tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Mulla meni kauan, kun pähkäilin, että kun alan myymään noita vanhoja tavaroita, niin saan sen muutaman satasen. Onneksi järki voitti, sillä sitä euron kahden kamaa oli paljon, ja aikaa olisi mennyt ja kauan. Aloin raivaamaan pikkuhiljaa ja annoin sitä kamaa osan hyväntekeväisyyteen ja osa olikin ihan roskiskamaa ( meillä sekajäte menee poltettavaksi jätteenkäsittelylaitokseen), niin hellästi ajattelin, että saavat ne naapurikaupunkilaiset sähköä ja lämpöä.. ajatustapa on muuttunut tämän prosessin aikana ja uutta tavaraa ei tähän huusholliin tule kuin välttämätön. Kaikki käytetään tarkkaan loppuun asti. Tsemppiä kaikille raivaamiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Nyt sanon ihan suoraan: ne sun 90-lukulaiset vauvan- ja lastenvaatteet ei tule menemään kaupaksi. Ne ovat nykymuotiin hyvin oudon mallisia, ja raaka totuus on, että lastenvaatteista ja varsinkin vauvanvaatteista on ihan kamala ylitarjonta. Ihmiset antavat vauvanvaatteita, siis uusia ja vähänkäytettyjä perusvaatteita, ilmaiseksi. Muuten niistä ei pääse eroon ollenkaan. Vauvan perusvaatetta saa kirppareilta 50 centtiä ja 1 euro/vaatekappale, ja silti myyjät saavat kantaa niitä kotiin takaisin, kun ei mene kaupaksi. Se, mistä maksetaan jotain, on tuore ja muodinmukainen merkkivaate.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään erään nuoren parin ensimmäisessä kodissa, opiskelija-asunnossa.

Voi sitä harmoniaa mikä kodissa vallitsi, kun tavaraa ei ole vielä kertynyt paljoa, olohuoneessa 2 nojatuolia, tv ja tvtaso sekä yksi lipasto. Makuuhuoneessa sänky ja toinen lipasto. Keittiössä ruokapöytä ja tuolit ja pikkuinen hylly. Kaikki kalusteet vaaleita, osa uusia, osa itse maalattuja.

Tässä kodissa mahtui hengittämään ja varmaankaan tavarat ei ole koskaan hukassa, kun nillä on omat paikkansa ja niitä ei ole liikaa.

Onni ei ole tavaramäärästä kiinni!

Niiden tavarat on vielä niiden vanhempien autotalleissa.

Itse, luontoa rakastavana ihmisenä, pyrin välttämään kaikkea muovia. Kummasti tavara vähenee kun laittaa kiertoon kaiken muovisen ja yrittää keksiä tilalle luonnonmateriaalista tehdyn vaihtoehdon. Monesti olen huomannut, että koko tavara on turha ja tarpeeton. Ihminen pärjää hyvinkin vähillä perusjutuilla. Vaatteissakin pyrin käyttämään vain puuvillaa, pellavaa, villaa, silkkiä jne. Elastaanivaatteet kuluvat todella nopeasti pilalle, joten en osta niitäkään enää. Pesuainepullojen sijaan käytän Marseille-saippuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kannattaa myös miettiä sitä, että jos sinulle yllättäen tapahtuu jotain, niin haluatko jättää tavaravuoren omien lastesi riesaksi?

Oma äitini sairastui alle kuusikymppisenä sairauteen, joka vei hänet hoitokotiin nopeasti. Minun tehtäväkseni jäi tyhjentää iso omakotitalo myyntiä varten (isäni oli siis kuollut aikaisemmin, äiti asui yksin). Hän oli melkoinen hamstraaja, vaikka ei mikään pula-ajan lapsi ollutkaan, ja puhui jatkuvasti siitä, kuinka tavaroissa on kymppitonneja kiinni, eli ei voi hävittää.

