu pahoja hajuja. Levyt pitämään omissa koteloissaan, mekaaniset härvelit säilyttämään puhtaina ja huollettuina. Tällainen hyvin säilytetty tavara pitää jälleenmyyntiarvonsa, mutta mikä vielä tärkeämpää, käyttöarvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pitkään koti täynnä äitini "hyvää hyvyyttään" minulle tuomia kynttilöitä, koriste-esineitä ja tekstiileitä. Monet niistä eivät tuntuneet oikein sopivan tyyliini eikä säilytystilakaan riittänyt, puhumattakaan siitä, miten paljon kaikenmaailman posliinikissat keräävät pölyä. Äidin tapa antaa oli aina jotenkin ihmeellisen syyllistävä: "hyvää minä vain ajattelin... hyvää hyvyttäni toin... ihan sinua ajattelin", vaikka yritin kertoa omista toiveistani ja mieltymyksistäni. Näistä ns. lahjoista eroon pääseminen on ollut pitkä prosessi, mutta on ollut erittäin puhdistavaa ja selkiyttävää niin omassa kodissa kuin päänkin sisällä. Tuntuu, että olen enemmän alkanut kasvaa omaksi itsekseni ja löytää oman tyylini.

Tiedän tyypin. Kun äiti tyhjentää kaappejaan, niin yrittää aina laittaa tavaraa mukaani. Joskus tuo tullessaan ja mikä ärsyttävintä, usein tuo jo valmiiksi rikkinäistä tavaraa. Ihan kun ajattelisi, että ei raaski heittää roskiin ja sitten seuraava ajatus on, että rikkinäisestä tavarasta olisi lapsille iloa. Tuntuu siltä, että olen vain roskakorin sijainen ja että en ansaitse uutta/ehjää tavaraa. Yritän ottaa opikseni, että en tee sitä omille lapsilleni. 

Olen ollut äitini kaatopaikka jo toistakymmentä vuotta. Minusta tämä vanhan ja rikkinäisen tavaran kippaaminen riesakseni on hyvin loukkaavaa, varsinkin, kun olen lukuisia kertoja ilmaissut, etten halua ottaa näitä lahjoituksia vastaan. Pahimmillaan tavaraa on tullut laatikkokaupalla, ja se on aiheuttanut riitoja välillämme. Äitini ajattelee, että työntämällä minulle vanhan, risan tai huonosti toimivan, hän voi mennä hyvillä mielin ostamaan tilalle uuden ja paremman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pitkään koti täynnä äitini "hyvää hyvyyttään" minulle tuomia kynttilöitä, koriste-esineitä ja tekstiileitä. Monet niistä eivät tuntuneet oikein sopivan tyyliini eikä säilytystilakaan riittänyt, puhumattakaan siitä, miten paljon kaikenmaailman posliinikissat keräävät pölyä. Äidin tapa antaa oli aina jotenkin ihmeellisen syyllistävä: "hyvää minä vain ajattelin... hyvää hyvyttäni toin... ihan sinua ajattelin", vaikka yritin kertoa omista toiveistani ja mieltymyksistäni. Näistä ns. lahjoista eroon pääseminen on ollut pitkä prosessi, mutta on ollut erittäin puhdistavaa ja selkiyttävää niin omassa kodissa kuin päänkin sisällä. Tuntuu, että olen enemmän alkanut kasvaa omaksi itsekseni ja löytää oman tyylini.

Tiedän tyypin. Kun äiti tyhjentää kaappejaan, niin yrittää aina laittaa tavaraa mukaani. Joskus tuo tullessaan ja mikä ärsyttävintä, usein tuo jo valmiiksi rikkinäistä tavaraa. Ihan kun ajattelisi, että ei raaski heittää roskiin ja sitten seuraava ajatus on, että rikkinäisestä tavarasta olisi lapsille iloa. Tuntuu siltä, että olen vain roskakorin sijainen ja että en ansaitse uutta/ehjää tavaraa. Yritän ottaa opikseni, että en tee sitä omille lapsilleni. 

Olen ollut äitini kaatopaikka jo toistakymmentä vuotta. Minusta tämä vanhan ja rikkinäisen tavaran kippaaminen riesakseni on hyvin loukkaavaa, varsinkin, kun olen lukuisia kertoja ilmaissut, etten halua ottaa näitä lahjoituksia vastaan. Pahimmillaan tavaraa on tullut laatikkokaupalla, ja se on aiheuttanut riitoja välillämme. Äitini ajattelee, että työntämällä minulle vanhan, risan tai huonosti toimivan, hän voi mennä hyvillä mielin ostamaan tilalle uuden ja paremman.

Tavarat laatikkoon ja viet ne takaisin äidillesi. Yksinkertaista.

