tavarapaljous :(

Täällä se kasaihminen kiittää neuvoista.

Kyllä mielestäni meillä on tavaroille yleisesti omat paikat, mutta kun jokin vaatii toimenpiteitä niin ne vaan kasautuu kun ei heti ehdi tarttua toimeen.

Jotenkin tuntui ihan mahdottomalta tuo ajatus kasan perkaamisesta. Otin nyt sieltä ne korjattavat omaan kasaan ja lehdet omaansa. Alku se on sekin vaikka nyt onkin sitten kolme kasaa yhden isomaan sijaan.

Huono esimerkki, mutta Plussakortti oli vasta tilattu miehen toimesta aikomuksena, että perhe käyttää sitä jos joskus sinne kauppaan eksyisi. Itse en sitä tarvitse joten se ei kuulu lompakkooni. Tosin ei minulla edes ole lompakkoa vaan maksukortti puhelimen kuoressa. Eikä lahjakorttikaan voi olla siellä koska ei takuuta kuka vie lapset sisäleikkipuistoon.

Vissiin noiden paikka olisi ennemmin autossa, mutta sinnekin kasautuu ties mitä lappusta.

Myöskään lehdet eivät ole minun tilaamia, vaan miehen ammattiin liittyviä, ja häntä ei kasat jatkuvasti häiritse kun kysyy aina ensin minulta missä mikäkin juttu on. Ehkä ne voisi laittaa lähemmäs sitä pistettä jossa ne lukeekin.

Toki omiakin juttuja oli kasassa. Ehkä alan ottaa valokuvia papereista ja tekemään nopeampia päätöksiä loppusijoituksista.

Meillä ei siis ole kaikkialla kaaosta, ainoastaan tyyliin yksi kasa per huone. :))

Kasat siis muodostuvat osin huomaamatta kun perheenjäsenet jättävät tavarat levälleen pöydälle useimmiten tarkoituksena, että äiti saa korjata hanskan, katsoa uutta piirustusta ja tilata valokuvat jne. Ja sitten tulee kiire ruoka-aikaan saada pöytä katettua ja pitää tyhjentää pöydältä tavarat kasaan muualle.

Koetan miettiä noita keskeneräisten paikkoja. Mut tarvitsisi ensin saada kasat perattua. Ehkä viikonloppuna ois aikaa.

Jos aloittaminen tuntuu liian työläältä, ja että urakka on loputon, niin laittaa puhelimeen joka päivälle hälytyksen ja silloin heti aloittaa siivoamisen. Vaikka 15-20 min joka päivä ja sitten lopettaa. Tuo on lyhyt aika päivästä, mutta tulosta alkaa tulla kun tehokkaasti touhuaa sen koko ajan joka päivä.

Siivosin tänään vaatekaapin, kesävaatteet varastoon ja sieltä talveksi neuleet yms kaappiin. Samalla lähti 2 pussillista vaatteita pois, ihan ehjiä ja siistejä, mutta ei ole jostain syystä tullut käytettyä. Vein pussit autoon ja huomenna vien ne kierrätykseen.

Kasaihminen täällä viettänyt kasojen seurassa viikonloppua. Ensin kasoja tuli lisää, mutta kun niitä vaan kävi läpi niin ne alkoivat hävitä. Kaappeihin paikoilleen enimmäkseen, poistoon valitettavasti aika vähän, kun tavaroiden omistajat eivät ole valmiita niistä luopumaan. Jotain pientä silppua sentään roskiin.

Ja kaapeissa tavarat järjestyksessä ja osin väljemmin, joten kiireessä mahdollista piilottaa sinne kasoja pois silmistä. Kasat siis tuskin lopullisesti häviää, mutta ainakin hetkellisesti. Jospa osaisi jatkossa ennakoida paremmin.

Itse raivasin ja vein käyttökelposta hyvää tavaraa kirpprille. Hirveä työ, silitys ja hinnnoittelu. Tuotto kahdelta viikolta 30e. Tähän en enää koskaan ala. Roskiin ja hyvät lastenvaatteet hopeen.

