tavarapaljous :(

Pesänrakentaja kirjoitti:

kirjoitti:

Miten olette tehneet vauvanvaatteiden kanssa? Niitä kun hypistelee, ne Konmari-ajatusta soveltaen ”tuovat iloa”, eli niihin sisältyy paljon rakkaita muistoja. Olen nyt kuitenkin yrittänyt kovettaa itseni: muistoja niistä on valokuvien muodossa ja omille lapsille (jotka ovat nyt pieniä siis) en niitä säästä, sillä uskon, että 2010-luvun puuvilla- ja trikoovaatteet, ketjuliikkeiden ja kotimaisten merkkien, eivät ole niin hohdokkaita 20-30 vuoden päästä käytettäviksi. Sen sijaan joku toinen lapsiperhe voi saada niistä paljon iloa nyt. Poikkeuksen teen muutamien sukulaisten kutomien nuttujen kanssa. Niitä en yksinkertaisesti pysty laittamaan pois. (Ja ne ehkä myös kestävät aikaa?)

Huh. Sitten pitäisi päättää, mitkä lastenkirjoista säästetään.....

Esikoiselta olen yhden pienimmistä lempparibodyista laittanut muistolaatikkoon, näin tarkoitus toimia seuraavankin kohdalla. Itsetehtyjä neulomuksia saatan muuten säästää ja enintään muutaman lempivaatteen, mutta ei paljoa muuta. En jaksa uskoa, että lastani kiinnostaa omilla lapsillani käyttää vuosien päästä vanhoja perus vauvanvaatteitaan. Ainakaan itseäni ei ole juuri kiinnostanut äidin säilömien käyttäminen, ovat tämän päivän silmin katsottuna oudon mallisia ja värisiä. Onneksi äiti ei hirveästi ole noita perusvaatteita säästänytkään. Paria vauvaneuletta ja juhlavaatetta saattaa kyllä tulla käytettyä :)

Mulla on vauva ja olisi todellakin ihana käyttää omia vanhoja vaatteita. Tietenkin riippuu mitä tarkoitat ”perusvaatteilla”. Omalle olen ostanut esimerkiksi paljon ns. prinsessamekkoja ja todellakin säästän kaikki. Niihin on mennyt aika iso summa rahaakin. 🤫

Olen myymässä asuntoani ja kun hoksasin että se asuntovälittäjä tulee ylihuomenna, sain raivattua ja siivottua ennätysmäiseen tahtiin... Ja kappas vaan, viihdyn tässä varsin siistissä asunnossani paremmin kuin pitkään aikaan. Keittiökin on niin siisti että siellä on jopa jotenkin "pyhä tunnelma" ja tekee mieli laittaa käyttämäni välineet heti takaisin jemmaan tai pesuun.

Lapsuudenkotini oli aina tosi sekainen ja likainenkin. Esim. äidin makuuhuoneen ovi laitettiin aina kiinni kun tuli vieraita, ettei kukaan vaan näkisi millaisen sekasotkun vallassa se oli. Hoksasin vasta aikuisena että ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen millainen se koti oikeastaan on.

Lapsen ensimmäisen pipon, nimijuhlavaatteet ja ensimmäiset kengät olen säilyttänyt. Muut muistot lapsuusajalta elävät valokuvissa.

Kierrätys kunniaan! Kaikki käyttökelpoiset tavarat kannattaa joko myydä tai lahjoittaa kierrräykseen. On Tori.fi, kirpputorit, peräkonttikirppikset, Facebookit, seurakunnat, SPR, avustusjärjestöt jne., jne. Ja jos ei Suomessa tarvita käyttökelposia, käytettyjä tavaroita, niin ulkomailla on tarvetta. Avustuksia viedään muun muassa Karjalaan, Venäjälle, Romaniaan, Afrikkaan jne. Sekajätteeseen ja kaatopaikalle ei tulisi viedä mitään käyttökelpoista tavaraa! Suomesssa suuret ikäluokat ovat pahimpia hamstraajia. Suuret ikäluokat ovat pilanneet luonnon ja ympäristön kerskakulutuksellaan ja matkailullaan. Suuret ikäluokat ovat ottaneet valtavat valtionvelat, joita lapset ja lapsenlapset maksavat hamaan tulevaisuuteen asti!