Me saatiin monta vuotta appivanhemmilta auton takaosallisen verran tarpeetonta.

Oli ihan rikkinäisiä kodinkoneita ja ikivanhoja kirjoja , 70% meni suoraan eri kierrätyspisteiden kautta roskiin.

Kävivät meillä syömässä kerran kk, eli tätä tuli jatkuvasti. Saimme myös rikkinäisiä isompia kodinkoneita, jotka vietiin näihin kierrätyspisteisiin, kun tuli näitä keräystilanteita.

Kyllähän se otti päähän, kun vietiin 30 v sitten käytöstä poistettua hellaa, ensiksi kellariin ja sitten keräyspisteeseen.

Oli vaan pakko ajatella mitä luultavammin meidän työ tulee olemaan asunnon tyhjentäminen joskus, enemmän tai vähemmän.

Talosta vietiin lopulta näihin kk tuontien lisäksi muutaman kerran ihan pakettiautollinen.

Nyt koti on upea. Siellä tehtiin pintaremontti, joka valtaosalta maksettiin poistetun irtaimiston myynnillä.

Talo tulee myyntiin 5 v sisällä ja varmasti on helpompaa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ohikiitävän hetken ajan harmitti, kun pari koriste-esinettä meni kirppisryhmässä kaupaksi hetkessä. Ajattelin, että niistä olisi varmasti voinut pyytää vähän enemmän kun kerran noin nopeasti menivät. Onneksi tämä ajatus meni äkkiä ohi ja käänsin sen päässäni niin, että pääsin turhasta tavarasta eroon helposti, saan siitä jonkin verran rahaa ja ilmeisesti esineet ovat ostajalle tosi mieluisat, kun hän niin nopeasti ne otti. 

Tuttu ajatus, minä ajattelen ihan samoin kun jotain menee nopeasti kaupaksi ja syntyy jonoakin vielä. Onhan se sen merkki että tavara on halpa. Mutta toisaalta sitten jos olisi pyytänyt enemmän, myyntiaika olisi voinut venyä kuukausiksi. Vaikeus onkin just siinä että löytää sen kultaisen keskitien jolla kauppa käy ja molempia vähän harmittaa: ostaja maksaa mielestään vähän liikaa ja myyjä myy mielestään vähän liian halvalla. Onneksi tuo harmitus menee ohi nopeasti. Näin lähellä joulua ei vaan saa oikein mitään myytyä, millään hinnalla, edes superhalvalla. Automaatit on tukossa ja kuljetuskin hitaampaa, jakelusta puhumattakaan. Olis ihana saada ylimääräiset pois nurkista joulun ajaksi. Pitää ilmeisesti taas pakata varastoon ensi vuotta odottamaan.

Siis minkä ihmeen takia otitte vastaan jotain rikkinäisiä helloja yms?

Vierailija kirjoitti:

Ammattijärjestävät sanovat, että nykyään kodeissa on keskimäärin 10 000 - 50 000 tavaraa. Tai että muuttoon tarvitaan yhtä monta muuttolaatikkoa kuin vanhassa kodissa on neliömetrejä. Mitenköhän tuota omaa tavaramäärää pystyisi arvioimaan? Onko joku laskenut tavaroitaan jotenkin? Tuntuu ylitsepääsemättömältä urakalta :-D

50 000 tavaraa kuulostaa aika vähältä kun omaa kämppääni katson :D Valitettavasti. Kaikki on säästetty vuosikymmeniä mutta herätys on viimein tapahtunut. Paljon olen jo myynyt ja lahjoittanut mutta on tässä vielä urakkaa. Ei tulisi mieleenkään alkaa laskemaan ennen kuin on iso osa hävitetty.

Ihan ”kiva” kuulla, että en ole ainoa, jonka vanhemmat kantavat turhaa tavaraa itselle. Olen yrittänyt pitää vähän rajoja tuon asian suhteen, muuten kotini olisi pian täynnä epäkäytännöllisiä koriste-esineitä. Vanhempiani ovat hyväntahtoisia, mutta meidän lasten rajojen kunnioittaminen on ollut välillä vähän hankalaa heille. He ovat aikoinaan esim. käyneet ripustamassa yllätystauluja meidän koteihimme (oman makunsa mukaisia, tietenkin), ja matkojen aikana on sohville saattanut ilmestyä pörrötyynyjä ja pöydille kynttelikköjä ja liinoja ja posliiniesineitä. Tätä tapahtui vielä senkin jälkeen, kun olimme asuneet omillamme on yli 10 vuotta, ja talossa oli puolisokin.