Tosiasiassa tämä ”kymppitonnien” arvoinen tavara oli vanhoja vaatteita ja kenkiä 80-luvulta tähän päivään (ei mitään vintagea jolle olisi kysyntää, vaan pelkkää tekstiilijätettä), tietosanakirjoja joiden tieto oli vanhentunut jo 30 vuotta sitten, koriste-esineitä ja vanhoja parittomia astioita joista osa rikkinäisiä, rikkinäisiä huonekaluja, minun lapsuuden leluja, jotka eivät varmaan täyttäisi nykypäivän turvallisuusvaatimuksia, tunkkaisen hajuisia kodintekstiilejä, kodinelektroniikkaa joka varmaan syttyisi tulee jos kytkisi seinään, ja kaikkea muuta vastaavaa.

Ja tätä oli siis monia kymmeniä jätesäkkejä ja pahvilaatikoita. Tavaroiden läpikäyminen oli hidas prosessi, ja näistä käyttökelpoista tavaraa oli ehkä n. yksi jätesäkillinen, joka vietiin hyväntekeväisyyskirppiselle. Loput vietiin kaatopaikalle, eikä tullut ihan halvaksi.

Voin sanoa että oli aika raskas homma, ja käyn juuri omia tavaroitani läpi, jotta omat lapseni eivät joudu joku päivä samaan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kannattaa myös miettiä sitä, että jos sinulle yllättäen tapahtuu jotain, niin haluatko jättää tavaravuoren omien lastesi riesaksi?

Oma äitini sairastui alle kuusikymppisenä sairauteen, joka vei hänet hoitokotiin nopeasti. Minun tehtäväkseni jäi tyhjentää iso omakotitalo myyntiä varten (isäni oli siis kuollut aikaisemmin, äiti asui yksin). Hän oli melkoinen hamstraaja, vaikka ei mikään pula-ajan lapsi ollutkaan, ja puhui jatkuvasti siitä, kuinka tavaroissa on kymppitonneja kiinni, eli ei voi hävittää.

Tosiasiassa tämä ”kymppitonnien” arvoinen tavara oli vanhoja vaatteita ja kenkiä 80-luvulta tähän päivään (ei mitään vintagea jolle olisi kysyntää, vaan pelkkää tekstiilijätettä), tietosanakirjoja joiden tieto oli vanhentunut jo 30 vuotta sitten, koriste-esineitä ja vanhoja parittomia astioita joista osa rikkinäisiä, rikkinäisiä huonekaluja, minun lapsuuden leluja, jotka eivät varmaan täyttäisi nykypäivän turvallisuusvaatimuksia, tunkkaisen hajuisia kodintekstiilejä, kodinelektroniikkaa joka varmaan syttyisi tulee jos kytkisi seinään, ja kaikkea muuta vastaavaa.

Ja tätä oli siis monia kymmeniä jätesäkkejä ja pahvilaatikoita. Tavaroiden läpikäyminen oli hidas prosessi, ja näistä käyttökelpoista tavaraa oli ehkä n. yksi jätesäkillinen, joka vietiin hyväntekeväisyyskirppiselle. Loput vietiin kaatopaikalle, eikä tullut ihan halvaksi.

Voin sanoa että oli aika raskas homma, ja käyn juuri omia tavaroitani läpi, jotta omat lapseni eivät joudu joku päivä samaan työhön.

 Tämä se on yksi syy minullakin hävittää tavaraa, ettei jää lapselle kaikki aikanaan, varsinkin kun on sanonut että aikoo tilata jätelavan pihaan sitten kun kuolen ja kantaa kaiken sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Mitä tavaroita sinulla on tuhansien eurojen arvosta? Facebook kirpparilla minulla on liikkunut tavara hyvin. Vaatteet liikkuvat huonosti, jos ovat enemmän kuin pari vuotta vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Jos niillä kerran täyttää asunnon täpötäyteen, on pakko olla kyse joko muutamasta todella isosta esineestä, tai todella todella monesta pienemmästä. Eli joko ne ovat huonekaluja tai kirjoja, veikkaisin. Mikään muu ei vie noin paljoa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Jos siitä ei saa rahaa, se ei ole rahanarvoista tavaraa.

