tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi lasten kirjoja (tosi siistejä), joitain lelujakin, esim. Hakka,puinen juna, muovisia pieniä eläimiä, He-Man,  junarata, legoja.  Rekkauduin Torille, mutta en haluaisi mitään kamalaa soittelurumbaa :(  Digitaidoissakin vajausta; en osaa siirtää kuvia puhelimelta läppärille. Vanhus kun olen enkä ole taitoa tarvinnut.  Mitä mieltä olette, jos laitan lapun vanhaan tyyliin kaupan ilmoitustaululle, menisivätköhän  kaupaksi? Ai niin, myös pelejä on, Cluedo, Rahaa kuin roskaa ainakin.

Pöydän vuokraaminen ja tavaroiden rahtaaminen kirppikselle on autottomalle aika hankalaa.

Valitettavasti aika ajaa tavaroiden edelle ja moni ihana kirja, lelu tai peli ei enää ole kauhean haluttuja ja vaikka kiinnostusta löytyy niin niistä ei olla valmiita maksamaan juuri mitään. Jos asut pk.seudulla, niin täällä on erittäin toimivat asuinalueen fb-kirpparit. Hinnan kun laittaa tarpeeksi alas, niin joku voi hakea ovelta. Muuten en säilöisi vanhaa tavaraa, vaan lahjoittaisin pois esim päiväkotiin, leikkipuistoon kierrätyskeskukseen yms

Mulla tämä useamman vuoden kestänyt elämän selkiyttäminen tavaraa raivaamalla on johtanut aika voimakkaaseen kulutuskriittisyyteen. Kaikilla on valtavasti tavaraa, ja siitä vastuullisesti eroon hankkiutuminen on erittäin työlästä. Nykyisen kollektiivisen elämäntapamme tuottama jätemäärä on täysin kestämätön luonnon kannalta.

Nykyisin harkitsen ostoksia erittäin pitkään ja pyrin löytämään laadukasta ja mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Paikkaan myös vaatteita ja kodintekstiilejä.

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi lasten kirjoja (tosi siistejä), joitain lelujakin, esim. Hakka,puinen juna, muovisia pieniä eläimiä, He-Man,  junarata, legoja.  Rekkauduin Torille, mutta en haluaisi mitään kamalaa soittelurumbaa :(  Digitaidoissakin vajausta; en osaa siirtää kuvia puhelimelta läppärille. Vanhus kun olen enkä ole taitoa tarvinnut.  Mitä mieltä olette, jos laitan lapun vanhaan tyyliin kaupan ilmoitustaululle, menisivätköhän  kaupaksi? Ai niin, myös pelejä on, Cluedo, Rahaa kuin roskaa ainakin.

Pöydän vuokraaminen ja tavaroiden rahtaaminen kirppikselle on autottomalle aika hankalaa.

Torilla ei mene mikään enää kaupaksi, ei edes ilmaiseksi annettava tavara. Ainakaan minun kokemuksesta. Huutonetissä menee paremmin ja facebookin kirppisryhmissä myös. Minulla sama tilanne eli ei autoa ja kirppikselläkään ei mene oikein mitään, ihan satunnaisesti jotain. Viimeksi laitoin pöydän täyteen oman lapseni vanhoja ja ehjiä leluja ja kirjoja, hädin tuskin sain pöytävuokran verran rahaa. Yhtään kirjaa ei mennyt. Toinen hyvä vaihtoehto vois olla Vähänkäytetty.fi nettikirppis, jos saat sen yhden paketin vietyä postiin (vähintään 20 tuotetta pitää olla). Tavarat on heti pois jaloista ja takaisin ei tarvitse myymättömiä lunastaa jos et halua. Ottavat tosin jo 2,90€/tuote provisiota eli isompia paketteja ehkä kannattaa koota ja postimaksua 6,90€. Kaupan ilmoitustauluihin en usko myöskään.

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Jos sulla on tavaraa jemmassa 90-luvulta alkaen, älä edes kuvittele pienen siivouksen jälkeen näkyisikään yhtään missään.

Karsimista pitää tehdä pari vuotta. Itse olen tehnyt sitä jo monta vuotta, olen laajentanut reaviiriåni jo kauemmaksi.

