tavarapaljous :(

Karsimista saa tehdä ihan älyttömän paljon ennen kuin se näkyy yhtään missään. Itselläni ainakin ensin tyhjeni kaapit, mutta ei se mihinkään sieltä ovien takaa näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että aloitusmode saattaa olla entinen toimittaja joka ei ole saanut muualta töitä.

Voi, ei ne edes keksi itse näitä otsikoita, vaan kopioivat sekä aiheen että vastaukset iltapäivälehtien tai te naiset lehteen.

Riippuu varmaan kodista ja ihmisestä miten karsiminen näkyy ja haluaako sen näkyvän. Minulle riittää, että tavaroilla on paikkansa ja kaapit eivät pursuile tavaraa. En myöskään osta mitään tavaraa ja vaatteita, kosmetiikkaa ym. vain tarpeeseen, joten vaatekaappi pienenee pikkuhiljaa. Kaikki ei-sopivat laitoin myyntiin/kierrätykseen ja kaikki vaatteet ei ole aktiivikäytössä, joten itseltä löytyy vaihtelevuutta ilman että tarvitsee ostaa uutta.

Itse en myöskään allekirjoita sitä, että kaikki kaksoiskappaleet ja tavarat, joita koko ajan käytetä, heiteään pois (koska kaupasta saa tarpeen tulleen uutta), koska jotakin varatavaroita on hyvä olla muuttuvia tilanteita varten. Toki kohtuudella ja kodin koko huomioiden.

Kun vierailee esim. isossa kierrätyskeskuksessa tai selaa nettikirpparin vaatetarjontaa havahtuu siihen, että ylimääräistä käytettyäkin tavaraa on ihan älyttömästi, joten siksi yritän itse käyttää nyt niitä tavaroita, jotka olen kotiini hankkinut ja pois laitan vain kaiken oikeasti turhan. Sukulaisten antamat lahjat minuakin hieman ärsyttää... varsinkin jos pienituloinen ostaa joululahjakaksi jonkun tuikkukipon/maljakon/pyyhkeitä... miksi ei anna vain sitä suklaarasiaa tai vastaavaa?

Ulkosuomalainen järjestelijä kirjoitti:

Tulen taas tänne pohdiskelemaan. Olen taas miettinyt tavaroitani. Heh, olen näköjään edelleen tässä suunnitteluvaiheessa. En oikeastaan ole järjestänyt vielä paljon mitään, vaikka aikaa olen projektille antanutkin paljon. Joku tuolla aikaisemmin kritisoi, että täällä te vaan puljaatte tavaroidenne kanssa ja mietitte niitä jatkuvasti - hep täällä yksi ilmoittautuu!

Asiaan. Aika moni tavara täyttää vain yhden käyttötarkoituksen. Jos tarkemmin ajattelee, niin esim juustohöylällä voisi myös leikata kakun. Kuitenkin meilläkin on molemmat siis sekä juustohöylä että kakkulapio, koska "niin kuuluu olla". Vaikka käytämme juustohöylää ani harvoin täällä ulkomailla. Pitsaleikkurikin löytyy. Onhan se nyt aika hullua kun alkaa miettiä asiaa. Mutta sitten mietin, että apua mitä vieraat sanoisivat, jos leikkaisin kakun juustohöylällä. Se ajaisi asiansa, mutta kiinnittäisi huomion olemalla normin vastainen. Ja luultavasti joku sitten antaisi meille lahjaksi kakkulapion, "ettei tarvi juustohöylällä leikata kakkua". Tavaroihin liittyy yllättävän paljon sääntöjä ja tottuneita tapoja. Saatteko kiinni, mitä haen takaa?

Sitä mietin myös, että ei ole ilmaista tavaraa. Vähintään tavara vie aina tilaa ja sen käsittely aikaa. Sain raskauden aikana mainoslaatikon, jossa oli esim. rasvoja, tutti, tuttipullo ja muita pieniä näytteitä. Eipä ole tarvittu niistä juuri mitään, mutta nyt mietin, mihin saan ne annettua. Kauheasti vaivaa yhdestä laatikosta.

Sain hyvinkin kiinni mitä ajoit takaa, ja olen samaa miettinyt. Kun muutin kotoa 10 vuotta sitten omaan kotiin, tuli hankittua paljon tavaroita jotka juuri ”kuuluu” olla, riippumatta siitä, minkä verran niitä tuli käytettyä. Vessan roskis esimerkiksi. Lisäksi vanulaput, tiskirätit, nenäliinat, talouspaperi, jotka nyt olen korvannut ”kestoversioilla”.