Onko kukaan säästänyt sanomalehteä siltä päivältä kun lapsi on syntynyt? Meillä on esikoiselle ja toiselle tällaiset, mutta kahdelle viimeisimmälle ei ole. Tuntuu vain hölmöltä säilytellä sanomalehteä ja antaa se lapselle kun täyttää 18v. Miehen mummo on näin tehnyt miehelle ja se miehen saama lehti lensi roskiin lukemattomana aikoja sitten. Meillä siis nuo lehdet on vain, koska miehen äiti aikanaan sanoi, että täytyy olla. Nyt karsiessa hieman kamppailen tämä kanssa, että "saanko" linkaista ne mäkeen ilman omantunnon tuskia? Sitä tavaraa on muutenkin paljon kun on lapsiakin enemmän, eikä haluta tavaroiden takia muuttaa isompaan asuntoon. Mielummin asumme tässä pienessä ja pidämme tavaramäärän pienenä.

JEEE...kellarikoppiin ja vaatekaappiin oli keräytynyt vaatteita, roinaa ja esim.kaikkea paperisälää 30 vuoden ajalta. Vaikka muutoissa on mennyt jotain roskiin on tietyt rojut kulkeutuneet mukana kellarissa nämä vuodet. Viimein sain puristettua ja käytyä tavarat lävitse ja lajiteltua ne ja nyt, koska ei ole omaa autoa, niin tilataan muuttofirma ja viedään nuo tavarat kaatopaikalle! Mikä helpotuksen tunne! Vaatteita ja kenkiä ja muuta tavaraa kertyi yhteensä 12 jätesäkkiä + rikkinäistä elektroniikkaa.

Voittajafiilis vaikka tavarat eivät vielä ole siellä kaatopaikalla. Tsempit kaikille jotka suunnittelevat varastojen tyhjennystä jne!

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan säästänyt sanomalehteä siltä päivältä kun lapsi on syntynyt? Meillä on esikoiselle ja toiselle tällaiset, mutta kahdelle viimeisimmälle ei ole. Tuntuu vain hölmöltä säilytellä sanomalehteä ja antaa se lapselle kun täyttää 18v. Miehen mummo on näin tehnyt miehelle ja se miehen saama lehti lensi roskiin lukemattomana aikoja sitten. Meillä siis nuo lehdet on vain, koska miehen äiti aikanaan sanoi, että täytyy olla. Nyt karsiessa hieman kamppailen tämä kanssa, että "saanko" linkaista ne mäkeen ilman omantunnon tuskia? Sitä tavaraa on muutenkin paljon kun on lapsiakin enemmän, eikä haluta tavaroiden takia muuttaa isompaan asuntoon. Mielummin asumme tässä pienessä ja pidämme tavaramäärän pienenä.

Itselläni ei ole lapsia, mutta vanhempani säästivät lehden syntymäpäivältäni ja se on minulla tallessa. Enhän minä sillä mitään tee, mutta se on hauska, nostalginen ja mielenkiintoinen muisto. Saattaa mennä vuosiakin, että en näe koko lehteä, mutta sitten kun se käteen osuu varastoa penkoessa, niin aina olen sitä selaillut. Tututkin on sitä lukeneet ja tykänneet ajatuksesta säästää lehti omille lapsilleen.

Mutta nämä muistoesineet on hankalia - et voi tietää mitä mieltä lapsesi on 10, 20 tai 50 vuoden päästä, mitä olisi arvostanut ja mitä ei.

Syntymäpäivän lehden voi skannata tai kuvata muistoksi koneelle, vaikka tuskin sillä tosiaan mitään tekee. Mutta vie vähemmän tilaa tiedostona.

Olen kerännyt tavaraa josta pitää päästä eroon.

En voi heittää ehjää tavaraa roskiin, mutta en löydä tavaroille ottajia.

Kokeilin myydä Aku Ankan isoja kirjoja eurolla kirpparilla. Ei kauppoja.

Vaateet menee Fidalle ja roskiin. Ikean kynttiläpaketille ei ollut edes roskalavalla ottajia. Asun liian kaukana. Pitää kai roudata lasten sängyt ja patjat kaatopaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan säästänyt sanomalehteä siltä päivältä kun lapsi on syntynyt? Meillä on esikoiselle ja toiselle tällaiset, mutta kahdelle viimeisimmälle ei ole. Tuntuu vain hölmöltä säilytellä sanomalehteä ja antaa se lapselle kun täyttää 18v. Miehen mummo on näin tehnyt miehelle ja se miehen saama lehti lensi roskiin lukemattomana aikoja sitten. Meillä siis nuo lehdet on vain, koska miehen äiti aikanaan sanoi, että täytyy olla. Nyt karsiessa hieman kamppailen tämä kanssa, että "saanko" linkaista ne mäkeen ilman omantunnon tuskia? Sitä tavaraa on muutenkin paljon kun on lapsiakin enemmän, eikä haluta tavaroiden takia muuttaa isompaan asuntoon. Mielummin asumme tässä pienessä ja pidämme tavaramäärän pienenä.