Lauantaina kävin entisen opiskelukaverin luona kylässä. Ei olla nähty vuosiin. Iso omakotitalo pursuibtavaraa.

Kysyin suoraan mitä tehdään ja aloin siivoamaan. Iltaan mennessä oli vasta 2 huonetta raivattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

90-luvun lasten vaatteilla ja suurimmalla osasta leluista ei ole kuin hävitysarvo

Toiseksi, lelut eivät todennäköisesti ole enää edes turvalliseksi luokiteltavia, mm. Kemikaaliturvallisuus.

Sinulla on nyt vastuu hävittää tavarat oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse alkuun. Kahvit on juotu ja känny jäi käteen kiinni. Äääh, kaikkee roinaa on niin paljon

Joku projekti työn alle ja Yle areenasta vaikka Hercule Poirot-leffa päälle. Siitä se lähtee!

Laitoin yle areenasta jännityskuunnelman päälle ja johan lähti hommat luistamaan! Ongelma taitaa tosiaan olla pään sisällä ja kun keskittyy johonkin muuhun, ei huomaakaan miten paljon saa aikaan. Roinaa lähti roskiin monta pussillista!

Haluaisin jakaa pienen onnistumisen elämyksen liittyen yli vuoden kestäneeseen raivaamiseen.

Olen joutunut muuttamaan neljä kertaa 1,5 vuoden aikana. Hullua, eikö? Jokaisen muuton yhteydessä on lähtenyt säkkikaupalla tavaraa roskikseen tai kierrätykseen. Silti nyt kaksi kuukautta viimeisimmän muuton jälkeen käyn yhä läpi tavaroitani, mutta olen siirtynyt ns. tunnearvotavaroihin. Vuosi on tehnyt minusta jo aika julman tavaroitani kohtaan, viimeisimpänä kierrätykseen lähti 15 vuotta vanhat lemppariaineeni oppikirjat. Miksi? Koska en minä niitä tarvitse tai pidä edes esillä.

Suurin osa "tarpeettomista" tavaroista on minulle syystä tai toisesta rakkaita, ja huomauttaisin: niihin ei liity kerta kaikkiaan ollenkaan negatiivista tunnetaakkaa. Ne ovat nyt vitriinissä näkösällä, kuten siskoni lapsena tekemä kömpelön hellyyttävä savityö. En halua, että ympärilläni mikään saa omantuntoni kolkuttamaan tai pintaan katkeransuloiset muistot häistä ex-aviomiehen kanssa.

Kotini alkaa olla ymmärrettävästi aika minimalistinen. Pitäkää lippu korkealla, ja muistakaa karsimisen vaativan harjoittelua. Aloittakaa helposta. Lopputulos palkitsee. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

90-luvun lasten vaatteilla ja suurimmalla osasta leluista ei ole kuin hävitysarvo

Toiseksi, lelut eivät todennäköisesti ole enää edes turvalliseksi luokiteltavia, mm. Kemikaaliturvallisuus.

Sinulla on nyt vastuu hävittää tavarat oikein.

Mitäs veikkaat mitä ne vielä vanhemmat lelut sisältää, ne joita on jatkuvasti myynnissä facessa ja kirppiksillä? Tai tämän päivän suoraan Kiinasta tilatut härpäkkeet joita ei kukaan koskaan ikinä ole testannut missään? Kiinalaisethan on suorastaan kuuluisia siitä että lisätään jopa lasten ruokiin jotain syömäkelvotonta ainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Jos sulla on tavaraa jemmassa 90-luvulta alkaen, älä edes kuvittele pienen siivouksen jälkeen näkyisikään yhtään missään.

Karsimista pitää tehdä pari vuotta. Itse olen tehnyt sitä jo monta vuotta, olen laajentanut reaviiriåni jo kauemmaksi.

Lauantaina kävin entisen opiskelukaverin luona kylässä. Ei olla nähty vuosiin. Iso omakotitalo pursuibtavaraa.

Kysyin suoraan mitä tehdään ja aloin siivoamaan. Iltaan mennessä oli vasta 2 huonetta raivattu.