Monet mallit ovat selvästi kotoa opittuja, äitini mielestä pitää olla nuo edellä mainitut ja paljon muuta, mutta hänen äitinsä taas oli ns. sota-ajan ihminen, jolloin ei näitä hienouksia ollut edes keksitty. Olen siis päätellyt, että oma äitini on halunnut elää (omasta mielestään) ”parempaa elämää” tavaran muodossa.

Olen seurannut tätä ketjua alusta asti, on tullut yksi uusi ihminenkin meidän perheeseen lisää tässä välissä. Mutta silti meillä on nykyään paljon siistimpää eikä tavaraa pursua joka paikasta. Olen ehkä saman neuvon antanut ennenkin täällä, mutta ottakaa kuvia koko asunnosta. Joka huoneesta ja kaapista. Siitä oikeasti vasta huomaa kuinka paljon sitä tavaraa onkin lähtenyt kiertoon ja kuinka eriltä kaikki näyttää kun ei enää joka paikka pursua.

Olen viime päivinä käynyt läpi erityisesti koruja, hiustuotteita, kosmetiikkaa jne. Tosi paljon on lähtenyt pois ja vain vähän jäi jäljelle. Vielä muutama vuosi sitten olin tosi kiinnostunut kosmetiikasta ja pidin blogia ja opiskelin kosmetologiksikin. Nyt ei kiinnosta enää pätkääkään, ja olen tehnyt ihan täyskäännöksen, käytän lähinnä saippuaa ja joskus dödöä ja kosteusvoidetta.

Hirvittää ajatella minkä verran on mennyt rahaa niihin tuotteisiin, jotka nyt muovipussissa odottavat jatkosijoituspaikan keksimistä. Homma on vielä vähän kesken, mutta pääpointteinani on ollut mm. rihkamakoruista eroon, käytössä pelkkiä kulta-, hopea- ja pronssikoruja (käytän enää harvoin). Lisäksi ”varastomeikeistä” eroon, meikkaan niiiin harvoin nykyään, että luomiväripaletit, poskipunat ym eivät meinaa loppua ja meikit vanhenevat sen takia.

Ostin kosmetologikoulun aikana hyvät meikkisiveltimet, joita käytin myös itseni meikkaamiseen, mutta mitäs nyt teen niillä?

Vierailija kirjoitti:

Olen viime päivinä käynyt läpi erityisesti koruja, hiustuotteita, kosmetiikkaa jne. Tosi paljon on lähtenyt pois ja vain vähän jäi jäljelle. Vielä muutama vuosi sitten olin tosi kiinnostunut kosmetiikasta ja pidin blogia ja opiskelin kosmetologiksikin. Nyt ei kiinnosta enää pätkääkään, ja olen tehnyt ihan täyskäännöksen, käytän lähinnä saippuaa ja joskus dödöä ja kosteusvoidetta.

Hirvittää ajatella minkä verran on mennyt rahaa niihin tuotteisiin, jotka nyt muovipussissa odottavat jatkosijoituspaikan keksimistä. Homma on vielä vähän kesken, mutta pääpointteinani on ollut mm. rihkamakoruista eroon, käytössä pelkkiä kulta-, hopea- ja pronssikoruja (käytän enää harvoin). Lisäksi ”varastomeikeistä” eroon, meikkaan niiiin harvoin nykyään, että luomiväripaletit, poskipunat ym eivät meinaa loppua ja meikit vanhenevat sen takia.

Ostin kosmetologikoulun aikana hyvät meikkisiveltimet, joita käytin myös itseni meikkaamiseen, mutta mitäs nyt teen niillä?

Mulla aivan sama! Opiskelin kosmetologiksi ja opintojen aikana tajusin kuinka hirveät näärät myrkkyä osa kosmetiikasta sisältää. Rekat kuljettaa vaarallisena kuljetuksena ylijäämäöljyjä jne, joita puhdistetaan ja käytetään kosmetiikkaan. Tämä herätti kyllä itseni todella hyvin tähän ja lopetin melkein kaiken käyttämisen, luonnonkosmetiikan puolelta ostan tarvittavat.

Siveltimet on minullakin. En tiedä mitä niille tekisin. Osa täysin käyttämättömiäkin vielä.