Osaako joku kertoa minkä takia niin monista kommenteista saa lukea että vaihtoehtoja epäonnistuneitten  myynti yritysten jälkeen on yksi ja se on roskis? 

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku kertoa minkä takia niin monista kommenteista saa lukea että vaihtoehtoja epäonnistuneitten  myynti yritysten jälkeen on yksi ja se on roskis? 

Varmaan siksi että myynti on hirvittävä urakka ja käteen jää muutama euro. Ei jää muita vaihtoehtoja kuin roskis. Eiainakaan kenenkään muun riesaksi

Miksi ei voi lahjoittaa ilmaiseksi Torissa tai Facebookissa?

Tienasin viikon kirpparimyynnillä reilun satasen. Aika paljon jäi myymättä, mutta vein loput kierrätyskeskukseen. Ehkä niitä olisi vielä voinut yrittää myydä itsekin, mutta halusin ne pois kotoa tilaa viemästä. Kaikki oli ehjää, puhdasta, hyväkuntoista ja ns. ajanmukaista tavaraa ja vaatetta eli luulisin niiden menevän kierrätyskeskuksessa kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi lahjoittaa ilmaiseksi Torissa tai Facebookissa?

Av,yv, kysyn mieheltä,äidiltä,siskolta,koiralta. Haen tänään tai huomenna tai sit en ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi lahjoittaa ilmaiseksi Torissa tai Facebookissa?

Av,yv, kysyn mieheltä,äidiltä,siskolta,koiralta. Haen tänään tai huomenna tai sit en ollenkaan.

Jaa, mä olen saanut kaiken menemään sutjakasti. Kokoan usein paketteja samankaltaisista tavaroista ja sanon tarkkaan, koska voi tulla hakemaan, tyyliin nouto huomenna klo 12-17. Ei ole osunut kuin ihan muutama venkoilija ja ohareitten tekijä ja yleensä jonossa on ollut väkeä.

Jaa, no mulla on riittänyt venkoilijoita. Ymmärärn hyvin ettei jaksa antaa. T. eri

Mulla kesti vuosia että sain tarpeeksi tavaraa myytyä pois, kylläpä sitä olikin. Uutta, avaamattomia, kuin uusia, käyttämättömiä ym. kyllä niille kaikille jollakulla on käyttöä ja mielellään ostavat ihmiset esim. puoleen hintaan kuin vastaava uusi olisi, tai sitäkin halvemmalla. 

Aloita jostain, kirppispöytää pitänyt näiden vuosien aikana kuukausia ja kuukausia, aina sen aikaa kun jaksaa, sitten taas taukoa, ja aina on ollut vähemmän tavaraa, pikkuhiljaa hyvä tulee ja kiva niistä aina joku raha on saadakkin. 

Torissa myynyt kaikenlaista mitä ihmeellisimpiä juttuja, lähettäen minkä pystyy ja huonekalut, kaapit ym. noutona. 

Yhden huushollin verran tavaraa ainakin, ja vielä on omiks tarpeiks. 

Huh, joka laatikollinen kun sitä oli vähemmän niin aina oli iloisempi ja kevyempi olo. 

Mulla sitä oli niin paljon että tiesin jo etukäteen että tähän ei sitten vuosi(eikä kolme) riitä kun lähtee karsimaan ja myymään. 

Ja tietty sitä tulee vuosien aikana käytettyä myös jotkut tavarat, vaatteet loppuun, ja pitää huolen ettei osta lisää. 

On vähän vaikea päästää irti tavarasta x. Mutta pakko kun ei mahdu mihinkään. Kitkerin sydämin ja huokaillen vien sen kirpparille myytäväksi. Sitä ei osta kukaan. Tuon sen kotiin ja se houkuttaa minua pitämään itsensä, vaikka järki kieltää, niin silti sydän ja pikku hamsteri halajaa. Yritän myydä netissä. Ei mene. Yritän lahjoittaa. Ottajat tekevät ohareita. Aikaa kuluu. Hermo menee. Sydän ja järki raatelevat toisiaan. Ja sitten POKS. Roskiin. Kansi kiinni. Miksen laittanut sitä stanan esinettä heti roskiin.