Puolisen vuotta tässä on karsittu tavaraa, siivottu, pesty ja puunattu, pakattu, myyty ja heitetty jotain roskiinkin. Ei paljon näy missään, paitsi vähän pankkitilillä ja rahapussissa, hitaasti menee tavarat kaupaksi, ei tosin niitä 90-luvun kamoja. Tuskastuttavaa. Netissä kattelen ihania kuvia minimalistisista asunnoista ja haaveilen että jonain päivänä mullakin on tuollainen helppohoitoinen koti ja jemmassa vain kaikkein tärkeimmät tavarat. Mieliala vaihtelee "en raski luopua mistään" ja "kaikki kaatikselle" välillä :D Ei ole helppoa, ei. On tässä se hyvä puoli että kun tuskailee pitkän aikaa niin luulis jäävän takaraivoon muistiin ettei hanki lisää uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Jos siitä ei saa rahaa, se ei ole rahanarvoista tavaraa.

Entä jos antaisit ne kierrätykseen, ei menisi kaatopaikalle. Joko jollekin avustusjärjestölle tai tekstiilikierrätykseen?

Suoraan sanoen toi kuulostaa aika järjettömälle touhulle.

Ja jos rahaa haluaa, pitäisi tavaroista osata luopua järkevässä ajassa. Tavara (valtaosa) vanhenee, tulee uusia järkevämpiä materiaaleja ja malleja.

Itse olen tässä yhtä kuolinpesää tyhjennellyt, ja todennut tämän tavaran vanhenemisen. Ei ole kyse edes kovin vanhasta tavarasta, ja tavara on ollut todella hyvää.

Mutta:

Kahviastiastoja käytetään harvoin, arjessa käytetään mukeja.

Hopea-aterimien kanssa sama juttu, harvapa näitä enää keräilee.

Matkalaukut ovat kehittyneet huimasti, ovat nykyään paljon kevyempiä ja nelipyöräisiä.

Jopa käytettävät korut ovat muuttuneet.

Jne. Siis, jos tavara käy turhaksi, myy se ajoissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Jos siitä ei saa rahaa, se ei ole rahanarvoista tavaraa.

Entä jos antaisit ne kierrätykseen, ei menisi kaatopaikalle. Joko jollekin avustusjärjestölle tai tekstiilikierrätykseen?

Suoraan sanoen toi kuulostaa aika järjettömälle touhulle.

Ja jos rahaa haluaa, pitäisi tavaroista osata luopua järkevässä ajassa. Tavara (valtaosa) vanhenee, tulee uusia järkevämpiä materiaaleja ja malleja.

Itse olen tässä yhtä kuolinpesää tyhjennellyt, ja todennut tämän tavaran vanhenemisen. Ei ole kyse edes kovin vanhasta tavarasta, ja tavara on ollut todella hyvää.

Mutta:

Kahviastiastoja käytetään harvoin, arjessa käytetään mukeja.

Hopea-aterimien kanssa sama juttu, harvapa näitä enää keräilee.

Matkalaukut ovat kehittyneet huimasti, ovat nykyään paljon kevyempiä ja nelipyöräisiä.

Jopa käytettävät korut ovat muuttuneet.

Jne. Siis, jos tavara käy turhaksi, myy se ajoissa!

Nimenomaan on ihan järjetöntä touhua, mutta millä itsensä aivopesisi että ei näkisi kaikessa tavarassa rahaa? Meillä ei ole pienellä kylällä mitään kierrätyspistettä eikä järjestöä joka kierrättäisi tavaroita. Kaksi vaihtoehtoa vain, joko myyn tavarat tai heitän kaatopaikalle ja jälkimmäiseen ei järki taivu.

Hyvä vinkki tavaran karsimiseen että ajattelee viitsisikö sitä varta vasten hakea exältä (tai anopilta) jos olisi sinne unohtunut. Tuolla ajatuksella harva tavara on niin tärkeä. Tai mitä vaivautuisi pelastamaan tulipalon alta.

Loma ois nyt ja ennalta suunniteltu raivaus tuntuu hankalalta ja ajan tuhlaukselta vaikka sillä kuulemma voisi olla kauaskantoiset seuraukset ettei tartteis enää jatkossa raivata.

Seuraan Joshua Beckerin becoming minimalist blogia (myös YouTubesta) ja itsekin huomannut että tavarat tässä määrin vie aikaa jonka haluaisi viettää rakkaiden seurassa.

Eli kait otan muovipussin käteen ja alan käymään huoneita läpi.. aamukahvin jälkeen.