Onko teillä vinkkejä Duplojen säilyttämiseen? Meille on niitä kerääntynyt niin paljon että tuntuu että aina kun halutaan jotain tiettyä rakentaa niin kaikkia tiettyjä osia ei enää millään löydy, on vaan isoissa laatikoissa sekalaisia osia ja kauhea kolina vaan kuuluu kun niitä plärää.

Muutto avaa todellakin silmiä! Päätin, että tavaran/vaatteen ym osto sekä vastaanottaminen on nyt tauolla ja jatkan karsimalla jo meillä olevaa.

On konkretisoitunut sekin, että on aivan olennaista pysäyttää se tavaran tulo (kuten ammattijärjestäjät suosittelevat), karsimisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jakanut kodin 6 osaan ja joka kk käyn sen kk kohdan läpi. Tyhjennän kaikki laatikot, pidän jokaista tavaraa kädessä jatkoon, ei jne.

Olen viimeksi keväällä kyseenalaistanut, kun minulla on paperia .

Kirjekuorisettejä, joissa on kirjoituspapereita. Niillä en tee mitään, mutta myöskin ei kukaan muukaan tee.

Nyt on tullut tilanne olenkin tarvinut kirjekuorta.

Myös jonkun verran on esim lyhtyjä jne, joilla en suoraan mitään pakollista käyttöä ole, mutta onhan ne kivat, etenkin jos on vieraita.

Mä tarviin kirjepaperia ja -kuoria. Mulla on noin 5 kirjekaveria, aikuisiällä hankittuja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentavaa kun karsii ja karsii, eikä tuloksia vain näy missään! En ehkä ole karsinut tarpeeksi tehokkaasti vielä, liikaa taitaa olla tätä ehkä vielä tarvitsen. Tosin en olekaan minimalisti vaikka se silmääni miellytyäisikin. Toisaalta ärsyttää tämä hidas eteneminen, mutta en tiedä osaanko edes nopeammin karsia kun olen ollut liian kiinni siinä tavarassa. Tavoite on päästä tilaan, jossa materialla ei ole väliä. Huoh!

Tunnistan itseni kirjoituksestasi ja niin tiedän tunteen ettei tämä ikinä lopu.

Onneksi olen jo muutaman vuoden rajoittanut tavaran ostamista tai muuten haalimista.

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.

Sama homma. Olen lopettanut ostelun kokonaan. Vain vaatteita tarpeeseen enää ostan.

Mutta sitten sukulaiset tuo lahjaksi tavaraa roppakaupalla. Eivät halua rahaa antaa vaan aina tavaraa. Samat ihmiset valittaa, että meillä on liikaa tavaraa ja meidän pitäisi laittaa ylimääräiset pois. Eli heidän antamat vain on meillä ok ja meidän maun mukaiset tavarat on pistettävä pois? No joo, nykyään lahjat lähtevät suoraan kiertoon. Paljon on mennyt kivoja tavaroita, mutta meille turhia eteenpäin. Pidän jatkossa vain itse valitsemamme.

Ah, sukulaiset! Äitini voi samana päivänä valittaa siitä että olen heittänyt lapsen lelut roskiin! (Oikeasti kaikki ehjä menee kierrätykseen ja tosiaan pakko välillä luopua jostain, kun koko ajan tulee lisää). Ja siitä että lapsella on niin paljon kaikkea, ettei tiedä mitä antaisi lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Siveltimet on minullakin. En tiedä mitä niille tekisin. Osa täysin käyttämättömiäkin vielä.

Lapsille vesivärisiveltimiksi? Joo, eivät ole tarkoitettu siihen, mutta mitä se haittaa, jos itse et tarvitse niitä mihinkään.

Ensimmäisellä sivulla ainakin oli (vanhaa) kysymystä opiskelumateriaaleista. Itse pistin suurimman osan kierrätykseen. Jäljelle jätin sisällysluettelot, jotta niistä nyt näkee mitä on käsitelty. Vastaavaa materiaalia saa tilalle... tuskin niitä tulee koskaan kerrattua mutta kuitenkin. Jotain laskuharjoituksia jätin kanssa (luonnontieteelliseltä valmistuin).

Duploihin auttoi meillä määrän reilu vähentäminen. Ei niitä tarvii olla mahdoton määrä ettei näe laatikon pohjaa.