Eikö nuo löydä syntymäpäivänsä tapahtumat netistä jos haluavat?  Ja jos kahdelle lapselle on ja kahdelle ei, niin eikö se ole hieman outoa? Ja te säilytätte jotakin vain koska joku toinen on käskenyt säilyttää ne? 

On kyllä psykologisesti todella mielenkiintoinen ilmiö nämä materiaan liittyvät tuntemukset ja kokemukset. Velvollisuuksia ja pakkoja ja itsensä soimaamista. 

Entäpä jos tekisit juuri niin kuin itsestäsi oikealta tuntuu? Vai pelkäätkö, että tulevaisuudessa ruoskit itseäsi muutaman hävitetyn sanomalehden vuoksi? 

Tämä on AV:n paras ketju! Aina kun tätä lukee, saa toiveikasta siivousintoa. Hauskaa, kun aloitusviesti näyttää olevan vain hetken mielijohteesta heitetty tunteenpurkaus, mutta siitä kehkeytyikin vuosien mittainen suosittu ketju. Ihanaa, miten ketju on ollut tosi asiallinen ja kannustava, vaikka aiheena on tämmöinen epätäydellisyys!

Vein tavaraa helppomyyntiin eli kirppiksen omistajat hinnoittelevat tuotteet, neljä viikkoa myynti aikaa. Ensimmäisen viikon tavarat alihinnoiteltiin rajusti. Viimeiselle viikolle taas ylihinnoiteltiin ehkä sillä ajatuksella, että kohta laitetaan -50%. Mutta ihan sama, en tarvitse tavaroita enää. Voittoa ei taida tulla, mutta meneepähän tavarat kiertoon.

Joku kysyi vauvan vaatteista. Kietasubodeja voi tarjota sairaalaan synnärille. Sinne tulee kai vaatteita ihan mukavasti, mutta ainakin silloin kun itse sain vauvan, ei kietaisubodyja ollut juuri lainkaan. Kauppojen ilmoitustaulujen kautta voi saada lasten huonekaluja myytyä syrjäisemmälläkin alueella.

Mä kämppään nyt äidin luona sairaslomalla, kun en pärjännyt omassa kodissa ja nyt huomaan miten vähällä tavaralla pärjää. Oikeestaan tarviin vaan muutaman vaatteen, lakanat sänkyyn, jonkun kirjan (nekin saa kirjastosta) ja käsityön ajankuluksi. Omasta kodista kaipaan eniten mun viherkasveja.

Ootan kyllä, että olisin taas siinä kunnossa, että pääsisin takaisin kotiin ja voisin aloittaa raivausta pitkästä aikaa (kesällä ei ollut aikaa). Täällä on hyvin kerennyt ajatella mistä voisin luopua.

Harmi, etten päässyt tänä vuonna kummallekaan siivouspäivän kirppikselle tänä vuonna, koska olen sen aikaisemmin todennut helpoimmaksi myyntipaikaksi. Muutama juttu mulla on siis sellainen, mistä voisin haluta rahaa (jotain Marimekkoa ja Arabiaa esim), mutta niitä täytyy varmaan koittaa myydä paikallisessa Facebook-ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan säästänyt sanomalehteä siltä päivältä kun lapsi on syntynyt? Meillä on esikoiselle ja toiselle tällaiset, mutta kahdelle viimeisimmälle ei ole. Tuntuu vain hölmöltä säilytellä sanomalehteä ja antaa se lapselle kun täyttää 18v. Miehen mummo on näin tehnyt miehelle ja se miehen saama lehti lensi roskiin lukemattomana aikoja sitten. Meillä siis nuo lehdet on vain, koska miehen äiti aikanaan sanoi, että täytyy olla. Nyt karsiessa hieman kamppailen tämä kanssa, että "saanko" linkaista ne mäkeen ilman omantunnon tuskia? Sitä tavaraa on muutenkin paljon kun on lapsiakin enemmän, eikä haluta tavaroiden takia muuttaa isompaan asuntoon. Mielummin asumme tässä pienessä ja pidämme tavaramäärän pienenä.

No miksi pitäisi säilyttää koko lehti, kun voi leikata irti pelkän ilmoituksen tai ottaa ilmoituksesta valokuvan.

Asian ydin: lakatkaa kuluttamasta ja ostelemasta. Lopettakaa materiakeskeinen tavaroiden pyörittely. Se ei auta yhtään, jos roudaatte kamojanne säkkikaupalla kaatopaikalle tai kirppareille. Ei materia katoa minnekään, vaikka on pois silmistä -> siirtyy vain jonkun muun riesaksi. 