Vierailija kirjoitti:

On vähän vaikea päästää irti tavarasta x. Mutta pakko kun ei mahdu mihinkään. Kitkerin sydämin ja huokaillen vien sen kirpparille myytäväksi. Sitä ei osta kukaan. Tuon sen kotiin ja se houkuttaa minua pitämään itsensä, vaikka järki kieltää, niin silti sydän ja pikku hamsteri halajaa. Yritän myydä netissä. Ei mene. Yritän lahjoittaa. Ottajat tekevät ohareita. Aikaa kuluu. Hermo menee. Sydän ja järki raatelevat toisiaan. Ja sitten POKS. Roskiin. Kansi kiinni. Miksen laittanut sitä stanan esinettä heti roskiin.

Mikä esine se oli?

Kuvittelin, että piano.

Täällä joku joskus vinkkasi seuraamaan Instassa ammattijärjestäjä Laura Holmströmiä, ja sitä kautta päädyinkin Areenasta katsomaan tänään kuluttamiseen liittyvän jakson Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmasta. Laura oli siinä vieraana, ja täytyy kyllä sanoa, että hänen tarinansa on varsin inspiroiva ja kiinnostava. Lyhyesti teille, jotka ette ehdi ohjelmaa katsoa, hän oli aikaisemmin riippuvainen ostamisesta ja yritti näyttää ulkoisilla asioilla (koti, vaatetus jne.) kuuluvansa johonkin tiettyyn ryhmään. Isän kuoleman myötä arvot ja moni muu asia elämässä meni uusiksi. Ohjelmassa puhuttiin myös ostamista aiheuttavista tunteista, ja se jos mikä osui ja upposi: Olen ollut todella väsynyt viime aikoina valvovan lapsen ja töiden takia ja usein illalla ”rentoudun” verkkokauppoja ja nettikirppareita selaillen. Vaikka en yleensä osta mitään, suunnittelen mielessäni tulevia hankintoja, vaikka en tavaraa tarvitse. Mielestäni olen aika hyvä rahankäyttäjä ja en mikään himoshoppailija, mut näköjään tällaisessa elämänvaiheessa aivot osaa keksiä erilaisia materiaalisia tarpeita aika herkästi.

Suunnittelen nyt ostolakon aloittamista. Se saattaa toimia minulle, niin en ainakaan vahingossa väsyneenä päädy lastenvaatekirpparille ostamaan ”jotain ihanaa” kaappiin odottamaan. (Huomiona vielä, että lapsilla on tällä hetkellä riittävästi vaatetta ja aikuisillakin enemmän kuin tarpeeksi.)

Tulipa sekava sepustus, mutta pakko oli tänne kirjoittaa, kun aina säännöllisesti tänne palaan hakemaan tarmoa kodinhallintaan.

Kaikilla ei ole aikaa siihen myymiseen ja antamisen järjestelyyn. Tai ei hermot vain kestä sitä. Silloin ratkaisu on joko lahjoitussäiliö minne voi vaan heittää ne pussit tai roskis. Lahjoitettu tavara ei saa olla lumppua. Kaikki likainen, kulunut, nyppyinen, "vain vähän" tahrainen tai missä on puuttuvia osia tai reikiä ON LUMPPUA ja se menee roskiin.

Ymmärrän hyvin jos ei jaksa myydä. Aika on arvokasta.

On paljon tahoja, jotka ottavat vastaan limppua/rikkinäisiä tekstiilejä esim. H&M. Sinne olen pusseissa vienyt rikkinäiset ja ehjät vaatteet. Rikkinäiset kierrätetään teollisuuteen, ehjät vaatteina eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

On paljon tahoja, jotka ottavat vastaan limppua/rikkinäisiä tekstiilejä esim. H&M. Sinne olen pusseissa vienyt rikkinäiset ja ehjät vaatteet. Rikkinäiset kierrätetään teollisuuteen, ehjät vaatteina eteenpäin.

Siis lumppua