Meillä oli perintöduploja iso korillinen, ja lasten myötä uusia duploja kertyi. Laitettiin perintöduplot suoraan seuraavalle sukulaislapselle ja jätettiin vaan ne uudet duplot, eli muutama setti jotka riitti hyvin leikkeihin. Palat löytyi helposti. Jos tulee tarve leikkiä isommalla kasalla niin löytyy päiväkerhosta.

Sama karsiminen tehtiin legoille ja barbeille. Jos niitä on liikaa niin jäävät leikkimättä kun eivät lapset osaa päättää mitä alkaisivat leikkiä.

Se on minusta hyvä ajatus, että tietyn tavararyhmän on mahduttava tiettyyn tilaan. Ja uutta ei tule ennen kuin niille on tilaa. Itselläni on esim. yksi laatikko askartelutarvikkeille ja yksi langoille, hyllyssä on yksi hylly kirjoille ja kaapissa on tietty määrä henkareita. Muovipusseille on myös pieni laatikko, ennen pusseja tulvi joka paikassa.

Lapsen leluille on yksi kori. Samaa mieltä edellisen kanssa, että liian monta lelua vaikeuttaa leikkimistä.

Vähentäessäni tavaraa mietin, ostaisinko nyt saman tavaran uudelleen. Jos vastaan ei, voin luopua siitä helposti.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta käsilaukkua teillä on ja missä säilytätte niitä?

Yksi musta, yksi pieni viininpunainen, yksi turkoosi kankainen olkalaukku (tuskin kestää ensi kesää pitemmälle) sininen, musta ja lohenpunainen iltalaukku vastaavanvärisiin iltapukuihin. Vaatekaapissa säilytän. Musta A4- kokoinen käsilaukku eniten käytössä, se on yöpöydällä, silloin kun olen kotona.

Ulkosuomalainen järjestelijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelumallin muutoksella pyrin saamaan tavarat kiertoon kun jäävät tarpeettomaksi.

Eli ei tarvii säästää jälkipolville kaikkea mahdollista. Itekään en ole kaivannut omasta lapsuudesta mitään tavaraa. Toki valokuvia on ollut kiva nähdä, mutta esim. lapsuuden aikaisia leluja ei ole kaivattu.

Kirjastossa tuli vastaan lempikirja mutta sekin nostalgia jotenkin latistui kun satu ei ollutkaan niin hyvä kuin mitä kuvittelin.

Minulle oli säästetty ensikengät. Ne olisivat nyt lapselleni sopivat. Mutta kenkien pohja on tahmea ja murenee, siis ihan paloja lohkeilee. Ne oli pakko heittää roskiin. Niistä kengistä olisi varmasti ollut enemmän iloa jollekin silloin 30 vuotta sitten. Minulle riittää vauvakirjassa oleva kuva, jossa minulla on kengät jalassa.

Kannattaa muistaa, että aika tekee tehtävänsä, eikä tavarat säily ikuisesti.

Näin kävi minunkin ensikengille vuodelta 1985, joita aioittiin pukea esikoiselleni vuonna 2012. Sen sijaan kaikki mun vanhat Nokian kumisaappaat vuodesta 1985 lähtien ovat olleet edelleen kunnossa. Osa nyt jo kolmannella lapsellani käytössä.

Vanhempani siis säästivät näitä pikkusiskoani tai - veljeäni varten, mutta eivät koskaan toista lasta saaneet. Mutta kumppareilla nyt jo neljäs käyttäjä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä vinkkejä Duplojen säilyttämiseen? Meille on niitä kerääntynyt niin paljon että tuntuu että aina kun halutaan jotain tiettyä rakentaa niin kaikkia tiettyjä osia ei enää millään löydy, on vaan isoissa laatikoissa sekalaisia osia ja kauhea kolina vaan kuuluu kun niitä plärää.

Meillä on useampi laatikko. Yhdessä on kaikki ihmis- ja eläinhahmot. Toisessa on erikospalat, esim. kaikki ikkunat, ovet, kuvalla varustetut, ruoat jne. Kolmannessa on peruspalikat ja rakennuslevyt. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja lapsetkin osaavat siivotessa lajitella palat oikeisiin laatikoihin. Laatikoiden koko valitaan palikoiden määrän perusteella.

Tää on jännä ketju. Ihan mieltä avartavaa, vaikkakin itse olen niin nostalgiaan taipuvainen persoona ettei tulisi mieleenkään että esim. pelkät valokuvat mieluisista vauvan vaatteista tmv. rittäisivät muistoksi. 