Entä jos antaisit ne kierrätykseen, ei menisi kaatopaikalle. Joko jollekin avustusjärjestölle tai tekstiilikierrätykseen?

Suoraan sanoen toi kuulostaa aika järjettömälle touhulle.

Ja jos rahaa haluaa, pitäisi tavaroista osata luopua järkevässä ajassa. Tavara (valtaosa) vanhenee, tulee uusia järkevämpiä materiaaleja ja malleja.

Itse olen tässä yhtä kuolinpesää tyhjennellyt, ja todennut tämän tavaran vanhenemisen. Ei ole kyse edes kovin vanhasta tavarasta, ja tavara on ollut todella hyvää.

Mutta:

Kahviastiastoja käytetään harvoin, arjessa käytetään mukeja.

Hopea-aterimien kanssa sama juttu, harvapa näitä enää keräilee.

Matkalaukut ovat kehittyneet huimasti, ovat nykyään paljon kevyempiä ja nelipyöräisiä.

Jopa käytettävät korut ovat muuttuneet.

Jne. Siis, jos tavara käy turhaksi, myy se ajoissa!

Nimenomaan on ihan järjetöntä touhua, mutta millä itsensä aivopesisi että ei näkisi kaikessa tavarassa rahaa? Meillä ei ole pienellä kylällä mitään kierrätyspistettä eikä järjestöä joka kierrättäisi tavaroita. Kaksi vaihtoehtoa vain, joko myyn tavarat tai heitän kaatopaikalle ja jälkimmäiseen ei järki taivu.

Vaikka ne tavarat ovat joskus maksaneet kaupassa, ja ne ovat edelleen silmissäsi hyvää tavaraa, niin usko huviksesi, että nyt niiden hinta on mitätön (verrattuna asunnon neliöhintaan minkä tilan ne vie) ja ne ovat maksaneet takaisin arvonsa tuottamalla käyttäjälleen hyötyä ja iloa, elämyksiä ja mukavia muistoja. Mitäpä jos et menisikään kampaajalle vaan tasoittaisi itse latvat tai pihistät kauppareissuilla seuraavan kuukauden, säästät sen satasen taskuusi ja lahjoitat tavarat ilmaiseksi eteenpäin tuottamaan iloa eteenpäin. (autetaan kun voidaan-ryhmän tai muun sellaisen kautta köyhien lasten perheille). Sille ilon tunteelle, kun saa kaapit ja nurkat siistiksi on myös asetettava hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Jos siitä ei saa rahaa, se ei ole rahanarvoista tavaraa.

Entä jos antaisit ne kierrätykseen, ei menisi kaatopaikalle. Joko jollekin avustusjärjestölle tai tekstiilikierrätykseen?

Suoraan sanoen toi kuulostaa aika järjettömälle touhulle.

Ja jos rahaa haluaa, pitäisi tavaroista osata luopua järkevässä ajassa. Tavara (valtaosa) vanhenee, tulee uusia järkevämpiä materiaaleja ja malleja.

Itse olen tässä yhtä kuolinpesää tyhjennellyt, ja todennut tämän tavaran vanhenemisen. Ei ole kyse edes kovin vanhasta tavarasta, ja tavara on ollut todella hyvää.

Mutta:

Kahviastiastoja käytetään harvoin, arjessa käytetään mukeja.

Hopea-aterimien kanssa sama juttu, harvapa näitä enää keräilee.

Matkalaukut ovat kehittyneet huimasti, ovat nykyään paljon kevyempiä ja nelipyöräisiä.

Jopa käytettävät korut ovat muuttuneet.

Jne. Siis, jos tavara käy turhaksi, myy se ajoissa!

Nimenomaan on ihan järjetöntä touhua, mutta millä itsensä aivopesisi että ei näkisi kaikessa tavarassa rahaa? Meillä ei ole pienellä kylällä mitään kierrätyspistettä eikä järjestöä joka kierrättäisi tavaroita. Kaksi vaihtoehtoa vain, joko myyn tavarat tai heitän kaatopaikalle ja jälkimmäiseen ei järki taivu.