Tästä on käytt keskusteluja hyvin, hyvin monta kertaa. Varsinkin äidilleni on kamalan vaikea hahmottaa, että kyseessä ei ole kohtelias kursailu, kun kielläm moiset puuhat, hän kun omasta mielestään vaan haluaa ilahduttaa ja on liikkeellä omaa hyvää hyvyyttään. Ja erityisen vaikeaa hänelle on sisäistää, että puolisollani saattaa olla joku mielipide yhteisen kodin sisustuksesta. Nykyään onneksi into tunkea meille tavaraa on hieman laantunut, kun tuo voi lahjoa lapsenlapsiaan. Tosin korona-aika on tuonut tähän omat haasteensa, kun isovanhemmat eivät voi viettää aikaa lasten kanssa, niin yrittävät sitten korvata sitä kantamalla leluja meille...

Vierailija kirjoitti:

Ihan ”kiva” kuulla, että en ole ainoa, jonka vanhemmat kantavat turhaa tavaraa itselle. Olen yrittänyt pitää vähän rajoja tuon asian suhteen, muuten kotini olisi pian täynnä epäkäytännöllisiä koriste-esineitä. Vanhempiani ovat hyväntahtoisia, mutta meidän lasten rajojen kunnioittaminen on ollut välillä vähän hankalaa heille. He ovat aikoinaan esim. käyneet ripustamassa yllätystauluja meidän koteihimme (oman makunsa mukaisia, tietenkin), ja matkojen aikana on sohville saattanut ilmestyä pörrötyynyjä ja pöydille kynttelikköjä ja liinoja ja posliiniesineitä. Tätä tapahtui vielä senkin jälkeen, kun olimme asuneet omillamme on yli 10 vuotta, ja talossa oli puolisokin.

Tästä on käytt keskusteluja hyvin, hyvin monta kertaa. Varsinkin äidilleni on kamalan vaikea hahmottaa, että kyseessä ei ole kohtelias kursailu, kun kielläm moiset puuhat, hän kun omasta mielestään vaan haluaa ilahduttaa ja on liikkeellä omaa hyvää hyvyyttään. Ja erityisen vaikeaa hänelle on sisäistää, että puolisollani saattaa olla joku mielipide yhteisen kodin sisustuksesta. Nykyään onneksi into tunkea meille tavaraa on hieman laantunut, kun tuo voi lahjoa lapsenlapsiaan. Tosin korona-aika on tuonut tähän omat haasteensa, kun isovanhemmat eivät voi viettää aikaa lasten kanssa, niin yrittävät sitten korvata sitä kantamalla leluja meille...

Voi kauhee, mun isä oli tällanen, että vei kyläpaikkoihin esim. ihan arvotaidetta, mutta kysymättä tykkääkö isäntäväki ja heitä ilahduttaakseen vielä vei vasaran ja naulan ja pisti taulun itse seinälle sopivaksi katsomaansa paikkaan. Äitini yritti estellä turhaan ja minusta tuli nolo silmien pyörittelijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohikiitävän hetken ajan harmitti, kun pari koriste-esinettä meni kirppisryhmässä kaupaksi hetkessä. Ajattelin, että niistä olisi varmasti voinut pyytää vähän enemmän kun kerran noin nopeasti menivät. Onneksi tämä ajatus meni äkkiä ohi ja käänsin sen päässäni niin, että pääsin turhasta tavarasta eroon helposti, saan siitä jonkin verran rahaa ja ilmeisesti esineet ovat ostajalle tosi mieluisat, kun hän niin nopeasti ne otti. 

En jäisi harmittelemaan vaikka vahingossa myisi arvokkaampaa tavaraa halvemmalla. Mieti millainen aika ja vaiva menisi siihen jos jokaisen tavaran ja koriste-esineen taustat selvittäisi juuriaan myöten niin että voisi olla varma oikeasta arvosta. Isosta läjästä löytyisi ehkä muutama vähän arvokkaampi ja loput olisi peruskrääsää. Voittoa ehkä jokunen kymppi ja kauhea työ? Helpompi vain pistää kaikki nopeasti pois. Ajattelen että vaikka tavarat päätyisi uudestaan myyntiin kalliimalla ostajan toimesta, niin hän on laittanut arvokasta vapaa-aikaansa siihen selvitystyöhön ja ansaitsee siitä palkkion. Itse teen vapaa-ajallani muita asioita. 

Jep, oot aivan oikeassa. Nyt koko ruljanssi oli ohi alle vuorokaudessa ilmoituksen laittamisesta tavaroiden noutoon, ja itse ilmoituksen laatiminen vei vain pari minuuttia. Arvo pitää antaa sillekin, että homma kävi nopeasti ja sain hyvän mielen, kun tavarat pääsivät uuteen kotiin.