Rakastan yli kaiken mm. isoisovanhempieni tavaroiden läpi katselua isovanhempieni vintillä, siellä on varsinainen aarreaitta kaikkea ihanaa. Vanhan ajan vaatteita, huonekaluja, lasten leluja... olen nauttinut jopa siitä että on löytynyt äitini ja vaarini vanhoja kouluvihkoja joissa heidän kotiläksynä kirjoittamia äikän tarinoita ja isovaarini kalenteri eräältä vuodelta, jossa luki aina kun jotain on tapahtunut, tyyliin "ruusa sai vasikan" tai "porsaat tuotiin tänään". Jotenkin hauskaa lukea semmoisia.

Olen kai vähän kummallinen, nautin tuollaisista löydöistä aidosti! Siksi ahdistaisi jos omat vanhemmat alkaisivat "kuolinsiivoamaan" omaisuutensa veke, mutta niin tuskin käy kun ovat enemmän sellaista tyyppiä että meiltä lapsilta ylimääräisiksi jääneet huoneet on alkaneet muodostua varastoksi... heh. Monikerroksiseen omakotitaloon kyllä mahtuu roinaakin, mutta itse näen sellaisen lähinnä aarreaittana enkä vaivana, sitten joskus kun sen kaiken läpikäyminen ajankohtaseksi tulee.

Itselläni tavaranpaljoutta hillitsee tehokkaimmin kaksi asiaa, se että kotini tilat on rajalliset (kaksioon ei paljoa mahdu kun haluaa kuitenkin asua niin että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja ei ole esterataa huonekaluista tms kotona) sekä se, että olen aina harkinnut tarkkaan, mitä hankin. En yleensä osta heräteostoksena mitään, vaan vasta kun olen useamman kuukauden tai vuodenkin asiaa punnaillut ja yhä asiaa kaipaisin niin sitten hankin. Nytkin on pitänyt jo vuoden verran hankkia uusi työtuoli, kun tuolin keinonahkaistuin on kulunut puhki. Olen vaan peittänyt sen viltillä ja aina välillä käynyt katselemassa kaupassa, vaan kun ihan sitä mieluisinta ei löydy niin asia lykkäytyy.

Toki on niitäkin mielihaluja kuten joku koriste-esine johon kaupassa yhtäkkiä ihastuu. Silloinkin pyrin siihen että ohitan sen ja jos vielä viidennelläkin kerralla jään sitä kaupassa haikailemaan niin ehkä sitten hankin...

Vaatteissa mulla on ongelmana se että inhoan vaatteiden ostelua ja sovittelua. Hankin yleensä niitä vasta kun on pakko, eli ainoa kappale farkkuja tai muita mennyt rikki. Nykyään olenkin pyrkinyt että kun viimein vaatekauppaan menen, niin hankin saman tien kaappiin muutakin tai vaikka useamman kappaleen sitä rikki mennyttä, samalla vaivalla niin ei tartte ihan heti olla taas etsimässä jotain. 

Nostalgiaan taipuvaisena olen siis lievästi taipuvainen hamsteriuteen, mutta toisaalta haluan että paikat on siistit ja selkeät eikä ole kaaosta. Vaan ei kodissani pahimman luokan konmarittajat kai viihtyisi, kun kaapeissa on jotain teini-ajan mieluisimpia vähän erikosiempia vaatteita (jotka ei tosiaankaan tule enää päälle mahtumaan) ja vanhoja kalentereita jotka on olleet kuin päiväkirjoja, ihania katsella jälkikäteen mitä on tapahtunut, tulee mieleen unohtuneitakin muistoja.

Tämä nyt vaan tämmönen pohdiskelukommentti, että älkää nyt ainakaan jälkipolvien takia tavaramäärää karsiko ja voihan joku teidänkin lapsistanne olla harmissaan jos kaikki lapsuusjutut on hävitetty... ehkä paras olisi sellaiset hävittää lapsen kanssa, saisi valita mitä säästetään? Toki tilan määrä rajoittaa... mutta itseäni joskus vähän surettaa lukea näitä juttuja että tehdään ns kuolinsiivouksia jottei jälkipolville aiheutuisi vaivaa. Toki varmaan kuulun vähemmistöön näine ajatuksineni :) Lähinnä mielessäni on se oma iloni, kun löysin noita isoisovanhempieni juttuja jotka kertoivat omaa tarinaansa heidän elämästään.