Vaikka ne tavarat ovat joskus maksaneet kaupassa, ja ne ovat edelleen silmissäsi hyvää tavaraa, niin usko huviksesi, että nyt niiden hinta on mitätön (verrattuna asunnon neliöhintaan minkä tilan ne vie) ja ne ovat maksaneet takaisin arvonsa tuottamalla käyttäjälleen hyötyä ja iloa, elämyksiä ja mukavia muistoja. Mitäpä jos et menisikään kampaajalle vaan tasoittaisi itse latvat tai pihistät kauppareissuilla seuraavan kuukauden, säästät sen satasen taskuusi ja lahjoitat tavarat ilmaiseksi eteenpäin tuottamaan iloa eteenpäin. (autetaan kun voidaan-ryhmän tai muun sellaisen kautta köyhien lasten perheille). Sille ilon tunteelle, kun saa kaapit ja nurkat siistiksi on myös asetettava hinta.

Nuo tavarat ovat selvästikin tuon vastaajan ainoa "omaisuus" eikä hänellä ole varaa muuttaa (koti luultavasti muuttotappioalueella, eikä mene kaupaksi). Turha hänelle on järkeä puhua, hänen ainoa toivonsa on että noista rojuista saisi jotain irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Eipä ollut ylläri. Millä perusteella nuo roinat on tuhansien arvoisia 😂?! Kuten itsekin näet, ne eivät kelpaa edes lahjoitettuna.

Ei pitäisi ilkkua, oikeastaan käy sääliksi. Miten ihminen voikaan olla todellisuuspakoinen 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Tuota tuota, miten tämän nyt sanoisi kauniisti. Tuollainen peruskodintavara ei mitenkään ole käytettynä monen tuhannen arvoinen. Muutaman satasen voit saada kasaan, jos jaksat ahkerasti kuvata ja myydä.

Mutta miten olisi pihakirppis, jos asut paikassa missä sellaisen järjestäminen onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Eipä ollut ylläri. Millä perusteella nuo roinat on tuhansien arvoisia 😂?! Kuten itsekin näet, ne eivät kelpaa edes lahjoitettuna.

Ei pitäisi ilkkua, oikeastaan käy sääliksi. Miten ihminen voikaan olla todellisuuspakoinen 🙄.

Sillä perusteella että parilla tonnilla olen jo vuoden aikana myynyt tavaraa, vielä on ne parhaat jäljellä ja paljon tavaraa. Jos sälällä saa jo tuon summan entä sitten isommilla tavaroilla?  Lahjoitettavat tavarat heitän lopulta roskiin jos ei kellekään kelpaa. Haluaisin vain myydä nopeammin mutta eipä taida kenelläkään olla vinkkejä antaa miten ne saisi nopeammin myytyä. Kaiken olen jo melkein kokeillut. Välillä hermot pettää ja iskee epätoivo mutta sitten taas kokoan itteni ja jatkan työtä. Siellä se horisontissa siintää, tosin aika kaukana, uusi minimalistinen koti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

No ne jotka ei kelpaa ilmaiseksi, ne heitän lopulta roskiin. Kaikki ehjä menee lopulta kaupaksi ihan rahalla ja niissä todellakin on  tuhansia euroja rahaa kiinni.  Ongelma on vain löytää se ostaja joka tavaroista haluaa maksaa edes euron tai 50 senttiä. Roskia en kauppaa vaan ehjää tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Tuota tuota, miten tämän nyt sanoisi kauniisti. Tuollainen peruskodintavara ei mitenkään ole käytettynä monen tuhannen arvoinen. Muutaman satasen voit saada kasaan, jos jaksat ahkerasti kuvata ja myydä.

Mutta miten olisi pihakirppis, jos asut paikassa missä sellaisen järjestäminen onnistuu?

Pihakirppistä olen harkinnut mutta mieluiten järjestäisin sen jonkun kaverin kanssa. Tällä seudulla asuu vähän sellaista porukkaa että en ehkä yksin kuitenkaan alkaisi tuohon. Kiitos, ensimmäinen ajateltavissa oleva idea!