Takkuaa raivaus kun iskee se ajatus että tätähän voi tarvita vielä vaikka ei ole käyttöä ollut vuosikausiin.

Esim vanhat kuntoiluun liittyvät kamat, joka syksy kuvittelen aloittavani uudelleen sauvakävelyn. Otan sauvat varastosta esille eteiseen mutta en saa itseäni lähtemään lenkille edes ilman niitä!

Hahah, aina syksyn alussa tää keskustelu ponnahtaa ylös. Oon n. 1025, joka 4 vuotta sitten alotti raivausurakan porukoitten luona. Tätä nykyä olen asunut omillani parisen vuotta, milloin mistäkin eroon pyrkien. Mutta! Aikaisemmin ongelma oli, etten tiennyt oikeastaan kuka olen, ja tästä syystä kämppä oli aneemisen näköinen, ahdistava. Mitään ei ollut oikeastaan jäljellä, seinillä ei ollut  mitään. Sanoisin että viime kesän jälkeen palaset alkoi loksahdella kohdilleen. Minulla on paljon kenkiä ja takkeja, mutta käytän niistä jokaista, ne on mulle henkireikä. Oon tässä tuunaillu niitä pikkuhiljaa omanlaiseksi, ja en usko että joudun elämäni aikana ostamaan enää yhtään uutta takkia. Toisaalta harrastus sekin, tietynlainen muotisuunnittelu, mutta nyt keskityn jo olemassaolevien vaatteiden persoonallistamiseen. Sain reissulta mukaan monta uutta tavaraa, mutta kun niillä on iso merkitys ja muistutus siitä miten olen  kasvanut, niin ne vain täydentävät tätä kotia. Tuntuu kerrankin kodilta. Ja vaihdoin vähän sisustusta pelastamalla kierrätykseen menevät tyynyn ja peilin yms. Ei aina tarte pelätä "ylimääräistä" tavaraa. Näin itse nyt oppinut, elin aikaisemmin tosi askeettisesti, pelkkä sänky ja sohva ja ruma tuoli. Tavaroita joilla ei ole merkitystä, mutta jotka hengailevat ympärillä käytännönsyistä. Seinillä ei juuri mitään. Vaatteita tuntuu olevan aina liikaa. 

Mikään ei ole ihanampaa kuin ostaa kirjoja (harkiten tosin) jotka omalla tavallaan sisustaa huonetta, ja pian sua ympäröi se mitä sä olet: sä oot sitä mitä luet, mihin pukeudut,  ihan kaikkea. Se on ehkä tärkein tajuaminen itselläni. Vietän täällä sisällä kuitenkin suurimman osan ajastani, joten on oikeastaan äärimmäisen tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta, että ympäristö on yhtäkuin minä. Kun raivausurakan tosiaan silloin 4v sitten aloitin, oli tavoite kaikesta suoraansanottuna paskasta eroonpääseminen. Ja sitä oli _paljon_. Sen jälkeen tuli askeettisuusvaihe, joka oli ahdistava, hieman, koska olin myös hukassa itseni kanssa. Elin kitsaasti ja silloin kirjojen ostaminen ei olisi tullut kysymykseenkään.  Ympärillä oli tyhjää ja se kuvasti omaa tyhjyyttäni. Ahdistus kasvoi kasvamistaan, kunnes otin ja lähdin 3kk ajaksi reissaamaan. Matkan jälkeen sieltä palasi kasvanut ihminen, ja muutokset elämään otin käytäntöön pikkuhiljaa. 

Tulevaisuudessa uskon, että syvennyn paremmin luonnonkosmetiikkaan/tuotteisiin, kierrätystavaroitten tuunaamiseen ja vielä olisi karsittavaa nykyisestä tavaramäärästäni. Tavoite on mennä vielä enemmän kohti sitä, mitä minä olen. Että meikkilaatikko olisi täynnä ainoastaan tarvikkeita, joita tarvitsen. Ja hyvälaatuista tavaraa. Oon niin kyllästynyt väkertämään huonolaatuisilla luomiväreillä meikkiä. Sekä nyt on meneillään uudistuminen elintapojen suhteen, ei kiitos mulle enää sokeria eikä einestuotteita, ei piilosokeria eikä rasvattomia tuotteita, ei maitotuotteita, ei alkoholia, ei tupakkaa. Näistä äsken mainittujen haitoista voi lukea itse.. toivon vahvasti että akneihon ongelmat häviäis näiden lopettamisella, mutta se on nyt eri asia.

Tai oikeastaan ei ole. Kärsitään tavarapaljoudesta, mutta myös "ruoka"paljoudesta. Ruoka merkkien välissä siksi, että se ei oikeastaan ole ruokaa. Juusto, on pelkkää rasvaa, rasvattoman maidon välituote. Siihen lisätään suolaa, jotta se maistuisi hyvältä. Siinä on yhdistettä, tarkkaa nimeä en muista, joka on yhtä addiktoivaa kuin amfetamiini. Juustoa alettiin markkinoida pikaruokaloiden välityksellä. Ja jumalauta, se ON addiktoivaa kamaa. Ja markkinoijat tietää sen. Koko ruokateollisuus tietää.  Sokeri on 8 kertaa addiktoivampaa kuin kokaiini. Ihmiselimistö ei tarvitse lihatuotteita eikä maitotuotteita, koska ihminen elää tärkkelyksen voimin. Meitä ei ole suunniteltu lihansyöjiksi. Eikä ihminen tarvitse sokeria. 

Nyt lopetan saarnan, mutta toivon että joku sais ajattelemisen aihetta. Koska kun tavaramäärä on selätetty, on tärkeää alkaa selättämään omaan terveyteen vaikuttavia haittatekijöitä. Määrän karsiminen ei lopu tähän, vaan on vasta aluillaan. 

Ihanaa syksyä kaikille ja toivon että monilla joilla uudistumisen kipinä on alkanut, jatkuu vuosienkin kuluessa, muodossa tai toisessa. 

Minulla tavarapaljouteen auttoi Konmari. Luin kirjat jo pari vuotta sitten, ennenkuin marituksesta tuli "in". Monet eivät ymmärrä konmarin todellista merkitystä, koska ovat lukeneet vain artikkeleita, blogikirjoituksia, katsoneet sen sarjan tms. Vain kirjat lukemalla pääsee ytimeen. Marittaminen ei ole vain tavaroiden pois heittelyä.

Konmarissa ehdottomasti parhainta on se, että kaikki tavararyhmän tavarat pitää koota yhteen. Aina ennen kävin tavaroita läpi lipasto, kaappi tms kerrallaan. Nyt keräsin esim. kaikki talouden kynät yhteen, ja olihan niitä melkoinen määrä. 

Konmarin myötä oma ostohulluuteni on vähentynyt. Edelleen tykkään ostella tavaraa, mutta nykyään harkitsen paremmin. Jos tarvitsen jotain, ostan vasta kun mieluinen tulee vastaan, en sitä mikä on ihan ok. Esimerkiksi mulla on hakusessa uusi kenkäteline eteiseen. Tarjolla on kaikenlaista, mutta kaikki niistä ovat olleet vaan ihan ok. Uuden kenkätelineen pitää olla miellyttävä ja tukeva, ei sellainen kuin tuo vanha, jonka ostin "koska tarvitsin kenkätelineen NYT ja otin ekan jonka löysin". Nykyinen kenkäteline lenuaa eikä ole yhtään käytännöllinen.

Konmarin myötä otin käyttöön paremmat astiat, joita olin säilönyt juhlia varten. Voi hyvän tähden, milloin sellaiset juhlat tulevat? Pienet kahvikupit tasseineen säästin, vaikka niitä ei arjessa käytetäkään, mutta tein niistä koristeasetelman koriin, näin ne tuovat iloa joka päivä. 

Konmarin myötä kaikilla tavaroilla on paikkansa. Tiedän tasan tarkkaan kaikki tavarani että missä ne ovat. Enää mulla ei ole niitä kuuluisia törkylaatikoita. Jos nyt arjessa huomaan jonkun tavaran olevan huono, laitan sen heti käytön jälkeen kirppislaatikkoon, josta laitan tavarat n. kerran vuodessa myyntiin. 

Voin suositella konmaritusta kaikille, minun elämän se muutti!

Minä säästelin lehteä, jossa oli uudet ylioppilaat, siltä vuodelta kuin itse kirjoitin ylioppilaaksi. Tämä oli vuonna 2004. Oliskohan 2-3 vuotta sitten kun heitin tämän lehden roskiin. Lehdessä oli siis koko Suomen ylioppilaat, minullehan niistä tuttuja ihmisiä olivat vain omasta lukiostani valmistuneet. Mitä ihmettä siis tota paksua lehteä olin säilönyt vuosikausia? Kertaakaan ei ole tullut lehteä ikävä, eikä varmasti harmita etten enää pääse katselemaan jonkun tuntemattoman lukion tuntemattomia nimiä listasta!